Ystäväni mielipide vammaisista muutti mielipiteeni ystävästäni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hämmentyneenä mietin..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hämmentyneenä mietin..

Vieras
Hei, kaipaisin mielipidettä tilanteeseeni. Olemme alle kolmikymppiset ystävykset, lukisin hänet yhdeksi parhaista ystävistäni. Tunteneet toisemme jo useita vuosia ja näemmekin useasti viikossa.

Hiljattain meillä tuli puhetta vammaisista ihmisistä ja järkytyin hänen mielipiteestään - jyrkästi negatiivinen vammaisia kohtaan, häntä kuulemma inhottaa vammaiset. Heidän suvussaan on kuulemma "aina halveksuttu vammaisia". Mun mielestä tuollainen on todella julmaa ja kertoo ihmisen siulunelämästä enemmän kuin tuhat sanaa. Muistin että hän on kertonut aiemmin yhden serkuistaan olevan vaikeasti vammainen, ja kysyinkin että kuinka tähän kyseiseen serkkuun on sitten suhtauduttu. Tätä yli 10-vuotiasta serkkuaan ei ole edes mummo halunnut koskaan nähdä, eikä tämä ystävänikään inhotuksensa vuoksi. En kertakaikkiaan voi ymmärtää että miten itseni ikäinen ihminen voi 2010-luvulla olla tuota mieltä?! Miten suku voi olla lasta kohtaan noin julma ja sulkea ulkopuolelle. Sanoinkin tämän kuultuani että tuo on aivan kamalaa, aivan kertakaikkisen kamalaa. Sen jälkeen yritin kääntää keskustelun toisiin aiheisiin koska koin niin suurta inhoa hänen mielipidettään kohtaan.

Sisälläni olin niiiin vihainen hänelle, teki mieli antaa tulla täysi laidallinen mutten tätä kuitenkaan tehnyt. Hän lähti kotiinsa, ja vietin koko illan hämmentyneenä pohtien tätä asiaa. Onko ystäväni mielipiteellä vaikutusta meidän kahden väliseen ystävyyteen? Saako sillä olla vaikutusta? Enhän ole vuosien saatossa tiennyt tätä asiaa, mutta kieltämättä keskustelumme jälkeen katsoin häntä erissä valossa. Mulla ei itsellä ole lähipiirissä vammaisia, en siis siksi ottanut tätä näin henkilökohtaisesti.

Sen ymmärrän että joku saattaa pelätä vammaisia, mutta tässä oli kyse inhotuksesta, kapeakatseisuudesta ja erittäin rumasta sielunelämästä. Ja olen vieläpä aina pitänyt ystävääni lempeänä ja sydänmellisenä, sellaisena "muumimamma-tyyppinä" ja ollut varma (varmaan mainninnutkin hänelle asiasta) että hänestä tulee lapsemme kummi kunhan sellaisia siunaantuu. Olemme siis minä ja ystäväni molemmat vielä lapsettomia. Sen tiedän varmaksi etten halua hänestä kummia yhdellekään lapsellemme..

Kysynkin nyt, että tulisiko minun vain yrittää painaa tämä asia pois mielestäni? Voiko sellainen edes onnistua. Vai pitäisikö mun yrittää ottaa tämä asia puheeksi hänen kanssaan? Mahtaisiko siitä seurata muuta kuin mielipahaa.. Todella vaikeaa kun en nyt osaa suhtautua ystävääni oikein mitenkään.
 
Tuon kaltaiset asiat väistämättä vaikuttaa ystävyyteen. Voisit toki yrittää puhua ystävälle siitä että sinusta tuntuu tosi pahalle että hän on vammaisista tuota mieltä ja että asia sinua vaivaa. Epäilen silti että se ystävän mielipidettä muutaisi.
 
Sitä minäkin mietin, että en mää varmaan pysty menemään tämän asian yli ennen kuin oon puhunu tästä hänen kanssaan. Hän vaan ei selvästikään näe mitään väärää mielipiteessään, sekin jotenkin jäi puistattamaan kun sanoin hänelle aloituksessa kertomani "tuo on aivan kamalaa, kertakaikkiaan kamalaa" niin hän ei sanonut mitään mutta kasvoillaan oli sellainen hyvin pieni hymy. Tai siis tuli vaan sellainen olo että häntä olisi vain huvittanut kun selvästi hämmennyin ja järkytyin hänen sanoistaan. Luulen kuitenkin että on olemassa enemmän kaltaisiani jotka tällaisestä järkyttyvät kuin sellaisia jotka ovat ystäväni kanssa samaa mieltä. Vai?
 
Tuollaista se on. Harva kuitenkaan puhuu noin jyrkästi kuin ystäväsi. Taustalla on varmasti paljon ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä. Itsekin olen törmännyt ikäviin kommenteihin. Kuitenkin olen huomannut, että tositilanteessa suhtautuminen muuttuu. Esimerkiksi jos lapsenlapsi sattuukin olemaan vammainen, niin häntä rakastetaan varauksetta.

Mitä ystäväsi tekisi, jos hän itse saisi vammaisen lapsen? Onko hän koskaan ajatellut, että se on mahdollista? Toisaalta ihan sama mitä hän vastaa, koska tositilanteessa tilanne on toinen eikä aiemmilla mielipiteilla tai sanomisilla ole mitään merkitystä.
 
Niin, muakin inhottaa ystäväni mielipide. En osannut hänen suustaan yhtään odottaa tuollaista. Ehkä on syvälle iskostunut hänellä tuo "meidän suvussa aina halveksuttu vammaisia" kaltainen ajatusmaailma ettei ole itse edes asiaa pohtinut..toivottavasti kyse olisi edes jostain sellaisesta. Mielipidettäkin kamalampaa on tuo että toimii ajatuksiensa tavoin = yli kymmeneen vuoteen ei ole sitä serkkuaan halunnut tavata. Kyllä surettaa tämän serkun puolesta, toivottavasti hänen vanhemmillaan on hieman terveempi katsomus tähän asiaan ja rakastavat lastaan.

Tuosta kysyinkin, että mitä jos hän saisi vammaisen lapsen - ennenkuin olin päässyt kysymyksen loppuun asti hän kertoi abortoivansa. Siihen hän ei osannut vastata mitään että jos vasta synnytyksessä selviäisi vammaisuus. "Sitä mää oonki miettinyt että saan varmaan vammaisen lapsen ko ajattelen näin." Tuohon päättyi keskustelumme. Toivon todella lapsen vuoksi että hänenlaisilleen ihmisille ei näin käy..
 
Ajatella tosiaan, jos tätä keskustelua ei olisi koskaan käyty enkä tietäisi hänen mielipiteestään. Saisin vammaisen lapsen ja aikomuksieni mukaan pyytäisin häntä kummiksi. Huh huh..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hämmentyneenä mietin..;30612954:
Niin, muakin inhottaa ystäväni mielipide. En osannut hänen suustaan yhtään odottaa tuollaista. Ehkä on syvälle iskostunut hänellä tuo "meidän suvussa aina halveksuttu vammaisia" kaltainen ajatusmaailma ettei ole itse edes asiaa pohtinut..toivottavasti kyse olisi edes jostain sellaisesta. Mielipidettäkin kamalampaa on tuo että toimii ajatuksiensa tavoin = yli kymmeneen vuoteen ei ole sitä serkkuaan halunnut tavata. Kyllä surettaa tämän serkun puolesta, toivottavasti hänen vanhemmillaan on hieman terveempi katsomus tähän asiaan ja rakastavat lastaan.

Tuosta kysyinkin, että mitä jos hän saisi vammaisen lapsen - ennenkuin olin päässyt kysymyksen loppuun asti hän kertoi abortoivansa. Siihen hän ei osannut vastata mitään että jos vasta synnytyksessä selviäisi vammaisuus. "Sitä mää oonki miettinyt että saan varmaan vammaisen lapsen ko ajattelen näin." Tuohon päättyi keskustelumme. Toivon todella lapsen vuoksi että hänenlaisilleen ihmisille ei näin käy..

Minä taas ajattelisin päinvastoin..oman lapsen kohdalla sitä näkee vain sen oman lapsen,eikä niitä vammoja ensin.Voisi olla hänelle opetuksen paikka ja ajatusmaailma varmaan muuttuisi.
 
Aika monet ihmiset on tapaamatta serkkujaan vaikka serkut ei vammaisia olisikaan. Suvun mielipiteen perusteella ei minusta pidä myöskään vetää johtopäätöksiä miten (serkun) vanhemmat suhtautuvat vammaiseen lapseen, rakastavatko vai eivät, onko heillä ystäviä tai saavatko tilanteeseen tukea esim. vertaistuesta.

Lapsen vakava sairaus tai vamma saattaa aiheuttaa perheessä ison kriisin. Ei ole ollenkaan harvinaista että sellainen tilanne johtaa esim. perheen hajoamiseen, vaikka toisissa perheissä käy myös päinvastoin. Vammattomiin verrattuna vammaiset joutuvat helpommin myös meillä huostaanotetuiksi tai vanhempien väkivallan kohteeksi, vaikka valtaosa vanhemmista vammaista lasta rakastaa yhtälailla kuin vammatonta, joskus jopa enemmän.
 
Kyllä vaan puhuminen joskus auttaa. Joskus mulla oli kovin homokammoinen frendi, mutta kun vaan aloin jutella aiheesta, niin sen koommin ei ole puhuttu enää sellaisia.
 
Onko serkku sitten sellaisessa tilassa, että osaa murehtia sitä ettei sukulaiset käy vierailemassa? Minä en ole kyllä n. 15 serkustani nähnyt kymmenen vuoden sisällä kuin pari, osan vain joskus vauvoina pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Joten en minä sitä nyt niin osaisi surkutella, ettei serkkuaan käy tapaamassa. Ja kannattaa muistaa, että kyllähän useimmat päätyy aborttiin jos tietävät odottavansa kehitysvammaista lasta. Ettei siinä mitään tavallisesta poikkeavaa.

Ei sillä, että hyväksyisin vammaisten halveksunnan saati epäasiallisen kohtelun. Mutta kannattaa koittaa vielä keskustella rauhallisin mielin aiheesta. Jos haluat saada ystäväsi miettimään mielipiteitään, ehkä niitä jopa muuttamaan, kyseenalaista ja esitä erilaisia näkökantoja asiaan, mutta vältä toisen mielipiteiden kauhistelua, siitä ei ole hyötyä.
 
En tosiaan oikein tiedä että millä sanoilla tästä voisi alkaa keskustelmaan hänen kanssaan. En siis aio "hyökätä" kimppuunsa sanallisesti vaan nimeomaan haluaisin vähän herätellä ajattelemaan. Serkkuasiasta vielä, en itsekään kovin ahkerasti tapaa serkkujani, mutta jotenkin ajatus siitä että etenkin tämä mummo kieltäytyy tapaamasta lapsenlastaan vammasta johtuen. Ja koska olen hyvä jatkojalostamaan ajatuksiani niin mielikuvittelin esimerkiksi jotai syntymäpäiviä, ihmiset vaikka kieltäytyvät tulemasta kyseessä olevan synttäreille tai voiko tämä perhe mennä muiden syntymäpäiville jos tätä halveksutaan.. no, tämä siis pelkkää omaa ajatukstani, voihan olla että ovat täysin tyytyväisiä perheenä ja eivät välttämättä haluakaan pitää moiseen sukuun yhteyttä.
 
Tuota mää mietin, että ilman tätä tietoa kaikki olis ennallaan. Mutta vaikka kyse on mielipideasiasta, niin näkisin kuitenkin että tämä on eri asia entä se että ystäväni ei esimerkiksi tykkäis mun koirasta, tai mun leipomasta kakusta tai samasta musiikista. Mun mielestä tuollainen inhotus ja halveksunta vammaisia kohtaan vaatii jo ihmisen luonteelta ikäviä piirteitä. Joka taas tarkoittaa sitä, että ihminen jonka luulin tuntevani hyvin ei olekaan sellainen kuin luulin. Enkä tiedä haluankokaan tuntea nyttemmin, näiden uusien tietojen valossa. En oikein osaa selittää. Ei vaan mahdu mun ajatusmaailmaan että voi ajatella noin.
 
On myös useita sairauksia, että lapset ovat ensimmäiset vuodet TÄYSIN normaaleja kasvussaan ja kehityksessään, ja sitten sairaus etenee niin, että lapsesta tulee syvästi kehitysvammainen. Kuuluvat meidän Suomalaiseen tautiperimään, se että sinulla on esimerkiksi terve kolmen vanha ei tarkoita periaatteessa vielä yhtään mitään sen suhteen, että sinulla olisi kaikki hyvin. Mun pointti ehkä siinä, ettei meistä kukaan voi tietää... Toivottavasti saatte ystäväsi kanssa juteltua. Ehkä hänen suvussaan on ollut enemmänkin vammaisuutta ja se on tehnyt tilanteesta tuon. En yhtään puolustele ystävääsi, mutta ehkä tuolle kaikelle on jokin syy. ettei hän näe ihmistä heissä vain sen vamman.
 
Tunnen yhden vammaisen ja hän on ilkein ihminen, jonka itse tunnen, koska hänellä on kova tarve manipuloida muita. Tällainen ketju voisi olla hänen kirjoittama ja keksimä juttu, jolla yritetään saada joku näyttämään huonossa valossa.
Itse epäilen että myös se kahvila juttu oli feikkiä, jossa työntekijä suuttui rouville jotka mollasivat kehareita.
Mitään todisteita ei koskaan asiasta annettu. Pelkkä lehtijuttu ilman työntekijän nimeä.
 
Tunnen yhden vammaisen ja hän on ilkein ihminen, jonka itse tunnen, koska hänellä on kova tarve manipuloida muita. Tällainen ketju voisi olla hänen kirjoittama ja keksimä juttu, jolla yritetään saada joku näyttämään huonossa valossa.
Itse epäilen että myös se kahvila juttu oli feikkiä, jossa työntekijä suuttui rouville jotka mollasivat kehareita.
Mitään todisteita ei koskaan asiasta annettu. Pelkkä lehtijuttu ilman työntekijän nimeä.
Olisi kiva tietää taustat, miksi ajattelet noin kuten ajattelet. Tuollainen ajattelu on täysin mahdollista, koska joidenkin mielestä esim. holokausti on huijausta. Jonkinlainen poissulkemisreaktio varmaan. Ehkä aihe ahdistaa liikaa?
 
[QUOTE="dana";30613234]kyllä mulle ainakin merkkaa millainen arvomaailma mun kavereilla on..[/QUOTE]

mä en vaadi ystävältä olemaan kaikesta samaa mieltä. ne semmoset on niitä joojoomiehiä.
 
Mulle ystävieni arvoilla on todella iso merkitys.

Jotkut arvokysymykset ovat niin painavia, että ne vaikuttavat ystävyyteen.
Ystävät valitaan itse ja ystävyys perustuu täysin vapaaehtoiseen olemiseen, eli niissä suhteissa arvoilla nimenomaan on merkitystä.
Arvoilla on merkitys myös siinä, kuinka lojaali voit olla jollekin ihmiselle.
 

Yhteistyössä