Toi syyllistämis mainos inhottaa

[QUOTE="tiitu";30546916]Suuri perhekoko ei johdu vain lapsikuolleisuudesta vaan kulttuurista. Miksi muuten Suomeenkin tulleet pakolaiset kokevat elämän tehtäväkseen lisääntymisen jo toisessa ja hyvää vauhtia kolmannessakin sukupolvessa. Uskonto ja kulttuuri siihen ajaa. Ja juuri niitähän ei saanut näiden maailman halaajien mielestä muuttaa vaan vaalia.

Jos Suomenkaan elintaso ja olematon lapsikuolleisuus ei hillitse lisääntymishaluja kuin hyvin hitaasti, niin on täysin turha kuvitella että pystymme pelastamaan maailman vaikka jokainen suomalainen laittaisi puolet palkastaan suoraan Afrikkaan. Ihmismäärä lisääntyisi aivan kestämättömästi kun jokainen eloonjäänyt tuottaa kymmenen jälkeläistä ruoka-avun turvin. Ei sitä määrää ihmisiä riittäisi ruokkimaan enää mikään länsimaiden apu. Ja siitä seuraisi taas lisää sotia, nälänhätää, kärsimystä jne.

Ei se paljon lohduta että kyllä heidän kulttuuriin kuuluva lisääntymistarve vähenisi useamman sukupolven jälkeen kun elintaso olisi riittävän korkea. Maapallo ehtii täysin tuhoutua paljon ennen sitä eikä tänne jää kenellekään yhtään mitään.[/QUOTE]

Tästä oon sikäli samaa mieltä, että minusta maahan tuleville pakolaisille pitäis tehdä selväks, että lähtökohtasesti tavoite on se, että lähivuosien aikana aikuiset joutuu ottamaan itse vastuuta omasta elämästään. Eli opetellaan kieltä, kulttuuria, joku ammatti ja lähdetään töihin ja sitä kautta elätetään itse oma perhe. Minusta sekin on väärin, että sosiaaliturvan avuin täällä elävät saa lisääntyä ihan oman mielensä mukaan ja suomalaiset maksaa. Esimerkiks kahen tai viimeistään kolmen lapsen jälkeen ei uusista lapsista pitäis maksaa enää senttiäkään ylimäärästä. Enkä mä henkilökohtasesti muutenkaan koe olevani mikään kukkahattutäti, mun mielestä on ihan tarpeetonta että meidän lähtökohtasesti luterilaiseen kristinuskoon perustuva yhteiskunta maksaa kaikenmaailman moskeijat ja joka helkkarin uskontokunnan uskonnonopetuksen. Nää on näitä kukkahattutätien päähänpaijausjuttuja että voi voi kun he nyt haluaa sitä ja tätä niin kyllähän heille pitää antaa. Ei kai tumma mieskään tyhmä ole, jos se huomaa että pyytämällä saa. Tai parhaimmillaan tullaan jopa käteen tuomaan etuuksia. Pitäiskö niistä kieltäytyä? Kieltäytyisittekö ite? Että kyllä se tukijärjestelmä on paikoin minusta ihan käsittämätön.

 

Riittävä elintaso - niin, kenelle? Pitäisikö tuo elintaso riittää kaikille vai onko matalapalkkatyön tekijöille omat elintasomittarit?

Pointtini oli että niistä pitäisi saada joko parempaa palkkaa tai sitten niissä pitäisi olla jotain muita kannustimia - esim. mahdollisuus joustaa työajoissa työntekijän mukaan, pitkät lomat tms.

Rahaa ja hyvinvointia ei synny tyhjästä eikä matalan tuottavuuden työssä tai toisaalta julkisen sektorin palvelutuotannossa voida niin vain korottaa palkkoja. Silti vanhusten vaipat pitää vaihtaa ajallaan ja posti jakaa aamuisin. Toki on jotain erityisen huonosti palkattuja töitä, kuten ilmaisjakelulehtien ja -mainosten jako, jossa poikkeuksellisen suurella vapaudella perustellaan matalaa palkkatasoa. Normaali 1500 - 2000 € kuukausipalkalla tehtävä työ pitää kuitenkin pääosin tehdä ajallaan, ei silloin kun työntekijälle sattuu sopimaan. Nykyinen normaali "matalapalkkataso" on jo moniin töihin liian korkea, joten tuotantoa siirtyy koko ajan muihin maihin. Se jos mikä rapauttaa hyvinvointivaltiota.

Jos ajattelet, että kaikkien pitäisi pystyä vaativaan asiantuntija- ja kehitystyöhön, ajatusmaailmasi on kovin epärealistinen. Myös niiden, joilla ei ole sellaisiin edellytyksiä, tulee pyrkiä olemaan tuottavia yhteiskunnan jäseniä ja sosiaaliturva ei saa kannustimia siihen viedä.

Riittävä elintaso on tietysti subjektiivinen käsitys, itse olen tulotasosta riippumatta kokenut että jo sellainen tilapäiseksi tarkoitettu toimeentulotukiminimi riittää hyvään elintasoon, joten tulotason noustessa ylimääräiset on menneet lähinnä varallisuuden kartuttamiseen (ja osa toki hyväntekeväisyyteen). Tietysti se vaikuttaa asenteeseeni, en siis oikein tajua köyhyyden kokemusta, jos asumiskulujen ja pakollisten laskujen jälkeen elämiseen jää vaikka 500 €/nuppi. Siinä mielessä opiskelemaan kannustaminen onkin kieltämättä hyvä juttu, sillä kun vuosien ajan tämä summa oli 100-200 €, on kyllä hyvinkin tyytyväinen ja kykeneväinen esim. säästämään omaan asuntoon, kun käyttörahaa jääkin työelämään siirtymisen jälkeen tonni. Opiskelujen loppupuolella olin vajaan vuoden matalapalkkatöissä, palkka oli ensin 3 kk ajan 1000 €/kk ja sittemmin n. 1600 €/kk. Tämän vajaan vuoden aikana sain säästettyä 5000 € ja maksettua opintolainat pois, vaikka samalla nostin elintasoani sellaiseksi että koin sen täysin tyydyttäväksi. Ainahan sitä voisi tuhlata vaikka mihin, mutta onko pakko, eikö vähempikin riittäisi onnelliseen elämään?

Jotkut osaa ja haluaa elää säästeliäästi ja toiset ei, sosiaaliturva on kuitenkin mitoitettu tuhlareiden mukaan. Toimeentulotuessa on sekin ongelma, että se kannustaa tuhlaamiseen, koska siitä ei saa säästää. Ymmärrän, että kädestä suuhun eläminen voi ahdistaa, vaikka tulotaso olisikin normaalisti ihan riittävä. Alan siis kallistumaan ns. kansalaispalkan tapaisen ratkaisun puoleen, mutta mitoituksen tulee olla sellainen, että kannustimet työntekoon säilyy. Myös matalapalkka-aloilla.

 

Oletko Mörköäiti siis sitä mieltä, että kaikkien pitäisi saada tehdä korkeastipalkattua, korkeakoulutuksen vaativaa työtä, ja niiden, jotka eivät siihen pysty, täytyy kuitenkin tukien kautta saada sama elintaso?
Kerrotko, kuka tekee muut kuin korkeasti palkatut työt, ja mistä se raha, josta näitä vaatimiasi tukia maksetaan, saadaan koottua?
On toki harmillista, mutta perin realistista, että ajamasi yhteiskuntamuoto ei voi millään tasolla toimia.

 

[QUOTE="Hömelö";30546073]Mutta siihen alkuperäseen asiaan (eli syyllistävään mainokseen) palatakseni, minusta kertoo ihmisestä aika paljon, jos tunteista herää pelkästään ärtymys, kun joku nostaa esille maailmassa olevan järkyttävän vääryyden, koska on paljon helpompaa olla ajattelematta koko asiaa. Ja kun ei ajattele koko asiaa, niin voi rauhassa elellä shoppailemalla itselle tarpeettomia asioita sen sijaan, että yrittäis ajatella, että me kaikki tällä pallolla ollaan samassa veneessä ja jotain tarttis oikeesti tehdä.[/QUOTE]

Miksi minun pitäisi elää niin, että koko ajan ajattelen maailman kauheuksia? Mitä sen ajattelemininen hyödyttää?
Itse en esim. pysty lukemaan mitään huonoja uutisia mitkä koskee lapsia tai eläimiä, niistä tulee paha olo ja kuvottaa. Niistä tulee voimattomuuden tunne. Ja ei mun omatuntoa ainakaan paranna 20e lahjoitus josta menee minimaallinen osa siihen mihin sen tarkoitin joten en lähde edes ostamaan hyvää omatuntoa sitä kautta.
Olen hyvin tietoinen kaikesta pahasta mitä tapahtuu lapsille ja eläimille, en voi elää niin että näitä asioita miettisin. Ne poistuvat maailmasta vaan jos itse kohde maa tekee asioille jotain. Minä en näiden mulkkujen päättäjien asenteelle voi tehdä mitään.
En voi ajattelemalla lopettaa seksin harrastamista ilman ehkäisyä.
En voi lopettaa raiskauksia. En voi lopettaa sotia.
En halua katsoa asioita joille en voi mitään ja saada siitä syyllisyydentuntoja. En ole syyllinen näihin asioihin.

 

Ja btw, vika on miehissä. Ruandassa on kansanmurhan jälkeen 70% naisia asukkaina, eli maan johdossa on naisia. Siellä on ilmainen peruskoulutus ja jatko-opiskelu on mahdollista valtion lainalla jos kummatkin vahemmat ovat töissä.
Millä unisefin lahjoituksessa saan noiden miesten asennevammalle tehtyä jotain?

 

Miksi minun pitäisi elää niin, että koko ajan ajattelen maailman kauheuksia? Mitä sen ajattelemininen hyödyttää?
Itse en esim. pysty lukemaan mitään huonoja uutisia mitkä koskee lapsia tai eläimiä, niistä tulee paha olo ja kuvottaa. Niistä tulee voimattomuuden tunne. Ja ei mun omatuntoa ainakaan paranna 20e lahjoitus josta menee minimaallinen osa siihen mihin sen tarkoitin joten en lähde edes ostamaan hyvää omatuntoa sitä kautta.
Olen hyvin tietoinen kaikesta pahasta mitä tapahtuu lapsille ja eläimille, en voi elää niin että näitä asioita miettisin. Ne poistuvat maailmasta vaan jos itse kohde maa tekee asioille jotain. Minä en näiden mulkkujen päättäjien asenteelle voi tehdä mitään.
En voi ajattelemalla lopettaa seksin harrastamista ilman ehkäisyä.
En voi lopettaa raiskauksia. En voi lopettaa sotia.
En halua katsoa asioita joille en voi mitään ja saada siitä syyllisyydentuntoja. En ole syyllinen näihin asioihin.

Et varmaan olekaan henkilökohtasesti syyllinen niihin ongelmiin, mutta jos jotain liikakansoituksellekin pitäis tehdä, niin tapahtuuko se niin, että lakataan ajattelemasta koko asiaa koska se ärsyttää tai tuottaa pahan mielen? Mä toivoisin, että kaikki ihmiset auttais toisiaan siinä missä pystyy, oli se sitte kehitysapua tai naapurin mummolle kaupassa käymistä. Tavalliset ihmiset pystyy isona ryhmänä tekemään asioille jotain, vaikka esimerkiks sen ettei osta semmosia vaatteita mitkä teetetään jossain riistotehtaassa. Tää ongelma on vähän samankaltanen kuin ilmastonmuutos. Mitä yks pieni ihminen pystyy vaikuttamaan? Ei mitään. Mutta entäs jos pikkuhiljaa saatais kaikki siihen hommaan mukaan, edes jollain tavalla. Vähennettäis vaikka turhan krääsän ostamista ja kierrätettäis enemmän sekä käyttökelposta tavaraa että roskaa. Asiat menee aina vaan enemmän päin persettä jos ajatellaan, että enhän minä yksin tota asiaa voi muuttaa, joten parempi olla ajattelematta ja tekemättä mitään.

 

Ja btw, vika on miehissä. Ruandassa on kansanmurhan jälkeen 70% naisia asukkaina, eli maan johdossa on naisia. Siellä on ilmainen peruskoulutus ja jatko-opiskelu on mahdollista valtion lainalla jos kummatkin vahemmat ovat töissä.
Millä unisefin lahjoituksessa saan noiden miesten asennevammalle tehtyä jotain?

Niitä pieniä miehen alkuja koulutetaan, sillä tavalla.

 

[QUOTE="Hömelö";30548825]Niitä pieniä miehen alkuja koulutetaan, sillä tavalla.[/QUOTE]

Niin ja sitähän on yritetty, ei vaan toimi.

 

[QUOTE="Hömelö";30548822]Et varmaan olekaan henkilökohtasesti syyllinen niihin ongelmiin, mutta jos jotain liikakansoituksellekin pitäis tehdä, niin tapahtuuko se niin, että lakataan ajattelemasta koko asiaa koska se ärsyttää tai tuottaa pahan mielen? Mä toivoisin, että kaikki ihmiset auttais toisiaan siinä missä pystyy, oli se sitte kehitysapua tai naapurin mummolle kaupassa käymistä. Tavalliset ihmiset pystyy isona ryhmänä tekemään asioille jotain, vaikka esimerkiks sen ettei osta semmosia vaatteita mitkä teetetään jossain riistotehtaassa. Tää ongelma on vähän samankaltanen kuin ilmastonmuutos. Mitä yks pieni ihminen pystyy vaikuttamaan? Ei mitään. Mutta entäs jos pikkuhiljaa saatais kaikki siihen hommaan mukaan, edes jollain tavalla. Vähennettäis vaikka turhan krääsän ostamista ja kierrätettäis enemmän sekä käyttökelposta tavaraa että roskaa. Asiat menee aina vaan enemmän päin persettä jos ajatellaan, että enhän minä yksin tota asiaa voi muuttaa, joten parempi olla ajattelematta ja tekemättä mitään.[/QUOTE]

Enemmän tekee kun ostaa niitä Reilun Kaupan tuotteita kuin antaa rahaa muualle.

 

Enemmän tekee kun ostaa niitä Reilun Kaupan tuotteita kuin antaa rahaa muualle.

Ei kait sillä ole väliä, miten auttaa, kunhan yrittää jotain tehdä. Jos sä ostat reilun kaupan tuotteita niin sillonhan sä jollain tavalla yrität tehdä oman osuutes, eikö?

 

Ota aasialainen tekemaan hommia versus afrikkalainen niin kumpi tekee enemmän? Voin omasta kokemuksesta sanoa, että aasialainen. Asennavammaa ei korjaa rahalahjoitukset.

 

Ota aasialainen tekemaan hommia versus afrikkalainen niin kumpi tekee enemmän? Voin omasta kokemuksesta sanoa, että aasialainen. Asennavammaa ei korjaa rahalahjoitukset.

Ei nyt liikaa voi yleistää, mutta kyllä se yleensä ottaen näyttäis menevän niin, että kun Suomeen tulee tavalla tai toisella esimerkiks somaliasta joku, niin lähtökohtana vaikuttais olevan se, että tuilla elellään. Kun taas turkkilaiset ja thaimaalaiset on heti laittamassa jonkulaista bisnestä pystyyn elättääkseen ittensä. Vaikka kyllä nekin bisnekset on monesti vähän kyseenalaisia. Ja täytyy muistaa, että maahanmuuttaja omasta tahdosta on eri asia kuin pakolainen, joka pakenee esimerkiks sotaa tai vainoa.

 

Oletko Mörköäiti siis sitä mieltä, että kaikkien pitäisi saada tehdä korkeastipalkattua, korkeakoulutuksen vaativaa työtä, ja niiden, jotka eivät siihen pysty, täytyy kuitenkin tukien kautta saada sama elintaso?
Kerrotko, kuka tekee muut kuin korkeasti palkatut työt, ja mistä se raha, josta näitä vaatimiasi tukia maksetaan, saadaan koottua?
On toki harmillista, mutta perin realistista, että ajamasi yhteiskuntamuoto ei voi millään tasolla toimia.

Kaikkien palkkojen ei tarvitse olla korkeita, mutta kaikkien palkkojen pitäisi riittää elämiseen. Nythän näin ei ole. Ja jos palkka riittää vain juuri ja juuri välttämättömyyksiin (samaan minkä saisi sossusta), on ihan ymmärrettävää, ettei sellainen motivoi töihin. Siinä tapauksessa työssä pitää olla jotain muuta motivoivaa - joko kiinnostava sisältö tai vaikka muuten hyvät työehdot (esim. mahdollisuus pitkiin lomiin, joustaviin työaikoihin tms).

 

Riittävä elintaso on tietysti subjektiivinen käsitys, itse olen tulotasosta riippumatta kokenut että jo sellainen tilapäiseksi tarkoitettu toimeentulotukiminimi riittää hyvään elintasoon, joten tulotason noustessa ylimääräiset on menneet lähinnä varallisuuden kartuttamiseen (ja osa toki hyväntekeväisyyteen). Tietysti se vaikuttaa asenteeseeni, en siis oikein tajua köyhyyden kokemusta, jos asumiskulujen ja pakollisten laskujen jälkeen elämiseen jää vaikka 500 €/nuppi.

Tuohan ei pidä paikkaansa, koska esim. perheellisen kohdalla summa jää pienemmäksi. Pitemmällä aikavälillä tuo summa ei muutenkaan riitä, koska tuo on mitoitettu niin, että sillä saa päivittäisen elannon. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin ostaa muutakin kuin ruokaa ja saippuaa. Ja jo kengät ovat aika hintavat, jos ei satu kirppikseltä löytämään (ja aina ei löydä). Aina joskus pitää ostaa jotain kodinkoneita, huonekaluja, tms. Tai sitten ihan se, että osan vuokrasta joutuu kuittaamaan noilla ruokarahoilla - vuokranormit toimeentulotuessa ovat nimittäin aika alhaiset eivätkä vastaa todellisuutta.

Jotkut osaa ja haluaa elää säästeliäästi ja toiset ei, sosiaaliturva on kuitenkin mitoitettu tuhlareiden mukaan. Toimeentulotuessa on sekin ongelma, että se kannustaa tuhlaamiseen, koska siitä ei saa säästää. Ymmärrän, että kädestä suuhun eläminen voi ahdistaa, vaikka tulotaso olisikin normaalisti ihan riittävä. Alan siis kallistumaan ns. kansalaispalkan tapaisen ratkaisun puoleen, mutta mitoituksen tulee olla sellainen, että kannustimet työntekoon säilyy. Myös matalapalkka-aloilla.

Kyllä toimeentulotuesta saa säästää. Mutta ei sitä kyllä tuhlaajien mukaan ole mitoitettu - kyllä ne summat niin pieniä ovat, ettei niillä kerskakulutusta juuri harrastella.

 

Tuohan ei pidä paikkaansa, koska esim. perheellisen kohdalla summa jää pienemmäksi. Pitemmällä aikavälillä tuo summa ei muutenkaan riitä, koska tuo on mitoitettu niin, että sillä saa päivittäisen elannon. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin ostaa muutakin kuin ruokaa ja saippuaa. Ja jo kengät ovat aika hintavat, jos ei satu kirppikseltä löytämään (ja aina ei löydä). Aina joskus pitää ostaa jotain kodinkoneita, huonekaluja, tms. Tai sitten ihan se, että osan vuokrasta joutuu kuittaamaan noilla ruokarahoilla - vuokranormit toimeentulotuessa ovat nimittäin aika alhaiset eivätkä vastaa todellisuutta.

Niin, toimeentulotuki on hieman pienempi, mutta tarkoitin nyt näitä "matalapalkkatöitä". Kyllä täysipäiväisestä työstä jää normaalisti sen verran käteen, kohtuullisten asumiskulujen jälkeen. Eikä lapset tietysti niin paljon tarvitsekaan, varsinkaan kun pienituloiset saa päivähoidon ilmaiseksi.

Välttämättömien kodinkoneiden ja huonekalujen hankintaan saa harkinnanvaraista toimeentulotukea, niitä ei perusosalla tarvitsekaan maksaa. Kengät sitten taas kyllä hyvin sillä ostaa. Opiskelijana kenkien ja kalliimpien vaatteiden hankinta olikin haastavaa, onneksi sain aina joskus kengät tai vaikka talvitakin vanhemmilta joululahjaksi. Mutta silloin se käyttöraha olikin vain 150 € kuukaudessa, se meni peruselämiseen, mutta jos summa olisi ollut kolminkertainen, tottahan sillä olisi ostanut kengät vaikka joka kuukausi.

Kyllä toimeentulotuesta saa säästää. Mutta ei sitä kyllä tuhlaajien mukaan ole mitoitettu - kyllä ne summat niin pieniä ovat, ettei niillä kerskakulutusta juuri harrastella.

Toimeentulotuki on viimesijainen etuus, jota ei kyllä saa jos säästöjä elämiseen on käytettävissä. Muista perusetuuksista voi toki säästää. Lapsuudenkaverini vanhemmista toinen oli pitkäaikaistyötön, toinen pätkätöissä eli välillä työtön ja välillä matalapalkkatyössä. He saivat ensi sijassa sosiaalietuuksista säästettyä summan, jolla ostivat lapselleen ensiasunnon. Silloin joskus tuntui väärältä, että sosiaalietuuksilla kartutetaan varallisuutta. Mutta eihän säästeliäässä elämisessä mitään väärää ole, parempihan se noin on, kuin että ollaan katkeria ja valitetaan köyhyydestä, vaikka tulonsiirroilla on mahdollista saada hyvä elintaso.

Minusta tuntuu, että sinun käsityksesi normaalista ja kerskakulutuksesta poikkeaa selvästi omastani. No ei toimeentulotuella toki suoranaiseen kerskakulutukseen ole mahdollisuutta, mutta voi ostaa kaupasta mitä ruokaa haluaa tarjouksia ja punaisia lappuja etsimättä ja voi tosiaan ostaa uudet kengät vaikka joka kuukausi. Jää tilaa turhalle ja harkitsemattomalle kuluttamiselle, välttämättömiin kuluihin riittäisi alle puolet summasta. En sano, että summan pitäisikään olla ihan minimi, jolla juuri ja juuri selviää, mutta ehkä liikkumavara on nyt liiankin suuri ja ongelmana tosiaan se, ettei rahoja voi säästää. Jotkut toki säästää sukanvarteen, mutta sehän on huijausta.

 

Toimeentulotuki on viimesijainen etuus, jota ei kyllä saa jos säästöjä elämiseen on käytettävissä. Muista perusetuuksista voi toki säästää.

Tästä kyllä on ennakkotapaus, jossa katsottiin että toimeentulotuesta säästäneen henkilön säästöjä ei pidä ottaa huomioon toimeentulotukea haettaessa.

 

Niin, toimeentulotuki on hieman pienempi, mutta tarkoitin nyt näitä "matalapalkkatöitä". Kyllä täysipäiväisestä työstä jää normaalisti sen verran käteen, kohtuullisten asumiskulujen jälkeen. Eikä lapset tietysti niin paljon tarvitsekaan, varsinkaan kun pienituloiset saa päivähoidon ilmaiseksi.

Kaikki eivät - etenkään Helsingissä - onnistu saamaan kohtuuhintaista asuntoa. Toimeentulotuen vuokrarajat ovat sen verran matalat, että perhekoon mukaisen asunnot vuokrat menevät usein jopa kaupungin asunnoissa yli. Myöskään asunnon vaihtaminen halvempaan ei ole niin helppoa varsinkaan pääkaupunkiseudulla. Joten usein käyttövaroja syö toimeentulotukiasiakkaan kohdalla pelkästään vuokra.

Ei lapsen kaikkia menoja päivähoidon maksuttomuudella kuitata. Yleensä lapsille kai halutaan tarjota muutakin kuin se päivähoito. Kirpputorit onneksi auttavat vaate- ja leluhankinnoissakin, mutta aina kaikkea ei löydä kirppikseltä. Ja jossain vaiheessa voi tulla harrastusmaksuja - jopa MLL:n järjestämä harrastus voi maksaa yli satasen /lukukausi.

Välttämättömien kodinkoneiden ja huonekalujen hankintaan saa harkinnanvaraista toimeentulotukea, niitä ei perusosalla tarvitsekaan maksaa. Kengät sitten taas kyllä hyvin sillä ostaa. Opiskelijana kenkien ja kalliimpien vaatteiden hankinta olikin haastavaa, onneksi sain aina joskus kengät tai vaikka talvitakin vanhemmilta joululahjaksi. Mutta silloin se käyttöraha olikin vain 150 € kuukaudessa, se meni peruselämiseen, mutta jos summa olisi ollut kolminkertainen, tottahan sillä olisi ostanut kengät vaikka joka kuukausi.

Kotiin tarvitaan joskus muutakin kuin "välttämättömiä" huonekaluja. Käytännössä sossusta saa sängyt ja ruokapöydän, mutta aika moni haluaa, että kotona on muutakin. Edes pölynimuriin ei saa sossusta rahaa, ellei ole jotain vaikeaa astmaa tms. Pyykkikonettakaan ei taida saada kuin joissain tapauksissa. Tämä onkin tärkeä muistaa: pitemmällä tähtäimellä elämässä tarvitaan muutakin kuin niitä "välttämättömyyksiä". Koska jos välttämättömyyksien linjalle lähdetään, voisi ihan hyvin nukkua patjalla lattialla ja syödäkin lattialla. Mutta kuka haluaa tarjota lapsilleen (tai itselleenkään) sellaisen elämän, jossa on pelkät "välttämättömyydet", mutta ei mitään muut?

No olipa mukavaa, että tulit noin hyvin toimeen pienellä rahalla. Et voi kuitenkaan pitää omaa opiskeluaikaasi jonain normina ja olettaa, että kaikki tulevat toimeen yhtä pienellä. Opiskelijan menot ovat aika erilaiset kuin vaikka perheellisen. Ja jos nyt puhut jostain hyvin tilapäisestä elämäntilanteesta, on siinä luoviminen helpompaa kuin jatkuva köyhyys. En tiedä, koska olit opiskelija, mutta muistathan samalla sen, että esim. toimeentulotuen ostovoima on vuoien aikana pienentynyt aika lailla. Ja sekin on toki kumma, että sinusta toimeentulotukiasiakas voi ostaa kengät uutena vaikka joka toinen kuukausi, kun samaan aikaan moni työssäkäyväkään ei koe pystyvänsä siihen - tai varmaan se toimeentulotukiasiakaskin voisi, jos kengät olisivat ainoa pakollinen hankinta, mutta kun niin ei varmasti ole.

Toimeentulotuki on viimesijainen etuus, jota ei kyllä saa jos säästöjä elämiseen on käytettävissä. Muista perusetuuksista voi toki säästää. Lapsuudenkaverini vanhemmista toinen oli pitkäaikaistyötön, toinen pätkätöissä eli välillä työtön ja välillä matalapalkkatyössä. He saivat ensi sijassa sosiaalietuuksista säästettyä summan, jolla ostivat lapselleen ensiasunnon. Silloin joskus tuntui väärältä, että sosiaalietuuksilla kartutetaan varallisuutta. Mutta eihän säästeliäässä elämisessä mitään väärää ole, parempihan se noin on, kuin että ollaan katkeria ja valitetaan köyhyydestä, vaikka tulonsiirroilla on mahdollista saada hyvä elintaso.

Eli mistä etuuksista olivat säästäneet ja millaisen summan? Johan on kumma pariskunta ja taisivat olla melkoiset sosiaalietuudetkin Eihän asuntoja osta yleensä käteisellä työssäkäyväkään, varsinkaan omien asumiskulujensa ohessa. Ettei vaan olisi uusi urbaanilegenda tämä...?

Minusta tuntuu, että sinun käsityksesi normaalista ja kerskakulutuksesta poikkeaa selvästi omastani. No ei toimeentulotuella toki suoranaiseen kerskakulutukseen ole mahdollisuutta, mutta voi ostaa kaupasta mitä ruokaa haluaa tarjouksia ja punaisia lappuja etsimättä ja voi tosiaan ostaa uudet kengät vaikka joka kuukausi. Jää tilaa turhalle ja harkitsemattomalle kuluttamiselle, välttämättömiin kuluihin riittäisi alle puolet summasta. En sano, että summan pitäisikään olla ihan minimi, jolla juuri ja juuri selviää, mutta ehkä liikkumavara on nyt liiankin suuri ja ongelmana tosiaan se, ettei rahoja voi säästää. Jotkut toki säästää sukanvarteen, mutta sehän on huijausta.

Tuo "välttämättömät kulut" on aika petollinen käsite, koska sen avullahan voidaan osoittaa "turhaksi ja harkitsemattomaksi kuluttamiseksi" melkein mitä vaan. Joten jos sinusta normaalia kuluttamista on ehdottomat välttämättömyydet, niin kyllä - silloin olemme eri linjoilla. Melkein minkä vaan voisi sanoa olevan ei-välttämättömyys. Tällaisia ovat mm. mausteet, tee, kahvi, hiustenhoitoaine, lasten harrastukset, aikuisten harrastukset, kirjahylly, sohva, telkkari, kännykkä, pulkka/liukuri, luistimet, polkupyörä, suurin osa kodinkoneista... katso vaikka ympärillesi kotonasi - suurin osa siitä, mitä näet, on jotain muuta kuin välttämättömyyksiä.

Ja kuten tuossa joku kirjoittikin, niin kyllä toimeentulotuestakin saa säästää.

 

Kaikki eivät - etenkään Helsingissä - onnistu saamaan kohtuuhintaista asuntoa. Toimeentulotuen vuokrarajat ovat sen verran matalat, että perhekoon mukaisen asunnot vuokrat menevät usein jopa kaupungin asunnoissa yli. Myöskään asunnon vaihtaminen halvempaan ei ole niin helppoa varsinkaan pääkaupunkiseudulla. Joten usein käyttövaroja syö toimeentulotukiasiakkaan kohdalla pelkästään vuokra.

Ei lapsen kaikkia menoja päivähoidon maksuttomuudella kuitata. Yleensä lapsille kai halutaan tarjota muutakin kuin se päivähoito. Kirpputorit onneksi auttavat vaate- ja leluhankinnoissakin, mutta aina kaikkea ei löydä kirppikseltä. Ja jossain vaiheessa voi tulla harrastusmaksuja - jopa MLL:n järjestämä harrastus voi maksaa yli satasen /lukukausi.

Jos ei ole mitään aikeita tai toiveita mennä töihin, onko järkevää asua pk-seudulla? Ja mikä on perhekoon mukainen asunto, jokaiselle lapselle oma huone vai? En minä kannata tilanteen ajamista omien vanhempieni lapsuuden olosuhteisiin, jolloin 10 perheenjäsentä jakoi saman pienen kammarin. Mutta että jokainen tarvitsisi oman huoneen, se on minusta jo liiallinen vaatimus sosiaaliturvalla maksatettavaksi.

Lapsen kulut riippuvat hyvin pitkälti iästä ja pienen lapsen suorat kulut saa kyllä katettua jo lapsilisällä. Isompi lapsi vaatii jo enemmän, mm. nuo harrastuskulut tulee mukaan, mutta toimeentulotuki kattaa silti minusta lasten kulut hyvin.

Kotiin tarvitaan joskus muutakin kuin "välttämättömiä" huonekaluja. Käytännössä sossusta saa sängyt ja ruokapöydän, mutta aika moni haluaa, että kotona on muutakin. Edes pölynimuriin ei saa sossusta rahaa, ellei ole jotain vaikeaa astmaa tms. Pyykkikonettakaan ei taida saada kuin joissain tapauksissa. Tämä onkin tärkeä muistaa: pitemmällä tähtäimellä elämässä tarvitaan muutakin kuin niitä "välttämättömyyksiä". Koska jos välttämättömyyksien linjalle lähdetään, voisi ihan hyvin nukkua patjalla lattialla ja syödäkin lattialla. Mutta kuka haluaa tarjota lapsilleen (tai itselleenkään) sellaisen elämän, jossa on pelkät "välttämättömyydet", mutta ei mitään muut?

Makuasioita, ei minustakaan pölynimuri ole mitenkään välttämätön. Meillä kyllä on sellainen kun kerran lahjaksi saatiin, mutta kaapista se kaivetaan äärimmäisen harvoin. Lattiat lakaistaan ja pyyhitään kostealla, matot ravistellaan ulkona. Ei viitsi imurin tyhjennyksen kanssa pelata, kun lastalla lakaisemalla tulee yhtä nopeasti yhtä roskatonta. Pyykkikonetta ei tarvitse yksinasuva, eikä lapsiperhekään, jos taloyhtiössä on pesutupa. Itsekin hankin pesukoneen vasta 3-kymppisenä, opiskeluajan asuntoon sellainen ei olisi mahtunutkaan.

Ei kaikki siis edes välttämättä koe näitä puutteita miksikään puutteiksi, eikä lapset taatusti ainakaan pölynimurin puutetta sure.

No olipa mukavaa, että tulit noin hyvin toimeen pienellä rahalla. Et voi kuitenkaan pitää omaa opiskeluaikaasi jonain normina ja olettaa, että kaikki tulevat toimeen yhtä pienellä. Opiskelijan menot ovat aika erilaiset kuin vaikka perheellisen. Ja jos nyt puhut jostain hyvin tilapäisestä elämäntilanteesta, on siinä luoviminen helpompaa kuin jatkuva köyhyys. En tiedä, koska olit opiskelija, mutta muistathan samalla sen, että esim. toimeentulotuen ostovoima on vuoien aikana pienentynyt aika lailla.

Eivät tule ei, eikä ihan niin pienellä tarvitsekaan tulla. Mutta jos ei toimeentulotuella tule toimeen, on kyllä jo jotain taloudenhallintaongelmia tai esim. aiempia velkoja, joita ei toki voida sosiaaliturvalla maksa.

Toimeentulotukiasiakkuus on tarkoitettu huomattavasti tilapäisemmäksi olosuhteeksi kuin opinnot. Joillain toki toimeentulotukiasiakkuus pitkittyy, johon on erilaisia syitä ja siten myös erilaisia ratkaisuja. Keskimäärin toimeentulotuen varassa ollaan kuitenkin huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin yliopisto-opiskelijat opintotuen varassa. Opinnoistani on kymmenisin vuotta aikaa, toimeentulotukea on sen jälkeen useasti korotettu.

Eli mistä etuuksista olivat säästäneet ja millaisen summan? Johan on kumma pariskunta ja taisivat olla melkoiset sosiaalietuudetkin Eihän asuntoja osta yleensä käteisellä työssäkäyväkään, varsinkaan omien asumiskulujensa ohessa. Ettei vaan olisi uusi urbaanilegenda tämä...?

En minä nyt niin tarkkaan tiedä. Mies oli kuitenkin ollut jo yli kymmenen vuotta työttömänä yhtäjaksoisesti, joten ei olisi pitänyt ansiosidonnaistakaan enää saada. Nainen sai välillä matalapalkkatyötuloa, välillä sairaspäivärahaa ja työttömyysjaksoina varmaankin ansiosidonnaista, koska ei paria vuotta pidempään ollut yhtäjaksoisesti työtön. Lisäksi saivat lapsilisät kolmesta lapsesta. He elivät tosi säästeliäästi, joten en minä niin ihmeellisenä pidä, että saivat sen yksiön hinnan säästettyä. Jonka hintaa en toki myöskään tiedä, ei nyt mikään ihan ilmainen kuitenkaan, koska oli suuren kaupungin hyvämaineiselta asuinalueelta. Heillä oli velaton omistusasunto, joten omat asumiskustannukset eivät olleet suuret.

Tuo "välttämättömät kulut" on aika petollinen käsite, koska sen avullahan voidaan osoittaa "turhaksi ja harkitsemattomaksi kuluttamiseksi" melkein mitä vaan. Joten jos sinusta normaalia kuluttamista on ehdottomat välttämättömyydet, niin kyllä - silloin olemme eri linjoilla. Melkein minkä vaan voisi sanoa olevan ei-välttämättömyys. Tällaisia ovat mm. mausteet, tee, kahvi, hiustenhoitoaine, lasten harrastukset, aikuisten harrastukset, kirjahylly, sohva, telkkari, kännykkä, pulkka/liukuri, luistimet, polkupyörä, suurin osa kodinkoneista... katso vaikka ympärillesi kotonasi - suurin osa siitä, mitä näet, on jotain muuta kuin välttämättömyyksiä.

Kun katson kotoani ympärilleni, voin todeta että suurin osa näistä ei-välttämättömyyksistä on ilmaista tai melkein ilmaista kierrätystavaraa. No kirjahylly on Ikeasta ostettu ja kahvi, hiustenhoitoaine sekä jotain mausteita ruokakaupasta, mutta eipä nuo niin paljon maksa ettei toimeentulotuella niitä ostaisi. Ja kännyköitä saa nykyään halvalla, ostamani maksoi 29 €. Harrastukseni eivät maksa mitään, lapsen harrastus nykyään jotain. Pakastin on täynnä ilmaiseksi kerättyjä marjoja. Kirjahyllyssä ei juurikaan kirjoja, lähinnä lapsen lahjaksi saamia ja jotain kirjaston poistomyynnistä 50 sentillä ostettuja. Mikä ei suinkaan tarkoita sitä, ettemmekö lukisi, vaan käymme kirjastossa parin viikon välein, kirjoja vaan ei osteta hyllyyn pölyttymään.

Mitä nyt kukakin kokee tarvitsevansa hyvään elämään, halvallakin voi selvitä kokematta elämänlaatunsa siitä kärsivän. On toki harmillista, jos jotkut tuntee tuskaa siitä etteivät voi ostaa uusia huonekaluja, mutta se ei ole peruste kustantaa sosiaaliturvasta tyylikästä sisustusta ja muita uusia kamppeita. Asennemuutos olisi silloin paikallaan, ei lisäraha.

 

Jos ei ole mitään aikeita tai toiveita mennä töihin, onko järkevää asua pk-seudulla? Ja mikä on perhekoon mukainen asunto, jokaiselle lapselle oma huone vai? En minä kannata tilanteen ajamista omien vanhempieni lapsuuden olosuhteisiin, jolloin 10 perheenjäsentä jakoi saman pienen kammarin. Mutta että jokainen tarvitsisi oman huoneen, se on minusta jo liiallinen vaatimus sosiaaliturvalla maksatettavaksi.

Itse tarkoitin perhekoon mukaisella asunnolla esimerkiksi sitä, että 2-lapsinen perhe voi asua vähintään kolmiossa. Oma huone jokaiselle lapselle ei ole mikään välttämättömyys, mutta esim. koululainen tarvitsee rauhallisen sopen koulupöydälleen ja kaikki lapset tarvitsevat rauhallisen nukkumispaikan. Yksiö tai kaksio on ihan liian pieni 4-henkiselle perheelle. Ja välttämättä ei todellakaan saa edes kolmiota sellaisella vuokralla, joka hyväksytään toimeentulotuessa täysimääräisenä.

Ja mitä tulee pääkaupunkiseudulla asumiseen - suurin osa toimeentulotuen saajistahan on jotain muuta kuin työttömiä, ja vaikka perheen toinen vanhempi olisikin työtön, ei toinen välttämättä ole. Pelkästään halvemman asunnon perässä muuttaminen ei ole välttämättä järkevää jo senkään takia, että jos lapset ovat koulussa, tulee heille koulun ja kavereiden vaihto. En itse lähtisi sellaista tekemään ihan kevyin perustein. Ja harvalla varmaan on oikein suunnitelmissa pysytellä työttömänä loppuikänsä - ja jos yhtään työllistyminen kiinnostaa edes etäisenä mahdollisuutena, ei välttämättä kannata muuttaa jonnekin hevonkuuseen pikkukylään, jossa on ennestään korkea työttömyysprosentti. Myöskään ei ole sanottua, että elintaso nousisi missään muuallakaan - asuntoja ehkä saa helpommin, mutta ihan sama ongelma tulee vastaan muillakin paikkakunnilla, eli jopa kaupungin asunto voi olla niin kallis toimeentulotuen saajalle, että osan vuokrasta joutuu maksamaan itse. Muualla vaan se vuokraraja on alhaisempi

Lapsen kulut riippuvat hyvin pitkälti iästä ja pienen lapsen suorat kulut saa kyllä katettua jo lapsilisällä. Isompi lapsi vaatii jo enemmän, mm. nuo harrastuskulut tulee mukaan, mutta toimeentulotuki kattaa silti minusta lasten kulut hyvin.

Makuasioita, ei minustakaan pölynimuri ole mitenkään välttämätön. Meillä kyllä on sellainen kun kerran lahjaksi saatiin, mutta kaapista se kaivetaan äärimmäisen harvoin. Lattiat lakaistaan ja pyyhitään kostealla, matot ravistellaan ulkona. Ei viitsi imurin tyhjennyksen kanssa pelata, kun lastalla lakaisemalla tulee yhtä nopeasti yhtä roskatonta. Pyykkikonetta ei tarvitse yksinasuva, eikä lapsiperhekään, jos taloyhtiössä on pesutupa. Itsekin hankin pesukoneen vasta 3-kymppisenä, opiskeluajan asuntoon sellainen ei olisi mahtunutkaan.

Jokainen kokee nämä asiat eri lailla. Sinä et tarvitse imuria tai pidä pyykkikonetta tarpeellisena, jonkun toisen kohdalla voi olla toisin. Meillä pyörii pyykkikone joka päivä, koska nuorin on vielä vaipoissa (kestovaipat) ja muutenkin lapsiperheessä tulee pyykkiä. Jos ei olisi omaa konetta, joutuisimme siis joka päivä raahaamaan pyykit naapurirappuun (jonne mennään ulkokautta). Voin kuvitella että esim. yksinhuoltaja tai pikkuvauvan vanhemmat vastaavassa tilanteessa kokisivat pyykkikoneen ihan ehdottoman tärkeäksi ja arkea olennaisesti helpottavaksi, kun jo mekin kahden vanhemman perheessä koemme niin.

Ei ollutkaan kyse siitä, että nuo olisivat välttämättömyyksiä, vaan siitä, että ne voivat silti olla jollekin olennaisen tärkeitä arjen sujumisen ja arjen helpottamisen kannalta. Kannattaa myös muistaa, että pyykkikoneen kulut ovat (oston jälkeen) minimaaliset, kun taas pyykkitupa voi tulla kuukaudessa tosi kalliiksi. Jos yksi koneellinen maksaa vaikka pari euroa, kertyy siitä jo kuukaudessa kohtalaisen iso summa, jos jatkuvasti joutuu pyörittää konetta. Myös yksin asuva voi tarvita pyykkikonetta, jos taloyhtiössä ei sellaista ole. Pesulat tulevat ajan mittaan tosi kalliiksi nekin.

Ei kaikki siis edes välttämättä koe näitä puutteita miksikään puutteiksi, eikä lapset taatusti ainakaan pölynimurin puutetta sure.

Ei ollut kysekään siitä, että lapset surevat tai että kaikki kokisivat ne puutteiksi. Mutta kai sinäkin käsität, että ihmisillä on erilaisia tarpeita ja erilaisia elämäntilanteita?

Eivät tule ei, eikä ihan niin pienellä tarvitsekaan tulla. Mutta jos ei toimeentulotuella tule toimeen, on kyllä jo jotain taloudenhallintaongelmia tai esim. aiempia velkoja, joita ei toki voida sosiaaliturvalla maksa.

Tai sitten esimerkiksi se "liian kallis" vuokra, joka voi silti olla huomattavasti halvempi mitä yksityisillä vuokramarkkinoilla. Ja vaikka hakisi uutta asuntoa, sitä ei saa, koska ei ole asunnoton tai asunnottomuus uhkaamassa.

Toimeentulotukiasiakkuus on tarkoitettu huomattavasti tilapäisemmäksi olosuhteeksi kuin opinnot. Joillain toki toimeentulotukiasiakkuus pitkittyy, johon on erilaisia syitä ja siten myös erilaisia ratkaisuja. Keskimäärin toimeentulotuen varassa ollaan kuitenkin huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin yliopisto-opiskelijat opintotuen varassa. Opinnoistani on kymmenisin vuotta aikaa, toimeentulotukea on sen jälkeen useasti korotettu.

Kymmenessä vuodessa on minimaalisista korotuksista huolimatta toimeentulotuen ostovoima vähentynyt merkittävästi ja lisäksi elämä on muuttunut. Ihmisillä on nykyisin peruselämään erilaisia tarpeita kuin kymmenen vuotta sitten. Toisaalta taas vaikka toimeentulotuki on tarkoitettu lyhytaikaiseksi tueksi, on tilanne sekin myötä muuttunut - on tullut enemmän epätyypillisiä työsuhteita ja yhä useampi joutuu elämään toimeentulotuella esim. huonon palkan vuoksi. Myös rakenteellinen työttömyys aiheuttaa omat ongelmansa ja osa ihmisistä ei työllisty, vaikka haluaisi.

En minä nyt niin tarkkaan tiedä. Mies oli kuitenkin ollut jo yli kymmenen vuotta työttömänä yhtäjaksoisesti, joten ei olisi pitänyt ansiosidonnaistakaan enää saada. Nainen sai välillä matalapalkkatyötuloa, välillä sairaspäivärahaa ja työttömyysjaksoina varmaankin ansiosidonnaista, koska ei paria vuotta pidempään ollut yhtäjaksoisesti työtön. Lisäksi saivat lapsilisät kolmesta lapsesta. He elivät tosi säästeliäästi, joten en minä niin ihmeellisenä pidä, että saivat sen yksiön hinnan säästettyä. Jonka hintaa en toki myöskään tiedä, ei nyt mikään ihan ilmainen kuitenkaan, koska oli suuren kaupungin hyvämaineiselta asuinalueelta. Heillä oli velaton omistusasunto, joten omat asumiskustannukset eivät olleet suuret.

Tämä on kyllä jännittävin tarina aikoihin. Työttömät säästelevät peruspäivärahastaan yksiön hinnan. Ihan mielenkiintoista. Olisiko voinut olla mahdollista, etteivät kertoneet sinulle ihan koko totuutta..?

Kun katson kotoani ympärilleni, voin todeta että suurin osa näistä ei-välttämättömyyksistä on ilmaista tai melkein ilmaista kierrätystavaraa. No kirjahylly on Ikeasta ostettu ja kahvi, hiustenhoitoaine sekä jotain mausteita ruokakaupasta, mutta eipä nuo niin paljon maksa ettei toimeentulotuella niitä ostaisi. Ja kännyköitä saa nykyään halvalla, ostamani maksoi 29 €. Harrastukseni eivät maksa mitään, lapsen harrastus nykyään jotain. Pakastin on täynnä ilmaiseksi kerättyjä marjoja. Kirjahyllyssä ei juurikaan kirjoja, lähinnä lapsen lahjaksi saamia ja jotain kirjaston poistomyynnistä 50 sentillä ostettuja. Mikä ei suinkaan tarkoita sitä, ettemmekö lukisi, vaan käymme kirjastossa parin viikon välein, kirjoja vaan ei osteta hyllyyn pölyttymään.

Sinäkin kuitenkin olet kokenut tarvitsevasi myös muuta kuin ehdottomat välttämättömyydet, jotka pitävät elintoiminnot käynnissä (eli estävät sinua kuolemasta nälkään ja kylmyyteen). Kiva, että olet saanut paljon ilmaiseksi tai halvalla. Mutta tarkoittaako se sitä, että jokainen voi saada kaiken ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi?

Mitä nyt kukakin kokee tarvitsevansa hyvään elämään, halvallakin voi selvitä kokematta elämänlaatunsa siitä kärsivän. On toki harmillista, jos jotkut tuntee tuskaa siitä etteivät voi ostaa uusia huonekaluja, mutta se ei ole peruste kustantaa sosiaaliturvasta tyylikästä sisustusta ja muita uusia kamppeita. Asennemuutos olisi silloin paikallaan, ei lisäraha.

Tottakai asioita saa halvallakin. Uusi sohvakalusto voi maksaa vaikka pari tonnia, kirpputorilta tai kierrätyskeskuksesta voi saada saman muutamalla satasella. Eli ei ole kyse siitä, että kaikki pitäisi saada uutena, vaan siitä, että ei edes kirppiksellä kaikki maksa vain pari euroa. Tottahan ilman huonekalujakin pärjää, mutta sillekö linjalle sitten pitäisi mennä? Eikä ollut kyse siitä, että pitäisi saada kauheasti lisärahaa, vaan siitä, että toimeentulotuella joutuu joskus ostamaan tällaisiakin asioita. Kyllä se lisää elämänlaatua ja viihtyisyyttä, että kodin voi laittaa kodin näköiseksi eikä vain tilapäiseksi raksakämpän tyyppiseksi punkkauspaikaksi.