En ymmärrä "ei jouluihmisiä"..

Koska kaikkien lastenhan mielestä joulu on ihanaa aikaa(ainakin normaaliperheitten lasten).Missä vaiheesta ihmisestä tulee "ei jouluihmisiä"?Jouluna ei ole pakko siivota leipoa,ruuatkin voi ostaa valmiina.Joten sekään ei ole mikään syy..

 

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.. Miksi sun tartis kaikkia ihmisiä ymmärtääkään? Eikä kaikissa perheissä ole edes lapsia jne...

 

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.. Miksi sun tartis kaikkia ihmisiä ymmärtääkään? Eikä kaikissa perheissä ole edes lapsia jne...

Ei ole kaikilla lapsia,mutta tarkoitinkin,että kaikkien lasten mielestä joulu on ihanaa aikaa,mutta missä vaiheessa se muuttuu,ettei se olekkaan ihanaa?

 

Ei ole kaikilla lapsia,mutta tarkoitinkin,että kaikkien lasten mielestä joulu on ihanaa aikaa,mutta missä vaiheessa se muuttuu,ettei se olekkaan ihanaa?

Usein kait se elämä opettaa, ja tulee tilanteisa, jolloin ei edes joulu ole ihanaa.

 

Ikävä kyllä on niitäkin lapsia jotka ei mitenkään innolla odota joulua, vanhempien dokaamista ja tappelua. Mahdollisesti poliiseja, turvakotia yms. Sellaiset ihmiset varmaan aikuisena ei ole mitään jouluihmisiä

 

Ei joulu ole aina tosiaan lapsillekaan ihana.
Muistan kun yksi erittäin huonossa kunnossa oleva lapsi oli onnensa kukkuloilla kun sai olla sairaalassa joulun, ja jälkikäteen sanoi sen olevan " paras joulu ikinä".
Oli mahtanut aiemmat joulut kotona olla karuja...

 

No ei kaikki vain tykkää samoista asioista. Minusta jouluruuat ovat aika plääh, koristeet rumia ja muutenkin koko homma on aika väsähtänyttä ja nähtyä kun mitään syvempää merkitystä ei ole. Vietämme joulua ilman koristeita, tekemällä jotain aivan muuta hyvää ruokaa. Lahjoja annetaan jos viitsitään, mutta ei sekään ole niin siis ja usein nekin tulee vaihdettua jonain ihan muuna päivänä kuin aattona. Useimmiten lähdemme ulkomaille.

 

Ehkä ne on niitä semmoisten perheiden lapsia, joissa äiti tai mamma tai isoisoäiti tai isä tai esi-isä tai mikä tahansa noista tai kaikki yhteensä on olleet vähän liikaakin jouluihmisiä...

Kai se jossain vaiheessa vähä lyö takasin.

 

Monille kai joulu on juuri lapsuuden muistoissa ihanaa aikaa, ja siksi nauttivat joulun tunnelmasta ja ovat jouluihmisiä. Minäkin olen. Mutta syy miksi monet lakkaavat olemasta, on kai vuosien karttuessa tulevat ikävät tapahtumat, jotka pilaavat tuon tunnelman, lopullisesti. Tänä jouluna tuli omalle kohdalleni valtavan suuri suru menetyksestä ja näyttäisi siltä että koen aattonakin astetta karvaamman pettymyksen. Joulun taika ja tunnelma ovat ainakin tältä vuodelta siis tiessään, enkä tiedä tuleeko enää koskaan takaisin.

 

Saa aika kapeakatseinen ihminen olla, jos ei pysty ymmärtämään ettei kaikki ihmiset pidä samoista asioista. Vaikka itse pidän jostain jutusta, minä en kyllä toivottavasti koskaan muutu niin urpoksi, että päästäisin suustani lauseen "miten joku ei pidä...?"

Ajattele asioita, joista et itse pidä? Ruokia, ihmisiä, eläimiä, säätiloja, vuodenaikoja. Kerro vaikka lista, ja yritä niiden kautta ymmärtää, että juu, onhan mulla itsellänikin asioita, joista en pidä, vaikka muut pitää. Sen jälkeen voit olla ylpeästi henkisesti 8-vuotias, kun äsken olit vielä 5.

 

Ei meidän lapset välitä joulusta yhtään. Siksi menemme aina etelään jouluksi.

 

Se, että ei ole jouluihminen, ei ole kuitenkaan synonyymi sille, että ei pidä joulusta tai että inhoaa joulua.

Minulla oli lapsena tosi ihania jouluja ja tykkäsin joulusta. En ole kuitenkaan mikään jouluihminen. Jos minulla ei olisi lapsia, viettäisin hyvin pienimuotoisesti joulua ja lähinnä koko joulu olisi ihan neutraali asia. En siis ole yhtään jouluihminen. Se taas johtuu siitä, että elämässä on tullut niin paljon muitakin hienoja ja ihania asioita, että joulu on menettänyt erityislaatuisuutensa (joka muutenkin lapsena johtui ainakin osittain siitä "joulunsadusta", mutta muutenkin lapsena se tuntui ihan erityiseltä ajanjaksolta).

Minulle on aika samantekevää, mitä asioita joulussani on tai onko mitään. Lasten takia lähinnä laitan koko joulun. Itselleni riittäisi kirjan lukeminen suklaan ja punaviiniglögin kanssa.

 

Ikävä kyllä on niitäkin lapsia jotka ei mitenkään innolla odota joulua, vanhempien dokaamista ja tappelua. Mahdollisesti poliiseja, turvakotia yms. Sellaiset ihmiset varmaan aikuisena ei ole mitään jouluihmisiä

san vuoksi laitoinkin sulkumerkkeihin normaaliperheissä.Tarkoittaen alkoholisti ja huumeperheitä,sen jouluvastaisuuden ymmärrän.

 

Ei ole kaikilla lapsia,mutta tarkoitinkin,että kaikkien lasten mielestä joulu on ihanaa aikaa,mutta missä vaiheessa se muuttuu,ettei se olekkaan ihanaa?

Siinä vaiheessa, kun joulu täytyy järjestää itse. Kyllähän koristeltu kuusi, ylitsepursuava joulupöytä. vuodenaikakoristeet, kauniisti paketoidut lahjat ja niin edelleen luovat mukavaa tunnelmaa. Mutta onko tuo joulu niin tärkeä juttu, että sen vuoksi jaksaisi nähdä vaivaa ja kuluttaa raaa? Ei minusta, kun vaihtoehtona on esimerkiksi lähteä lomamatkalle tai viettää vain vapaita ilman sen kummempia suunnitelmia. Aikuisena voi valita vapaasti, mitä tekee, ja silloin joulu jää helposti kakkoseksi.

 

No kai se nyt on ihanaa, kun joku muu huolehtii ja laittaa ja itselle jää vain lahjoista riemuitseminen. Aikuisena näkökulma laajenee ja vastuu kasvaa, mikä voi rasittaa varsinkin jos on jo valmiiksi jaksamisensa rajamailla. Tai no, ehkä kaikilla ei laajene näkökulma.

 

Saa aika kapeakatseinen ihminen olla, jos ei pysty ymmärtämään ettei kaikki ihmiset pidä samoista asioista. Vaikka itse pidän jostain jutusta, minä en kyllä toivottavasti koskaan muutu niin urpoksi, että päästäisin suustani lauseen "miten joku ei pidä...?"

Ajattele asioita, joista et itse pidä? Ruokia, ihmisiä, eläimiä, säätiloja, vuodenaikoja. Kerro vaikka lista, ja yritä niiden kautta ymmärtää, että juu, onhan mulla itsellänikin asioita, joista en pidä, vaikka muut pitää. Sen jälkeen voit olla ylpeästi henkisesti 8-vuotias, kun äsken olit vielä 5.

Ymmärsit minut väärin...haen syitä sille miksi jostakin pitää lapsena muttei enää aikuisena.En tuomitse ihmisiä jotka pitävät/ei pidä samoista asioita kuin minä

 

En tiedä pitääkö omat lapseni erityisesti joulusta. Joulun odotusta heidän kohdallaa voisi verrata varmaan enemmän synttäreiden odotukseen.
Nauttivat toki siitä että on vapaata.

 

Jos ei olisi lasta niin lopettaisin joulunvieton ja menisin joka joulu vaikka risteilylle tai kylpylään pikku lomalle.
Joluruokaa on joka vuosi töissä tarjolla joten sitäkin saa siellä maistella, en välttämättä tarvitse sitä toista kertaa saman vuoden aikana. Lahjoja hommaan vaan lapselle joten jos häntä ei olisi niin jäisi nekin rahat fikkaan.
Pidän joulusta koska minulla on lapsi jonka kanssa voi tehdä niitä omia perinteitä ja innostua, mutta ilman häntä olisi joulu merkityksetön.

 

Mä oon "jouluihminen", mutta vain lasten takia. Jos lapsia ei olisi niin en viittis laittaa kummemmin mitään joulujuttuja. Ehkä ostaisin vähän valmiita ruokia, polttaisin kynttilää, lukisin sohvalla kirjaa mässäten suklaata. Mutta en todellakaan näkis sellasta vaivaa joulun eteen ku nyt. Mun mielestä joulussa ei oikein oo mitään ilman lapsia.

Mutta ymmärrän kyllä että kaikkien mielestä näin ei oo, vaan varmaan monetkin lapsettomat tykkää laittaa ja viettää joulua.

 

Ikävä kyllä on niitäkin lapsia jotka ei mitenkään innolla odota joulua, vanhempien dokaamista ja tappelua. Mahdollisesti poliiseja, turvakotia yms. Sellaiset ihmiset varmaan aikuisena ei ole mitään jouluihmisiä

Mun vanhemmat ei ikinä juoneet eikä tapelleet. Oli ihania lapsuuden joulut. Silti en jaksa nyt aikuisena joulua viettää, liikaa vaivaa olis vaan.

 

niille lapsillekinko se on ihanaa, jotka jo etukäteen tietävät, että äiti saa turpiin ja kenties itsekin joutuvat pakenemaan ulos kylmään, kun jompi kumpi vanhemmista riehuu päihtyneenä.

 

oli meillä kivoja, no vähän liikaa alkoa oli joskus mutta pääsääntöisesti oli itsetehdyt ruoat (kaikkea mahollista saaristolaisleivistä itse paistettuun kinkkuun, piparkakkutaloon joka sekin oli taikinaa myöten tehty itse, erilaisiin kaloihin...) lahjoja, sukulaisia nähtiin joulun ja välipäivinä ahkerasti jne. Nyt itse kolmen äitinä en todellakaan jaksaisi laitella joulua. Joka vuosi sama tylsä homma. Siivousta, kauheeta ruokien sörssäämistä ja lahjojen kääräämistä ja kaikki yhtä-kahta iltaa varten. Sukulaisia näemme enää melko harvoin, asutaan kauempana ja kaikilla tuntuu nykyisin olevan omat kuvionsa. 80-90-luvuilla meidän suvussa ainakin oli sitä "yhteisöllisyyttä" paljon enemmän kuin nykyisin, tuntuu ettei kukaan jaksa semmosta siinä määrin enää mikä toisaalta on vähän säälikin. Mun lapset ei kyllä sitä oikein edes osaa kaivata kun ei sitä ole sillein enää ollut heille. Kun mukulat kasvaa, lopetan joulunvieton tai ainakin se on tavoitteeni.

 

Joulun vietto on perinne siinä missä pääsiäisenkin, syntymäpäivien, tai minkä tahansa juhlan.

Sitä joko tahtoo välitä´tää sen juhlan perinteen lapsilleen tai sitte kerta kaikkiaan ei tahdo. syyt haluamiseen tai haluamattomuuteen ovat mitä ovat, kukin voi itekseen niitä miettiä.

Mutta turha se on odottaa että minustako nyt sytnyyjouluihmisiä tai epäjouluihmisiä. Sinä itse kasvattajana ja vanhempana olet täysin vastuussa siitä mitä rakkaita tai vähemmän rakkaita muistoja välität, mitkä ovat ne traditiot ja juhlat joiden perinteitä siirrät eteenoäin, ja miten niitä sitten siirrät.

 

Lapsuuden jouluissa ei ole mitän vikaa,omille lapsille laitoin joulua kun olivat pienenpiä. Nyt teinejä ja kodin koristelu on jäänyt pöydällä olevaan joulukuuseen, jouluna menemme vanhemmilleni jonne teen muutaman jouluruoan ja sisarukset sekä äiti osan. Joulupäivänä kotoa syödään jotain ihan muuta kun jouluruokaa. En erityisemmin jaksa innostua joulu hössötyksestä. Unelma joulun vietto olisi kotona omassa rauhassa ilman hössötystä ja ilman niitä perinteisiä ruokiakin.

 

Itselläni ei ainakaan ole aikaa viettää joulua kunnolla.