M
"mollamaija"
Vieras
Toivon asiallisia vastauksia, olen tosi surullinen tilanteesta, johon ystävyytemme on ajautunut
Olemme tunteneet kauan ystäväni kanssa, kumpikin olemme nyt perheellisiä. Hänen elämässään on ollut paljon kriisejä ja lapsuuden traumoista johtuvia ongelmia. Olen aina ollut hänen tukenaan näissä asioissa ja kokenut myös, että itsekin olen voinut hänelle soittaa, kun on murheita. Viime vuosina kaikki on kääntynyt siten, että ystäväni ottaa yhteyttä vain, kun on jokin tilanne päällä, kriisi menossa, mutta muuten hän ei minua tai seuraani kaipaa. Minä olen se, joka pitää yhteyttä.
Kaksi viikkoa sitten soitin ja kysyin lähtisikö hän viikonloppuna kanssani kahville. Vastaus oli: viikonloput on aina hankalia.. on niin paljon kaikkea, ystäviä tulee kylään ym. Mietin mielessäni, että mikäköhän minä sitten olen.. No, hän lupasi kuitenkin soittaa viikonloppuna, tästä on nyt kulunut kaksi viikkoa.
Tuntuisi TYHMÄLTÄ ja alentuvalta soittaa hänelle. Toisaalta tiedän, että seuraavan kriisin tullen hän soittaa minulle muina naisina. Mietin, että mitä sanon hänelle silloin. Olen niin kiltti ihminen, että tällainen on pohdittava valmiiksi, muuten kuuntelen häntä kiltisti kuten aina ennenkin. Jonkin herätyksen hän tarvitsee, sillä minä en koe saavani ystävyydestä enää mitään positiivista..
Olemme tunteneet kauan ystäväni kanssa, kumpikin olemme nyt perheellisiä. Hänen elämässään on ollut paljon kriisejä ja lapsuuden traumoista johtuvia ongelmia. Olen aina ollut hänen tukenaan näissä asioissa ja kokenut myös, että itsekin olen voinut hänelle soittaa, kun on murheita. Viime vuosina kaikki on kääntynyt siten, että ystäväni ottaa yhteyttä vain, kun on jokin tilanne päällä, kriisi menossa, mutta muuten hän ei minua tai seuraani kaipaa. Minä olen se, joka pitää yhteyttä.
Kaksi viikkoa sitten soitin ja kysyin lähtisikö hän viikonloppuna kanssani kahville. Vastaus oli: viikonloput on aina hankalia.. on niin paljon kaikkea, ystäviä tulee kylään ym. Mietin mielessäni, että mikäköhän minä sitten olen.. No, hän lupasi kuitenkin soittaa viikonloppuna, tästä on nyt kulunut kaksi viikkoa.
Tuntuisi TYHMÄLTÄ ja alentuvalta soittaa hänelle. Toisaalta tiedän, että seuraavan kriisin tullen hän soittaa minulle muina naisina. Mietin, että mitä sanon hänelle silloin. Olen niin kiltti ihminen, että tällainen on pohdittava valmiiksi, muuten kuuntelen häntä kiltisti kuten aina ennenkin. Jonkin herätyksen hän tarvitsee, sillä minä en koe saavani ystävyydestä enää mitään positiivista..