Netissä ei kertakaikkiaan ole normaaleja miehiä. Siis treffipalstoilla.

Suljen heti kättelyssä pois varatut, isäni ikäiset ja vanhemmat, selvät mt-ongelmaiset ja seksiseuraa etsivät. Jäljelle jäävät ne, joiden kuvittelen olevan normaaleja ja kunnollisia miehiä. Totuus?

Ykköstyyppi vaikutti muuten ihan ok:lta, mutta sitten selvisi että ryyppää kaiken vapaa-aikansa. Lisäksi jos musta ei kuulunut mitään vuorokauteen, alkoi heti lähettelemään marttyyrimaisia viestejä tyyliin "et sitten ollutkaan kiinnostunut".

Kakkonen oli katkeroitunut koko maailmaa kohtaan. Kaikki oli huonosti, mikään ei onnistu nyt eikä tulevaisuudessa, kaikki on häntä vastaan, jne. Lisäksi kuulema äiti kävi vähän väliä heittämässä tärkeitä tavaroita roskiin. Siis äiti, ja kyseessä sentään yli kolmekymppinen mies! Miehen elämässä ja maailmankatsomuksessa kaikki oli negatiivista, kaikki häntä vastaaan, kaikki pelkkää kurjuutta ja helvettiä.

Kolmonen oli sitten keski-ikäistyvä isä, joka eronnut aikaisemmin melkein 20 vuotta kestäneestä liitostaan. Kaikki vaikutti alkuun hyvältä, kunnes pikkuhiljaa alkoi käymään ilmi, että mies oli hullaantunut kaikista naisista ympärillään. Flirttiä joka suuntaan, pelailua joka suuntaan, naisia joka sormelle enemmän kuin viisi. Kuitenkin ilmeisesti jotenkin huonoitsetuntoinen, kun kalasteli jatkuvasti todistelua ihanuudestaan. Pahin turn off kuitenkin se, kun sanoi että naisen pitää olla kropaltaan timmi -ja itsellään oli ylipainoa useita kymmeniä kiloja.

Nelkku esitti ihan normaalia miestä hetken aikaa, kunnes alkoi pikkuhiljaa vihjailemaan että haluaisi musta eroottisia kuvia puhelimeensa. Sanoin ihan suoraan, ettei semmoisia minulta irtoa tutustumisvaiheessa jos koskaan, mutta ei uskonut. "Jos edes jotain vähän pervoa laittaisit?". Voi helvetti.

Vitonen jaksoi kirjoitella pitkiä ja henkeviä viestejä itsestään ja elämästään. Yhtäkkiä kuitenkin jostain syystä muutti asuinpaikkaansa deitti-ilmoituksessaan eikä kommentoinut mitään. Kun kysyin asiasta, ilmoittikin asuvansa väliaikaisesti kavereillaan, vaikka omasta erostaan oli jo melkein pari vuotta aikaa. Muitakin kummallisuuksia alkoi käymään ilmi jutuissaan. Lopulta mies vain katosi.

Että joo. Ei löydy ketään normaalia ja tavallista. Käsittämätöntä että se on liikaa vaadittu.

 

mutta hei, aika moni pysty jonkunaikaa näyttelemään normaalia

 

Mikä on sitten normaalia? Et voi saada sellaista mitä ei ole olemassa. Mikäli jokainen nainen etsii sitä alfauroksen stereotypiaa, joka heidän mielessään asuu, on selvää, ettei tule ikinä löytymään sitä oikeaa. Fiksu miettisi, millaisia heikkouksia kyseisissä ihmisissä on ja ovatko ne ehkä sellaisia, jotka ajansaatossa paranisivat tai joiden kanssa voisi elää?

 

mutta hei, aika moni pysty jonkunaikaa näyttelemään normaalia

Joo, se on kyllä yllättävää.

 

Mä ainakin löysin hyvän miehen.

 

Mä löysin kanssa hyvän miehen. Tosin se vastasi mun treffi-ilmoitukseen, itsellään ei moista olut.

 

Ota 5 satunnaista miestä kadulta ja tulos on varmasti hyvin samankaltainen. Hyvän miehen löytäminen vaatii useita satoja treffejä. Tämä pätee niin kadulla kuin netissä.

 

Ei sieltä nykypäivänä löydä fiksuja ja asiallisia miehiä.Itse roikkunut siellä kahteen otteeseen ja tällä toisella kerralla jo vuoden päivät eikä käteen ole jäänyt mitään. Itse olen tavannut myös sellaisia jotka ei ehkä ole sytyttänyt tai ei ole tyylisiäni,anatanut mahdollisuuden mutta ei niistäkään mitään ole jäänyt käteen.

 

Pakko kommentoida vähän aihetta sivuten, mutta mulle siis ei oikeastaan ole niin väliä sille, mistä kaukaa mies on. Mä ajattelen niin, että tosi rakkaus voi löytyä vaikka toiselta puolelta Suomea jos niikseen tulee. Kuitenkin olen saanut yllättävän monta viestiä tyyliin "moi, olet tosi ihana ja profiilisi vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta harmi kun olet liian kaukana " -ja välimatkaa on maks 100 km. Musta tuo ei ole matka eikä mikään, mutta jos tuo nyt on jollekin noin suuri este niin aivan vapaasti. Totean noihin sitten vain, että "niinpä..".

 

Kannattaa laittaa oma ilmoitus ja siitä sitten karsia. Itsekkin kävin 5v varmaan kymmenillä treffeillä ennenkuin tärppäsi.

 

[QUOTE="Hohhoijaa";30339233]

Kolmonen oli sitten keski-ikäistyvä isä, joka eronnut aikaisemmin melkein 20 vuotta kestäneestä liitostaan. Kaikki vaikutti alkuun hyvältä, kunnes pikkuhiljaa alkoi käymään ilmi, että mies oli hullaantunut kaikista naisista ympärillään. Flirttiä joka suuntaan, pelailua joka suuntaan, naisia joka sormelle enemmän kuin viisi. Kuitenkin ilmeisesti jotenkin huonoitsetuntoinen, kun kalasteli jatkuvasti todistelua ihanuudestaan. Pahin turn off kuitenkin se, kun sanoi että naisen pitää olla kropaltaan timmi -ja itsellään oli ylipainoa useita kymmeniä kiloja.
.[/QUOTE]

Hieman off-topic, mutta jos olisi huono itsetunto, niin kuinka voisi pitää kriteerinä timmiä kroppaa? Eikös tällöin olisi rima aika matalalla pikemminkin?

 

Aivan varmasti löytyy. Mutta ei ne hyvät miehet siellä varmaan järin pitkään pyöri, vaan heidät napataan sieltä todennäköisesti hyvinkin nopeasti pois

Tästä nyt on aikaa jo useita vuosia, mutta joskus aikoinaan kokeilin nettireffaamista muutaman otteeseen. Löysin netistä oikein kivoja miehiä, mutta mä olen niin ronkeli, ettei mulle riitä "oikein kiva mies", vaan miehen pitää kerrasta paukauttaa jalat alta, eikä se onnistu somessa.

Joku toinen voi moisen kokemuksen kyllä somenkin kautta saada, mutta multa se ei onnistu. Mä tarvitsen siihen aivan toisenlaiset puitteet. Pitää nähdä eleet, ilmeet ja ulkonäkö, kuulla ääni jne. Ja jotenkin se semmoinen "etsin itselleni kumppania" asetelmakaan ei oikein toimi. Jos pitää oikein etsimällä etsiä, niin...no en tiedä. Ennemmin etsin vaikka Prisman kassajonosta, kuin somesta, koska siinä jonossa seistessäni pystyn heti näkemään ja kokemaan sellaisia asioita, jotka eivät somessa onnistu riittävässä määrin.

Ystävilleni voisin ehdottomasti suositella nettitreffaamista. Mun nähdäkseni se on kuitenkin hyvin monelle ihmiselle erittäin näppärä tapa tutustua. Mutta itse suuntaisin kyllä kulkuni lähimmälle punttisalille, mikäli olisin "haku päällä". Huomattavasti suuremmalla todennäkösyydellä löytäisin sitä kautta uutta seuraa, kuin netin kautta. Todennäköisesti se mies, joka minua kiinnostaa, ei koskaan edes netin seuranhakupalstoilla kävisi, koska hän löytäisi kyllä halutessaan seuraa vaikka sieltä Prisman kassalta, tai salilta. Aivan, kuten minäkin.

Ja mitä vielä tulee tuohon "kaikki miehet on huonoja"-ajatukseen, niin onhan se vähän niinkin, että jos ikää rupeaa olemaan 30v+, niin aika moni on jo toisella kierroksella. Taustalla on jo ero, johon on syynsä...aika harva mies/nainen hyvää kumppania käsistää päästää. Toisaalta ei se syy välttämättä ole ns. huono, joten eronnut ja karannut ei välttämättä ole lainkaan huono vaihtoehto, vaan jopa päinvastoin. Erostakin kun voi ottaa opikseen.
Jos taustalla ei ole parisuhdetta lainkaan, herää jälleen kysymys siitä, että mikä siinä ihmisessä on vikana? Ei välttämättä mikään, sillä saattaa olla, että se ihminen kokee vasta nyt haluavansa sitoutua...eikä siinä ole mitään pahaa, vaan jopa päinvastoin. Mutta jos ihminen on etsinyt kumppania viimeiset 15v seurustelematta päivääkään, niin sitten voi jo vähän ihmetellä, että mitä helvettiä?!

Maailma on sekopäitä täynnä. Kaikenmaailman mielenterveysongelmia (ja asenneongelmia) tuntuu olevan maailma pullollaan. Käsite "normaali" on aika hatara...normaalia ei kai lopulta edes ole olemassakaan. Mikä on normaali?

 

Hieman off-topic, mutta jos olisi huono itsetunto, niin kuinka voisi pitää kriteerinä timmiä kroppaa? Eikös tällöin olisi rima aika matalalla pikemminkin?

Mä en näe, että noilla on välttämättä yhteyttä toisiinsa.

Mikäli olisin hakemassa seuraa, kriteerinäni olisi ehdottomasti treenattu kroppa. Lähtökohtaisesti mulla on todella hyvä itsetunto, mutta kyllä se on toisinaan vähän notkahduksissakin ollut. Mutta tuosta kriteeristäni en joustaisi, olisi se oma itsetunto miten huono tahansa. Sillä kun ei ole mitään tekemistä oman itsetuntoni kanssa, vaan se liittyy aivan muihin asioihin.

 

Mua ihmetyttää nämä "normaalia naista" etsivät joilla on kuitenkin sitten vaatimuksena missin mitat ja mallin kasvot vaikka itse ovat tuiki tavallisia ehkä jopa hieman kulahtaneita nelikymppisiä.

 

Mikäli olisin hakemassa seuraa, kriteerinäni olisi ehdottomasti treenattu kroppa. Lähtökohtaisesti mulla on todella hyvä itsetunto, mutta kyllä se on toisinaan vähän notkahduksissakin ollut. Mutta tuosta kriteeristäni en joustaisi, olisi se oma itsetunto miten huono tahansa. Sillä kun ei ole mitään tekemistä oman itsetuntoni kanssa, vaan se liittyy aivan muihin asioihin.

Oletko pohtinut mistä tämä vaatimuksesi juontaa juurensa? Onko tässä kyse markkinakoneiston istuttamasta tunteesta / aivopesusta ajatuksella "treenattu on terveempi kuin muut?". Vai näetkö, että olisi jokin syy siihen miten parinvallinnassa treenattu kroppa tuottaisi esimerkiksi parempia jälkeläisiä? Geneettisesti treenattu kroppainen voi olla huomattavasti huonompi valinta kuin normaali tai vaikkapa lihava ihminen.

 

Mua vitutti noissa paikoissa miehet jotka eivät pidä itsestään mitään huolta, mutta naisen pitää olla täydellinen pornopupu.

 

Eipä siellä tunnu olevan kun jämiä :/

 

[QUOTE="tavis";30339349]Mua ihmetyttää nämä "normaalia naista" etsivät joilla on kuitenkin sitten vaatimuksena missin mitat ja mallin kasvot vaikka itse ovat tuiki tavallisia ehkä jopa hieman kulahtaneita nelikymppisiä.[/QUOTE]

Heillä on hyvin epärealistiset käsitykset omasta markkina-arvostaan mikä kyllä tulee ilmi sitten kun treffejä yritetään sopia.

Alan olla vakuuttunut siitä että jos ihminen on pitkään sinkkuna siihen on yleensä hyvät syyt.

 

Eiköhän tuolla lie joku ihan kunnollinen ja normaalikin joukossa

 

[QUOTE="Hohhoijaa";30339289]Pakko kommentoida vähän aihetta sivuten, mutta mulle siis ei oikeastaan ole niin väliä sille, mistä kaukaa mies on. Mä ajattelen niin, että tosi rakkaus voi löytyä vaikka toiselta puolelta Suomea jos niikseen tulee. Kuitenkin olen saanut yllättävän monta viestiä tyyliin "moi, olet tosi ihana ja profiilisi vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta harmi kun olet liian kaukana " -ja välimatkaa on maks 100 km. Musta tuo ei ole matka eikä mikään, mutta jos tuo nyt on jollekin noin suuri este niin aivan vapaasti. Totean noihin sitten vain, että "niinpä..".[/QUOTE]

Jos olisit niiden mielestä todella liian kaukana, ei ne laittaisi edes tuota viestiä.

 

Tää ei ole tänäpäivänä korrkti mielipide, mutta eiköhän niillä "normaaleilla" ole sen verran elämää, ettei tarvi kumppania netistä ettiä -ihan viellä tänäkin päivänä.
Mä siis pidän koko nettitreffi-touhua säälittävänä.

 

[QUOTE="tavis";30339349]Mua ihmetyttää nämä "normaalia naista" etsivät joilla on kuitenkin sitten vaatimuksena missin mitat ja mallin kasvot vaikka itse ovat tuiki tavallisia ehkä jopa hieman kulahtaneita nelikymppisiä.[/QUOTE]

Mikä tässä on niin ihmeellistä?

Mä olen tuikitavallinen, ehkä jopa hieman kulahtanut. Ikää ei vielä ole neljääkymppiä, mutta vuosi vuodelta olen sitä kohti kuitenkin menossa.

Ja mä en siis saisi etsiä "normaalia miestä", jolla on treenattu kroppa ja komea pärstä siitä syystä, että...niin siis miksi? Mikä se syy on?

Jos mä olisin itse missin mitoissa ja naamataulultani malli, niin millaista miestä mä sitten siinä kohtaa saisin hakea? Vain miesmallia? Vai saisinko etsiä myös halutessani niitä hieman kulahtaneempiakin yksilöitä? Vai miten tämän homman "kuuluu" mennä?

Jos mulla on silmälasit, niin saanko etsiä miestä, jolla ei ole silmälaseja? Tai jos olisin kaljuuntuva mies, niin saisinko etsiä naista, jolla on pitkät, tuuheat hiukset?

Eikö se sovi, että etsii sitä, mitä etsiä haluaa? Mikä siinä on väärin?

 

Oletko pohtinut mistä tämä vaatimuksesi juontaa juurensa? Onko tässä kyse markkinakoneiston istuttamasta tunteesta / aivopesusta ajatuksella "treenattu on terveempi kuin muut?". Vai näetkö, että olisi jokin syy siihen miten parinvallinnassa treenattu kroppa tuottaisi esimerkiksi parempia jälkeläisiä? Geneettisesti treenattu kroppainen voi olla huomattavasti huonompi valinta kuin normaali tai vaikkapa lihava ihminen.

Mulla olisi kyse ihan puhtaasti samanlaisista kiinnostuksen kohteista ja ajatusmaailmasta, ei mistään genetiikasta/jälkeläisistä. Mä olen lapseni jo tehnyt. Onhan treenattua kroppaa myös kivampi katsella.

 

Mikä tässä on niin ihmeellistä?

Mä olen tuikitavallinen, ehkä jopa hieman kulahtanut. Ikää ei vielä ole neljääkymppiä, mutta vuosi vuodelta olen sitä kohti kuitenkin menossa.

Ja mä en siis saisi etsiä "normaalia miestä", jolla on treenattu kroppa ja komea pärstä siitä syystä, että...niin siis miksi? Mikä se syy on?

Jos mä olisin itse missin mitoissa ja naamataulultani malli, niin millaista miestä mä sitten siinä kohtaa saisin hakea? Vain miesmallia? Vai saisinko etsiä myös halutessani niitä hieman kulahtaneempiakin yksilöitä? Vai miten tämän homman "kuuluu" mennä?

Jos mulla on silmälasit, niin saanko etsiä miestä, jolla ei ole silmälaseja? Tai jos olisin kaljuuntuva mies, niin saisinko etsiä naista, jolla on pitkät, tuuheat hiukset?

Eikö se sovi, että etsii sitä, mitä etsiä haluaa? Mikä siinä on väärin?

Kyllä se musta kertoo jotain ihmisestä jos itse ei saa persetään ylös sohvalta, mutta kumppani pitäisi olla timmi ja urheilla päivittäin jotta se kelpaisi.

 

Kyllä se musta kertoo jotain ihmisestä jos itse ei saa persetään ylös sohvalta, mutta kumppani pitäisi olla timmi ja urheilla päivittäin jotta se kelpaisi.

Olen vähän samaa mieltä, että jos itse ei täytä asettamiaan kriteerejä niin miksi kumppanin pitäisi?

Sellaiselta joka itse harrastaa juoksua ja kuntosaleja ymmärrän paljon paremmin toivomuksen liikuntaharrastuksesta ja timmistä kropasta kun sellaiselta joka ei itse liiku ollenkaan.