Mikä vituttaa eniten?

Mua vituttaa kun en ole kaunis, hoikka enkä ihana vaikka kuinka yritänkin. Kiukuttaa niin paljon kun on tylsä ja huomaamaton naisena. Liikun paljon ja olen pyöreä, enkä ole kaunotar. Olen mukava ja ystävällinen, minusta pidetään ihmisenä, mutta kaikki muut saavat aina kaikki kehut kauneuteen ja vartaloon liittyen. Se on niin väärin. Minäkin haluan olla vielä upea ja viehättävä!! Nuorena olen sitä ollut, mutta enää en.

 

[QUOTE="Kiukkuinen";30413642]Mua vituttaa kun en ole kaunis, hoikka enkä ihana vaikka kuinka yritänkin. Kiukuttaa niin paljon kun on tylsä ja huomaamaton naisena. Liikun paljon ja olen pyöreä, enkä ole kaunotar. Olen mukava ja ystävällinen, minusta pidetään ihmisenä, mutta kaikki muut saavat aina kaikki kehut kauneuteen ja vartaloon liittyen. Se on niin väärin. Minäkin haluan olla vielä upea ja viehättävä!! Nuorena olen sitä ollut, mutta enää en.[/QUOTE]

Kertokaa vinkkejä miten olla taas viehättävä nainen, vaikka ei ole enää parikymppinen? Vai onko se sitä karismaa mikä joiltakin vain puutuu? Eli minut on tuomittu rumilukseksi.

 

Kertokaa vinkkejä miten olla taas viehättävä nainen, vaikka ei ole enää parikymppinen? Vai onko se sitä karismaa mikä joiltakin vain puutuu? Eli minut on tuomittu rumilukseksi.

No jos lähdet vaikka siitä, että alat rakastaa ja arvostaa itseäsi. Jos et itse pidä itseäsi viehättävänä, aika vaikea on muidenkaan pitää. Joten pää pystyyn ja hymyä huuleen, kyllä se siitä.

 

Ensimmäiseksi kannattaa kielenkäyttöön kiinnittää huomiota. Siitä on viehättävyys kaukana, kun käyttää mm. sanaa vituttaa. Samoin vittu, vittuilla, vittuuntua... aivan järkyttävän kuuloista.

 

Jos sä ajattelet olevasi rumilus, niin kyllä se sun aatokses näkyy ulospäinkin vaikka kuinka muuten olisi timmissä kunnossa ja laitettuna ja huoliteltuna. Eli - arvosta itseäsi sellaisena kuin olet, hyväksy itsesi ja ennen kaikkea rakasta itseäsi :heart:. Itseänsä arvostava ja itsensä kanssa tasapainossa oleva ihminen on kaunis, hänestä huokuu sitä helposti lähestyttävyyttä ja ystävällisyyttä etäämmällekin - silmistä huokuu lämpöä ja lempeä ja siinä jää toissijaiseksi asiaksi se onko ikää mittarissa mitenkä paljon ja onko se kroppa nyt niin kuosissa.

Asenteen muutosta siis sinulle ! Ja kun välität, rakastat itseäsi niin toki se näkyy siinä huolitellussa siistissä ulkonäössäkin tavalla tai toisella mutta loppujen lopuksi iällä ja kiloilla ei ole mitään merkitystä - sillä miten suhtautuu elämään ja ympärillä oleviin ihmisiin sitä vastoin on. Sydän näkyy ja kuuluu .

 

No, mä en oo pyöree, mut en oo mikää kaunotarkaan ollut koskaan. Mä olen huomioinut, että loppujen lopuksi näin on parempi. Mulla on ihana mies ja lapsi ja toinen tulossa. Ei mun tartte olla kauniimpi, koska mä sain jo kaiken mitä mä tarvin ja halusin. Mä säästyn turhalta huutelulta ja iskuyrityksiltä. Oishan se mukava olla kaunis, koska koko nykyaika on pelkkää kauneuden ihannointia, mutta ei sillä loppujen lopuksi ole liikaa merkitystä. Näillä mennään, mitä on annettu ja hyvin mennäänki!

 

Btw ei sillä oo mitään merkitystä, että ajatteleeko itseä rumaksi vai kauniiksi ja mitä siitä syystä huokuukaan Sitä joko on kaunis tai ei ole. Piste. Kysymys on ulkonäöstä, ei sisäisestä kauneudesta.

 

Eniten vituttaa kaikki!

 

Btw ei sillä oo mitään merkitystä, että ajatteleeko itseä rumaksi vai kauniiksi ja mitä siitä syystä huokuukaan Sitä joko on kaunis tai ei ole. Piste. Kysymys on ulkonäöstä, ei sisäisestä kauneudesta.

Tämä on niin totta. Minä olen aina ihmisten kanssa ystävällinen ja iloinen. Ihmiset (joille joskus uskoudun) siitä, että inhoan ulkonäköäni ja ärsyttää kun ei ole minkään näköinen ovat tosi yllättyneitä, koska osaan niin hyvin sosiaalisuudellani ja vitseilläni peittää tämän itseinhon. Toki joskus kerron vitsejä itsestäni, mutta vaihdan puheenaihetta nopeasti. Joitakin ihmetyttää miten nelikymppinen enää voi murehtia tuollaisia. No minä murehdin. Tämä on ollut aina ongelmani. Elämäni suurin epäonni on siis rumuus ja kykenemättömyys päästä hoikaksi ja upeaksi. Mieheni ei minua kehu vaikka olen yrittänyt hyvällä ja pahalla. Tahdon tuntea itseni naiseksi!!!!!

 

Tämä on niin totta. Minä olen aina ihmisten kanssa ystävällinen ja iloinen. Ihmiset (joille joskus uskoudun) siitä, että inhoan ulkonäköäni ja ärsyttää kun ei ole minkään näköinen ovat tosi yllättyneitä, koska osaan niin hyvin sosiaalisuudellani ja vitseilläni peittää tämän itseinhon. -- Elämäni suurin epäonni on siis rumuus ja kykenemättömyys päästä hoikaksi ja upeaksi. Mieheni ei minua kehu vaikka olen yrittänyt hyvällä ja pahalla. Tahdon tuntea itseni naiseksi!!!!!

No mitä sä sitten ajattelet sen karisman olevan, jota tuolla peräänkuulutit? Ovatko sinusta hyvin nuoret, siloposkiset missukat karismaattisia eli onko se pelkästätään ulkonäkökysymys? Onko kauneus myöskin mielestäsi jokin absoluuttinen suure? (Mä olin ajatellut, että se on hyvinkin subjektiivinen juttu, mitä kukakin pitää kauniina.)

Ja jos olet sitä mieltä, että sitä joko on tai ei ole kaunis eikä mikään asenne itseen tai muihin vaikuta tässä, niin kai sun pitää sitten lähteä plastiikkakirurgin juttusille - ei ne kasvonpiirteet muulla tavalla muutu. Mutta varaudu siihen, että et siltikään ole kaunis kaikkien mielestä. Toivottavasti kuitenkin sitten edes itsesi.

 

Mua niin vitutti päivällä tää kämppä ja ikuinen sotku eli lasten yli äyräiden koko taloon levinneet leikit. Ja se vituttaa kun vituttaa kun periaatteessa on ihanaa, kun nuo lapset on oikeasti niin näppäriä ja luovia ja ihania Lapsia. No olo normaalistui muutenkin mutta mikä ihanuus, kun alakoululainen loppuillasta ihan omatoimisesti siisti ja järjesti kaikki.

 

Nämä ulkonäköjutut on mielenkiintoisia. Mä olen hoikka ja urheilullinen ja mua on pidetty aina hyvännäköisenä. Olen kohta 40 mutta kukaan ei usko sitä vaan pitävät nuorempana. No, olenko onnellinen, koska mua pidetään kauniina. En. Moni asia elämässä on pielessä. Olen lapseton, en pysty saamaan lapsia. Mies haluaisi lapsia ja pahimmassa tapauksessa hän jättää minut ja etsii hedelmällisen naisen.

 

[QUOTE="Pomppeli";30413790]Nämä ulkonäköjutut on mielenkiintoisia. Mä olen hoikka ja urheilullinen ja mua on pidetty aina hyvännäköisenä. Olen kohta 40 mutta kukaan ei usko sitä vaan pitävät nuorempana. No, olenko onnellinen, koska mua pidetään kauniina. En. Moni asia elämässä on pielessä. Olen lapseton, en pysty saamaan lapsia. Mies haluaisi lapsia ja pahimmassa tapauksessa hän jättää minut ja etsii hedelmällisen naisen.[/QUOTE]

Niin. Kaikilla on ongelmansa. Minä olen aina jäänyt kauniiden varjoon, olin vain "se mukava". Koulussa kiusattiin ulkonäön ja painon vuoksi, mutta parikymppisenä olin muutaman vuoden suosittu. Sitä ennen elämä oli vain laihdutusta, ulkonäön parannusta ja poikaystävästä haaveilua. Kun suosioni hiipui huomasin kuinka vaikeaa minun oli saada hyvää pitkäaikaista poikaystävää. En tiedä oliko luonteesta vai mistä, mutta aina ne joiden kanssa halusin olla, jättivät minut jossain vaiheessa. Nyt minulla on mies ja lapsia, mutta olen vain työmyyrä, äiti, kodinhoitaja, työntekijä. Kenellekään en ole hyvännäköinen ja viehättävä nainen.

 

Mä en oo sit nuoruusvuosien jälkeen paljoa stressannu ulkonäöstä vaikka syytä varmaan olis On niin tuhannesti muuta stressin aihetta ja elämä työntekoa.

 

Miksi pitäisi olla kaunis? Mua vituttaa se, ettei kauneudesta ole mitään iloa.

 

Mun elämä. Kaikki päin v..

 

Noh, mä kukun vielä hereillä ja huomenna on isänpäivä, eli saan herätä klo 7 jotta lasten isukki saa nukkua. Pienet on vitutukset tällä hetkellä

 

Se kun ahdistaa.

 

Mä oon (omasta mielestä) kaunis, tosin monen muun mielestä varmaan en. En oo kuitenkaan yhtään suosittu, joten ei se mitään auta.

 

Kertokaa vinkkejä miten olla taas viehättävä nainen, vaikka ei ole enää parikymppinen? Vai onko se sitä karismaa mikä joiltakin vain puutuu? Eli minut on tuomittu rumilukseksi.

No esimerkiksi lihomisesta et voi syyttää ketään muita kuin itseäsi. Syöt liikaa tai vääränlaista ruokaa ja se on oma syysi. Miksi sinua pitäisi kehua hoikaksi ja ihanaksi kun et itsekään mielestäsi sellainen ole? Mitä jos ihan itte ottasit vastuun ittestäs? Etkä vaatis että sun mieltä tullaan parantamaan kehuilla jotka eivät olisi totta.

 

Eniten vituttaa vihreät maahanmuuttajia hyysääväät tosielämästä erkaantuneet pellet.

 

Tällä hetkellä ottaa päähän viisauden hampaan poiston jälkeinen särky ja et unohdin ostaa lisää särkylääkkeitä. Huomenna on isänpäivä, joten vaatii vähän enemmän jumppaa.

Mä oon muuten tosi lihava ja entinen tosi reilusti lihava. (ennen 180kg, nykyään 130kg ja 168cm pitkä) Eli tuskinpa mikään kaunotar ollut ikinä. Kuitenkin minusta olen aina ollut tavallaan nätti ja toisinaan jopa kaunis! Mulla on komea mies, mutta mikä parasta, hän on luonteeltaan todellinen kulta kimpale. <3
Kärsin lapsettomuudesta 4v, laihtumisen myötä tulin raskaaksi. Näin reilusti ylipainoisten lapsettomuutta ei hoideta. Toista lasta ei ole kuulunut, mutta olen kuitenkin o.n.n.e.l.l.i.n.e.n kaikesta mitä mulla on!

En minäkään ole muuta ku työntekijä, vaimo ja äiti. Tai no oon mä sit myös tytär, sisko, ystävä, uskottu, rakas.. Hauska, luotettava, turvallinen, lämmin.
Mulla on ollut ja toivottavasti on jatkossakin hyvä elämä.

 

kaikki.

 

Ei mikään. Elämä on ihanaa. On rakastava perhe, hyvä työpaikka, kaunis koti ja ystäviä. On harrastuksia, suunnitelmia ja unelmia.

 

[QUOTE="Milla Magia";30413851]Miksi pitäisi olla kaunis? Mua vituttaa se, ettei kauneudesta ole mitään iloa.[/QUOTE]

Tuo on rumien puhetta, kauneudesta/ komeudesta on taatusti hyötyä.