[QUOTE="Hömelö";30544160]Eikö sun mieltä lämmitä yhtään ajatus siitä, että sillä avustuksella on saatu pelastettua edes yksi lapsi sodan keskeltä Syyriasta? Mä en nyt puhukaan siitä isosta kokonaiskuvasta tällä erää, vaan ihan yksittäisestä ihmiskohtalosta. Sille yhdelle ihmiselle se on ihan satumainen lahja, että pääsee pois sodan jaloista, saa ruokaa ja lääkitystä, eikä ainoo selviytymiskeino enää olekaan myydä itseään viisvuotiaana.[/QUOTE]
Jepu, tää on se auttamisen ydin. Se jos pystyy edes yhden ihmisen elämää kohentamaan on iso asia.
Itse olen auttanut Nepalin lapsia jotta heitä ei myytäisi prostituoiduiksi Intiaan, joka vuosi Intiaan päätyy n.100 000 tällaista lasta. Jos olen edes yhden lapsen elämän suunnan saanut käännettyä, niin se on enemmän kuin mitä saisin aikaan 5 vuodessa eläen tavallisen pulliaisen elämää.
Yhtä hyvin mä olisin voinut olla syntynyt lapsiprostituoiduksi tai kärpässilmäiseksi lapseksi, ja jos joku veisi mut pois siitä tilanteesta, niin olisin kiitollinen.
Kuolemaan jättäminen ei saa koskaan olla vaihtoehto.
Mutta samalla täytyy sanoa että ei tätä hommaa ole tehty kellekään auttajalle helpoksi, koska luottamus avun perillemenoon on mennyt. Kun homma pitäisi suunnitella niin, että kohdemaassa on yhteyshenkilö joka varmistaa avun perillemenon (vaikka aseellisen vartioinnin kera) ja kunkin auttajan rahat voisi laittaa ylös ja tiedottaa lahjoittajalle, että "tämä meni senjasen lapsen ateriaan, tämä avustustyöntekijöiden omaan ruokaan ja palkkaan, tämä koulutukseen jne".