Synnytysrepeämät/-trauma ja yhdyntäkipu, kertokaas kokemuksia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kivulias
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kivulias

Vieras
Synnytin kolmannen lapsemme 6 kk sitten. Esikoiset ovat kaksoset ja tulivat aikanaan maailmaan sektiolla, joten tämä oli ensimmäinen (ja viimeinen!) alatiesynnytys. Synnytys oli vaikea. Sen lisäksi että avautumisvaihe oli loputon (synnytyksen virallinen kesto 30 h, todellisuudessa kärvistelin epäsäännöllisissä mutta kivuliaissa supistuksissa yht. 50h) vauva oli myös varsin iso, 4900g / 54cm ja syntyi vieläpä virhetarjonnassa.

Kuten arvata saattaa, jälki oli rumaa.*Lantiosta vauva mahtui hyvin, mutta episiotomia jouduttiin tekemään ja lisäksi sain pahat repeämät emättimeen. Näistä aiheutui poikkeuksellisen runsas verenvuoto, jonka seurauksena olin kuolla verenhukkaan. Vähän sen jälkeen kun olin saanut tytön ponnistettua ulos, minut kärrättiin kiireellä leikkuriin kursittavaksi. Taju meni jossakin vaiheessa matkan varrella. Myöhemmin herätessäni teho-osastolla anestesialääkäri kertoi, että kokonaisverenhukka oli 6 litraa (sisältää jo luovutettuakin verta, jota kiireellä tuupattiin toisesta päästä sisään), hemoglobiini oli alimmillaan vain 40 ja hengenlähtö lähellä. Voi kuulemma olla, että minulla on veren hyytymistekijöissä jokin häiriö, eihän tuollainen vuoto ole normaalia vaikka repeämää tulisikin.

Muuten olen täysin toipunut, mutta nuo repeämät haittaavat edelleen aika lailla petipuuhia. Ovat parantuneet hyvin, mutta sekä eppariarpi että emättimen arvet kiristävät niin, että joka yhdyntä tuntuu eka kerralta. Tietysti limakalvojen kuivuus aiheuttaa myös epämukavuutta, kuten ekan synnytyksenkin jälkeen, ja se helpottanee vasta kun imetys joskus päättyy. Enemmän koen ongelmaksi sen arpien aristuksen/kireyden, siihen kun ei mitkään liukasteetkaan auta. Samoin vaikka olisinkin halukas ja alkulämmittely tehty huolella, se repeäminen pamahtaa mieleen aina sisääntyöntymisen hetkellä. Vaikea päästä takaisin tunnelmaan kun synnytyssalin kauhun hetket tulevat mieleen. Samoin huomaan, että rupean oikein "kuulostelemaan", miltä välilihassa ja emättimen arvissa tuntuu...Kuitenkin halut ovat palanneet ja nyt kun vauva nukkuukin läpi yön, olisi myös aikaa ja energiaa läheisyydelle.

Miten muut, joilla tullut damagea enemmänkin alapäähän synnytyksestä, menikö se "kiristely" ja epämukavuuden tunne ajastaan pois? Olenko liian hätäinen nyt, kun tuntuu että kyllä puolessa vuodessa jo pitäisi olla fyysisesti palautunut, etenkin kun haavat on parantuneet hyvin? Onko jollekin jäänyt ihan pitkäaikaiset yhdyntäkivut repeämien takia? Pelkään että seksielämämme on pilalla jos ei kivut tuosta enää hellitäkään :(

Tulipas tästä pitkä vuodatus. Kiitos jos jaksoit lukea ja mielellään kuulisin muiden kokemuksia. :)
 
Eiköhän niitä arpia korjata eli kiristävää kudosta poisteta, jos tunne ei häviä. Ainakin kaverilla niitä korjattiin. Mä en voinut harrastaa koko imetysaikana seksiä, vaikka synnytin sektiolla...
 
Eiköhän niitä arpia korjata eli kiristävää kudosta poisteta, jos tunne ei häviä. Ainakin kaverilla niitä korjattiin. Mä en voinut harrastaa koko imetysaikana seksiä, vaikka synnytin sektiolla...

Ohoo, tuollaisesta korjailusta en olekaan kuullut. Pitääpä kysäistä gyneltä kun menen sairaalaan vielä yhteen jälkitarkastukseen. Tietysti sitä toivoisi että aika parantaisi vielä niin fyysiset kuin henkisetkin haavat...

Minullakin muuten teki yhdyntä sektion jälkeen vielä kipeämpää kuin nyt alatiesynn. jälkeen. Ihan niin että henki salpautui ja kesken piti jättää ekat yritykset. Kuivuus kai silloin ongelmana.
 
Mustakin kuulostaa että sulla olis jonkinlainen trauma. En tiedä saako raskauden ja imetyksen aikana käyttää mutta apteekissa myydään sellaisia kapseleita jotka laitetaan emättimeen. Mulla loppui kuivuus ja arkuus siihen. Tosin en ollut raskaana enkä imettänyt. Johtui jostain muusta se kosteuden puute.

En tiedä auttaisko just joku voide tms.
 
No joo, mulla ei tullut noin paljoa vaurioita mutta jostain syystä henkiset traumat kyllä, toisen lapsen syntymästä. Synnytys oli kyllä pitkä ja todella kivulias. Muistan että mulla oli ihan sama, että synnytys palasi aina mieleen kun puuhailtiin, se avuttomuus ja voimattomuus ja kipu. Teki mieli itkeä vaan. Eppari ja todella kipeä toosa oli kyllä jo ekan lapsen kohdalla tulleita vaurioita. Mutta kyllä se aikanaan meni ohi, nyt toinenkin lapsi täyttää jo 5 v ja seksi on parempaa kuin ikinä. Orgasmin saanti helpompaa jne. Joten anna itsellesi aikaa ja tarkoitan reilusti. P.s. Sellainen liukkari kuin NJC on tosi hyvä, saa cittarista.
 
repesin sisältä sekä leikattiin välilihaa. tikattiin umpeen n 45 minuuttia. ensisynnytys käynnistettynä.traumat tuli joo eli yhdyntä tuntui kuin hiekkapaperia olisi työnnetty sinne. gynekologi neuvoi että kun tulin uudestaan raskaaksi niin repeytyvät niin sanotusti uudestaan eikä sitten kiristä liikaa. toinen synnytys meni hyvin mutta edelleen hoidan asiaa.
käytän vagisania. kytän dildoa jotta emätin saa niin sanotusti tuntumaa ja turrun siihen liikkeeseen. seridalilla hieron ja venytän emätintä ja kohtaa mistä on väliliha leikattu. esikoinen nyt 5 v ja toinen 3 v.

nyt alkaa hommatkin jo sujumaan mutta mene gynelle ja kysy neuvoa. ehdottivat jopa jotain seksiterapiaa neuvolassa kun sanoin että vika on varmaan mun korvien välissä.
 
[QUOTE="Ilona";30424672]No joo, mulla ei tullut noin paljoa vaurioita mutta jostain syystä henkiset traumat kyllä, toisen lapsen syntymästä. Synnytys oli kyllä pitkä ja todella kivulias. Muistan että mulla oli ihan sama, että synnytys palasi aina mieleen kun puuhailtiin, se avuttomuus ja voimattomuus ja kipu. Teki mieli itkeä vaan. Eppari ja todella kipeä toosa oli kyllä jo ekan lapsen kohdalla tulleita vaurioita. Mutta kyllä se aikanaan meni ohi, nyt toinenkin lapsi täyttää jo 5 v ja seksi on parempaa kuin ikinä. Orgasmin saanti helpompaa jne. Joten anna itsellesi aikaa ja tarkoitan reilusti. P.s. Sellainen liukkari kuin NJC on tosi hyvä, saa cittarista.[/QUOTE]

Kiitos "Ilona" tekstistäsi :) Tuli heti vähän parempi mieli. Ehkä nyt on tosiaan vielä aikaista vetää mitään johtopäätöksiä millaiseksi se avioelämä tästä vielä muodostuu :)

Jotenkin olen hätääntynyt, kun esikoisten jälkeen kuivuusongelmasta huolimatta seksielämä palautui tosi nopeasti ennalleen, ellei jopa ollut astetta parempaa kuin ennen lapsia.
 
On kokemusta ja on kokemusta myös parista aikalailla epäonnistuneesta korjausleikkauksestakin. :)

Mutta silti olen tyytyväinen nykytilanteeseen. Gynen kautta saa halutessaan, tuossa ap tilanteessasi erittäin paikallaan, lähetteen fysioterapeutille ja ( tai hänellä voi olla samalla koulutus seksuaalipuolen juttuihin ) myös erikseen näihin asioihin perehtyneen ihmisen juttusille ;)
Käytiin läpi kaikki venyttelyt, rasvailut jne mutta parhaimmaksi keinoksi minulle osoittautui se luomuin homma mutta siihen tarvitsen kipulääkityksen. Ensin kokeilussa tietysti oli "kipupiikit", jotka eivät itselleni sopineet -> tulin entistä aremmaksi mutta useimmiten nämä gynen antamat pistokset kuulemma auttaa ja näin voi sitten harjoitella, venytellä arpia. Jos ei suoraan leikkaukseen päädytä, en suosittelen itse heti..

Nykyään olen arpinen ja erittäin tuntoherkkä mutta seksi sujuu. Omalla kohdallani kivut vaikeuttivat muutakin elämää kuin seksipuolta joten kivunlievitys on luultavasti loppuelämän ajan.. Olen tosin huomannut helpotusta ajan myötä enkä tarvitse niin paljon nappeja kuin ennen. Hyvä liukkarit ja gynen määräämät voiteet toki tärkeitä myös ovat paranemisessa. :) Ja tiedän, moni ei halua kipua lievittää vaan pidättäytyy seksistä mutta oma päätös se on.
 
[QUOTE="Vieraana";30424979]Ei tosiaankaan kannata synnyttää alateitse...taas puhuu karua kieltä sen puolesta nämäkin tarinat.[/QUOTE]

Niin no, en minäkään toista kertaa suostuisi makrosomista vauvaa synnyttämään alateitse, etenkin kun tämä vuotelutaipumus on nyt tiedossa. Mutta vaikka kuopuksen synnytys meni lopussa aika karmealla tavalla pieleen, olen silti onnellinen ja tyytyväinen että sain itse aktiivisesti ponnistaa tyttömme maailmaan. Sektiossa tunsin suurta avuttomuutta kun lääkepöhnässä vaan pöydällä makasin ja pojat kaivettiin mahasta... Plus leikkauskipu oli synn. jälkeisinä päivinä pahempaa kuin tuo repeämistä aiheutunut kipu. Toipuminen kävi myös hurjasta verenhukasta huolimatta nopeammin kuin leikkauksen jälkeen.
 
Mulla sattuu edelleen ja synnytyksestä 1,5 vuotta. Eppari tehtiin ja repesin monesta kerroksesta, tikattiin lääkärin toimesta yli 2 tuntia.

Arvet ei tunnu, kuivuus ei ole ongelma, joten en tiedä mistä kiikastaa. Mutta se vaan sattuu. Toinen lapsi tekemällä tehtiin koska seksi ei ole todellakaan mulle enää nautinnollista. Eikä onnistu ku yhdessä asennossa enää, juurikin kivun takia.
 
Synnytyksessä repesi sulkijalihasta myöten kaikki. Jouduin käymään pahan trauman takia psykologilla. Nyt 6 vuotta myöhemmin voin rehellisesti sanoa että nautin seksistä. Eli aikaa menee vuosia pahimmillaan sekä henkiseen että fyysiseen toipumiseen.
 

Yhteistyössä