"Lukutoukka"
Osasivatko loppuvuodesta syntyneet ekaluokkalaisenne lukea ennen koulun alkua, miten lukevat nyt? Jaksavatko lukea, onko lukeminen hauskaa?
Meillä on vielä 6-vuotias ekaluokkalainen, tyttö. Hän ei osannut lukea koulun alkaessa kuin vain tuttuja sanoja, läheisten ihmisten nimiä. Hän ei oikein jaksa keskittyä lukemiseen pitkäjänteisesti, hermostuu ensimmäisen pitkän ja vaikean (usein neljäkirjaimisen) tavun kohdalla. Lukee hitaasti tavutettua tekstiä, mutta minun kanssani runsaista kehuista mielestäni on lukenut aivan hyvinkin. Hän ei oikein tykkäisi lukemisesta / harjoitella lukemista, lukeminen ei kuulema ole kivaa. Kului jonkin aikaa koulujen alettua ennen kuin tyttäremme edes halusi lukea isälle tai äidille ääneen; en tiedä, häpesikö hän omaa lukemistaan.
Ongelmaksi tässä koen, että en oikein luota opettajan taitoon opettaa lukemista, enkä ymmärrä Aapisesta tulevia lukuläksyjä. Jo lukevat lukevat ja saavat läksyksi tavutettuja tarinoita, mutta esimerkiksi meidän tyttäremme vain joitakin yksittäisiä tavuja ja sanoja. Pähkinänkuoressa: ne, jotka tarvitsisivat enemmän harjoitusta, eivät sitä saa ja ne, jotka osaavat jo lukea, saavat kunnon harjoitusta tarinoita lukien. Lisäksi luokka on jaettu jo lukemisen hallitseviin, lauseita ja tavuja lukeviin sekä vain tavuja lukeviin. Varmaan arvaattekin, että meidän tyttömme on vain tavuja lukevissa, mikä oli tilanne koulun alkaessa. Tuolta portaalta ei nyt näytä pääsevän nousemaan ylöspäin, ja se tässä on ongelmana. Tiedän, että tytön nostaminen seuraavaan ryhmään kannustaisi tyttöä yrittämään ja palkitsisi tehtyä työtä. Luokassa varmaankin suurin osa jo osaa lukea, paras kaveri on tuossa keskimmäisessä ryhmässä.
Onko tyttömme kauheasti jäljessä muita "nuoria" ekaluokkalaisia, onko hän tavattoman paljon jäljessä ja pitäisikö huolestua? Luemme paljon yhdessä esimerkiksi Vihreä banaani - sarjan kirjoja, mutta en kehtaisi oikein ottaa uudestaan yhteyttä opettajaan lukemisesta, koska olen jo kerran asiasta ottanut yhteyttä. Äitinä tietysti pelkää luokalle jäämistä, vaikka onhan tässä vielä kevääseen aikaa. Tuntuu kyllä, että tyttömme on mennyt takapakkia syysloman ja opettajan viikon poikkaolon aikana / jälkeen.
Meillä on vielä 6-vuotias ekaluokkalainen, tyttö. Hän ei osannut lukea koulun alkaessa kuin vain tuttuja sanoja, läheisten ihmisten nimiä. Hän ei oikein jaksa keskittyä lukemiseen pitkäjänteisesti, hermostuu ensimmäisen pitkän ja vaikean (usein neljäkirjaimisen) tavun kohdalla. Lukee hitaasti tavutettua tekstiä, mutta minun kanssani runsaista kehuista mielestäni on lukenut aivan hyvinkin. Hän ei oikein tykkäisi lukemisesta / harjoitella lukemista, lukeminen ei kuulema ole kivaa. Kului jonkin aikaa koulujen alettua ennen kuin tyttäremme edes halusi lukea isälle tai äidille ääneen; en tiedä, häpesikö hän omaa lukemistaan.
Ongelmaksi tässä koen, että en oikein luota opettajan taitoon opettaa lukemista, enkä ymmärrä Aapisesta tulevia lukuläksyjä. Jo lukevat lukevat ja saavat läksyksi tavutettuja tarinoita, mutta esimerkiksi meidän tyttäremme vain joitakin yksittäisiä tavuja ja sanoja. Pähkinänkuoressa: ne, jotka tarvitsisivat enemmän harjoitusta, eivät sitä saa ja ne, jotka osaavat jo lukea, saavat kunnon harjoitusta tarinoita lukien. Lisäksi luokka on jaettu jo lukemisen hallitseviin, lauseita ja tavuja lukeviin sekä vain tavuja lukeviin. Varmaan arvaattekin, että meidän tyttömme on vain tavuja lukevissa, mikä oli tilanne koulun alkaessa. Tuolta portaalta ei nyt näytä pääsevän nousemaan ylöspäin, ja se tässä on ongelmana. Tiedän, että tytön nostaminen seuraavaan ryhmään kannustaisi tyttöä yrittämään ja palkitsisi tehtyä työtä. Luokassa varmaankin suurin osa jo osaa lukea, paras kaveri on tuossa keskimmäisessä ryhmässä.
Onko tyttömme kauheasti jäljessä muita "nuoria" ekaluokkalaisia, onko hän tavattoman paljon jäljessä ja pitäisikö huolestua? Luemme paljon yhdessä esimerkiksi Vihreä banaani - sarjan kirjoja, mutta en kehtaisi oikein ottaa uudestaan yhteyttä opettajaan lukemisesta, koska olen jo kerran asiasta ottanut yhteyttä. Äitinä tietysti pelkää luokalle jäämistä, vaikka onhan tässä vielä kevääseen aikaa. Tuntuu kyllä, että tyttömme on mennyt takapakkia syysloman ja opettajan viikon poikkaolon aikana / jälkeen.