Tällä sivustolla on monesti tullut törmättyä ilmiöön jossa automaattisesti pidetään erotilateissa

Äitiä parhaana vaihtoehtona lapsien parasta ajatellen tämä kummaksuttaa minua..
EIkä tämä ongelmana ole pelkästään netissä vaan tuota samaa on myös ihmisissä jotka päättävät näistä asioista.
Tiedän itse tapauksen jossa erossa tytär olisi halunnut isälleen, no tämähän ei käynyt vaan lapsi annettiin äidille jolla oli jo tuolloin alkoholin kanssa ongelmia..
5v kesti taistelu ja lukuisia ls ilmoja ennen kuin tämä mies sai lapsen luokseen asumaan, tilanne oli tuossa vaiheessa jo sellainen että äiti oli sekakäyttäjä.

 

Eivät kaikki ajattele niin.

Mä pidän vanhempia yhtä hyvinä vaihtoehtoina. Muut jutut sit määräävät, kumman luona lasten on paras asua.

(imeväisikäiset tosin asia erikseen!)

 

Voisikohan ilmiöllä olla jotain tekemistä varhaisen vuorovaikutuksen kanssa? Tarkoitan, että kun lapsi tämän kehityksensä kannalta kriittisen jakson on useimmiten enemmän äitinsä kuin isänsä seurassa, tästä vedetään se johtopäätös, että äiti olisi lapselle läheisempi ja tärkeämpi?

 

Varmasti tuokin vaikuttaa, mua vaan jotenkin huvittaa ihan älyttömästi ihmisten suppeus vielä vuonna 2014 vaikka äijä olisi täydellinen isä niin ei vaan suostuta uskomaan siihen, sitten tulee juurikin näitä yliampuvia juttuja kuten tuossa esimerkissä-

 

Voisikohan ilmiöllä olla jotain tekemistä varhaisen vuorovaikutuksen kanssa? Tarkoitan, että kun lapsi tämän kehityksensä kannalta kriittisen jakson on useimmiten enemmän äitinsä kuin isänsä seurassa, tästä vedetään se johtopäätös, että äiti olisi lapselle läheisempi ja tärkeämpi?

Tästähän se varmasti lähtee. Äiti kantaa sisällään, äiti imettää. Äiti (ei aina, mutta tilastolliseti kuitenkin huomattavan usein) hoitaa lasta kotona jopa 3v ikään saakka.

Äiti on alkuun (ensimmäiset 9kk-3v) tuntimääräisesti lapsen kanssa yleensä huomattavasti enemmän, kuin isä. Ja tätä kautta lienee jopa ihan luonnollista, että äiti saattaa olla (pienelle) lapselle parempi lähihuoltaja. Äidin ja lapsen suhde ja side kun saattaa olla tiiviimpi, kuin isän ja lapsen suhde.

Mutta ei tietenkään aina. Jos äidillä on jonkinsortin ongelmia, tilanne voi olla täysin toinen.

Ja silloinkin, jos isä todella panostaa isä-lapsisuhteeseen. Meilläkin tilanne on se, että vaikka tuo 1v ihan äidin poika onkin, niin kyllä se iskä silti on pojan mielestä tämän perheen tähti. Tosin tiedän jo kokemuksesta, että tilanne elää jatkuvasti. Kuluu kuukausi-pari ja äiti onkin taas ne "ykkönen". Ja sen jälkeen taas isä jne.

 

Tunnutaan unohtavan että esim päihdeongelmat eivät ole mitenkään hirveän harvinaisia enää naisillekkaan.
Samoin kuin mt ongelmat.

 

Toisaalta - jos ero tulee ennen lapsen syntymää, tuntuisi suorastaan julmalta, että vastasyntynyt tulisi luovuttaa isälle joka ei välttämättä edes halua koko lasta.

 

[QUOTE="eräs vain";30320021]Toisaalta - jos ero tulee ennen lapsen syntymää, tuntuisi suorastaan julmalta, että vastasyntynyt tulisi luovuttaa isälle joka ei välttämättä edes halua koko lasta.[/QUOTE]

Vaikka äiti olisi moniongelmainen ja isä normaali?

 

Ihan liikaa on voimassa lastesuojelussa vielä ajatusmaailma että aina äiti on ainut vaihtoehto lähivanhemmaksi.

Suoraan sanoen luulen sen johtuvan siitä että 99% työntekijöistä on naisia.

 

[QUOTE="eräs vain";30320021]Toisaalta - jos ero tulee ennen lapsen syntymää, tuntuisi suorastaan julmalta, että vastasyntynyt tulisi luovuttaa isälle joka ei välttämättä edes halua koko lasta.[/QUOTE]

Jos isä ei halua lasta - isä ei ota lasta. Joten ei sitä vastasyntynyttä tuossa kohtaa isälle väkisin törkättäisi. Jos lapsen äiti ei pystyisi lapsesta huolehtimaan, lapselle varmasti löytyisi ottaja, joka hänet mielellään ottaisi. Mummi, täti, eno tai vaikka sijaisperhe tms.

 

Ihan liikaa on voimassa lastesuojelussa vielä ajatusmaailma että aina äiti on ainut vaihtoehto lähivanhemmaksi.

Suoraan sanoen luulen sen johtuvan siitä että 99% työntekijöistä on naisia.

Sun ei tarvitse enää kirjoittaa mihinkään ketjuun yhtään mitään. Sun mielipiteet ovat niin ennalta arvattavia.

 

Sun ei tarvitse enää kirjoittaa mihinkään ketjuun yhtään mitään. Sun mielipiteet ovat niin ennalta arvattavia.

Kiitos, säästit minulta paljon aikaa kun ei enään tartte kirjoitella mihinkään.

En kyllä usko että kaikki mielipiteeni on ennalta arvattavia. Kokeillaan: kirjoita luulemasi minun mielipide uudesta valmisteltavissa olevasta saamelaislaista?
Jos tiedät, en jatka enään kirjoittelua, jos et niin arvaan että olitkin vaan tyhjä provo.

 

Sun.. Sun..

Sun Tzu?
Mitä?

 

Mä ainakin pidän miestäni ja itseäni yhtä hyvinä vanhempina. Tai kummallakin meillä on omat vahvuutemme, olisi lapsien kannalta tosi tylsää, jos joutuisivat elämään pelkästään toisen meistä kanssa. Olen monesti miettinyt, että jos eroaisimme, mitä toivottavasti ei tule tapahtumaan, niin lapset saisivat kyllä viettää yhtä paljon aikaa molempien kanssa.

 

[QUOTE="jaajaajaa";30320120]Mä ainakin pidän miestäni ja itseäni yhtä hyvinä vanhempina. Tai kummallakin meillä on omat vahvuutemme, olisi lapsien kannalta tosi tylsää, jos joutuisivat elämään pelkästään toisen meistä kanssa. Olen monesti miettinyt, että jos eroaisimme, mitä toivottavasti ei tule tapahtumaan, niin lapset saisivat kyllä viettää yhtä paljon aikaa molempien kanssa.[/QUOTE]
Mutta kuitenkin haluaisit että sinä olisit se lähivanhempi? Arvaus vain joka varmaan osuu oikeaan.

 

Mutta kuitenkin haluaisit että sinä olisit se lähivanhempi? Arvaus vain joka varmaan osuu oikeaan.

Ihan sama. Olen mielestäni valinnut lapsilleni niin oivallisen isän, että luotan myös hänen harkintaansa. Vinkiksi poliitikoille: jos tää maailma olisi parempi, voisi kumpikin vanhempi olla erotilanteessa lähivanhempi.

 

Näinhän se on, mutta pienten lasten kohdalla luonnollinen selitys asialle on se, että äiti yleensä pitää valtaosan perhevapaista ja on sen takia pienille lapsille läheisempi. Eikä naisetkaan välty sukupuoliroolien negatiivisilta vaikutuksilta, sillä jos äiti ei olekaan vuosikausia kotona, nimenomaan häntä syyllistetään jos lapsi laitetaan varhain päivähoitoon. Ei isää, vaikka tämä ei olisi hoitanut kotona lasta lainkaan. Tämän tilastollisesti järkevän lähtöolettaman vuoksi naisia myös syrjitään työhönotossa, he saavat samoissakin töissä pienempää palkkaa ja joutuvat usein pätkätöihin.

Joten lähtisin korjaamaan epätasa-arvoa jo sieltä vanhempain- ja hoitovapaiden jaosta alkaen.

 

Asenteita ja nimenomaan asenteita ihmisillä jotka päättävät näistä asioista, vuosien varrella on tullut ilmi ihan hulluja juttuja pahimpana tämä pedofiili huhuilija sossutyyppi.

Asenteen pitäisi olla aina puolueeton kun ruvetaan näitä miettimään.

 

En haluaisi olla lähivanhempi siksi että satun olemaan äiti, vaan siksi että olen lapseni vanhempi. Samasta syystä mieskin haluaisi olla. Ja koska kumpikin haluaisi olla lähivanhempi, ero tulisi olemaan kova paikka.

 

Tänäkin päivänä yleensä äiti on se, joka kantaa arjesta kokonaisvastuu. Äiti varaa neuvola- ja hammaslääkäriajat, huolehtii lapsen parturiin, huolehtii siitä, että lapsella on riittävästi ja oikeanlaisia vaatteita, järjestää lapsen syntymäpäivät jne. Miehet ihan vapaaehtoisesti jättävät nämä hommat naisille. Vaikka siis miehet tekevätkin kotitöitä, käyvät kaupassa, leikkivät lastensa kanssa ja laittavat nämä iltapesulle ja nukkumaan, arjen kokonaisuus on kuitenkin äitien hallussa. Tämäkin voi vaikuttaa siihen, että äitejä pidetään erotilanteissa sopivampina lähihuoltajiksi.

 

Tänäkin päivänä yleensä äiti on se, joka kantaa arjesta kokonaisvastuu. Äiti varaa neuvola- ja hammaslääkäriajat, huolehtii lapsen parturiin, huolehtii siitä, että lapsella on riittävästi ja oikeanlaisia vaatteita, järjestää lapsen syntymäpäivät jne. Miehet ihan vapaaehtoisesti jättävät nämä hommat naisille. Vaikka siis miehet tekevätkin kotitöitä, käyvät kaupassa, leikkivät lastensa kanssa ja laittavat nämä iltapesulle ja nukkumaan, arjen kokonaisuus on kuitenkin äitien hallussa. Tämäkin voi vaikuttaa siihen, että äitejä pidetään erotilanteissa sopivampina lähihuoltajiksi.

Niinpä mutta kun tuo ei kuitenkaan tarkoita että läheskään aina tuo homma menisi noin, se äiti voi myös nykyään olla siellä kaljalla kun äijä hoitaa noita asioita, ja tämä tuntuu olevan pirun vaikea ymmärtää-

 

Nykyään tuntuu ainakin omassa tuttavapiirissä muuttuneen aikalailla nuo roolit, ei ole mitenkään outoa että mies tekee noita hommia, viimeksi eilen juttelin työkaverin kanssa joka valitti että hän tekee melkein kaiken lapsien kanssa ja vielä kotityöt. Äidillä on niin paljon harrastuksia ettei paljon näekkään.

 

Niinpä mutta kun tuo ei kuitenkaan tarkoita että läheskään aina tuo homma menisi noin, se äiti voi myös nykyään olla siellä kaljalla kun äijä hoitaa noita asioita, ja tämä tuntuu olevan pirun vaikea ymmärtää-

Aivan, mutta asenteet muuttuvat vasta sitten, kun roolit todellakin menevät tasan tai jopa niin, että miehet ottavat suuremman roolin perheen arjessa kuin naiset. Vähän aikaa sitten käytiin keskustelua kotihoidontuen puolittamisesta vanhempien kesken ja yllättävän moni totesi, että lapsi joutuu sitten menemään jo 2-vuotiaana päivähoitoon.

 

No johtuisiko siitä, että valtaosassa perheitä äiti on se pääasiallinen lasten kasvattaja.
Niin kauan kun tilanne on se, että äidit kantavat päävastuun lastenhoidosta, on ennakkoasenne kaikissa tilanteissa se, että äiti on parempi huoltaja.

 

Ihan liikaa on voimassa lastesuojelussa vielä ajatusmaailma että aina äiti on ainut vaihtoehto lähivanhemmaksi.

Suoraan sanoen luulen sen johtuvan siitä että 99% työntekijöistä on naisia.

Kerroppa miehenä, miksi sinun mielestäsi näin on.
Miksi miehiä ei kiinnosta työ sosiaalialalla?