Perusteluja kaipaisin; miksei lapsen kaverit saa tulla teille?

Meidän kaikilla lapsilla on kaveri, jonka luo ei saa mennä kuin korkeintaan kerran viikossa. Usein tämä sama kaveri ei saa myöskään tulla kylään kuin korkeintaan kerran viikossa. Ekaa kertaa moiseen törmätessäni oletin perheen olevan hieman erikoinen. Mutta kertokaapa, onko tähän joku ymmärrettävä syy?

 

Koska se on minun kotini ja minä päätän, ketä sinne tulee ja ketä ei.

 

Ihmiset on niin erilaisia. Ehkä perhetilanne ei taivu tai ei vain jakseta sitä ylimääräistä häsää mikä lapssta tulee. En minäkään aina jaksaisi, mutta olen lapsille sanonut, että meille saa tulla aina (paitsi jos on joku erikoistilanne). Yhtä lailla silloin kun olemme kaikki kotona tai vaikka minä tai mies yksin lasten kanssa. Minä jopa kuskaan kauempana asuvia kavereita. Kaverit on tärkeitä. Ja mieluummin minun silmieni alla kuin jossain epäilyttävillä nurkilla heilumassa.

 

Kyllä meille saa tulla. Lauantai iltana yleensä ei enää kello kuuden jälkeen illalla. Ei myöskään silloin kun olen töissä ja aikuista ei oo kotona. Ja joskus on vaan kertakaikkixaan niin väsy, ettei halua vieraita tenavia vahdittavaksi. Ja meillä sovitaan etukäteentulemiset ja menemiset

 

Koska se on minun kotini ja minä päätän, ketä sinne tulee ja ketä ei.

Onko se ollenkaan lapsen koti?

 

Siksi, että sen kaverin mukana tulee aina ADHD sisarus, enkä jaksa hänen peräänsä katsoa :headwall: Säälittää tuo isompi sisarus, joka koko kaveripiirinsä kanssa hyppii tuon pikkutyrännin mielen mukaan. Jos häntä ei miellytetä, niin alkaa tavarat lentelemään ja tappelu.

 

Olisihan se toki helpompaa sulkea ovet lasten kavereilta. En mäkään aina ylimäräisiä lapsia jaksa.

Nuo kyseiset lasten kavereista ovat vaan kaikki jotenkin niin yksinäisiä. Alaluokilla tuo kai jotenkin vielä menettelee, mutta erityisesti noilla vanhemmilla lapsilla alkaa koulun jälkeinen aika olla niin ystävyyssuhteisiin vaikuttavaa, että noin tiukat säännöt tekevät homman lapselle aika haasteelliseksi. Mun mielestä.

 

No meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Toisella on joka päivä kavereita kylässä, tulevat melkein suoraan koulun jälkeen, jossain vaiheessa käyvät kotona syömässä (max 15min, asuvat vieressä) ja sitten tulevat takaisin ja lähtevät vasta 8 aikaan illalla.

Jos toisellakin olis vastaavasti kaverit kylässä aina (tämä tapaus tykkää olla mieluummin ulkona), niin meillähän olisi talo täynnä lapsia ihan aina. Jotkut saattavat haluta sitä omaakin rauhaa, oman perheen kesken, ilman että aina kun vanhemmat on kotona, niin siellä on myös vieraita lapsia ja tietysti sitten melutasokin nousee.

Itseäni tää ei haittaa, päinvastoin on mukavaa kun lapsella on kavereita. MUTTA olisihan se joskus kiva olla kotona ilman, että täällä on vieraita lapsia, sellaista sääntöä en kyllä ikinä tule laittamaan.

 

Minäkin tiedän tuollaisia perheitä enkä ymmärrä. Jotkut vanhemmat kai ovat vain niin joustamattomia että jatkuva kavereiden pyöriminen kotona pistää pasmat sekaisin. Sääli lapsia. Kouluikäisellä ei enää vanhemmat ole keskipisteenä, vaan kaverit alkavat olla yhä tärkeämpiä. Harmittaa että jotkut vanhemmat eivät tätä tajua. Minusta on ihanaa kun meillä käy kavereita (joka viikonloppu myös yökylässä), opin samalla tuntemaan näitä kavereita ja heidän vanhempiaan.

 

Mä pistin stopin muutaman jokapäiväiselle meillä juoksemiselle kun tajusin, ettei mun lapsia koskaan pyydetty kylään, aina tahdottiin vaan meille. Leikkikööt pihalla sitten, jos ei kerran "vuoroin vieraissa käydä".

 

Meille ei joskus saa tulla, koska ei sovi. Vähän riippuu sit syyt, miksi ei sovi. Ehkä halutaan vaan omaa rauhaa (ei usein). Yleensä ilmoitan, että saa tulla, mutta eivät saa pelata. Sit ei kiinnostakaan tuleminen vaan jäävät mieluummin pihapeleihin ulos. Tässä syynä se, että ovat ensin pelanneet konsolipeliä sen lapsen peliajan täyteen ja sit tulisivat näppärinä jatkamaan sitä meille.

 

Entisessä kodissa meillä ei juuri lasten kavereita n'äkynyt tai max yksi kaveri kerrallaan per lapsi, koska asuimme aivan liian pienessä asunnossa väliaikaisesti. Nykyisessä kodissa sama meno, koska remppaamme asuntoa läpikotaisin. Mutta kun remppa valmistuu niin olllaan lapsille luvattu että sitten saa tulla kaverilaumat ovista ja ikkunoista, koska laitetaan lapsille hyvät tilat missä voi viettää aikaa kavereiden kesken. Lapsuudenkodissani ovet oli aina avoinna kavereille ja vanhempani saivat tutustua hyvin meidän kavereihin, tosi plussaa.

 

Meille saa tulla. Ei voi olla kuin kiitollinen, että kaikilla kolmella lapsella on paljon kavereita. Ainoastaan kun mulla on yövuorot niin silloin on ehdoton ei meillä kyläilyyn. Muuten kyllä saa tulla ja olla meillä.

 

Joillain lapsilla voi olla esim. joku urheiluharrastus, jossa harjoitellaan useana päivänä viikossa. Se rajoittaa aika paljon kavereiden kanssa olemista.

 

Onko se ollenkaan lapsen koti?

On, mutta se ei muuta tosiasiaa, että minä päätän.

 

Meille ei saa tulla arkisin. Syy on ihan selkeä, se ettemme vaan jaksa raskaan työpäivän jälkeen ylimääräisiä lapsia emmekä aikuisia. Viikonloppuisin on avoimet ovet, silloinkin tosin rajoitetusti, siten että ennen kl 14 ei ole mitään asiaa ja viimeistään 20 maissa on lähdettävä kukin omaan kotiin.

 

Meille ei aina saa tulla.
Syitä on useampi, ekaksi se, että musta on kiva viettää aikaa oman perheen kesken, meillä siis monta lasta ja jos jollakin on aina kaveri, ei sellaista rentoa yhdessäolo aikaa samalla lailla ole.

Toinen syy on se, että varsinkin pienempien lasten kohdalla osa lasten kavereista käyttäytyy tosi rasittavasti, normaalit käytöstavat puuttuu, jolloin mun pitää vahtia vessan vetäminen/käsien pesu/se, ettei meidän vaatehuoneeseen mennä piiloon/verhoja ei saa kiskoa alas/kengillä kävellä vaaleilla matoilla sisällä jne. En vaan jaksa olla koko ajan kyttäämässä poliisina, joten melle on useammin tervetulleita vain ne lapset joilla joko A) on kunnollinen kotikasvatus tai B) jotka tajuaa meidän säännöt muutamalla toistolla vaikka kotona saisi olla kuin pellossa.
Kolmas syy on se, että mulla on tosi vaikea migreeni, jonka laukaisee pahana aikana mm. voimakkaat tuoksut jne, jolloin lasten kavereiden huuhteluaineelta tuoksuvat ulkovaatteet meidän eteisessä riittää migreeniin.

Uskon siis, että muutamassa perheessä ajatellaan ettei meille voi tulla oikeastaan ikinä ja sitä ihmetelläänkin. Lapsilla on silti kavereita, onneksi.

 

Tiukimmilla säännöillä elää meidän 4. luokkalaisen kaveri, joka saa kutsua kerran viikossa yhden kaverin kylään ja itse ei saa vierailla missään. Kaveriporukassa on kuusi lasta, joten lapsen on tosi vaikea olla tasapuolinen kutsuissaan. Yrittää kutsua vuorotellen kaikkia niin ettei kukaan loukkaantuisi. Mutta nytpä nuo eivät enää halua mennä. Kokevat liian suunnitelmalliseksi ja tylsäksi, kun tuon ikäiset nyt haluaa kulkea ryhmänä ja aika spontaanisti sinne, missä on uusi leffa tai peli. Lapsi oli itkenyt koulussa, että on jo kaksi viikkoa odotellut kavereita kylään ja tälläkään viikolla kukaan ei olisi menossa. Meillä lapset pitää yhden päivän kotiarestia kovana juttuna. Eikö tuollainen mene jo kiusanteoksi vanhemmalta...? Äitinsä on kasvatusalan ihminen ja lapsi on kiltti ja mukava, joten ehkä tässä on nyt jotain mitä mä en vaan tiedä tai ymmärrä....

 

Meille ei saa tulla arkisin. Syy on ihan selkeä, se ettemme vaan jaksa raskaan työpäivän jälkeen ylimääräisiä lapsia emmekä aikuisia. Viikonloppuisin on avoimet ovet, silloinkin tosin rajoitetusti, siten että ennen kl 14 ei ole mitään asiaa ja viimeistään 20 maissa on lähdettävä kukin omaan kotiin.

Ei jaksa ymmärtää. Eli aikuiset tulevat etusijalla ja lapset ovat jokin "välttämätön paha", joiden tarpeet huomioidaan silloin kuin aikuisia huvittaa? Ei tarvitse ihmetellä miksi lapset eivät muutaman vuoden päästä enää viihdy ollenkaan kotona, kun ovat huomanneet että vanhempia ei heidän elämänsä kiinnosta "kun on raskas työ ja kaikkea". Kaverisuhteiden tukeminen on yksi tärkeimpiä tehtäviä vanhemmalle.

 

Lapseni yhtä kaveria en päästä meille, koska on niin villi/huonosti käyttäytyvä. Ärsyttää siivota koko kämppä ko. lapsen vierailun jälkeen ja kyllästyin siihen, että aina jotain on hajonnut, kun hän on käynyt kylässä.
Muut kaverit ovat kyllä tervetulleita.

 

Meille ei saa tulla arkisin. Syy on ihan selkeä, se ettemme vaan jaksa raskaan työpäivän jälkeen ylimääräisiä lapsia emmekä aikuisia. Viikonloppuisin on avoimet ovet, silloinkin tosin rajoitetusti, siten että ennen kl 14 ei ole mitään asiaa ja viimeistään 20 maissa on lähdettävä kukin omaan kotiin.

Mitä lapsesi sitten tekevät iltapäivisin koulun jälkeen? Käyvätkö he muilla kavereilla, ovat ulkona vai kotona?

 

Ei jaksa ymmärtää. Eli aikuiset tulevat etusijalla ja lapset ovat jokin "välttämätön paha", joiden tarpeet huomioidaan silloin kuin aikuisia huvittaa? Ei tarvitse ihmetellä miksi lapset eivät muutaman vuoden päästä enää viihdy ollenkaan kotona, kun ovat huomanneet että vanhempia ei heidän elämänsä kiinnosta "kun on raskas työ ja kaikkea". Kaverisuhteiden tukeminen on yksi tärkeimpiä tehtäviä vanhemmalle.

Huti meni ja pahasti nyt.

 

Mitä lapsesi sitten tekevät iltapäivisin koulun jälkeen? Käyvätkö he muilla kavereilla, ovat ulkona vai kotona?

Käyvät toki joo ja tapaavat kavereita myös harrastuksissa.

 

Iltamenoja tai esim. harrastuksin kuskaamista niin että aikuinen ei koko aikaa paikalla. Kasvatukselliset syyt ei haluta että lapsi kyläilee kuin sen kerran tai pari viikossa. Siivous voi jollekin olla ongelma vieraiden takia joutuisi stressaamaan liikaa.

 

Meillä molemmilla on raskaat työt ja arkena ei jaksa ylimääräistä touhua. Myös omilla lapsilla on harrastuksia lähes joka ilta ja saa niihin kuskata. vkl. saa tulla jollei ole pelejä tai muuta menoa.