Sinä jolla on onnellinen suhde.

  • Viestiketjun aloittaja kysymys
  • Ensimmäinen viesti
20 v yhdessä
Kyllä, ainakin aina kello 22 jälkeen, jolloin olemme omalla ajalla ;)
Arjessa tulee joskus tiuskittua puolin ja toisin, mutta kyllä puol kymmenen aikaan illalla alkaa olla sellainen yhteinen sävel mielessä molemmilla.
 
kysymys
Mäkin olin onnellinen jokin aika sitten mutta nyt tätä onnea varjostaa se että mä olen hilljalleen tajunnut että mu nmies on vaan tainnut tyytyä muhun. Mä olen tavallaan ollut "hyvä valinta" mutta en se jalat alta vievä elämän rakkaus. Kai se mua rakastaa. Mutta en mä totisesti ole sille se maailman ihanin ja kaunein.

Ja mä kun en oikein osaa olla kun mietin nykyään vaan koko ajan mitä se ajattelee kun katsoo mua jos katsoo. Mitä se ajattelee kun katsoo muita naisia jne.

Se ei koskaan kehu mua ja jos kysyn mitä se mussa rakastaa ja mitä hyvää mussa on, se ei osaa vastata.

Kun olin raskaana, se ei halunnut mua ja silloin mulla oli nää tunteet oikein pinnassa. Silloin kyselin ja sitten vihdoin se sai sanottua että no sun jalta ja selkä ja korvat! Siis ne on mussa hyvää/kaunista.

ja mä en ole edes milään susiruma mielestäni, edelleen miesten päät kyllä kaupassakin kääntyy.


Että niin siis, eihän tässä näin pitäisi tuntea. hyvä tilanne sulla. :)
 
Kyllä tunnen, mutta nykyään jo tiedän myös mitkä asiat häntä ärsyttää - esimerkiksi huono itsetuntoni. Painoni on vaihdellut suhteemme aikana 40 kilon ylipainosta normaalipainoon ja olen aina tiennyt olevani hänelle haluttava, naimisiinkin meni kanssani vaikka olin ylipainoinen. Meillä on ollut hyvä seksielämä myös raskauksista huolimatta. Mutta tiedän että hän inhosi sitä pahaa oloani jota ylipaino minulle aiheuttaa, joten yritän ihan siitäkin syystä pitää itseni jonkinlaisessa kuosissa (tietysti täytyy itsekin haluta eikä vain miehen takia). Nyt lapsien teon myötä on taas pientä työmaata tässä asiassa mutta pikkuhiljaa takaisin kuosiin :)

Olen onnellinen ettei ole tarvinnut olla epävarma meidän suhteesta. Aina ollaan puhuttu että missä mennään - hyvässä ja pahassa :D Tiedän ettei minun tarvitse pelätä petetyksi tulemista ja itsekään en tunne houkutusta muita kohtaan. En usko että kenenkään muun miehen kanssa voisi olla yhtä hyvä suhde niin fyysisesti kuin henkisesti.
 
....
Tunnetko olevasi miehellesi maailman ihanin ja kaunein nainen?
Onnellisessa suhteessa tunsin olevani ja mies piti minua kauneimpana. Oma rakas on aina kaunein. Oma lapsikin on maailman kaunein, vaikka muiden silmissä näyttäisi miltä.

Nykyisessä suhteessa en tunne olevani kaunein ja mies usein kertookin muiden olevan kauniimpia. Ja kertoo tyyliin "on mulla ollut parempivartaloisiakin naisia". Kyllä on pässi, tuskin saavutan onnea.
 
Rupukki
Kaippa tunnen olevani ihanin ja paras valinta, kun sitä jaksaa jankuttaa ärsyttävyyteen asti..
Kauneus on suhteellinen käsite ja meillä se menee niin, että moni ihmettelee mitä mies näkee minussa. Se kyllä ärsyttää vielä enemmän. Mutta kyllä tässä vuosien mittaan alkanut jo enemmän naurattamaan kuitenkin.
Ukko on nähnyt mut sairaalassa hiuksettomana letkuissa ja silitellyt päätä höpötellen "vieläkin kauniiks rakkaaks" ym ja silloin jos voimia olis ollut nii olisin litsarin huitassu kivuissani. Onneksi en kyennyt. Olen myöhemmin tajunnut paljonkin asioita.

Jokaisella pitäisi olla oikeus tuntea itsensä kauniiksi ja halutuksi kuten myös jokaisen pitäisi saada tuntea niin puolisostaan ilman toisen väheksyntää tunteisiin. Liian huono itsetunto voi murtaa sen toisen näkemän kauneuden lopulta.
Yrittäkää uskoa jos puoliso näin sanoo susta ja jos ei sano koskaan, niin onko sittenkään oikea?
 
....
Kyllä tunnen. Tiedostaen sen että maailmassa on paljon kauniita ihmisiä, minua kauniimpiakin mutta oma mieheni näkee ja kokee mut parhaimpana koska tuntee mut ja rakastaa juuri minua.
 
"vaemo"
Ihanin nainen toki, kaunein en. Emme elä missään fantasiamaailmassa. Maailma on täynnä minua kauniimpia naisia, silti mieheni jumaloi minua. Kehuu usein ja arvostaa suuresti. Mutta en kuvittele olevani maailman kaunein nainen edes puolisoni silmissä.
 
Mun ei tarvitse olla ihanin ja kaunein, mä olen se joka on miehen rinnalla tätä elämää taapertanut jo 30 vuotta, joten ehkä minussa on jotain mikä korvaa ihanuuden ja kauneuden
 
Mielestäni on eri asia onko kaunein ja ihanin vai kumppanin mielestä kaunein ja ihanin. Niinhän se menee että rakastunut katsoo asioita ruusunpunaisten lasien läpi: minulle omat lapset ovat maailman ihanimpiasöpöimpiäfiksuimpialutunuppusia mutta joku muu näkee heidät ehkä vähemmän ihanina :) Ja samoin minusta mieheni on komea, miehekäs ja seksikäs mutta joku muu ei näe asiaa samalla tavalla. Ja minusta tuntuikin että näin mieheni aivan uudessa valossa kun rakastuin häneen.
 
"onnellinen vaimo"
Tunnen ja sitä tunnetta lisää vielä mieheni päivittäiset kehut ja huomio. Meillä arjessa on tapana kehua toista, kiittää ja huomioida muutenkin. Se lisää sitä tunnetta että on arvokas ja minusta välitetään. Lisäksi miehen pienet eleet (tekemättömät eleet) lisäävät itseluottamusta. Hän ei vilkuile muita naisia silloin kun olen läsnä ja voin luottaa siihen ettei hän tee sitä muulloinkaan.
 
"sipsi"
En odota olevani maailman ihanin ja kaunein, ikää jo 47 ja kilojakin joitain... Mutta hyvin tullaan juttuun, ainakaan en ole onneton :) Yhteisiä polkuja liki neljännesvuosisata jo takana kuitenkin. Tavallista arkista elämää, iloineen ja suruineen.
 
vieras...
En ole koskaan ajatellut, että mieheni laittaisi minua jollekin vertailulinjalle muiden naisten kanssa, kuka on ihanampi tai kauniimpi. Enkä osaa väittää että kokisin olevani ihanin tai kaunein, mutta se jota hän rakastaa, jonka hän huomaa, josta hän on kiinnostunut, joka tuntuu omalta.

En itsekään osaa sanoa miehestäni onko hän ihanin tai komein tai jotain. Hän on ainoa jota edes katson ja kuuntelen niin, ei ole mitään mihin verrata. Vaikka järjellä tiedä, ettei mies ole mikään kiiltokuvayksilö, niin juuri hän juuri omine piirteineen saa mun posket kuumottamaan :)
 

Yhteistyössä