E
eroaislamista
Vieras
Vaasalaislähtöinen Seida Sohrabi irrottautuu islamin uskon harjoittamisesta.
Hän ei pidä asiaa salassa, vaan käy tiukkoja keskusteluja muiden kurdien ja uskonnollisen yhteisön jäsenten kanssa.
Vastaanotto on kirjavaa.
Minulle on sanottu, että olen hakoteillä ja kuinka kehtaan jättää isieni ja perheeni uskonnon. Mutta on minua myös läymäytelty hyväksyvästi selkään. On paheksuttu, mutta on islamilaisissakin piireissä kiitetty rohkeudesta.
Perheen kanssa välit säilyvät koko ajan läheisinä.
He ovat mahtavia, veljet ovat ihania. Enkä käännä selkääni maltillisille muslimeille.
Olisiko tällainen puhe mahdollista muslimivaltiossa?
Ei ikinä, koska uskontoa pidetään niin täydellisenä, ettei siitä voi edes keskustella.
Pelottaako nyt?
En pelkää. Minua ei ole uhkailtu. En ole saanut esimerkiksi tappouhkauksia.
Mitä Seida Sohrabi nyt on?
Olen suomalainen kurdinainen, jolla on liberaalit arvot ja joka voi uskoa edelleen kuolemanjälkeiseen elämään.
Sohrabi arvostaa uskonnon harjoittamista, kun se on humaania ja omakohtaista.
Voi olla hengellinen sitoutumatta liikkeeseen. Pahinta on politisoitunut ja valtaa janoava uskonto.
Sohrabi arvostelee eniten juuri islamin vallanhalua.
Uskonto on ottanut hengellisyyden ja moraalin omaksi etuoikeudekseen. Se on väärin.
Hän lainaa rohkeasti kirjailija Salman Rushdien sanoja.
Uskontojen kunnioittaminen tarkoittaa uskontojen pelkäämistä.
Sohrabi tunnetaan voimakkaana Kurdistanin puolustajana. Hän on puhunut, kirjoittanut ja esiintynyt tv:ssä. Hän tahtoo Turkkiin, Iraniin, Irakiin ja Syyriaan rajoittuvalle Kurdistanille itsenäisyyden.
Vuodelle 2014 hän asetti suuria toiveita. Kaikki pysähtyi kuin seinään, kun isis-alue laajeni.
Isis alkoi riehua järkyttävin seurauksin kurdien raja-alueilla.
Ääri-islamin terroristijärjestöjen kuten Isisin, Al-Qaidan ja Boko Haramin vaikutus Sohrabin omaan ratkaisuun on suuri.
Tosin näkemys on laaja.
Sohrabi pitää radikaalia islamia julmana, mutta paljon pahaa tapahtuu myös rauhallisissa muslimimaissa.
Ihmisoikeudet eivät toteudu, naisia syrjitään räikeästi.
Hän kauhistelee Saudi-Arabiaa, islamin keskusta.
Naiset eivät saa ajaa autoa.
Hän arvostaa uskontoihin liittyviä pyhiä kirjoja kuten Koraania "historiallisena perintönä".
Mutta olen kauhuissani tulkinnoista, joilla määritellään elämä hyvin kapeaksi.
Islam käy Sohrabin mukaan omaa kamppailuaan. Yhtenäisyys järkkyy. Tulee radikaaleja ja liberaaleja.
Olen kuullut muslimien huokaavan, ettei enää voi tietää, mihin pitäisi uskoa.
Kurdimuslimeissa on erittäin vapaamielisiä. Tämä joukko kasvaa lännessä, myös Suomessa.
Tytön asussa, matkustelussa ja seurustelussa vapaus näkyy.
Mutta Sohrabi kehottaa seuraamaan kehitystä Turkissa, jossa karsitaan liberaaleja arvoja.
Siellä on Isisin kannattajia, sillä kurdeista halutaan päästä.
Päätelmä on vakaa.
Turkki on vielä hyvin kaukana Euroopan unionista.
Hän ei pidä asiaa salassa, vaan käy tiukkoja keskusteluja muiden kurdien ja uskonnollisen yhteisön jäsenten kanssa.
Vastaanotto on kirjavaa.
Minulle on sanottu, että olen hakoteillä ja kuinka kehtaan jättää isieni ja perheeni uskonnon. Mutta on minua myös läymäytelty hyväksyvästi selkään. On paheksuttu, mutta on islamilaisissakin piireissä kiitetty rohkeudesta.
Perheen kanssa välit säilyvät koko ajan läheisinä.
He ovat mahtavia, veljet ovat ihania. Enkä käännä selkääni maltillisille muslimeille.
Olisiko tällainen puhe mahdollista muslimivaltiossa?
Ei ikinä, koska uskontoa pidetään niin täydellisenä, ettei siitä voi edes keskustella.
Pelottaako nyt?
En pelkää. Minua ei ole uhkailtu. En ole saanut esimerkiksi tappouhkauksia.
Mitä Seida Sohrabi nyt on?
Olen suomalainen kurdinainen, jolla on liberaalit arvot ja joka voi uskoa edelleen kuolemanjälkeiseen elämään.
Sohrabi arvostaa uskonnon harjoittamista, kun se on humaania ja omakohtaista.
Voi olla hengellinen sitoutumatta liikkeeseen. Pahinta on politisoitunut ja valtaa janoava uskonto.
Sohrabi arvostelee eniten juuri islamin vallanhalua.
Uskonto on ottanut hengellisyyden ja moraalin omaksi etuoikeudekseen. Se on väärin.
Hän lainaa rohkeasti kirjailija Salman Rushdien sanoja.
Uskontojen kunnioittaminen tarkoittaa uskontojen pelkäämistä.
Sohrabi tunnetaan voimakkaana Kurdistanin puolustajana. Hän on puhunut, kirjoittanut ja esiintynyt tv:ssä. Hän tahtoo Turkkiin, Iraniin, Irakiin ja Syyriaan rajoittuvalle Kurdistanille itsenäisyyden.
Vuodelle 2014 hän asetti suuria toiveita. Kaikki pysähtyi kuin seinään, kun isis-alue laajeni.
Isis alkoi riehua järkyttävin seurauksin kurdien raja-alueilla.
Ääri-islamin terroristijärjestöjen kuten Isisin, Al-Qaidan ja Boko Haramin vaikutus Sohrabin omaan ratkaisuun on suuri.
Tosin näkemys on laaja.
Sohrabi pitää radikaalia islamia julmana, mutta paljon pahaa tapahtuu myös rauhallisissa muslimimaissa.
Ihmisoikeudet eivät toteudu, naisia syrjitään räikeästi.
Hän kauhistelee Saudi-Arabiaa, islamin keskusta.
Naiset eivät saa ajaa autoa.
Hän arvostaa uskontoihin liittyviä pyhiä kirjoja kuten Koraania "historiallisena perintönä".
Mutta olen kauhuissani tulkinnoista, joilla määritellään elämä hyvin kapeaksi.
Islam käy Sohrabin mukaan omaa kamppailuaan. Yhtenäisyys järkkyy. Tulee radikaaleja ja liberaaleja.
Olen kuullut muslimien huokaavan, ettei enää voi tietää, mihin pitäisi uskoa.
Kurdimuslimeissa on erittäin vapaamielisiä. Tämä joukko kasvaa lännessä, myös Suomessa.
Tytön asussa, matkustelussa ja seurustelussa vapaus näkyy.
Mutta Sohrabi kehottaa seuraamaan kehitystä Turkissa, jossa karsitaan liberaaleja arvoja.
Siellä on Isisin kannattajia, sillä kurdeista halutaan päästä.
Päätelmä on vakaa.
Turkki on vielä hyvin kaukana Euroopan unionista.