Tämän olisin halunnut tietää esikoista odottaessa...

VAUVOILLA EI OLE JÄRKEENKÄYPÄÄ RYTMIÄ JOLLET SATU OLEMAAN TOSI ONNEKAS. Olisi ollut kiva että joku varottaa että vauva saattaa syödä koko ajan ja nukkua vain ja ainoastaan sylissä - jos siinäkään. En ollut kuullut sellaisesta että vauva saatta hengailla tissillä ihan vaan hengailun ilosta ja imemisen vimmasta vaikkei olisi nälkäinen. Luulin ettei maitoa tule tarpeeksi koska imetin tuntikaupalla putkeen. Siitä ei kuitenkaan ollut kyse, maitoa pursuili vähän joka paikkaan ja haiskahdin pilaantuneelta koko ajan koska en ehtinyt suihkuun päivittäin.

MIEHET EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ OLE HUOMAAVAISIA OLENTOJA. Joku olisi voinut valistaa lapsen isää siitä että elämä muuttuu ja omista tarpeistaan ja haluistaan voisi joustaa myös lapsen isä, ei ainoastaan äiti. Muutama kuukausi sen hiffaamiseen mieheltä meni.

SOVI SAVUMERKEISTÄ TUTTAVAN KANSSA AVUNTARPEEN YLLÄTTÄESSÄ. Saatat löytää itsesi kotoa eritsyksissä koliikkivauvan kanssa. Minua ärsytti lässytys synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ennen synnytystä. Uskoin kaiken menevän hyvin. Sitä masennusta hoettiin raskausaikana neuvolassa ja perhevalmennuksessa ja joka paikassa. Kun sitten olin todella masentunut valvoessani kuukausikaupalla, ei apua saanut mistään eikä kenenkään kanssa voinut puhua. Kun soitin neuvolaan, vauva alkoi huutaa heti jos joku vastasi (aina siellä ei vastattu).

OTA SELVÄÄ SYNNYTYKSESTÄ TOIPUMISESTA ETUKÄTEEN. Episiotomiahaavan hoitoon ja synnytyksestä toipumiseen ei saanut ohjeistusta sairaalassa. Sairaalasta lähtiessä sanottiin että soita tänne jos tulee ongelmia. Kun tuli ongelmia ja soitin, sanottiin että soita neuvolaan. Kun soitin neuvolaan, sanottiin että soita omalle terveysasemalle. Soittelurumbaan meni monta päivää koska minulla oli noin viisiminuuttinen per päivä, jonka aikana ehdin soittaa häiriöttä yhtään mihinkään virka-aikaan.

EPISIOTOMIASTA VOI JÄÄDÄ PYSYVÄT VAURIOT. Se ei kuitenkaan kiinnosta ketään. Yhdyntäkivuista valittaminen kun on turhamaisuuden merkki. Eihän naisen kuulu nauttia seksistä pätkääkään.

 

Olen aina ihmetellyt, miten synnyttäneet äidit ovat niin hirveän kiireisiä vastasyntyneen kanssa. Vastasyntynythän nukkuu suurimman osan ajasta. Kyllä sitä myös paljon imetetään ja vaihdetaan vaippaa jne, mutta on aika helppohoitoinen paketti verrattuna siihen ikään, kun voi iskeä koliikit sun muut, tai kun lähtee liikkeelle jne.

Eri asia on sitten, jos synnytys on ollut vaikea ja äidillä kestää toipua siitä, jolloin ei kykene vaikka imuroimaan tms.

 

Ota liivinsuojuksia mukaan jo synnärille, äläkä hamstraa 50-senttisiä vaatteita monta laatikollista - et kerkeä edes käyttää niitä kaikkia.

Älä usko palstaa. Varaudu kaikkeen, kohtuudella. Minä uskoin palstaa mm. tässä vaatekokoasiassa. Ekana kotipäivänä miehen piti lähteä hakemaan 50-senttisiä vaatteita, kun lapsi hukkui niihin 56-senttisiin, jotka palstalla oli todettu käytännöllisimmiksi. Jos joku koko jää käyttämättä, se on ennemmin jossain 68/74-tienoilla.

 

[QUOTE="Kolmen äiti";30437012]Olen aina ihmetellyt, miten synnyttäneet äidit ovat niin hirveän kiireisiä vastasyntyneen kanssa. Vastasyntynythän nukkuu suurimman osan ajasta. Kyllä sitä myös paljon imetetään ja vaihdetaan vaippaa jne, mutta on aika helppohoitoinen paketti verrattuna siihen ikään, kun voi iskeä koliikit sun muut, tai kun lähtee liikkeelle jne.

Eri asia on sitten, jos synnytys on ollut vaikea ja äidillä kestää toipua siitä, jolloin ei kykene vaikka imuroimaan tms.[/QUOTE]

Meillä koliikki alkoi jo laitoksella - ja ymmärtääkseni se on se kaikista tavallisin koliikin muoto. Ja eikös koliikin pitäisi loppua jo 2-3 kk iässä? Vastasyntyneet ovat erilaisia. Me olimme miehen kanssa aivan järkyttyneitä ensimmäisistä viikoista. Molemmat siis uupumuksen partaalla heijailimme vauvaa joka ei rauhoittunut millään (ja sitten lopulta kuitenkin nukahti jonnekin). Ei meillä silloin imuroinut kukaan, vaikka mieskin oli isyyslomalla auttamassa. Mutta meidän koliikkivauva on ollut todella helppo vauva muuten ja koliikki-itku loppui noin seitsemän-kahdeksan viikon iässä. Siihen saakka ne viikot tuntuivat elämän pisimmältä ajanjaksolta, mutta nyt jälkeenpäin mittakaava on korjaantunut mielikuvissa.

Jos saamme toisen lapsen, en kuvittelekaan ehtiväni tekemään ensimmäisinä viikkoina yhtään mitään muuta kuin rämpimään päivästä toiseen, tilaamaan ristiäismurkinat ja lähettämään kutsut. Juhlavaatteet yms. laitan kuntoon jo etukäteen.

Noista vaatekoista meillä käyttämättä jäi 56, kun kesähelteellä puettiin kevyemmin ja helteiden jälkeen vaatteet olivatkin jo liian pieniä =) Kokoa 50 käytettiin ainakin ensimmäiset 6 viikkoa.

 

Tuolla "ei ehdi syödä"-lausahduksella ei moni varmaankaan tarkoita, etteikö kirjaimellisesti ehdi ollenkaan syömään mitään, vaan että ei ole aikaa syödä säännöllisesti, saatika laittaa kunnollista ruokaa jne, ja esim. että saattaa neljän aikaan huomata, ettei ole syönyt koko päivänä mitään, ja väsää sitten jonkun leivän äkkiä.

Olenkohan minä jotenkin omituinen kun minulla on tällaista ihan ilman lapsiakin... Enkä koskaan ole kokenut sitä stressaavana ongelmana.
Jos ei ole aikaa/halua/intoa tehdä lämmintä ateriaa, niin tehdään sitten leipä, tai keitetään nuudeleita tai puuroa. Ja se on siinä.

Miksi siitä pitää tehdä ongelma? Onko nämä ongelmantekijät niitä ihmisiä jotka ovat päättäneet että tasan 3 tunnin välein on PAKKO syödä (jotain superterveellistä) muuten elämä on pilalla?

 

Muutama osallistuja voisi nyt uskoa että kaikki vastasyntyneet ei vaan nuku. Oma naperoni nukkui maks 20 min pätkissä ekat kuukaudet. Ei siinä kauheesti pystynyt kun se nukahdus yleensä oli sylissä tai sohvalla tms, johon ei voinut vahtimatta jättää. Sylistä jos koetti siirtää niin heräs. Ei viihtynyt rattaissa tai sitterissä tai liinassa tai missään muuallakaan. Ei siinä paljoa saanut tehtyä. Siihen päälle yövalvomiset kun syötöt oli yölläkin 45 min- tuurilla 1,5 h välein. Ei siinä ollut enää kyse ehtimisestä vaan ihan pystymisestä. Syödä oli pakko että jaksoi edes liikkua, mutta eipä kyllä mitään kunnollista päivisin laittamaan/syömään pystynyt.

Koettakaa nyt jooko ymmärtää että ihmiset reagoi eri tavalla väsymykseen ja hormoneihin. Vaikka itse jaksoit ihan mitä vaan niin joku toinen ei välttämättä jaksanut.

 

-Sun ei tarvi passata vieraita tai sukua,joka tulee katsomaan vauvaa - sun ei tarvi laittaa pöytään sitä seittemää sorttia kahvine ja kermoineen.

-Tee ihan vapaasti arjestanne teidän näköisenne: nukutte kun nukuttaa,valvotte jos huvittaa/vauva valvottaa,menette ulos jos siltä tuntuu..Kaiken maailman kerhoihin ei ole pakko revetä,jos et välttis itse tahdo/jaksa.

 

Mä kuule pumppasin kanssa ekat kuukaudet. Oikein hyvin kerkisi syömään ja lukemaan lehden siinä pumpatessa.

No, minulle pumppaaminen ja minkään muun asian tekeminen saman aikaisesti ei valitettavasti ole mahdollista. No, telkkaria pystyin katsomaan, syöminen ei olisi onnistunut mitenkään.

 

Mulla taas kesti jälkivuoto kuusi viikkoa ja keskeytyksen jälkeen 3 KUUKAUTTA.

Synnytyksen jälkeen ei tullut mieleen, että olisi jotenkin pitkä aika, mutta toi kolme kuukautta oli jo aika ärsyttävää, vaikka tavallaan siihen tottui sitten.

Mikä keskeytys sulla oli?

 

[QUOTE="123";30437109]Olenkohan minä jotenkin omituinen kun minulla on tällaista ihan ilman lapsiakin... Enkä koskaan ole kokenut sitä stressaavana ongelmana.
Jos ei ole aikaa/halua/intoa tehdä lämmintä ateriaa, niin tehdään sitten leipä, tai keitetään nuudeleita tai puuroa. Ja se on siinä.

Miksi siitä pitää tehdä ongelma? Onko nämä ongelmantekijät niitä ihmisiä jotka ovat päättäneet että tasan 3 tunnin välein on PAKKO syödä (jotain superterveellistä) muuten elämä on pilalla?[/QUOTE]

Ööö, no juu, kyllä minä pidän ongelmana, jos lapset (ja minä) eivät saa kunnon ruokaa, vaan elävät roskaruoalla, kuten leivällä, nuudeleilla ja puurolla. Minulle on erittäin tärkeää, että lapseni saavat terveellistä ruokaa. Jos sinun tavallasi ajattelevia on Suomessa paljonkin, niin ei ole mikään ihme, että Suomessa on hälyttävä määrä diabeetikoita ja ylipainoisia tai muuten vain sairaita ihmisiä.

 

[QUOTE="outoa";30436278]En oo koskaan tajunnu mikä siinä siteiden ostamisessa on noloa. Luuleeko ne miehet että muut ajattelee että ne käyttää ne siteet itse vai mitä ihmettä?

Jos minä ostan vaikka partavaahtoa niin enpä ole osannut hävetä, tai kortsuja tai kalsareita tai mitä vaan "miesten juttuja".[/QUOTE]

Peesi. Mun mies on niin miehekäs että ei hänen miehekkyys ole yhtään kärsinyt siteiden ostamisesta eikä ole edes tajunnut hävetä asiaa. Ostaa se mulle myös meikkejä ja naistenvaatteita vaikkei itse käytä niitä.

 

Onhan noita jo mainittu, mutta yksi tuli itselle mieleen...
Mulle tuli jotenkin suurena yllätyksenä se, kuinka rajua oksentelua itsellä oli synnytyksen aikana. Aina, kun alkoi supistus, tuli petrimaljalle tarvetta. Kaikkeen muuhun olin henkisesti varautunut, mutta tämä oli jotenkin jäänyt sanomatta/tajuamatta. Aika yleistä kuulemma, mutta ei välttämättä niin rajuna, mitä itselle tuli.

 

[QUOTE="Öhöm";30437280]Ööö, no juu, kyllä minä pidän ongelmana, jos lapset (ja minä) eivät saa kunnon ruokaa, vaan elävät roskaruoalla, kuten leivällä, nuudeleilla ja puurolla. Minulle on erittäin tärkeää, että lapseni saavat terveellistä ruokaa. Jos sinun tavallasi ajattelevia on Suomessa paljonkin, niin ei ole mikään ihme, että Suomessa on hälyttävä määrä diabeetikoita ja ylipainoisia tai muuten vain sairaita ihmisiä.[/QUOTE]

Siis sen koliikkivauvan kuuluu saada lämmin ateria monta kertaa päivässä? Okei...
Mitenköhän nuo puuro ja leipä on ihan OK aamu- ja iltapalana (niin aikuiselle kuin lapsellekin), mutta auta armias jos joskus kiireiden takia syökin leivän lämpimän ruuan (ah, niin terveellistä kunhan on lämmintä ) sijaan, niin sitten onkin diabetes ja melkein kuoleman partaalla.

Veikkaan että he jotka "unohtavat" syödä ovat yleensä aika hoikkia, ei ylipainoisia. Niin kuin esim. minä. Se joka syö vaikka väkisinkin sen lämpimän aterian monta kertaa päivässä + välipalat ovat todennäköisemmin se ylipainoinen, ei se joka ei syö.

 

[QUOTE="123";30437315]Siis sen koliikkivauvan kuuluu saada lämmin ateria monta kertaa päivässä? Okei...
Mitenköhän nuo puuro ja leipä on ihan OK aamu- ja iltapalana (niin aikuiselle kuin lapsellekin), mutta auta armias jos joskus kiireiden takia syökin leivän lämpimän ruuan (ah, niin terveellistä kunhan on lämmintä ) sijaan, niin sitten onkin diabetes ja melkein kuoleman partaalla.

Veikkaan että he jotka "unohtavat" syödä ovat yleensä aika hoikkia, ei ylipainoisia. Niin kuin esim. minä. Se joka syö vaikka väkisinkin sen lämpimän aterian monta kertaa päivässä + välipalat ovat todennäköisemmin se ylipainoinen, ei se joka ei syö.[/QUOTE]

No koliikkivauva ei välttämättä ole perheen ainoa lapsi, ja on vähän eri asia syödä "joskus kiireiden takia leipä lämpimän ruoan sijasta", kuin syödä sitä leipää ja kylmää nakkia 4 kuukautta.

Meidän koliikki alkoi laitoksella ja loppui 4,5 kk:n ikään. Mutta turha siitä on mitään selittää normivauvojen äideille, saatikka lapsettomille. Ei sitä voi kunnolla ymmärtää kuin toinen saman asian läpikäynyt.

 

[QUOTE="...";30437406]No koliikkivauva ei välttämättä ole perheen ainoa lapsi, ja on vähän eri asia syödä "joskus kiireiden takia leipä lämpimän ruoan sijasta", kuin syödä sitä leipää ja kylmää nakkia 4 kuukautta.[/QUOTE]

Niin. Toisaalta varmaan usein tuo äitikään ei ole se ainut aikuinen siinä talossa. Se että mies ei voi joko tehdä sitä lämmintä ateriaa tai vaihtoehtoisesti hoitaa lasta sen aikaa kun äiti tekee ruokaa on kans sellainen asia mitä en pysty ymmärtämään. Yh:lla tietysti on vaikeampaa.

Onko joillakin OIKEASTI niin huonosti tilanne että eivät ehdi/pysty 4 kuukauteen tekemään sitä lämmintä ruokaa?

 

[QUOTE="123";30437315]Siis sen koliikkivauvan kuuluu saada lämmin ateria monta kertaa päivässä? Okei...
Mitenköhän nuo puuro ja leipä on ihan OK aamu- ja iltapalana (niin aikuiselle kuin lapsellekin), mutta auta armias jos joskus kiireiden takia syökin leivän lämpimän ruuan (ah, niin terveellistä kunhan on lämmintä ) sijaan, niin sitten onkin diabetes ja melkein kuoleman partaalla.

Veikkaan että he jotka "unohtavat" syödä ovat yleensä aika hoikkia, ei ylipainoisia. Niin kuin esim. minä. Se joka syö vaikka väkisinkin sen lämpimän aterian monta kertaa päivässä + välipalat ovat todennäköisemmin se ylipainoinen, ei se joka ei syö.[/QUOTE]

Kyse olikin jo "yleisesti", eikä koliikkivauvasta. Niin kyllä, minusta sekä lasten että aikuisten on tärkeä syödä terveellistä ruokaa. Meillä voileivät kuuluvat ainoastaan eväinä retkille, jolloin on hankala pitää mukana ja syödä kunnon ruokaa. Mitään aamu- tai iltapalaleipiä meillä ei todellakaan syödä. No, syötä sinä muksuillesi mitä huvittaa, sääliksi vaan käy lapset, kun äidit ja isät ovat nykyään niin laiskoja ja itsekeskeisiä, ettei edes ruokaa viitsitä lapsille laittaa.

En muuten ole sanallakaan maininnut lämpimästä ruoasta mitään, ihan itse vedit sen tähän mukaan, varmaankin huonosta omastatunnosta.
En pidä tärkeänä onko ruoka lämmintä vai kylmää, itse toki pidän mieleisempänä syödä lämmintä, kuin kylmää, niin kuin varmasti monet muutkin. Tärkeää on, että ruoassa on oikea määrä ja laatu rasvaa, proteiinia sekä vitamiineja ja hivenaineita. Leivät, puurot ja nuudelit eivät ole juurikaan mitään muuta kuin hiilihydraattia ilman minkäänlaista ravintoarvoa, millä sitten saakin kivasti diabeteksen kehitettyä pikkuhiljaa.

 

[QUOTE="123";30437419]Niin. Toisaalta varmaan usein tuo äitikään ei ole se ainut aikuinen siinä talossa. Se että mies ei voi joko tehdä sitä lämmintä ateriaa tai vaihtoehtoisesti hoitaa lasta sen aikaa kun äiti tekee ruokaa on kans sellainen asia mitä en pysty ymmärtämään. Yh:lla tietysti on vaikeampaa.

Onko joillakin OIKEASTI niin huonosti tilanne että eivät ehdi/pysty 4 kuukauteen tekemään sitä lämmintä ruokaa?[/QUOTE]

Itse tarvitsen pääsääntöisesti tukevan aamupalan, kylmän tai lämpimän lounaan, välipalan, lämpimän iltaruuan ja illalla vielä iltapalan. Ja olen hoikka, en ylipainoinen. Tottakai ehdin tai ehdittiin sen 4 kuukauden aikana tekemään lämmin ruoka, mutta hyvin retuperälle se syöminen jäi normaaliin verrattuna, koska vauvan hoito ja lohduttelu vei niin paljon enempi aikaa normivauvaan verrattuna. Imetys vielä siihen päälle, joka kuihduttaa äitiä. Näin ollen voin mielestäni sanoa että koin arjen niin kiireiseksi ja stressaavaksi tuolloin, etten välillä ehtinyt edes syömään kuin sen kylmän nakin jääkaapista.

Ja toisaalta, ainakin oma mieheni oli sen 10 h päivässä töissä, ei meillä molemmat kotona maanneet kuin 2 päivää viikossa max.

"En ehtinyt syömään" ei nyt suinkaan tarkoittanut nälkäkuolemaa, vaan sitä että se hyvä ja terveellinen syöminen oli aika heikoissa kantimissa ajan+ energianpuutteen vuoksi. Tosiaan, varmaan vaan koliikki tm vauvan äiti ymmärtää mitä se on kun havahdut omasta väsymyksestä vasta 4 aikaan iltapäivällä ja tajuat ettet ole ehtinyt syömään mitään koko päivänä vauvan tarpeita tyydyttäessä, tai jonkun pitää sulle muistuttaa asiasta.

 

No, syötä sinä muksuillesi mitä huvittaa, sääliksi vaan käy lapset, kun äidit ja isät ovat nykyään niin laiskoja ja itsekeskeisiä, ettei edes ruokaa viitsitä lapsille laittaa.

No, tässä ainakin tuli aika suoraan se mitä mieltä olet niistä väsyneistä vanhemmista jotka eivät muista syödä Laiskoja paskoja vaan koko kööri.

 

[QUOTE="123";30437482] No, tässä ainakin tuli aika suoraan se mitä mieltä olet niistä väsyneistä vanhemmista jotka eivät muista syödä Laiskoja paskoja vaan koko kööri.[/QUOTE]

Siis olin itsekin yksi niistä vanhemmista vauva-aikana. On toissijaista, mitä itse syö silloin, kun vauva on pieni. Nyt olikin kyse jo siitä, mitä yleisesti syödään ja syötetään lapsille. Ja ei, mielestäni ei ole ok, että lapsi saa jatkuvasti leipää, puuroa ja nuudeleita, eihän tuo ole edes ruokaa.

 

Siis olin itsekin yksi niistä vanhemmista vauva-aikana. On toissijaista, mitä itse syö silloin, kun vauva on pieni. Nyt olikin kyse jo siitä, mitä yleisesti syödään ja syötetään lapsille. Ja ei, mielestäni ei ole ok, että lapsi saa jatkuvasti leipää, puuroa ja nuudeleita, eihän tuo ole edes ruokaa.

Ei minustakaan. Enkä tiedä ketään kenen lapsi saisikaan jatkuvasti pelkästään noita. Puuro ja leipä on edelleenkin mielestäni ihan OK, milleen karppilinjalle ei varmaan lapsen kanssa tarvitse eikä pidäkään mennä.

"On toissijaista, mitä itse syö silloin, kun vauva on pieni", no näin minustakin. Ja kirjoitin että minä työ- ja koulukiireiden takia syön "huonosti" ihan ilman lapsiakin, enkä ota siitä stressiä. Ja tästä nyt on tullut sitten joku ihme käsitys että jonkun (en tiedä kenen, minulla kun ei lapsia ainakaan ole) lapset kärsivät ihan mielettömästi jos töissä tai kotonakin joku aikuinen syö voileivän sen superlaadukkaan ja -terveellisen aterian sijaan.

 

Että rakkaus lapseen on niin suurta että se on välillä ihan tuskallista kun ei pysty suojemaan heitä kaikelta pahalta eikä ottamaan kipua pois... En olisi ehkä uskaltanutkaan tehdä lapsia jos olisin tiennyt miten huolissaan tulen heidän takiaan olemaan...

 

zurp aika ketterä vastasyntynyt sinulla jos ei sohvalle uskalla jättää yksin nukkumaan.. kyllä meillä neiti nukkui alkuun päivisin tuossa sohvalla ja itse tein muuta. ei se siitä tipu kun ei liikkuakaan osaa

 

Osaa ihan pienetkin sätkiä. Meillä on olkkarin ja keittiön välillä niin pitkä matka (lue:monta huonetta) ettei tod. Voinut jättää yksin. Voisitteko nyt hyväksyä että muilla ihmisillä saattaa olla erilaisia tilanteita kuin teillä? Mun lapsi nukkui pikkupätkiä vielä silloin kun osasi jo kääntyä ja pyöriä ja hyöriä.

 

Se yllätti, ettei vauvat välttämättä valvota eikä ole väsynyt. Olin varautunut ns. pahimpaan mahdolliseen ja meille tulikin vauva, joka heräili yölläkin syömään kolmen - neljän tunnin välein, muutenkin rauhallisuuden perikuva, vauvana Nyt onkin vähän haasteellisempi tenava

Sekin oli tosi iso yllätys, ettei se maito nousekaan kaikille. Ettei imetys oikeasti onnistu ihan jokaisella vaikka kuinka yrittää. Jotenkin oli vain itsestään selvää mulle, että tottakai kaikki voivat imettää, jos vain haluavat.

 

osaa pienikin sätkiä no niin osaa, mutta ei silti putoa sohvalta!!!! jos on vielä esim viltin päällä josta vähän tekee reunaa tai laittaa vaikka tyynyn eteen. onpa huono talo teillä kun keittiö ja olkkari noin kaukana. joutuu rouva vaan olohuoneessa töröttämään vauvan kanssa.