tiesitkö, että pojat rakastavat ehdoitta??

No ton ehdoitta rakastamiskohdan allekirjoitan siinä suhteessa, että meillä tytöt on alkaneet sen mököttämisen, ovien paiskomisen ja mielenosoitukselliset mulkoilut jo parin vuoden iässä. Luulin ennen, että ne tulee vasta murrosiässä Tosin ei ole poikaa, niin paha sanoa, mutta veikkaan että tytöt sitä enemmän tekee. Tyttö rakastaa valikoiden ja kriittisesti, pojalle ei oman äidin ylittänyttä taida koskaan aikuisenakaan tulla. En silti pitäisi sitä poikien tapaa rakastaa parempana, ehkä päin vastoin...

Sun lapset ovat ehkä tuollaisia, jonkun toisen lapset ovat ihan erilaisia. Lapsetkin ovat yksilöitä ja temperamentti ja luonne vaikuttavat. Lapset myös oppivat ympäristöstään ja aikuiset vahvistavat osin tietämättäänkin joitain käyttäytymismalleja. Mistäs sen tietää, vaikka itsekin olisit omalla suhtautumisellasi vahvistanut tuota tyttöjei mökötystaipumusta. Ja oletko ihan varma, että tuo tyttäriesi kriittisyys sinua kohtaan johtuu sukupuolesta - mitäs, jos heillä on syytäkin kritisoida sinua? Ja kun sinulla ei edes ole vertailukohteena poikalasta ja tyttöjäkin varmaan vaan muutama, niin enpä lähtisi noin pienellä otoksella tekemään pitkälle meneviä yleistyksiä ja oletuksia kokonaisesta sukupuolesta.

 

Sun lapset ovat ehkä tuollaisia, jonkun toisen lapset ovat ihan erilaisia. Lapsetkin ovat yksilöitä ja temperamentti ja luonne vaikuttavat. Lapset myös oppivat ympäristöstään ja aikuiset vahvistavat osin tietämättäänkin joitain käyttäytymismalleja. Mistäs sen tietää, vaikka itsekin olisit omalla suhtautumisellasi vahvistanut tuota tyttöjei mökötystaipumusta. Ja oletko ihan varma, että tuo tyttäriesi kriittisyys sinua kohtaan johtuu sukupuolesta - mitäs, jos heillä on syytäkin kritisoida sinua? Ja kun sinulla ei edes ole vertailukohteena poikalasta ja tyttöjäkin varmaan vaan muutama, niin enpä lähtisi noin pienellä otoksella tekemään pitkälle meneviä yleistyksiä ja oletuksia kokonaisesta sukupuolesta.

No enpä mä mitään universaalia yleistotuutta tässä väittänytkään esittäväni *huokaus* Jokainen kun pystyy esittämään näkökulmia ja mielipiteitä vain omasta nurkastaan, niin keskustelu aiheesta tyrehtyy aika nopeasti, jos omia havaintojaan ei saa mistään kertoa, vaan todeta aina aiheeseen kuin aiheeseen heti että ihmiset on erilaisia eikä mitään voi yleistää.

 

Meillä osa noista kohdista sopi yhtälailla tai jopa enemmän tyttöön kuin poikaan ja jotkut asiat eivät sopineet kumpaankaan. Esim. pyssyistä ja pyssyleikeistä ei ole kumpikaan koskaan ollut kiinnostunut. Mutta eihän tuota ole niin vakavasti otettavaksi tarkoitettukaan.

 

Voiko oman lapsen perusteella yleistää kaikkiin maailman lapsiin? Esim. minun 2-vuotias poikani ei ole vielä koskaan leikkinyt ampuvansa ketään.

Ootahan kun kasvaa... kohta huomaat olevasi täysillä mukana pyssyleikeissä. Ja jos tähän asti olet inhonnut teinipoikia niin tulee vielä aika jolloin säästät rahaa mopokorttiin, ja kevariin

 

En jaksa lukea noita, mutta miehet tuntuvat arvostavan enemmän äitejänsä kuin tytöt, tälleen karkeasti yleistettynä. Huomasin jo teini-ikäisenä kun kuuntelin puheita omista vanhemmista ja aloin toivomaan, että saisin joskus sitten pojan.

 

Ootahan kun kasvaa... kohta huomaat olevasi täysillä mukana pyssyleikeissä. Ja jos tähän asti olet inhonnut teinipoikia niin tulee vielä aika jolloin säästät rahaa mopokorttiin, ja kevariin

Niin, pointtini oli se että ne pyssyleikit on opittu ympäristöstä, eivätkä tule pojalle sukupuolensa kylkiäisenä.

Palataanko tuohon mopokorttiin ja kevariin sitten kun se aika tulee - katsotaan vaan, olenko säästänyt niihin rahaa. En inhoa teinipoikia, elleivät käyttäydy törkeästi, mutta inhoan autoja, mopoja ja kevareita. Sellaiset muuten taitavat olla tärkeämpiä pienten paikkakuntien pojille, vaikea kuvitella, että suurten kaupunkien keskustoissa kaikki pärisyttäisivät mopojaan (kun ei niitä siellä koskaan näy, eikä muuten näy täällä Helsingin lähiössäkään). Ne miehet, joita tunnen, eivät muuten ole mitään mopoja tai kevareita harrastaneet teineinäkään, vaikka suurin osa on pienemmiltä paikkakunnilta. Eli ilmeisesti kaikki teinipojatkaan eivät ole samanlaisia :kieh:

 

No enpä mä mitään universaalia yleistotuutta tässä väittänytkään esittäväni *huokaus* Jokainen kun pystyy esittämään näkökulmia ja mielipiteitä vain omasta nurkastaan, niin keskustelu aiheesta tyrehtyy aika nopeasti, jos omia havaintojaan ei saa mistään kertoa, vaan todeta aina aiheeseen kuin aiheeseen heti että ihmiset on erilaisia eikä mitään voi yleistää.

Keskustelu ei suinkaan tyrehdy siihen, jos yksittäisen pojan tai tytön käytöstä ei voi yleistää kaikkiin. Omia havaintojaan voi kertoa, mutta simppelin yleistyksen tapaan voi vaikka pohtia, mistä havaitut ilmiöt johtuvat ja miettiä niiden yleisyyttä.

 

[QUOTE="uhu";30302105]Liikut vääränlaisten naisten seurassa, untoseni![/QUOTE]

Kaikille olen joutunut maksamaan: Vaimolle, tyttöystäville, lutkille, ystäville, jne. Naisten ystävyyskään ei ole pyyteetöntä. Vähintään joutuu vaihtamaan tarlvirenkaita että pysyy ystävänä.

 

[QUOTE="unto";30302915]Kaikille olen joutunut maksamaan: Vaimolle, tyttöystäville, lutkille, ystäville, jne. Naisten ystävyyskään ei ole pyyteetöntä. Vähintään joutuu vaihtamaan tarlvirenkaita että pysyy ystävänä.[/QUOTE]

Ehkä "vika" on sitten sinussa tai lähinnä tulkinnoissasi. Vaikea kuvitella, että oikea ystävyys olisi kiinni jostain renkaiden vaihdosta.

Ihan kaikki naiset ja tytöt eivät pyri hyötymään aineellisesti jokaisella hellyydenosoituksella ym., eikä kaikki miehet ja pojat pyri kaikella hellyydellä ja kohteliaalla käytöksellä turvaamaan pillunsaantia.
Jos nyt artikkelin stereotypioita oikein kärjistävää linjaa noudatetaan.

 

Ehkä "vika" on sitten sinussa tai lähinnä tulkinnoissasi. Vaikea kuvitella, että oikea ystävyys olisi kiinni jostain renkaiden vaihdosta.

Ihan kaikki naiset ja tytöt eivät pyri hyötymään aineellisesti jokaisella hellyydenosoituksella ym., eikä kaikki miehet ja pojat pyri kaikella hellyydellä ja kohteliaalla käytöksellä turvaamaan pillunsaantia.
Jos nyt artikkelin stereotypioita oikein kärjistävää linjaa noudatetaan.

Vika on tosiaan minussa, eli kaikissa miehissä jotka ovat tekemisissä naisten kanssa ja alistuvat maksamaan naiselle muodossa tai toisessa.

 

No jostain ne aseleikit kuitenkin on opittu. Ei kukaan lapsi ala leikkiä ampumista, jos ei tiedä aseiden olemassaoloa ja sitä, mitä niillä tehdään. Eivätkä kaikki pojat edes taaperoiän jälkeen ole mitään asehulluja. Esikoiseni päiväkotiryhmässäkään ei tainnut olla yhtään asehullua poikaa, tai ainakaan kukaan ei siellä leikkinyt mitään pyssyleikkejä. En tarkoita, etteivätkö ryhmän lapset koskaan saattaisi leikkisi niitä, mutta eivät varmaan kauhean intohimoisesti tai pakkomielteisesti, kun päiväkodissakin muut leikit menivät sotaleikkien edelle.

Ei tarvitse olla asehullu poika leikkiäkseen pyssyleikkejä, ja toiseen viestiisi viitaten poika voi olla kiltti ja leikkiä silti pyssyllä
Ja mistä tiedät, mikä leikki meni milloinkin minkä edelle ja mistä syystä (eikö pyssyleikki huvittanut vai kielsikö hoitajat..)
Toki lapset leikit jostain oppii, ei tytötkään leikkisi nukeilla kotia, jos eivät tietäisi nukeista tai niillä leikkimisestä mitään. Jutun idea kai olikin se, että pojille pyssyleikit ovat varsin luontainen ja luonnollinen juttu.
Jostain syystä tuntuu, että sinä olet omien pienten (ja erikoisten?) poikiesi kanssa se, joka katsoo asioita suppeasti...

 

Meille syntyi kahden tytön jälkeen poika ja kyllä jo puoli vuotiaana huomasin juttuja, joiden on oltava sukupuolisidonnaisia. Esim. poikavauvamme oli aivan innoissaan autoista. Nyt 7-vuotiaana ei enää, mutta ihan pienenä oli kyllä. Fyysisyys, se nujuaminen, on myös erilaista kuin siskoillaan. Pissa-kakka-pieruhuumori puhkesi kaikilla kukkaan 3-vuotiaana. Poika (ja isänsä) eivät vaan koskaan päässeet siitä yli Pyssyleikit eivät pojallamme ole mikään intohimo, mutta kyllä hän niillä joskus leikkii. Lahjaksi on pari saanut enkä ole nähnyt syytä kieltää. Rakastaa pyyteettömästi, mutta niin minusta rakastavat siskonsakin. Pojan maailma on kuitenkin selvästi erilainen ja olen huiman kiitollinen, että olen päässyt mukaan sitä seuraamaan

 

Meillä nuo osuu jokunen kohta poikiin, joilla ikä 3v. Painia, riehumista, sohvalta hyppimistä, yleistä hulinaa. Pyssyleikkejä vaikka millä kepillä tai risulla. Tyttö on villikko, ei kiinnosta prinsessahörhöt tai barbit eli tykkää leikkiä poikien kanssa, mutta ei tykkää painia eikä leiki pyssyleikkejä.

Pyssyleikkien oppimisesta; ensimmäinen "pyssy" jolla toinen poika keksi ampua muita kohti, oli puutarhaletku. Vesipyssyt näille sitten hommattiin, sellaiset eläinhahmoiset, eivät näyttäneet aseilta. Mitään tappamis-pyssyilyitä ei ole kukaan opettanut varmasti, silti etenkin toinen poika on ihan hulluna siihen että osoittelee ja ampuu vaikka sitten jollain risulla. Toinen poika menee siihen mukaan kun toinen aloittaa, lähtee kyllä leikkiin. Tyttö ei ole koskaan tämmöistä leikkinyt.

 

[QUOTE="unto";30302934]Vika on tosiaan minussa, eli kaikissa miehissä jotka ovat tekemisissä naisten kanssa ja alistuvat maksamaan naiselle muodossa tai toisessa.[/QUOTE]

Naisten kanssahan ei ole mikään pakko olla.

 

[QUOTE="viola";30302997]Ei tarvitse olla asehullu poika leikkiäkseen pyssyleikkejä, ja toiseen viestiisi viitaten poika voi olla kiltti ja leikkiä silti pyssyllä
Ja mistä tiedät, mikä leikki meni milloinkin minkä edelle ja mistä syystä (eikö pyssyleikki huvittanut vai kielsikö hoitajat..)
Toki lapset leikit jostain oppii, ei tytötkään leikkisi nukeilla kotia, jos eivät tietäisi nukeista tai niillä leikkimisestä mitään. Jutun idea kai olikin se, että pojille pyssyleikit ovat varsin luontainen ja luonnollinen juttu.
Jostain syystä tuntuu, että sinä olet omien pienten (ja erikoisten?) poikiesi kanssa se, joka katsoo asioita suppeasti...[/QUOTE]

En ole väittänytkään, että pyssyleikkejä leikkivä poika olisi asehullu tai etteikö kiltti lapsi voisi leikkiä pyssyillä. Tarkoitin vaan, että kaikille pojille ne eivät ole se ykkösleikki, jota pitää leikkiä aina ja kaikkialla. Ja kun itsekin myönsit, että aseleikitkin omaksutaan ympäristöstä (kuten vaikka nukkeleikit), niin millä lailla voit sanoa aseleikkien olevan pojille luontainen juttu? Ajatteletko, että pojilla on luontaisesti joku tappamisgeeni?

Tuotahan tarkoitinkin, että varmaan niillä tarhan pojilla menivät muut leikit pyssyleikkien edelle - pyssyleikit eivät siis olleet se ykkösjuttu. Eivät tuttavaperheidenkään pojat ole mitenkään erityisen kiinnostuneita pyssyleikeistä - vaikka niitä joskus leikkisivätkin, niin suosikkileikit ovat jotain muuta. En ole tässä väittänytkään, etteivätkö lapset voisi leikkiä pyssyleikkejä, vaan kritisoin kapeakatseisia stereotypioita ja sitä, että opitut asiat tulkitaan luonnostaan tuleviksi.

 

Meille syntyi kahden tytön jälkeen poika ja kyllä jo puoli vuotiaana huomasin juttuja, joiden on oltava sukupuolisidonnaisia. Esim. poikavauvamme oli aivan innoissaan autoista. Nyt 7-vuotiaana ei enää, mutta ihan pienenä oli kyllä. Fyysisyys, se nujuaminen, on myös erilaista kuin siskoillaan. Pissa-kakka-pieruhuumori puhkesi kaikilla kukkaan 3-vuotiaana. Poika (ja isänsä) eivät vaan koskaan päässeet siitä yli Pyssyleikit eivät pojallamme ole mikään intohimo, mutta kyllä hän niillä joskus leikkii. Lahjaksi on pari saanut enkä ole nähnyt syytä kieltää. Rakastaa pyyteettömästi, mutta niin minusta rakastavat siskonsakin. Pojan maailma on kuitenkin selvästi erilainen ja olen huiman kiitollinen, että olen päässyt mukaan sitä seuraamaan

Tottakai on kiehtovaa päästä seuraamaan erilaisten lasten erilaista maailmaa. Itse en vaan tulkitsisi kaikkea sukupuolesta johtuvaksi, vaan lapsen ainutkertaisesta persoonasta johtuvaksi. Omien lasten kohdalla olen muuten huomannut sisaruksen suuren vaikutuksen leikkeihin ja kiinnostuksen kohteisiin - nuorempi ottaa mallia isosiskosta ja leikkii eniten sellaisia leikkejä, joita on isosiskolta oppinut. Myös tarjolla olevat lelut ja aikuisten maailman esimerkit ohjaavat ja vahvistavat kiinnostuksen kohteita.

Omien lasteni kohdalla stereotypiat eivät todellakaan ole toistuneet. Esikoinen omaksui prinsessaleikit vasta mentyään päiväkotiin, jossa muut tytöt leikkivät niitä. Ja nuorempi (poika) taas leikkii nukeilla paljon enemmän mitä siskonsa saman ikäisenä - ja on niin ikään oppinut ne prinsessaleikit siskoltaan. Kumpikin on leikkinyt autoilla jonkin verran. Ja suurin osa leikeistä ja kiinnostuksen kohteista on sellaisia, etteivät ne edes yleisen ajattelun mukaan kuulu kumpaankaan sukupuolirooliin.

 

En ole väittänytkään, että pyssyleikkejä leikkivä poika olisi asehullu tai etteikö kiltti lapsi voisi leikkiä pyssyillä. Tarkoitin vaan, että kaikille pojille ne eivät ole se ykkösleikki, jota pitää leikkiä aina ja kaikkialla. Ja kun itsekin myönsit, että aseleikitkin omaksutaan ympäristöstä (kuten vaikka nukkeleikit), niin millä lailla voit sanoa aseleikkien olevan pojille luontainen juttu? Ajatteletko, että pojilla on luontaisesti joku tappamisgeeni?

Tuotahan tarkoitinkin, että varmaan niillä tarhan pojilla menivät muut leikit pyssyleikkien edelle - pyssyleikit eivät siis olleet se ykkösjuttu. Eivät tuttavaperheidenkään pojat ole mitenkään erityisen kiinnostuneita pyssyleikeistä - vaikka niitä joskus leikkisivätkin, niin suosikkileikit ovat jotain muuta. En ole tässä väittänytkään, etteivätkö lapset voisi leikkiä pyssyleikkejä, vaan kritisoin kapeakatseisia stereotypioita ja sitä, että opitut asiat tulkitaan luonnostaan tuleviksi.

Pienten poikien pyssyleikeillä ei ole mitään tekemistä tappamishalun kanssa Pojista vaan on kiva ampua, ei he kohdettaan halua oikeasti tappaa :/ Tytöiltä tällainen leikkimuoto usein vain puuttuu eli luonnostaan se silloin tulee pojille.
Mutta sinun kanssa on hankala keskustella, kun väännät asioita ihan oudoiksi. Kyllä väittäisin edelleen, että pojat tykkää leikkiä pyssyillä (ainakin jonkin verran ja jossain iässä), selvästi eri tavalla kuin tytöt. Ei se tarkoita, että sen pitäisi olla "ykkösjuttu", mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.... meillä pojat on jo 15-v enkä kyllä osaa sanoa mitään ykkösjuttuja, monenlaista leikkiä on elämään heillä mahtunut.

 

[QUOTE="viola";30303204]Pienten poikien pyssyleikeillä ei ole mitään tekemistä tappamishalun kanssa Pojista vaan on kiva ampua, ei he kohdettaan halua oikeasti tappaa :/ Tytöiltä tällainen leikkimuoto usein vain puuttuu eli luonnostaan se silloin tulee pojille.
Mutta sinun kanssa on hankala keskustella, kun väännät asioita ihan oudoiksi. Kyllä väittäisin edelleen, että pojat tykkää leikkiä pyssyillä (ainakin jonkin verran ja jossain iässä), selvästi eri tavalla kuin tytöt. Ei se tarkoita, että sen pitäisi olla "ykkösjuttu", mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.... meillä pojat on jo 15-v enkä kyllä osaa sanoa mitään ykkösjuttuja, monenlaista leikkiä on elämään heillä mahtunut.[/QUOTE]

Mutta miksi ne tykkäävät leikkiä pyssyillä? Se, että joku leikkii jotain enemmän kuin toinen, ei vielä todista, että se tulee luonnostaan. Yleensä kyse on opitusta jutusta - ympäristö vahvistaa enemmän nimenomaan poikien pyssyleikkejä. Emme elä tyhjiössä vaan sellaisessa maailmassa, jossa lapset saavat vauvasta asti tosi paljon vaikutteita, ja siksi on vähän outoa tulkita kaikki toiminta luontaiseksi sivuuttaen ympäristön vaikutuksen. Ihminen on sosiaalinen eläin ja yleensäkin lapsi oppii paljon asioita jäljittelemällä - jopa puhumaan oppiminen (johon toki on luontainen valmius) tarvitsee ympäristön mallin ja vahvistuksen.

 

Mutta miksi ne tykkäävät leikkiä pyssyillä? Se, että joku leikkii jotain enemmän kuin toinen, ei vielä todista, että se tulee luonnostaan. Yleensä kyse on opitusta jutusta - ympäristö vahvistaa enemmän nimenomaan poikien pyssyleikkejä. Emme elä tyhjiössä vaan sellaisessa maailmassa, jossa lapset saavat vauvasta asti tosi paljon vaikutteita, ja siksi on vähän outoa tulkita kaikki toiminta luontaiseksi sivuuttaen ympäristön vaikutuksen. Ihminen on sosiaalinen eläin ja yleensäkin lapsi oppii paljon asioita jäljittelemällä - jopa puhumaan oppiminen (johon toki on luontainen valmius) tarvitsee ympäristön mallin ja vahvistuksen.

Kannattaa lukea esim. Jari Sinkkosen tekstejä aiheesta, hänenkin näkemyksensä on, että poikien taisteluleikit tulevat lapsen omista sisäisistä motiiveistä eikä ympäristön odotuksista. Mutta pidä sinä omat kiltit lapsesi ja omat näkemyksesi, kun noin selvästi suljet silmäsi ihan päivänselviltä asioilta!

 

[QUOTE="viola";30303233]Kannattaa lukea esim. Jari Sinkkosen tekstejä aiheesta, hänenkin näkemyksensä on, että poikien taisteluleikit tulevat lapsen omista sisäisistä motiiveistä eikä ympäristön odotuksista. Mutta pidä sinä omat kiltit lapsesi ja omat näkemyksesi, kun noin selvästi suljet silmäsi ihan päivänselviltä asioilta![/QUOTE]

Se, mitä olen Sinkkoselta lukenut, on tähän asti kuulostanut vähän turhan kaavamaiselta ja vanhakantaiselta. Mielestäni hän tyytyy kauhean pinnallisiin tulkintoihin.

Tarkoitatko, että jos ei leiki pyssyleikkejä, on kiltti ja jos leikkii, on jotain muuta? Mitä se poikien oletettu enemmistö sitten on - kauhukakaroita vai? Kun kirjoitit tuolla lailla "pidä sinä omat kiltit lapsesi". Ja jos jotain olen oppinut tähän ikään mennessä, niin ainakin sen, että aika harvoin on olemassa mitään "päivänselviä asioita" - usein ne sellaisilta vaikuttavat ovat sittenkin jotain muuta.

 

Se, mitä olen Sinkkoselta lukenut, on tähän asti kuulostanut vähän turhan kaavamaiselta ja vanhakantaiselta. Mielestäni hän tyytyy kauhean pinnallisiin tulkintoihin.

Tarkoitatko, että jos ei leiki pyssyleikkejä, on kiltti ja jos leikkii, on jotain muuta? Mitä se poikien oletettu enemmistö sitten on - kauhukakaroita vai? Kun kirjoitit tuolla lailla "pidä sinä omat kiltit lapsesi". Ja jos jotain olen oppinut tähän ikään mennessä, niin ainakin sen, että aika harvoin on olemassa mitään "päivänselviä asioita" - usein ne sellaisilta vaikuttavat ovat sittenkin jotain muuta.

En tarkoita, olen vahvasti sitä mieltä, että poikani (jotka ovat aikanaan leikkineet pyssyleikkejä) ovat erittäin kilttejä ja tervepäisiä ja ovat sitä aina olleet. Itse kirjoitit, että lapsesi on kiltti ja rauhallinen eikä leiki pyssyillä, siihen viittasin. Mutta lapsesi taitavat olla vielä aika nuoria, ehkä käsityksesi vielä ajan saatossa muuttuvat

 

[QUOTE="viola";30303270]En tarkoita, olen vahvasti sitä mieltä, että poikani (jotka ovat aikanaan leikkineet pyssyleikkejä) ovat erittäin kilttejä ja tervepäisiä ja ovat sitä aina olleet. Itse kirjoitit, että lapsesi on kiltti ja rauhallinen eikä leiki pyssyillä, siihen viittasin. Mutta lapsesi taitavat olla vielä aika nuoria, ehkä käsityksesi vielä ajan saatossa muuttuvat [/QUOTE]

Hetkinen - missä kohtaa kirjoitin, että lapseni on "kiltti ja rauhallinen"? Enpä ole tainnut niin kirjoittaa. Kirjoitin, ettei hän leiki pyssyillä. Ei tuo 2-vuotiaani taida edes tietää, mitä pyssyt ovat.

Muokkaus: Lapseni eivät mitään villejä ja rauhattomia tapauksia kyllä olekaan, mutta tapanani ei ole määritellä heitä tuollaisin adjektiivein, esim. kiltti.

 

Hetkinen - missä kohtaa kirjoitin, että lapseni on "kiltti ja rauhallinen"? Enpä ole tainnut niin kirjoittaa. Kirjoitin, ettei hän leiki pyssyillä. Ei tuo 2-vuotiaani taida edes tietää, mitä pyssyt ovat.

Muokkaus: Lapseni eivät mitään villejä ja rauhattomia tapauksia kyllä olekaan, mutta tapanani ei ole määritellä heitä tuollaisin adjektiivein, esim. kiltti.

Olit jo muokkaillut viestejäsi, kirjoitit kyllä eilen niin, sen verran kovasti kävi silmääni, että jäi mieleen.
Tuo viestisipä kertoikin sinusta tarpeeksi, kiitos, lopetetaan tämä keskustelu.

 

[QUOTE="viola";30303304]Olit jo muokkaillut viestejäsi, kirjoitit kyllä eilen niin, sen verran kovasti kävi silmääni, että jäi mieleen.
Tuo viestisipä kertoikin sinusta tarpeeksi, kiitos, lopetetaan tämä keskustelu.[/QUOTE]

En kylläkään ole kirjoittanut niin. Ne viestit, mitä olin muokkaillut, olivat sellaisia, joissa en kirjoittanut omista lapsistani mitään. Lisäilin tai muokkailin (selvensin) joitain lauseita ja/tai korjailin näppäilyvirheitä, mutta niissä tosiaan ei ollut omista lapsistani mitään, vaan kirjoitin joko yleisellä tasolla tai vastasin jonkun toisen viestiin hänen havainnoistaan.

Ala-arvoista toisen sanomisten vääristely - ja jopa oikaisun jälkeen saman väittämisen jatkaminen.

 

Meidän poika on vasta 2 v., mutta kyllä noista osa jo sopii häneen. Hänestä on hiljattain kuoriutunut juurikin sellainen rymyäjä, mikä tuntuu olevan tyypillistä pikkupojille. Se on monesti rasittavaa, eikä siihen auta mikään kasvatus. Sen on oltava jotain sisäsyntyistä.... samaten se pippeli kiinnostaa ja siihen liittyvät pissaleikit. Naureskelee makeasti kun pissa lentää lattialle tai jos pieru tulee.

Korvat on usein valikoidusti kiinni, star wars ei vielä ole kuvioissa mutta kiinnostus autoihin on aivan fanaattista.

Sanoisin että meillä asuu hyvin stereotyyppinen pieni poika.