synnytykseen valmistautuminen

[QUOTE="pii";30396678]Yllättävän moni ei tajua liikkua vaan makaa sängyssä.Toki se voi olla parempi jossain tilanteessa, mutta usein se on kyllä ihan tietämättömyyttä että pysytään paikoillaan. Ja kyllä, päätös liikkua niin pitkään kun mahdollista oli eräs osa synnytykseen valmistautumisesta. Ei tietenkään ainoa asia.

Suurin ongelma tässä ketjussa taitaa olla se, että valmistautuminen synnytykseen on sulle ihan eri asia kun mulle. Mulle se on ollut sitä, että ole miettinyt mitä haluan ja mitä en, mutta silti olen mennyt tilanteen mukaan. Sulle se taas on jotain natsimaista minuutti aikataulun noudattamista, enkä tiedä että kukaan olisi sellaista harrastanut.[/QUOTE]

Siellä missä minä synnytin eli Kättärilla oli kaikki kätilöt ihmisiä jotka osasivat puhua eli he ihan keskusteli meidän synnyttäjien kanssa mitä vois tehdä. Missä mykkä sairaalassa jengi synnyttää kerta maataan tietämättöminä lahnana sängyllä, kun kukaan ei kerro, että saa ihan käveläkki?

 

Siellä missä minä synnytin eli Kättärilla oli kaikki kätilöt ihmisiä jotka osasivat puhua eli he ihan keskusteli meidän synnyttäjien kanssa mitä vois tehdä. Missä mykkä sairaalassa jengi synnyttää kerta maataan tietämättöminä lahnana sängyllä, kun kukaan ei kerro, että saa ihan käveläkki?

Saat ihan rauhassa ymmärtää kaiken väärin jos haluat en tuhlaa aikaani tähän tämän enempää. Tiedät mitä tarkoitan jos vaan vaivautuisit hieman lukemaan ajatuksen kanssa.

 

[QUOTE="pii";30396706]Saat ihan rauhassa ymmärtää kaiken väärin jos haluat en tuhlaa aikaani tähän tämän enempää. Tiedät mitä tarkoitan jos vaan vaivautuisit hieman lukemaan ajatuksen kanssa.[/QUOTE]

Niin ja alottaja puhu vadelmateen litkimisestä ja venyttelystä, sun mielestä taas päätös kävellä on synnytykseen valmistautumista. Musta se taas ei ole.

 

Niin ja alottaja puhu vadelmateen litkimisestä ja venyttelystä, sun mielestä taas päätös kävellä on synnytykseen valmistautumista. Musta se taas ei ole.

Aloittaja on varmaan ensisynnyttäjä, joka nyt raskausaikana on lukenut tai muistaa lukeneensa juuri noista asioista. Nehän olivat vaan esimerkkejä ja hän halusi kuulla, miten synnytykseen kannattaa valmistautua. Minusta on huono neuvo ensisynnyttäjälle, että "ei kannata valmistautua mitenkään". Toki vadelmatee on todennäköisesti yhtä tyhjän kanssa, mutta ap on saanut kyllä muitakin ideoita tässä ketjussa.

Päätös liikkua synnytyksen aikana on yksi osa synnytykseen valmistautumista ja oman synnytyssuunnitelman tekemistä. Kaikki eivät todellakaan liiku. Silloin, kun makaa sängyssä, supistukset tuntuvat voimakkaammilta. Joten siinä sängyssä maaten tarvitsee aika pian vahvoja puudutuksia, ja kun ne on saanut, voi olla ettei enää ole tarvekaan liikkua. Tai sitten ei pysty, jos jaloista menee tunto - esim. tämä mahdollisuus on ihan hyvä tiedostaa, jos haluaa liikkua tai vaikka synnyttää jakkaralla, niin voi punnita jo etukäteen erilaisten kivunlievitysmenetelmien hyviä ja huonoja puolia.

Olet kirjoittanut tässä ketjussa nimenomaan, että ei kannata valmistautua synnytykseen - sen jälkeen, kun oli kerrottu joitain tapoja valmistautua. Miksi sinusta se valmistautuminen on huono asia? Ainahan kaikkiin uusiin asioihin tai vaikka urheilukisoihinkin valmistaudutaan - miksi ei sitten synnytykseen, joka on niin ikään paitsi fyysinen suoritus, myös paljon muuta.

Ja mikä sinusta sitten on sitä valmistautumista, jos synnytystavan pohtiminen ei ole sitä?

 

Siellä missä minä synnytin eli Kättärilla oli kaikki kätilöt ihmisiä jotka osasivat puhua eli he ihan keskusteli meidän synnyttäjien kanssa mitä vois tehdä. Missä mykkä sairaalassa jengi synnyttää kerta maataan tietämättöminä lahnana sängyllä, kun kukaan ei kerro, että saa ihan käveläkki?

Aika usein, kun supistukset ovat kovia ja synnytys hyvää vauhtia käynnissä, on myöhäistä alkaa tutustua erilaisiin synnytystapoihin. Järkevämpää tutustua jo etukäteen, jolloin synnytyksessä voi keskittyä olennaiseen ja tietää, mikä tuntuu itselle sopivalta. Ja kätilötkään eivät ole mitään ajatusten lukijoita, joten jos synnyttäjä ei osaa yhtään sanoa, miten haluaisi synnyttää, ei kätilökään sitä voi tietää.Kätilö voi toki luetella eri vaihtoehtoja, mutta jos synnyttäjä ei tiedä niistä mitään, niin miten hän siinä tilanteessa pystyy arvioimaan, mikä olisi hyvä?

Sitten voi toki aina sanoa kätilölle "en tiedä, keksi sinä" - jolloin on ihan tuurista kiinni, mitä tarjotaan. Tiedän kätilöitä, jotka ovat hyvin aktiivisynnytys-myönteisiä, priorisoivat luonnomukaisia kivunlievitysmenetelmiä jne, ja tunnen myös kätilön, joka vannoo epiduraalin nimeen. Jos itse ei sano eikä tiedä yhtään mitään, voi siis tulla täysin erilainen synnytys riippuen siitä, kummanlainen kätilö sattuu olemaan vuorossa. Lisäksi sairaaloissa kätilö ei yleensä pysty olemaan koko aikaa läsnä.

Ja kyllähän kätilöt noin yleisesti ottaen ovat myös sitä mieltä, että kannattaa valmistautua synnytykseen.

 

Aloittaja on varmaan ensisynnyttäjä, joka nyt raskausaikana on lukenut tai muistaa lukeneensa juuri noista asioista. Nehän olivat vaan esimerkkejä ja hän halusi kuulla, miten synnytykseen kannattaa valmistautua. Minusta on huono neuvo ensisynnyttäjälle, että "ei kannata valmistautua mitenkään". Toki vadelmatee on todennäköisesti yhtä tyhjän kanssa, mutta ap on saanut kyllä muitakin ideoita tässä ketjussa.

Päätös liikkua synnytyksen aikana on yksi osa synnytykseen valmistautumista ja oman synnytyssuunnitelman tekemistä. Kaikki eivät todellakaan liiku. Silloin, kun makaa sängyssä, supistukset tuntuvat voimakkaammilta. Joten siinä sängyssä maaten tarvitsee aika pian vahvoja puudutuksia, ja kun ne on saanut, voi olla ettei enää ole tarvekaan liikkua. Tai sitten ei pysty, jos jaloista menee tunto - esim. tämä mahdollisuus on ihan hyvä tiedostaa, jos haluaa liikkua tai vaikka synnyttää jakkaralla, niin voi punnita jo etukäteen erilaisten kivunlievitysmenetelmien hyviä ja huonoja puolia.

Olet kirjoittanut tässä ketjussa nimenomaan, että ei kannata valmistautua synnytykseen - sen jälkeen, kun oli kerrottu joitain tapoja valmistautua. Miksi sinusta se valmistautuminen on huono asia? Ainahan kaikkiin uusiin asioihin tai vaikka urheilukisoihinkin valmistaudutaan - miksi ei sitten synnytykseen, joka on niin ikään paitsi fyysinen suoritus, myös paljon muuta.

Ja mikä sinusta sitten on sitä valmistautumista, jos synnytystavan pohtiminen ei ole sitä?

Enpä itse ajatellut asiaa sen kummosemmin, menin virran vietäväksi. Miksi sitä etukäteen olisi päättänyt mitä tekee, kerta ei oikeasti voi yhtään tietää mitä tapahtuu. Ja mulla oli kyllä ihan sitä henkilökuntaa ympärillä joka kertoi mulle asioita. Oletan, että muuallakin on puhuvaa henkilökuntaa eikä vaan Kättärillä.

 

Nukuin ja otin rennosti. Kaksi hyvää synnytyskokemusta. Molemmat syntyi nopeasti alakautta. Mä en kamalasti suunnitellut esim ponnistusasentoa ja hyvä niin. Nuorempi tyttö syntyi ponnistamatra. Just kerkesin vessasta pois. Ompeleita ei tullut. Minuutin merkkasivat ponnistusvaiheeksi, kun nollaa ei voi merkitä. Tsemppiä! Suunnittele jos olet sen tyylinen ihminen, että se rentouttaa ainua ja antaa varmuutta.

 

Enpä itse ajatellut asiaa sen kummosemmin, menin virran vietäväksi. Miksi sitä etukäteen olisi päättänyt mitä tekee, kerta ei oikeasti voi yhtään tietää mitä tapahtuu. Ja mulla oli kyllä ihan sitä henkilökuntaa ympärillä joka kertoi mulle asioita. Oletan, että muuallakin on puhuvaa henkilökuntaa eikä vaan Kättärillä.

Jokainen toki tavallaan. Mutta kyllä minua ainakin ensisynnyttäjänä oli auttanut se, että olin lukenut aiheesta paljon - ja tutustunut muihinkin asioihin kuin niihin puudutteisiin. Olin lukenut varsinkin aktiivisynnytyksestä ja se tuntui minulle sopivalta. Olin lukenut myös vesisynnytyksistä ja veden käytöstä muutenkin - siksi tiesin toivoa ammetta. Ammeita on Kättärilläkin kai vaan kolme yhteensä, joten kannattaa tietää haluavansa sen. Yksi amme on sellainen, johon tarvitaan suojamuovi, joten se kannattaa olla hankittuna. Itsekin käytin sitä ammetta. Jos en olisi valmistautunut, en olisi tajunnut hankkia sitä suojamuovia enkä olisi voinut saada sitä ammetta.

Kättärillä siis olen synnyttänyt minäkin (Haikaranpesässä) ja henkilökuntaa kohtaan ei ole mitään moittimista. Oma valmistautuminen auttoi silti. Ja siis siellä Haikaranpesässähän se valmistautuminen kuului kuvioon, ei sinne olisi ehkä päässytkään ellei ollut käynyt siellä mm. tekemässä sitä synnytyssuunnitelmaa. Kun olin valmistautunut ja suunnitellut, saattoi paikan päällä lähteä ihan eri pisteestä liikkeelle, kun ei tarvinnut alkaa käydä läpi perusasioita enää. Sain siis nopeammin sen, mitä halusin ja tarvitsin, kuin jos olisi pitänyt alkaa kysellä kätilöiltä eri kivunlievitysmenetelmiä ja punnita niiden hyviä ja huonoja puolia.

Kaikki eivät toki halua valmistautua, eikä ole pakko. Mutta minua se auttoi. Ja nimenomaan se valmistautuminen auttoi siihenkin, että oikeasti tiesi, mitä tapahtuu. Ja kun heillä oli jo etukäteen tiedossa, mitä toiveita minulla oli, sain niihin sopivan kätilön. Sehän on tosi tärkeää myös.

 

Ei mun tarvinnu tehdä mitään suunnitelmaa.

 

Ei mun tarvinnu tehdä mitään suunnitelmaa.

Synnytitkö Haikaranpesässä vai tavallisella osastolla? Se tehtiin vain Haikarassa, tosin ne kai loppuivat reilu pari vuotta sitten NKL:n remontista johtuvien uusien järjestelyjen vuoksi. Joten jos olet synnyttänyt sen jälkeen, voi olla ettei niitä ole enää ollut.

Minusta se oli tosi kiva, kun sellainen tehtiin - siinä juteltiin kätilön kanssa, joka kirjoitti ylös kaikkia ajatuksiani ja mahdollisia pelkoja, toiveita, yms synnytykseen liittyen. Näin sairaalakin valmistautui tulevaan synnytykseeni.

 

Synnytitkö Haikaranpesässä vai tavallisella osastolla? Se tehtiin vain Haikarassa, tosin ne kai loppuivat reilu pari vuotta sitten NKL:n remontista johtuvien uusien järjestelyjen vuoksi. Joten jos olet synnyttänyt sen jälkeen, voi olla ettei niitä ole enää ollut.

Minusta se oli tosi kiva, kun sellainen tehtiin - siinä juteltiin kätilön kanssa, joka kirjoitti ylös kaikkia ajatuksiani ja mahdollisia pelkoja, toiveita, yms synnytykseen liittyen. Näin sairaalakin valmistautui tulevaan synnytykseeni.

Sinne olin menossa ja siitä oli sovittu, mutta suunnitelmat muuttuivat viime tingassa.

 

Suosittelen käyttämään viimeiset hetket mahdollisimman mukavasti! Ei mitään rehkimistä ja stressaamista. Esikoisen synnytys meni äkkiä ja helposti ja kuopus taas oli vaikea ja pitkä. Ei noista synnytyksistä tiedä miten ne menee, sen näkee sitten. Kannattaa keskittyä siihen mitä sen jälkeen. Kohta on pieni käärö sylissä. Synnytys kestää vain hetken ja vanhemmuus loppu elämän.

 

Mä join sitä vadelmanlehtiteetä rv 35 lähtien kolme kuppia päivässä ja myös nojailin eteenpäin esim. telkkaria katsoessa sekä kävelin aika paljon vielä raskauden lopussakin. Synnytyksen kesto ekoista kivuliaista supistuksista vauvan tuloon 1h 50min. Sanoisin ohjeena että kannattaa varautua siihen, että asiat voi kääntyä miten vaan. Mä esim. olin ajatellut, että haluan epiduraalin mut en ehtinyt saamaan sitä. En myöskään jotenkin osannut hengittää sitä ilokaasua aluksi oikein. Kannattaa harjotella sitä heti synnytyksen alussa.

 

Mikä tuon vadelmanlehtiteen idea on?

 

No jopas te ootte saanu kinattua täällä :0

Mutta ihan näin selvyyden vuoksi tarkoitan synnytykseen valmistautumisella juurikin lukemista, erilaisia jooga liikkeitä jne. Omien toiveiden miettimistä yms. Jos menisin päksiin synnyttämään ilman että olisin miettinyt toiveitani niin mulla olis epiduraalipuudute ja välilihaleikattuna.

Tottakai haluan miettiä etukäteen mitä haluan synnytyksessä esin kivunlievitykseksi. Ei kukaan muu voi tietää mitä haluan ja jos en ole lukenut, en tiedä vaihtoehdoista.

Ja tuo muu valmistautuminen esim joogaa, vadelmanlehtitee, välilihan hierominen ovat keinoja jotka voivat tuurilla vaikuttaa synnytykseen. Niihin ei voi luottaa mutta niitä voi tehdä josko niistä olisi hyötyä esim kivunlievityksessä, repeämän riskissä jne.

Eihän sitä synnytystä voi etukäteen suunnitella mutta voi miettiä että jos käy näin niin voisin haluta tehdä näin... Jos kipu tuntuu niin pahalta niin haluan sen tietyn kivunlievityksen jos se vaan on mahdollista. Ymmärrättekö ? Se on sitä valmistautumista ja pohtimista.

 

No jopas te ootte saanu kinattua täällä :0

Mutta ihan näin selvyyden vuoksi tarkoitan synnytykseen valmistautumisella juurikin lukemista, erilaisia jooga liikkeitä jne. Omien toiveiden miettimistä yms. Jos menisin päksiin synnyttämään ilman että olisin miettinyt toiveitani niin mulla olis epiduraalipuudute ja välilihaleikattuna.

Tottakai haluan miettiä etukäteen mitä haluan synnytyksessä esin kivunlievitykseksi. Ei kukaan muu voi tietää mitä haluan ja jos en ole lukenut, en tiedä vaihtoehdoista.

Ja tuo muu valmistautuminen esim joogaa, vadelmanlehtitee, välilihan hierominen ovat keinoja jotka voivat tuurilla vaikuttaa synnytykseen. Niihin ei voi luottaa mutta niitä voi tehdä josko niistä olisi hyötyä esim kivunlievityksessä, repeämän riskissä jne.

Eihän sitä synnytystä voi etukäteen suunnitella mutta voi miettiä että jos käy näin niin voisin haluta tehdä näin... Jos kipu tuntuu niin pahalta niin haluan sen tietyn kivunlievityksen jos se vaan on mahdollista. Ymmärrättekö ? Se on sitä valmistautumista ja pohtimista.

Jos olet kiinnostunut luonnonmukaisista kivunlievitysmenetelmistä ja haluat synnyttää muuten kuin sängyllä puoli-istuvassa asennossa, saattaa sellainen kirja kuin "Aktiivisynnytys" olla hyödyllinen. Luin itse sitä esikoista odottaessani. Siinä oli aika hyvin tietoa, jota kaipasin. Myös Malla Rautaparran kirja "Kantamisen kausi" oli muistaakseni hyvä, siinä on näitä samoja asioita ja myös tuosta valmistautumisesta. Muitakin varmasti on, mutta nuo kaksi muistin itse.

Temppiä! Ja onnea!

 

Kiitos Mörköäiti

 

Kannattaa muistaa, ettei kaikissa synnäreissä ole mahdollista valita esim. synnytysasentoa tai luonnonmukaista kivunlievitystä. Länskässä esim. on vai yksi amme, joten se voi olla jo käytössä, synnytys tapahtuu sängyssä. Tottahan voi miettiä mitä milloinkin tahtoo, mutta kannattaa hyväksyä se, ettei se aina mene niin kuin oli suunnitellut, voi muutoin tulla melkoinen pettymys.

En tiiä onko välilihan rasvaamisesta ja hieromisesta mitään hyötyä, itselläni kun ei noi arpivoiteetkaan mitenkään auttaneet, niin ole aika kyyninen niiden suhteen. Toiset vaan repee ja toiset ei.

 

Kannattaa muistaa, ettei kaikissa synnäreissä ole mahdollista valita esim. synnytysasentoa tai luonnonmukaista kivunlievitystä. Länskässä esim. on vai yksi amme, joten se voi olla jo käytössä, synnytys tapahtuu sängyssä. Tottahan voi miettiä mitä milloinkin tahtoo, mutta kannattaa hyväksyä se, ettei se aina mene niin kuin oli suunnitellut, voi muutoin tulla melkoinen pettymys.

Synnytyssairaalasta voi kysyä noista myös etukäteen. Mun on kyllä vaikea kuvitella, että jossain sairaalassa olisi linjauksena, että on pakko synnyttää puoli-istuvassa asennossa. Ei se asento kaikille edes sovi. Toki jotkut kätilöt voivat suhtautua kielteisesti vaikka synnytysjakkaraan, mutta ei se ole mikään syy pakottaa naista synnyttämään itselleen huonossa asennossa. Tuo puoli-istuva asento on muuten yleisesti ottaen se kaikkein huonoin vauvan ja synnyttäjän kannalta - ei toki aina, mutta yleisesti ottaen. Silti se on kaikkein yleisin - johtuen tiedon puutteesta ja joidenkin kätilöiden tavoista. Mutta jos synnyttäjä sanoo, ettei suostu siinä synnyttämään, niin ilman lääketieteellistä syytä siihen ei saa pakottaa.

Ja lääkkeellistä kivunlievitystä ei todellakaan ole pakko ottaa. Kaikkialla ei tosiaan osata vaikka akupunktiota, mutta tens-laitteen voi tuoda itse mukanaan, hierontaa voi opetella puolison kanssa, suihku pitäisi löytyä joka sairaalasta (vesi on yksi parhaita kivunlievitysmenetelmiä!)... Ja ilokaasu ei ole luonnonmukainen, mutta on se puudutteita pehmeämpi keino, ja suurimmassa osassa sairaaloita sitäkin taitaa olla.

Tuosta tens-laitteesta minulla ei ole kokemusta, mutta monet ovat kehuneet sitä! Vinkiksi siis ap:lle.