R
"Ronsku"
Vieras
Lapsi on 2,5v ja isovanhemmat ovat pyydelleet lasta yökylään ainakin puoli vuotta.
Lapsi kovin herkkä, ikävöi voimakkaasti jo muutaman tunnin jälkeen jos on erossa molemmista vanhemmista. Väsymys pahentaa x100, niin ei todellakaan huvittaisi antaa lasta yöksi vain, koska isovanhemmat vaativat. Saavat siis lasta useamman tunnin päiväretkille ja kylään eikä tapaamisia rajoiteta muuten juuri lainkaan. (Mainitsen tämän, koska joku tulee kohta kuitenkin määkimään että turha pyytää myöhemminkään hoitoon kun lapsi on vieraannutettu isovanhemmista...)
En ymmärrä miksi lapsi pitäisi saada yöksi kun voisivat tavata päiväsaikaan? Lapsi olisi virkeä ja iloinen ja illan itkut ja ikävät jäisivät välistä. En halua että lapsi menee siis kenenkään luokse yökylään kun sille ei ole ns. tarvetta eli kyse ei ole etten haluaisi vaan tietyille isovanhemmille antaa lasta. Tämä on kuitenkin käännetty nyt minua vastaan ja isovanhemmat leikkivät marttyyria ja väittävät etten luota heihin. Mieskään ei kantaani ymmärrä.
Meillä on myös pieni vauva rintaruokinnalla eli emme saisi edes sitä paljon hehkutettua kahdenkeskeistä aikaa jos vanhempi lapsi sysättäisiin yöksi mummille itkemään ikäväänsä.
Olenko minä nyt aivan väärässä tässä asiassa?
Lapsi kovin herkkä, ikävöi voimakkaasti jo muutaman tunnin jälkeen jos on erossa molemmista vanhemmista. Väsymys pahentaa x100, niin ei todellakaan huvittaisi antaa lasta yöksi vain, koska isovanhemmat vaativat. Saavat siis lasta useamman tunnin päiväretkille ja kylään eikä tapaamisia rajoiteta muuten juuri lainkaan. (Mainitsen tämän, koska joku tulee kohta kuitenkin määkimään että turha pyytää myöhemminkään hoitoon kun lapsi on vieraannutettu isovanhemmista...)
En ymmärrä miksi lapsi pitäisi saada yöksi kun voisivat tavata päiväsaikaan? Lapsi olisi virkeä ja iloinen ja illan itkut ja ikävät jäisivät välistä. En halua että lapsi menee siis kenenkään luokse yökylään kun sille ei ole ns. tarvetta eli kyse ei ole etten haluaisi vaan tietyille isovanhemmille antaa lasta. Tämä on kuitenkin käännetty nyt minua vastaan ja isovanhemmat leikkivät marttyyria ja väittävät etten luota heihin. Mieskään ei kantaani ymmärrä.
Meillä on myös pieni vauva rintaruokinnalla eli emme saisi edes sitä paljon hehkutettua kahdenkeskeistä aikaa jos vanhempi lapsi sysättäisiin yöksi mummille itkemään ikäväänsä.
Olenko minä nyt aivan väärässä tässä asiassa?