**
Kuljet horjuen matkaasi, väität ettei satu,
samalla kuulen äänettömän huutosi.
Kipu elättää sinut,
otat siitä kaiken irti,
etkä anna hyvä hiipiä nahkoihisi.
Pidät tiukasti kiinni,
varjostasi, se koira kulkee kannollasi,
baarin ovesta sisään ja ulos.
Se katsoo sinua kirjojen lomasa ja odottaa hetkeä,
tehdäkseen tuttavuutta.
Annat sen tulla,
toisinaan jopa odotat.
Naisella on voima hajottaa suojaamaton sydämesi,
rakkauden kadonnut lämpö maistuu kitkerältä.
Koirasta et saa kilpeä, vain lisää syitä kadottaa itsesi.
Salaa sinulta, koira vie kaiken.
Lakkaat kuulemasta, kuinka ilo helähtelee.
Kun kaikki on mennyt,
ymmärrät päivien kulun,
haluat pysäyttää aikasi.
Minne kadotit kaikki ne päivät, kaikki ne kokemattomat ilot,
suloiset naurut, punaiset posket.
Kun varjosta on tullut koira,
joka kuljettaa isäntää, baarin ovesta sisään ja ulos,
kun olet koirasi varjo,
tiedät, että kirjoitin tämän sinulle Asiankannataja.
Koska rakkaus toista kohtaan voi olla aito,outo,
tuntematon,
absurdi.