...lähestulkoon yhtä rikasta kielenkäyttöä meilläkin esikoisen kanssa
Kieliopintoni edistyivät tänään ratkaisevan askeleen lähijunassa pidetyn tehokurssin ansiosta. Luulen nyt olevani jyvällä Teini- Suomen kieliopin perusteista.
Lauseet rakennetaan pääsääntöisesti viidestä perussanasta, jotka ovat: et, siis, vittu, niinku ja silleen. Näiden lisäksi lauseessa saa käyttää enintään kahta vapaavalintaista suomenkielen sanaa. Lisäksi, mikäli ei ole itsestään selvää kenestä puhutaan on tarvittaessa sallittua käyttää persoonapronomineja mä, sä, se, me, te ja ne.
Perussanat et, siis, niinku ja silleen esiintyvät aina perusmuodossa.
Mikäli lauseessa käytetään sallittuja persoonapronomineja, ne muutamia poikkeuksia lukuunottamatta taipuvat jokseenkin suomenkielen tapaan.
Perussana vittu puolestaan esiintyy lukemattomissa taipumismuodoissa, käyttötarkoituksissa ja merkityksissä. Perusmuodossaan se voitaneen tulkita lähinnä välimerkiksi tai ajatusviivaksi. Sillä voidaan ilmaista myös numeroita, esim vitusti tai vitun vähän. Taivutusmuoto vitun aiheuttaa sekaannusta, sillä Teini- Suomessa se ei aina ole genetiivi. Esim: vitun homo - useimmin kääntyy muotoon - pyydän anteeksi, tai - olen pahoillani.
Esimerkki: mitä te olitte tekemässä? - näyttäisi kääntyvän Teini- Suomeksi - mitä vittuu te duunasitte? - mutta ei, sillä esimerkki paljastaa kaksi lisäsääntöä. Ensiksikin käy ilmi, että vapaavalintaisia sanoja valittaessa käytetään ensisijaisesti siis slangia tai vierasperäisiä sanoja. Toiseksi lauseessa on nyt kaksi vapaavalintaista sanaa (mitä, duunasitte) ja vain yksi perussana. Kieliopin ehdoton sääntö on se, että lauseessa on oltava perussanoja vähintään yhtä monta, kuin muita sanoja yhteensä. Oikeaoppinen käännös kuuluukin: Siis mitä vittuu te niinku duunasitte?
Lisäksi on huomattava vittu- sanan erityismerkitys sen esiintymistiheydessä. Kolme perättäistä lausetta ilman vittua on ehdottomasti kielioppisääntöjen vastaista. Sen sijaan on mahdollista muodostaa tehokas lause kolmesta perättäisestä vittu- sanasta. Esimerkki: Isi palaa keikalta ja edelleen valveilla lojuva teini kohteliaasti kysyy: Et kuis niinku se vitun keikka. Siis vittu niinku meni? (huom. kysymyksessä on kolme vapaavalintaista sanaa, joten se on jaettava vähintään kahteen eri lauseeseen)
Tähän siis voi vastata: Vitusti vitusta vittuun, jolloin teini ymmärtää kyseessä olleen normikeikan, joka paikoitellen olisi voinut mennä paremminkin. (Jos tahtoo briljeerata kielitaidollaan, niin vastaus kuuluu: Siis niinku vitusti vitusta vittuun ja vittu et siis niinku silleen. Yhdentoista sanan lause ilman persoonapronomineja sisältäen vain yhden vapaavalintaisen sanan (ja) !!!
Joka erehtyy luulemaan, että kyseessä on kaksilauseinen virke on pahasti väärässä. Teini- Suomen kielioppi ei tunne virkkeitä. On vain lauseita ja lausahduksia. Lauseessa on vähintään kaksi sanaa, joista toinen tai molemmat ovat perussanoja. Lausahduksessa on yksi sana jolloin ne ovat kysymyksiä (et? siis? niinku?), tai vastaus (silleen) tai mitä tahansa (vittu eri taivutusmuodoissaan).
Miksi postaan tätä mielestäni kullanarvoista tietoa tänne tanssimusiikkihuoneeseen johtuu kahdesta syystä. Huoneeseen siksi, että en ehdoin tahdoin kerjää jäähyä. Toisekseen siksi, että sanoittajien on tarpeen asia tietää. Tänäpänä nuoriso ei kuuntele hunppaa, koska englanninkielisiä biisejä lukuunottamatta tahtovat ymmärtää mitä laulussa sanotaan. Hunpat siis tarttee kääntää Teini- Suomeksi.
Välittömästi päästyäni näinkin pitkälle otin oitis työn alle yhden, jolle annoin työnimeksi Teinijätkän hunppa. Heti huomasin, että näin se kalkkis menee kättelyssä vipuun, sillä tuossahan ei ole Teini- Suomen kielioppisäännöistä ensimmäistäkään periaatetta. Biisin nimi on käännettävä ensiksi ja ymmärtämäni mukaan toistaiseksi paras aikaan saamaani käännös on: ? Se joku vitun humppa siis et vittu niinku silleen.? Mikäli kappaletta ei vielä tuosta tunnista, niin kielioppi vaatii lisälauseen: "Siis et niinku se vitun hei-hoi."
Kertsi mulla onkin jo pomminvarmasti yllämainittujen sääntöjen mukaan käännettynä, tosin hei-hoihin ja oi-joihin suhtauduin kuten beibiin ja oujeehen, eli että ne tarvittaessa saa jättää kääntämättä. Pannaan ny kertsi malliksi:
Hei- hoi, siis vittu niinku kulta,
oi- joi siis vittu niinku tulta.
Voi- voi jos vittu silleen sulta,
ai- ai et vittu niinku siis.
Kaikki oleellinen on käännetty, riimitys ja tavutus toimii jokseenkin samoin ko alkuperäiskielellä. Huomatkaa perusmuotoisen vittu- sanan rytmittävä vaikutus. Aika hyvä suaritus, eiks je? Säkeistökäännökset mä laitan tonne riiminurkkaan, jos selvittyäni vielä kehtaan. Niissä on vielä vähän hiomista, jos tosa kieliopissa yrittää pysyä.
Voi tietty olla, että olen ymmärtänyt jotain oleellista väärin. Näillä satunnaisilla puolen tunnin intensiivikursseilla noilla opettajilla ei o mitään vastuuta. Ne vaan vetää, mitä sylki suuhun tuo.
Mut minust alan jo olla ihan kivasti jyvällä?