Mä vähän oudoksun ylipäätään tuollaista asetelmaa, missä seurustelu nähdään jonain valintakysymyksenä.
Siis joo, onhan se tietysti
valinta, mutta mun nähdäkseni ihminen ei voi valita milloin kohtaa sellaisen sopivan ja jalat alta vievän ihmisen ja jos kohtaakin, niin sen toisen pitäisi vielä tuntea samoin jne., että mikään suhde pääsee ylipäätään alkamaan.
Tuntuu typerältä, että jotkut näkee asian jonain täysin itsestä lähtevänä valintana ja saattaa kysyäkin, että niin, sinä et siis halua seurustella.
No vähän vaikea haluta tai olla haluamatta, jos ei ole edes tavannut ketään sellaista, jonka kanssa olosuhteet olisivat etenkin henkisellä tasolla suotuisat.
Jengin jutuista tulee lähinnä mieleen, että on ihan tavallista alkaa vaan "jonkun" kanssa, "kunhan on joku" jne.
En voisi itse kuvitella moista tilannetta, missä "tyytyisin" johonkin "ihan hyvään mieheen" , jotta "ei tarvitse olla sinkku".
Jotenkin karu maailma tollanen, pysyttelen kaukana.