Meidän perheessä tuli se köyhyysloukko yhtäkkiä vastaan.
Mies lomauttettiin ja minä sairastuin ja jouduin kuntoutukseen, joka maksaa.
Velkaa kun oli, niin talous kaatui nopeasti, vaikka kaikki menot vietiin minimiin. Nyt tilanne on aivan toivoton.
Ruuan hinta ja vuokrat on nousseet paljon viime vuosina, tuet on kuitenkin samat, kuin silloin kun ruoka oli halvempaa ja vuokra pari sataa pienempi.
Olemme viisi henkinen perhe, ja joudumme vaihtamaan pian kaksioon, koska isompaan ei enää ole varaa. Vaikka vedestä ja sähköstä säästetään on laskut isoja, asumiskustannuksiin menee valta-osa tuloista.
Lapsille pyritään saamaa ruokaa aina, ovat hekin tosin joutuneet puuroa syömään paljon.
Me aikuset emme ole syöneet lämmintä ruokaa kuukauteen, säästämme lapsille, jotka syövät useampana päivänä samaa.
Emmehän nälkään kuole. Aina on vara siihen puuroon tai pottuihin, mutta oikeasti, vaikka olisi kuinka nälkä, vaikka pyörtyisi, kun heikottaa, niin jos on kauan syönyt samaa pöperöä vain hengenpitimiksi, niin jossakin välissä se vain tökkää. Ei vain enää saa syötyä.
Tulot riittäisi aivan hyvin, ilman velkoja. Mies on hakenut töitä epätoivoisesti, mutta ei löydy niin ei löydy.
Sosiaalihuolto, tai muut tahot eivät velkoja laske, joten olemme ns. väliinputoajia.
Paperilla rahat riittää, mutta käytäntö on ihan toinen.