Olen tosi pettynyt ystävääni. Nöyryytetty olo..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Liinu.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miksi ripustaudut tuollaiseen ystävään? Mikä estää hankkimasta kavereita tai ystäviä muualta?

Ehkä vanhasta tottumuksesta.. Olemme tunteneet toisemme kauan aikaa. Hyviäkin vaiheita on ollut, mutta ne kai ovat enemmänkin sitä etten ole kaivannut mitään itselleni. Ystävälläni on isoja ongelmia, niitä on vuosien saatossa yhdessä ratkottu ja puitu.

Mikä estää hankkimasta kavereita muualta... niinpä, sanopa se. Yritin esikoisen kohdalla perhekerhoja, muskareita, puistoja.. mutta eipä sieltä tarttunut ketään matkaan. Yritin kyllä tutustua. Ei se ole niin helppoa. Onko sulla ideoita mistä niitä ystäviä voisi "hankkia"? :)
 
Ihan samanlainen kuin yksi mun dumppaama "kaveri". Aina kun hän otti yhteyttä, niin TIESIN että nyt hän on jotain vailla - apua tai tukea tms. Ja niin olikin, joka ikinen kerta. Kun hän oli sitten saanut mitä halusi, niin yhteydenpito lakkasi taas siihen, kunnes tuli sitten x ajan päästä seuraava kriisi jne jne. Kun itse otin muuten yhteyttä, niin sain vain "hyvääpäivääkirvesvartta" -vastauksia, eikä hän juurikaan kommentoinut minun asioihini ikinä mitään.

Ihan selvä hyväksikäyttäjä siis tuo sunkin tyyppi. Käyttää sinua ilmaisena terapeuttina/tsempparina/likakaivoja :/.

Alan olla tuosta hyväksikäyttöasiasta aina vain vakuuttuneempi. Tuo on tuttua - kun ystävä soittaa, hänellä on jokin kriisi päällä, johon tarvitsee tukea ja kainalosauvan. Hän tosiaan "oksentaa" päälleni kaiken ja edellyttää kannanottoa, pohdintaa ja ongelmaan paneutumista. Jos taas minä kaipaisin vastaavasti jotakin hän saattaa vastata yksikantaan tyyliin "on ihmiset kyllä tökeröitä!" ja se oli sillä selvä. Jos yritän jatkaa aiheesta, hän kuittaa sen samalla linjalla taikka vielä tökerömmin, toteamalla ettei kannettu vesi pysy kaivossa ja "sun nyt vaan täytyy sitä tai tätä". Auta armias jos kommentoisin hänen pulmiinsa tuolla tavalla..

Taidan tehdä kuten sinä ja jättää moisen "ystävän" nyt omaan seuraansa. Teen samalla tilaa mahdollisesti jollekin uudelle, hedelmällisemmälle ystävyyssuhteelle.
 
Olen kyllä yrittänyt avautua ja kertoa hänelle murheistani, mutta hän kuittaa ne kuten edellä yhdessä vastauksessani kerroin. Ei hän tartu niihin. Kerran sanoin kun hän soitti, että lupasit soittaa viikko sitten. Hän aloitti paatoksen: nii-in, mä olen niiin kamala, just tämmöinen olen, lupaan soittaa enkä soitakaan, kamala :( Mitä tuommoiseen sitten enää sanoo?

Harrastuksiakin olen miettinyt, pitäisi keksiä jotain sellaista missä oikeasti voisi tutustua ihmisiin. Ideoita? :)

Tanssi on sosiaalinen laji, samoin kaikki joukkuelajit.
 
Alan olla tuosta hyväksikäyttöasiasta aina vain vakuuttuneempi. Tuo on tuttua - kun ystävä soittaa, hänellä on jokin kriisi päällä, johon tarvitsee tukea ja kainalosauvan. Hän tosiaan "oksentaa" päälleni kaiken ja edellyttää kannanottoa, pohdintaa ja ongelmaan paneutumista. Jos taas minä kaipaisin vastaavasti jotakin hän saattaa vastata yksikantaan tyyliin "on ihmiset kyllä tökeröitä!" ja se oli sillä selvä. Jos yritän jatkaa aiheesta, hän kuittaa sen samalla linjalla taikka vielä tökerömmin, toteamalla ettei kannettu vesi pysy kaivossa ja "sun nyt vaan täytyy sitä tai tätä". Auta armias jos kommentoisin hänen pulmiinsa tuolla tavalla..

Taidan tehdä kuten sinä ja jättää moisen "ystävän" nyt omaan seuraansa. Teen samalla tilaa mahdollisesti jollekin uudelle, hedelmällisemmälle ystävyyssuhteelle.
Kaavan tunnistaminen on aina se ensi askel. Eli mainiota, että olet huomannut kuinka ystäväsi aina käyttäytyy. Sen jälkeen on helppoa alkaa "ennustaa" hänen käytöstään, joka taas vahvistaa havaintosi. Näin tein itsekin, esim. juuri se että kun hän otti yhteyttä niin sanoin itselleni "jaahas, katsotaas mikä ongelma on tällä kertaa" - ja sieltähän se aina tuli. Ei tarvitse sitten itse jälkikäteen jossitella että tekiköhän nyt hätiköidyn päätöksen.

Onnea tulevaisuuden ihmissuhteille, toivottavasti jatkossa tunnistat paremmin ja aiemmin tuon kaltaiset ihmiset etkä tuhlaa heihin aikaasi ja vaivaasi :). Kyllä meitä kunnon ihmisiäkin on olemassa :).
 
Mun mielestä sun kannattaa hyväksyä ystäväsi sellaisena kuin hän on, mutta unohtamatta omia tarpeitasi. Ihan turhaan odotat toisen muuttuvan ja pahoitat kerta toisensa jälkeen mielesi. Jos ystäväsi ei pidä kiinni sovituista asioista, älä sovi hänen kanssaan mitään mikä on sinulle tärkeää.

Sun pitää hommata toisenlaisia ystäviä myös ja jos teillä on siellä päin esim. facebookissa äitien paikalliset hätäkahvit tai apupiiri niin kysele sieltä yksinäisiä äitejä :)

Itse hermoilin aiemmin, jos ystävät ei olleet yhtä luotettavia, täsmällisiä jne. kuin minä. Sittemmin opettelin ottamaan puutteet huomioon ja en enää pahoita mieltäni: jos tiedän jonkun olevan taipuvainen ohareihin, pyydän myös kolmannen mukaan jotta meno ei peruunnu hänen takiaan. Jos joku lainaa aina pienen summan rahaa, eikä maksa takaisin, jätän ensi kerralla itse maksamatta takaisin, jos hän on ostanut lipun puolestani jne.

Tietysti ystävissä täytyy olla hyviä puolia, jotta voi ignorata ne huonot. Jos et keksi mitään hyviä puolia, niin mitäpä sitä silloin kiduttaa itseään :D
 
Ap:n ystävän käytös on väärin.
Mutta vastaavasti ap kuulostaa syyllistävältä, ja hakeutuu itse uhrin asemaan. Esim.tuo kysymys "miksi et soittanut viime viikolla vaikka lupasit?". Jos tiedät, kuinka ystäväsi käyttäytyy, niin sinun pitää vain hyväksyä se. Et voi muuttaa toisen käytöstä, ainoastaan omaasi. Ihan turhaan kulutat iltasi mässäillen sillä että odotat ystävän soittoa, ja sitten voivottelet kun sitä ei kuulu. Ja lopulta kun soittaa niin syyllistät häntä siitä. Miksi et itse soittanut kun huomasit että häneltä ei puhelua tullut?
Ja vastaavasti, jos et jaksa enää hyväksyä ja ymmärtää niin älä roiku sellaisessa suhteessa.

Mutta kiinnitä huomiota tuohon syyllistämiseen. Sellaiset ihmiset ovat todella kuluttavia ja ehkä siinä on syy miksi aikaisemmat ystävyyssuhteet ovat katkenneet?
 
[QUOTE="Cream";30564391]
Mutta kiinnitä huomiota tuohon syyllistämiseen. Sellaiset ihmiset ovat todella kuluttavia ja ehkä siinä on syy miksi aikaisemmat ystävyyssuhteet ovat katkenneet?[/QUOTE]

Minä olen kyllä eri mieltä. Jos joku tekee väärin, niin kyllä häntä saa siitä huomauttaa. Se on vain tervettä itsensä suojelua. Se ei ole syyllistämistä - syyllistäminen on sitä, kun yritetään saada joku syylliseksi asiasta jota hän ei tehnyt.

Jos aina vain vaikenee kun joku kohtelee huonosti, sillä ensinnäkin ylläpitää mielikuvaa ettei väärintekijä tehnyt mitään väärää, ja toisekseen alistaa itsensä huonolle kohtelulle. Ei sekään voi olla hyvä vaihtoehto, että aina kun joku tekee jotain väärää, niin se ihmissuhde lopetetaan siihen paikkaan. Molemmille osapuolille reiluinta on, että väärintekeminen nostetaan pöydälle. Silloin sillä toisellakin on mahdollisuus pyytää anteeksi ja muuttaa käytöstään.
 
Harrastuksista itse lähtisin etsimään ystäviä, siis omista harrastuksista en lasten kerhoista tms. Jos lapsille ei hoitajaa saa harrastusten ajaksi järjestymään, sellaisiakin aikuisten harrastuksia löytyy joissa lapset voivat olla mukana vaikka toiminta enemmän suntautuukin siihen mistä aikuinen osallistuja on kiinostunut. Sen lisäksi toki voi etsiä lapselle seuraa perhekerhoista ym.
 
Oletko kertonut tälle ystävällesi miltä sinusta tuntuu ja mikä teidän välisessä suhteessa on sinun mielestäsi pielessä? Usein ihmiset eivät edes ymmärrä tekevänsä väärin tai loukkaavansa, jollei asiasta kerro. Et mitään menetäkkään jos kerrot tuntemuksistasi, jos kerta jo pohdit "jättäväsi" ystävän.

Etenkin pitkissä ystävyyssuhteissa käy usein niin, että tyydytään toisen käytökseen ja kestetään, vaikka kaikilla on oikeus sanoa jos suhde ei tunnu miellyttävältä. Jos tuntuu, ettei ystäväsi kuuntele voit vaikkapa yrittää kirjoittaa kirjeen. Itselläni on vähän samanlainen olo ystävästäni, mutta puhumalla asioista on päästy vähän yhteisymmärrykseen.
 
Miksi teet tylyjä asioita heille? Mikset ystävällisesti mutta suoraan vaan tee selväksi ettei kiinnosta lähempi yhteydenpito?

Se juuri on se tyly asia minkä teen, teen selväksi ettei kiinnosta.

Torjutuksi tuleminen on aina kamalaa, kyllä minä sen ymmärrän. Aina jollain tuntuu olevan (työpaikalla, kuorossa, lasten harrastusten tiimoilla) ystävävaje. Osaan käyttäytyä ja kuunnellakin, minulle on helppoa sovittaa huumorini toisen tahtiin, muistan toista kiinnostavat asiat, mutta se ei minulle tarkoita sitä että tahtoisin tutustua myös muissa kuin näissä olosuhteissa joissa on tutustuttu enkä halua tutustua enempää kuin on jo tutustuttu. Niinpä torjun kaiken mikä menee siitä yli - en lähde yhdessä kahville, en tule kenenkään kotiin käymään enkä halua mennä yhdessä valitsemaan mitään lahjaa kenellekään. Ynnä muuta. Sory. Tylyksi tunnen itseni, pettymyksiä olen aiheuttanut.

Suojelen rajojani, aikaani ja rauhaani. Elämäni on tällä hetkellä hyvä.
 
Se juuri on se tyly asia minkä teen, teen selväksi ettei kiinnosta.

Torjutuksi tuleminen on aina kamalaa, kyllä minä sen ymmärrän. Aina jollain tuntuu olevan (työpaikalla, kuorossa, lasten harrastusten tiimoilla) ystävävaje. Osaan käyttäytyä ja kuunnellakin, minulle on helppoa sovittaa huumorini toisen tahtiin, muistan toista kiinnostavat asiat, mutta se ei minulle tarkoita sitä että tahtoisin tutustua myös muissa kuin näissä olosuhteissa joissa on tutustuttu enkä halua tutustua enempää kuin on jo tutustuttu. Niinpä torjun kaiken mikä menee siitä yli - en lähde yhdessä kahville, en tule kenenkään kotiin käymään enkä halua mennä yhdessä valitsemaan mitään lahjaa kenellekään. Ynnä muuta. Sory. Tylyksi tunnen itseni, pettymyksiä olen aiheuttanut.

Suojelen rajojani, aikaani ja rauhaani. Elämäni on tällä hetkellä hyvä.

Kuulostat ihan hirveältä ihmiseltä. Emme olisi koskaan ystäviä. Tuolla asenteella toivottelen yksinäistä vanhuutta.

Kyllä se asia on niin, että ystävyys ei ole kertakäyttötavaraa eikä mikään hyödyke, josta luovutaan, kun se ei omaan elämään sovi.
 
Ainakin osa epätyydyttävistä ystävyyssuhteista johtuu varmasti siitä, että ihmisillä on niin erilaiset tarpeet ja odotukset ystävyyssuhteiltaan.

Näissä keskusteluissa usein korostuu, että ystävää tarvitaan kuuntelijaksi, melkeinpä terapeutiksi. Minulla itselläni ei ole sellaista tarvetta ja ystävä, joka kaipaisi minusta jatkuvasti negatiivisten asioiden kuuntelijaksi voisi muodostua rasitteeksi. Itse haluan tehdä ystävien kanssa mukavia asioita ja puhua samalla pääosin mukavista jutuista. Vaikka itselläni olisi joku ikävä tilanne tai jopa kriisi, toivoisin ystävältä ennen kaikkea sitä, että saan ne asiat hetkeksi unohtaa ja tehdä yhdessä jotain kivaa. En myöskään halua olla kenenkään kanssa liian tiiviisti tekemisissä. Jos minulla olisi ystävä, joka olisi minuun yhteydessä viikoittain, en siis itse olisi kovinkaan aktiivinen, koska kerran viikossa yhteydessä olo olisi vähintään riittävästi, ehkä jopa liikaa.

Minun on vaikea kuvitella, miksi lupaisin tai miksi minulle luvattaisiin, että soitetaan päivänä x. No ehkä joo, jos on keskeneräisiä suunnitelmia, tosin aika usein niiden sumplimiset hoidetaan tekstareilla tai sähköpostitse. Muuten vaan en viitsi puhelimessa jaaritella. Jos minulle on soitettu, niin toki normaalisti soittaisin takaisin. Tosin en siinä tapauksessa välttämättä soittaisi, jos ajattelisin ystävän soittaneen vain toivottaakseen uutta vuotta tai vastaavaa, mutta onneksi minulla ei sellaisia ystäviä ole. Minusta tuollaiset teennäiset kohteliaisuussoitot olisi nimittäin melko rasittavia. Tekstareina toivotuksia joskus joltain tulee ja myönnän, että jätän usein vastaamatta. Lähinnä siksi, että juhlapäivinä puhelinta en normaalisti tuijottele ja huomaan tekstarit vasta jälkikäteen.

Onneksi sopimattomat ystävyyssuhteet yleensä haihtuu itsestään. Ei siinä ole kenenkään syytä tuntea itseään hyväksikäytetyksi marttyyriksi, voi vaan todeta että ilmeisest odotuksemme ja toiveemme eivät kohtaa emmekä ole persooniltamme yhteensopivia. Tosin jos itse jää sitten täysin yksin, vaille riittäviä ystävyyssuhteita, voisi ehkä miettiä voisiko vain laskea vaatimuksiaan. Tarvitseeko ystävyyden olla niin kaikenkattavaa ja täydellistä, eikö vähemmästäkin sosiaalisesta kanssakäymisestä voisi olla iloa.
 

Yhteistyössä