mullakaan ei ole juuri tunteita ja aina vaan vähempi mitä vanhemmaks tulen
mulla on vitun kestävästä teräksestä valettu sydän
Miksi?
Olen kai sitten pumpulissa möyhennetty tai muuten vaan vajaa, mutta mun mielestä elämä on yksi ainutlaauinen tilaisuus mm. elää ja olla elossa.
Elämä tarjoaa vaikka mitä, jos vaan haluaa nähdä, kokea ja löytää.
Ratkaisukeskeisenä henkilönä, en vielä koskaan ole päättänyt luovuttaa tai edes olla heikko.
Olen mokannut monta kertaa ja sen tulen tekemään vielä useasti, mutta, olen ihminen, inhimillinen..
Varmaan jonkun mielestä on todella tyhmää istua meren äärellä ja katsoa, miten ihmeessä se meri tietää ja tuntee kallionsa, kun kivestä tulee sileä useiden vuosien saatossa, miten vuorovesi näkyy kivissä, miten ne linnut tulevat takaisin...
Kun lapsella on kädessä lunta, hiekkaa ja jokainen kivi on onnenkivi.
Olen halannut tänään kasan ihmisiä. Mummoja ja niiden perään olen lasten kanssa (työlapsien) suunnitellut näytelmää...
Ihan parasta on, että he kysyvät milloin tulen taas.
Jaa...eli sydämen pitäisi olla kova ja läpäisemätön.
Ei ole.
Minulla on tosi pehmeä sydän, eikä se ole vielä koskaan tehnyt minusta heikkoa tai voimatonta.