entinen narkkari, nykyinen äiti

Hei! Haluaisin saada erilaisia näkökantoja/mielipiteitä teiltä ihmisiltä mitä tämä aihealue teissä herättää. Minun tapauksessani olin korvaushoidossa raskaana ja jatkoin sitä lapseni synnyttyäkin, tosin nyt olen sen lopettanut. Kantamani syyllisyys on aiheellista, mutta tekeekö tämä asia minusta sen huonompaa äitiä kuin muista? Korvaushoitoon siis pääsin vasta, kun olin jo melko pitkällä raskaana.

Alusta asti olin lapseni kanssa kotona enkä joutunut mihinkään turvakotiin tai muuhun. Tietenkin A-klinikalla käyn tiheään ja seulatkin silloin tällöin otetaan. Avoimesti senkin myönnän, että päivittäin päässä pyörii, että jospas sitä sais ainetta suoneen ym. Nämä ajatukset on erittäin ahdistavia.
Mikä minussa on vialla? Miksi ajattelen jotain tälläistä, kun minulla on mailman ihanin lapsi vieressä.

Aion taistella silti tätä asiaa vastaan, koska haluan antaa ihan niin kuin muutkin äidit lapselleni parhaan mahdollisen elämän. Päässä pyörii sekin, että mitä jos lapsi saa ja pitääkö lapsen saadakkin tietää äidin rankka tausta, kun on tarpeeksi vanha sen ymmärtämään?

 

Mä mietin vieläkin välillä, että olispa kiva vetää pienet tömpsyt vauhtia. Viimeisestä kerrasta aikaa 9 vuotta.

Tilanne sinänsä eri, että mä lopetin jo ennen raskautta.

Olen myös alkoholisti. Raittiina nyt nelisen vuotta. Viinaa ei kyllä ole tehnyt mieli.

Lapsille en ole ajatellut kertoa.

 

Ei pahalla, mutta en pidä nykyisiä enkä entisiä narkkareita ym päihdeongelmaisia kovin hyvinä äiteinä. Muutama ex-käyttäjä on kauemmassa lähipiirissä. Repsahtaa säännöllisesti aineisiin ja isovanhemmat joutuvat hoitamaan lapsen. Sitten käyttäjälle tulee morkkis, käydään järvenpään sosiaalisairaalassa tai vastaavassa. Ja pian taas leikitään äitiä. Kohta sama oravanpyörä alkaa alusta.

Eli kärjistäen tosi monella näyttää olevan se lopullinen päihteetön elämä aika kaukainen haave. Ja mielestäni päihteet ja lapset/äitiys eivät sovi yhteen.

 

Ei pahalla, mutta en pidä nykyisiä enkä entisiä narkkareita ym päihdeongelmaisia kovin hyvinä äiteinä. Muutama ex-käyttäjä on kauemmassa lähipiirissä. Repsahtaa säännöllisesti aineisiin ja isovanhemmat joutuvat hoitamaan lapsen. Sitten käyttäjälle tulee morkkis, käydään järvenpään sosiaalisairaalassa tai vastaavassa. Ja pian taas leikitään äitiä. Kohta sama oravanpyörä alkaa alusta.

Eli kärjistäen tosi monella näyttää olevan se lopullinen päihteetön elämä aika kaukainen haave. Ja mielestäni päihteet ja lapset/äitiys eivät sovi yhteen.

Tunnen itsekkin niin monia äitejä omasta entisestä kaveriporukastani, jotka ovat menettäneet lapsensa koska huumeet ovat lopulta vieneet voiton, mutta asiaa ei voi todellakaan kärjistää noin, sillä tunnen myös kaksi ihmistä, joista toinen lopetti ilman mitään apuja ja toinen käy korvaushoidossa. Harmillisesti suurin osa tässä epäonnistuu, kun tulee se huumehimo. Mutta onko asia niin, että jos on käyttänyt aineita ei voi olla hyvä äiti lapselle? Jos näin on, niin minulla kuitenkin tuo 8-kuukauden ikäinen lapsi edellee on minulla ja terve kuin mikä. Mielipiteet kuitenkin kaikilla tottakai.

 

Tietenkin voi olla hyvä äiti vaikka olisi ennen käyttänyt huumeita. Tärkeintä on se raittiina pysyminen. Jos tuntuu että mieliteot lisääntyvät tai vahvistuvat niin kannattaa heti puhua asiasta, niin voit välttää repsahduksen. Paljon onnea lapsesta ja voimia tulevaisuuteen teille molemmille <3

 

Tunnen erään naisen joka nuoruudessaan käytti pitkäänkin ja kovia huumeita. Hällä meni niin lujaa että terveys alkoi jo oikeesti reistailemaan aika pahasti. Tuli raskaaksi ja lopetti huumeet (en tiedä miten tarkalleen lopetti). Parikymmentä vuotta myöhemmin ja oikein normaalia elämää elää ja näin sivusta katsottunaon yksi ihanimmista äideistä jota tiedän. Tietääkseni ei ole koko parinkymmenen vuoden aikana retkahtanutkaan, vaikka ihan satavarma en toki voi olla. Mutta ei se menneisyys aina pakolla tulevaisuutta määrittele.

 

[QUOTE="kirsi";30611075]Hei! Haluaisin saada erilaisia näkökantoja/mielipiteitä teiltä ihmisiltä mitä tämä aihealue teissä herättää. Minun tapauksessani olin korvaushoidossa raskaana ja jatkoin sitä lapseni synnyttyäkin, tosin nyt olen sen lopettanut. Kantamani syyllisyys on aiheellista, mutta tekeekö tämä asia minusta sen huonompaa äitiä kuin muista? Korvaushoitoon siis pääsin vasta, kun olin jo melko pitkällä raskaana.

Alusta asti olin lapseni kanssa kotona enkä joutunut mihinkään turvakotiin tai muuhun. Tietenkin A-klinikalla käyn tiheään ja seulatkin silloin tällöin otetaan. Avoimesti senkin myönnän, että päivittäin päässä pyörii, että jospas sitä sais ainetta suoneen ym. Nämä ajatukset on erittäin ahdistavia.
Mikä minussa on vialla? Miksi ajattelen jotain tälläistä, kun minulla on mailman ihanin lapsi vieressä.

Aion taistella silti tätä asiaa vastaan, koska haluan antaa ihan niin kuin muutkin äidit lapselleni parhaan mahdollisen elämän. Päässä pyörii sekin, että mitä jos lapsi saa ja pitääkö lapsen saadakkin tietää äidin rankka tausta, kun on tarpeeksi vanha sen ymmärtämään?[/QUOTE]

Ei voi antaa menneisyyden ikuisesti leimata itseään. Sinä olet sentään hakeutunut avun pariin ja yrität taistella, ja se on hyvä. Huumeista on varmasti vaikea päästä eroon, voin vain kuvitella. Olisiko joku terapia sinulle avuksi? Jotta voisit puhua asioista, myös siitä että tekisi mieli käyttää jne? Ja kyllä minusta lapsen tulee saada tietää, mutta vasta kun hän on tarpeeksi vanha, en kertoisi tuommoisista huumejutuista alle 10-vuotiaalle ainakaan.

 

Entinen huumeidenkäyttäjä ei välttämättä ole huono äiti. Eikä päihteetön äiti ole välttämättä hyvä äiti. "Hyvä äitiys" on monen asian summa eikä ollenkaan niin mustavalkoinen asia.

Ap, anteeksi suora kysymys, mutta tulitko raskaaksi "vahingossa"? Tai toisin kysyttynä, olitko suunnitellut raskautta? Jos tulit ihan suunnitellusti raskaaksi, vaikka käytit edelleen huumeita, teki se sinusta huonon äidin ainakin sillä hetkellä. On hyvin itsekästä saattaa lapsi maailmaan tilanteessa, jossa ei pysty itsestäänkään huolehtimaan. Suunnitellussa raskaudessa oikea järjestys olisi tietenkin ollut vieroitus ja sen jälkeen raskaus.

Mutta jostain syystä oletan sinun tulleen raskaaksi vahingossa. Huumeidenkäyttäjä ei välttämättä tarkkaile kiertoaan kovin tarkkaan, joten ehkäpä sinulla myös kesti tajuta, että hei, raskaana taidetaan olla. Se, että lähdit korvaushoitoihin raskausaikana, tekee sinusta hyvän äidin. Tajusit, että sen on loputtava nyt. Se, että edelleen ajattelet aineita, ei ole tavatonta. Eihän siitä ole vielä niin pitkä aika, kun olet ollut ilman. Onko sinulla ketään tukihenkilöä, jolle voisit näistä ahdistavista ajatuksista kertoa? Ja hei, niin kauan kaikki on hyvin, kun et anna ajatuksille valtaa ja retkahda uudelleen. Silloin mä pitäisin sua taas huonona äitinä.

Onnea pikkuisesta ja tsemppiä tulevaisuuteen!

 

Asia tuntuu vaivaavan sua tosi paljon kun monta aloitusta jo olet tehnyt. Puhu siitä klinikallasi.

 

Asia tuntuu vaivaavan sua tosi paljon kun monta aloitusta jo olet tehnyt. Puhu siitä klinikallasi.

En ole tehnyt monta tai joo tämä on toinen, kun olen taas aina epätyytyväinen omiin kirjoituksiin. Siksi tänne kirjoitan, koska se voi olla myös terapeuttista ja sieltäpä minulle neuvottiinkin, että tämä voi olla yksi tapa purkaa mieltään ym. Enkai muuten tänne kirjottelisi, jos en kokisi sitä mitenkää tarpeelliseksi? Mutta kiitos kommentistasi kuitenkin

 

Ei kuulu kertoa lapsillesi jos lapset kerran on terveitä. Mitä se niille kuuluu??? Huumeissa on sellainen pikku juttu että niistä joutuu aina isoihin ongelmiin ja ne tuomiot on kauhean kovat. Nuorina onneksi tajuttiin sen ja muutamat kerrat jäi taivaan kiitos imppauksiin ja polttamisiin.

 

Entinen huumeidenkäyttäjä ei välttämättä ole huono äiti. Eikä päihteetön äiti ole välttämättä hyvä äiti. "Hyvä äitiys" on monen asian summa eikä ollenkaan niin mustavalkoinen asia.

Ap, anteeksi suora kysymys, mutta tulitko raskaaksi "vahingossa"? Tai toisin kysyttynä, olitko suunnitellut raskautta? Jos tulit ihan suunnitellusti raskaaksi, vaikka käytit edelleen huumeita, teki se sinusta huonon äidin ainakin sillä hetkellä. On hyvin itsekästä saattaa lapsi maailmaan tilanteessa, jossa ei pysty itsestäänkään huolehtimaan. Suunnitellussa raskaudessa oikea järjestys olisi tietenkin ollut vieroitus ja sen jälkeen raskaus.

Mutta jostain syystä oletan sinun tulleen raskaaksi vahingossa. Huumeidenkäyttäjä ei välttämättä tarkkaile kiertoaan kovin tarkkaan, joten ehkäpä sinulla myös kesti tajuta, että hei, raskaana taidetaan olla. Se, että lähdit korvaushoitoihin raskausaikana, tekee sinusta hyvän äidin. Tajusit, että sen on loputtava nyt. Se, että edelleen ajattelet aineita, ei ole tavatonta. Eihän siitä ole vielä niin pitkä aika, kun olet ollut ilman. Onko sinulla ketään tukihenkilöä, jolle voisit näistä ahdistavista ajatuksista kertoa? Ja hei, niin kauan kaikki on hyvin, kun et anna ajatuksille valtaa ja retkahda uudelleen. Silloin mä pitäisin sua taas huonona äitinä.

Onnea pikkuisesta ja tsemppiä tulevaisuuteen!

Kiitoksia sinulle tästä tekstistä ja vahvana aion pysyä vaikka mikä olisi, ettei vain minkäänlaista retkahdusta tapahdu. Elikkä raskaus ei tosiaan ollut suunniteltu ja tajusin raskauteni melko myöhään. Raskaus oli kyllä aikamoinen shokki ja itkin monet kerrat, etten voi pitää lapsesta huolta, kun en silloin pitänyt itsestänikään. Mietin jopa, etten halua koko lasta "pilaamaan" elämääni, mutta onneksi tuo pieni ihme syntyi ja tuo iloa joka päivääni. Tämä on tosiaan hieman tyhmästi ehkä sanottu, mutta ilman tuota raskautta tuskin olisin tajunnut vieläkään hakea apua. Ja tyhmästi sanottu siinä mielessä, että ei raskauden vasta pitäisi saada ihmistä tajuamaan missä jamassa on.

 

Ei kuulu kertoa lapsillesi jos lapset kerran on terveitä. Mitä se niille kuuluu??? Huumeissa on sellainen pikku juttu että niistä joutuu aina isoihin ongelmiin ja ne tuomiot on kauhean kovat. Nuorina onneksi tajuttiin sen ja muutamat kerrat jäi taivaan kiitos imppauksiin ja polttamisiin.

Niin sitä tässä on itsellä tullut pohdittua, että onko aiheellista kertoa??
Ja tuo on aivan totta huumeet ne vie ongelmiin ennemmin tai myöhemmin. Itse onneksi säilyi pahemmilta tuomioilta, mutta jos yhtään kauemmin olisin tuota jatkanut todennäköisesti istuisin nyt vankilassa.

 

Minä olen pyristellyt irti liiallisesta alkoholin käytöstä. Luulen ja tiedän, että huumeista irroittatuminen on paljon paljon vaikeampaa.
Se, että on käyttänyt huumieita, ei tee ihmisestä huonoa äitinä ajatuksena. Sukulaistyttöni lapsi on sijoitettu, koska äiti ei hyvästä alusta huolimatta läpäissyt huumeseulaa. Hän haluaisi olla hyvä äiti ja varmaan sitä olisikin, mutta....

Tiedän tytön jollain tasolla kärsivän lapsen menetyksestä ja paluu normaaliin elämään olisi haaveissa. Mutta huumeet ovat ainakin tähän asti vieneet voiton.

On positiivista, että tietää huumeiden olevan este hyvälle äitiydelle. Aikamoista ponnistelua vaatii, että pysyt päätöksessäsi. Todellakin toivon, että pysyt siinä ja edelleen jatkat lapsesi rakastamista.

 

[QUOTE="kirsi";30611488]Niin sitä tässä on itsellä tullut pohdittua, että onko aiheellista kertoa??
Ja tuo on aivan totta huumeet ne vie ongelmiin ennemmin tai myöhemmin. Itse onneksi säilyi pahemmilta tuomioilta, mutta jos yhtään kauemmin olisin tuota jatkanut todennäköisesti istuisin nyt vankilassa.[/QUOTE]

Mun mielestä sä ainoastaan teet itselles haittaa kertomalla. Suhde lapsees muuttuu ihan varmasti jos kerrot. Mä olen onnistunut viemään lapseni terveinä täysikäisyyteen ja tiedän muitakin äitejä jotka sen on tehneet vaikka alussa ei elämäntavat ja arvot olleet ihan kunnossa. Sen takia varmasti onnistut. Se missä sä jo eroat on se että sä lopetit heti lapsesi synnyttyä. Huumeet on eri juttu ja ehkä siinä oo muuta vaihtoehtoa.

 

Minä olen pyristellyt irti liiallisesta alkoholin käytöstä. Luulen ja tiedän, että huumeista irroittatuminen on paljon paljon vaikeampaa.
Se, että on käyttänyt huumieita, ei tee ihmisestä huonoa äitinä ajatuksena. Sukulaistyttöni lapsi on sijoitettu, koska äiti ei hyvästä alusta huolimatta läpäissyt huumeseulaa. Hän haluaisi olla hyvä äiti ja varmaan sitä olisikin, mutta....

Tiedän tytön jollain tasolla kärsivän lapsen menetyksestä ja paluu normaaliin elämään olisi haaveissa. Mutta huumeet ovat ainakin tähän asti vieneet voiton.

On positiivista, että tietää huumeiden olevan este hyvälle äitiydelle. Aikamoista ponnistelua vaatii, että pysyt päätöksessäsi. Todellakin toivon, että pysyt siinä ja edelleen jatkat lapsesi rakastamista.

Harmillisesti sitä tosiasiaa ei voi poistaa, että niin monelle ne huumeet lopulta vievät voiton, vaikka todellakin tiedän varmana että lähes kaikki haluaisivat olla lapsen kanssa ja kärsivät siitä etteivät pysty. Se on kuitenkin oma valinta ja siitä seurauksesta kärsii omasta syystään. Kuten minullekkin on sanottu ei voi olla narkkari sekä äiti...Kiitos kuitenkin tästä sinun kirjoituksesta ja voin sen kyllä sanoa että lastani rakastan aina ja ikuisesti <3 Joka päivä se on yhtä taistelua, mutta periksi ei voi antaa.

 

En oikeen osaa kommentoida mitään fiksua, tsemppiä vaan jatkoon.

 

Minä olen pyristellyt irti liiallisesta alkoholin käytöstä. Luulen ja tiedän, että huumeista irroittatuminen on paljon paljon vaikeampaa.

Riippuu huumeista, niitä on lukuisia erilaisia. Alkoholin vieroitusoireisiin voi kuolla, mutta pahakin heroiiniaddikti voi lopettaa käytön seinään, sillä muutaman päivän kestävät vieroitusoireet ovat lähinnä flunssan kaltaisia. Henkinen puoli on taas toinen asia, aineen himo voi säilyä hyvinkin pitkään.

Tämä on hyvä artikkeli lukea: Rottapuisto

 

Ei entinen narkki tai alkkis tee huonoa vanhempaa.. Se vaan tekee, jos sä retkahdat. Itse olen kasvanut alkoholismin ja huumeiden keskellä, ja ... Niistä ei puhuttu, IKINÄ! Kannattaa kertoa lapselle menneisyydestä, ehdottomasti! Kerro miten paljon hänen tulo muutti elämääsi ja kuinka tärkeä hän on sinulle. Lapset ymmärtää, eikä tuomitse.

 

Riippuu huumeista, niitä on lukuisia erilaisia. Alkoholin vieroitusoireisiin voi kuolla, mutta pahakin heroiiniaddikti voi lopettaa käytön seinään, sillä muutaman päivän kestävät vieroitusoireet ovat lähinnä flunssan kaltaisia. Henkinen puoli on taas toinen asia, aineen himo voi säilyä hyvinkin pitkään.

Tämä on hyvä artikkeli lukea: Rottapuisto

Tässä asiassa ollaan vähän erimieltä, sillä itsellä fyysiset vieroitusoireet kestivät 3viikkoa. Ja siihen kuului tuskaisia särkyjä ym. Eli sinulla on aivan väärä käsitys vieroitusoireista vasta kolmen päivän jälkeen ne pahimmat alkavat. Mutta kiva kuulla, jos joku on ollut niinkin onnekas, että vähä flunssanen olo ollut muutaman päivän. Mutta en mitenkää väheksy, että alkoholin lopettaminen olisi sen helpompaa, jos siitä riippuvainen on ja on juonut pitkään ja päivittäin.

 

En mä näe mikseikö lapselle voisi tollaisesta asiasta kertoa. Ei lapsia pumpulissa kuulu kasvattaa. Ja ei nyt tietenkään pienelle lapselle kannata kertoa, mutta kunhan lapsi kasvaa ja tietää huumeista ja ymmärtää, niin en näe syytä olla kertomatta.

 

En mä näe mikseikö lapselle voisi tollaisesta asiasta kertoa. Ei lapsia pumpulissa kuulu kasvattaa. Ja ei nyt tietenkään pienelle lapselle kannata kertoa, mutta kunhan lapsi kasvaa ja tietää huumeista ja ymmärtää, niin en näe syytä olla kertomatta.

Niin kun asian miettii siltäkin kantilta, että samalla voisi valistaa näistä asioista. Kertoa kuinka pahaa ne ihmiselle voikin tehdä ja mitä itse on kokenut.

 

Ei entinen narkki tai alkkis tee huonoa vanhempaa.. Se vaan tekee, jos sä retkahdat. Itse olen kasvanut alkoholismin ja huumeiden keskellä, ja ... Niistä ei puhuttu, IKINÄ! Kannattaa kertoa lapselle menneisyydestä, ehdottomasti! Kerro miten paljon hänen tulo muutti elämääsi ja kuinka tärkeä hän on sinulle. Lapset ymmärtää, eikä tuomitse.

Lapset ei tollasta ymmärrä tai ainakaan mun lapset ja jotenkin olen ihan varma ettei muidenkaan. Omat lapset alkaa vihaamaan sen jälkeen sua ja huomauttaa joka kerta kun tulee jotain riitaa niiden kanssa. Ne käyttää sitä aseena sua vastaan. Sen jälkeen et voi sanoa enää mistään mitään niille.

 

Lapset ei tollasta ymmärrä tai ainakaan mun lapset ja jotenkin olen ihan varma ettei muidenkaan. Omat lapset alkaa vihaamaan sen jälkeen sua ja huomauttaa joka kerta kun tulee jotain riitaa niiden kanssa. Ne käyttää sitä aseena sua vastaan. Sen jälkeen et voi sanoa enää mistään mitään niille.

Mitä vittua?

 

Mun mielestä ne jotka tässä vaatii kertomaan kertoo sitten lapsilleen kaikki mitä on joskus tehnyt. Jokainen on joskus tehnyt jotain sellasta mitä häpeää ja mitään muuta et saa kun haittaa kertomalla.