Apua 1v päiväkotiin

[itkuinen]

Mun reilu 1v oli ennen tooosi reipas. Ei itkenyt, leikki paljon yksin, ja viihtyi isoveljen seurassa hyvin. Yhdessä vaiheessa tuli vierastamista, mutta se ei reippauteen vaikuttanut mitenkään.. No nyt on tapahtunut joku ihmeellinen järkytys kaikkeen. Kokoajan pitää istua sylissä, itkee paljon, ei kestä melua, kovia ääniä, tai "rajuja" leikkejä. Koko ajan tulee perässä, eikä yhtään yksin tee mitään.. Mä oon parin viikon päästä laittamassa nämä kaksi kertaa / viikkoa päiväkotiin, että pääsen käymään koulussa. Mitä mä teen? Miten mä rohkasen tuota pikkuista? Mitä sille on tapahtunut?

Mä en tiedä kuuluuko tämä ikään, kun ei isoveli tälläinen koskaan ollut. Itsenäisiä mukeloita noi on olllut, mutta nyt tuo reilu 1v.. Ihan paniikissa tulee syliin.. Miten mä raaskin laittaa sitä hoitoon? Okei, ei se ole kuin 2 krt viikko ja parhaimmassa tapauksessa 2 krt kuukausi,.. mutta silti.

 

[viera.s]

Kun hoitopäiviä on kuitenkin noin vähän, olisiko mahdollista järjestää hoito muutoin, siis esim. palkkaamalla hoitaja kotiin? Toisaalta tietysti hyvä ettei lapsi joudu tuossa vaiheessa ja noin pienenä täysipäiväisesti päiväkotiin, mutta toisaalta harvat hoitopäivät entisestään vaikeuttaa sopeutumista päiväkotiin.

Tuosta muutoksesta, se voi olla vaan takertumiskausi, mutta tietysti kannattaa miettiä voisiko lapsi olla kipeä ja siksi itkuinen ja syliä kaipaava. Onko ollut flunssaa viime aikoina, jos vaikka korvat vaivaa?

 

["a p"]

Kun hoitopäiviä on kuitenkin noin vähän, olisiko mahdollista järjestää hoito muutoin, siis esim. palkkaamalla hoitaja kotiin? Toisaalta tietysti hyvä ettei lapsi joudu tuossa vaiheessa ja noin pienenä täysipäiväisesti päiväkotiin, mutta toisaalta harvat hoitopäivät entisestään vaikeuttaa sopeutumista päiväkotiin.

Tuosta muutoksesta, se voi olla vaan takertumiskausi, mutta tietysti kannattaa miettiä voisiko lapsi olla kipeä ja siksi itkuinen ja syliä kaipaava. Onko ollut flunssaa viime aikoina, jos vaikka korvat vaivaa?

Niin mä mietin hoitajan palkkaamista kotiin, mutta en voi ottaa sitä riskiä että jättää tulematta, kun mulla on lähipäiviä vain 2-4 kuussa, ja haluaisin lapsille vähän leikkitovereita, kun ei tässä pihassa ole ketään..

Meillä on kyllä ollut flunssaa pari viikkoa sitten... Pitääpä vähän seurata, jos ois ne. Ei kyllä ole pidellyt korvia, eikä kipulääke ole auttanut. Yölläkin herää usein, vain olemaan sylissä..

Mun ei pitänyt laittaa näitä päiväkotiin vielä vuoteen, mutta ajattelin ettei se pari kertaa kuussa tee pahaa.. Mut voihan se tehdä. :/

 

[Saman ikäinen]

Ja ihan samoja juttuja täälläkin, nyt on vaan paljon sylittelyä ja halittelua. Kotihommatkin saavat odottaa! En missään nimessä laittaisi päiväkotiin, voisi olla liian rankkaa pienelle kun kaipaa äitiä niin kovasti. Jokainen tietysti tekee niinkun tekee, mutta yritä järjestää edes hoitaja kotiin jos on ihan pakko mennä hoitamaan koulujuttuja. Tsemppiä!

 

[viera.s]

[QUOTE="a p";30286353]Niin mä mietin hoitajan palkkaamista kotiin, mutta en voi ottaa sitä riskiä että jättää tulematta, kun mulla on lähipäiviä vain 2-4 kuussa, ja haluaisin lapsille vähän leikkitovereita, kun ei tässä pihassa ole ketään..

Meillä on kyllä ollut flunssaa pari viikkoa sitten... Pitääpä vähän seurata, jos ois ne. Ei kyllä ole pidellyt korvia, eikä kipulääke ole auttanut. Yölläkin herää usein, vain olemaan sylissä..

Mun ei pitänyt laittaa näitä päiväkotiin vielä vuoteen, mutta ajattelin ettei se pari kertaa kuussa tee pahaa.. Mut voihan se tehdä. :/[/QUOTE]

Mutta jos laitat lapset päiväkotiin, todennäköisesti tulee vastaan monia lähipäiviä, jolloin jompi kumpi lapsista on kipeänä etkä voi viedä heitä päiväkotiin. Kotiin tuleva hoitaja voi hoitaa kipeitäkin lapsia, jos ei mistään vakavammasta ole kyse. Eikä kotihoidossa niitä tauteja niin paljon tulekaan. Leikkiseuraa saisit isommalle lapselle (eihän pienempi sellaista vielä kaipaa) paremmin vaikka jostain kerhosta, noin satunnaisina päiväkotipäivinä hän tuskin pystyy kaverisuhteita muodostamaan. Minkä ikäinen isosisarus muuten on?

 

["a p"]

Ja ihan samoja juttuja täälläkin, nyt on vaan paljon sylittelyä ja halittelua. Kotihommatkin saavat odottaa! En missään nimessä laittaisi päiväkotiin, voisi olla liian rankkaa pienelle kun kaipaa äitiä niin kovasti. Jokainen tietysti tekee niinkun tekee, mutta yritä järjestää edes hoitaja kotiin jos on ihan pakko mennä hoitamaan koulujuttuja. Tsemppiä!

En mä ota hoitajaa kotiin.. Nuo ei ikinä saa leikkiä samanikäisten kanssa. Aina kolmistaan seistään puistossa ja hiekkalaatikolla.. :/ Mä mielummin laitan nuo päiväksi samanikäisten seuraan, kuin jonkun tuntemattoman hoitajan.

 

["a p"]

Mutta jos laitat lapset päiväkotiin, todennäköisesti tulee vastaan monia lähipäiviä, jolloin jompi kumpi lapsista on kipeänä etkä voi viedä heitä päiväkotiin. Kotiin tuleva hoitaja voi hoitaa kipeitäkin lapsia, jos ei mistään vakavammasta ole kyse. Eikä kotihoidossa niitä tauteja niin paljon tulekaan. Leikkiseuraa saisit isommalle lapselle (eihän pienempi sellaista vielä kaipaa) paremmin vaikka jostain kerhosta, noin satunnaisina päiväkotipäivinä hän tuskin pystyy kaverisuhteita muodostamaan. Minkä ikäinen isosisarus muuten on?

Onhan noilla isä joka ottaa vapaata töistä sitten. Mä en voi olla pois koulusta, kun on niin vähän lähipäiviä, ja niin paljon hommaa. Eikä kerhoja ole täällä, ja nyt ei ole varaa harrastuksiin. 2,5v.

 

["a p"]

Apua, eikö kukaan voi vastata kysymykseen: miten mä rohkasen lasta tai pysyä aiheessa.

Eiköhän täällä ole tätä asiaa mietitty ja sumplittu. Hoitajaa en ota kotiin, en. Enkä laita PPH.

 

[Saman ikäinen]

Eihän tälle vaiheelle voi tehdä mitään muuta kuin olla läsnä, sylittää, halia ja antaa turvan. Lapsikohtaisiahan nuo on kauanko kestävät.

 

["a p"]

Eihän tälle vaiheelle voi tehdä mitään muuta kuin olla läsnä, sylittää, halia ja antaa turvan. Lapsikohtaisiahan nuo on kauanko kestävät.

Niin, ei kai. Mietin vain että mistähän se johtuu. Kiva kun tää tulee just nyt kun varasin pk-paikan. :/ Muutenkin tuntuu pahalta.

 

[viera.s]

[QUOTE="a p";30286393]Onhan noilla isä joka ottaa vapaata töistä sitten. Mä en voi olla pois koulusta, kun on niin vähän lähipäiviä, ja niin paljon hommaa. Eikä kerhoja ole täällä, ja nyt ei ole varaa harrastuksiin. 2,5v.[/QUOTE]

2,5-vuotias ei tarvitse ikätovereiden seuraa, vaan kotihoito on hänellekin vielä paras ratkaisu. Lapsillasi on sitä paitsi niin pieni ikäero, että saavat hyvin toisistaan seuraa. Ja kavereita voi järkätä muutenkin kuin päiväkotipaikan avulla.

Varsinaiseen kysymykseen ei mitään ole mitään muuta konstia kuin odottaa ajan ja läheisyyden tekevän tehtävänsä. Tietysti lapsen terveys kantsii varmistaa, mutta jos mitään vikaa ei siitä löydy, kyse on vaan normaalista takertumisvaiheesta johon auttaa aika. Nyt on tosiaan huono hetki aloittaa päivähoito ja satunnaisissa hoitopäivissä on se ongelma, ettei lapsi edes totu vaan hoitoon jääminen on aina uusi järkytys.

Voisiko isä jäädä osittaiselle hoitovapaalle ja olla kotona noiden lähipäiviesi ajan? Jos vaikka tekisi 4-päiväistä viikkoa ja saisi ajoitettua vapaat sopivasti.

 

[V.ieras]

Asiat on päin persettä, jos sanotaan jo yksivuotiaasta, että on ITSENÄINEN!

 

["a p"]

2,5-vuotias ei tarvitse ikätovereiden seuraa, vaan kotihoito on hänellekin vielä paras ratkaisu. Lapsillasi on sitä paitsi niin pieni ikäero, että saavat hyvin toisistaan seuraa. Ja kavereita voi järkätä muutenkin kuin päiväkotipaikan avulla.

Varsinaiseen kysymykseen ei mitään ole mitään muuta konstia kuin odottaa ajan ja läheisyyden tekevän tehtävänsä. Tietysti lapsen terveys kantsii varmistaa, mutta jos mitään vikaa ei siitä löydy, kyse on vaan normaalista takertumisvaiheesta johon auttaa aika. Nyt on tosiaan huono hetki aloittaa päivähoito ja satunnaisissa hoitopäivissä on se ongelma, ettei lapsi edes totu vaan hoitoon jääminen on aina uusi järkytys.

Voisiko isä jäädä osittaiselle hoitovapaalle ja olla kotona noiden lähipäiviesi ajan? Jos vaikka tekisi 4-päiväistä viikkoa ja saisi ajoitettua vapaat sopivasti.

Ei, isä on esimies asemassa, ja ei pysty olla arkena ottaa vapaata.

Kotihoito ja kotihoito.. Kyllä, mä olen kotihoidon puolella 100% ja meidän lasten ei pitänyt mennä hoitoon vielä vuosiin. Kuitenkin elämäntilanne muuttu, ja mä tartten pari kertaa kuussa apua.

Ihan vain tiedoksi, meidän lapset ei ole koskaan ollut hoidossa, ei ikinä. Meillä ei ole sukua, ei ystäviä, eikä lapsiperhetuttuja tässä ympäristössä.. Mä opiskelen yliopistossa, ja mies tekee vaativaa esimies hommaa toisessa kaupungissa. Ollaan vain me, mies hoitaa iltaisin, ja mä päivisin. Nyt kuitenkin mun tarttee mennä käymään koulussa pari kertaa kuussa. Ja musta lasten on ihan hyvä nähdä välillä muita ihmisiä kuin vain meitä..

 

["a p"]

Asiat on päin persettä, jos sanotaan jo yksivuotiaasta, että on ITSENÄINEN!

Mikä muu sana kuvaamaan sitä, ettei kauheasti ole tarvinnut meitä vanhempia leikkeihin? ON aina viihtynyt hyvin yksin leikeissään isoveljen kanssa. Ja mennyt pitkäksi aikaa omaan huoneeseen leikkimään, ja isoveli leikkii olohuoneessa. On aina ollut reipas ja omatoiminen. Ei kai sille muuta sanaa ole kuvaamaan, kuin itsenäinen.

Miten meidän elämässä on asiat päin peetä?

Ihanko oikeasti meidän perhe on HUONO tai perseestä, kun KAKSI kertaa kuussa vien hoitoon lapset??!?! OIKEASTI? Pitääkö mun nyt jättää opiskelut ja jäädä 100% kotiäidiksi, eikö se 90% riitä?

 

[V.ieras]

Eroahdistusta. Lapsi alkaa tajuamaan, että on oma, itsellinen persoona, ei yhtä äidin kanssa.

Näinkin tästä vaiheesta sanotaan:
Jos mahdollista, älä lähde tämän kehityskauden aikana lapsesi luota pitkiksi ajoiksi – nyt ei kannata suunnitella aikuisten omaa lomaa. Eroahdistus voi alkaa jo puolivuotiaana, mutta huipentuu yleensä 1,5-2 vuoden iässä.

 

["a p"]

Eroahdistusta. Lapsi alkaa tajuamaan, että on oma, itsellinen persoona, ei yhtä äidin kanssa.

Näinkin tästä vaiheesta sanotaan:
Jos mahdollista, älä lähde tämän kehityskauden aikana lapsesi luota pitkiksi ajoiksi – nyt ei kannata suunnitella aikuisten omaa lomaa. Eroahdistus voi alkaa jo puolivuotiaana, mutta huipentuu yleensä 1,5-2 vuoden iässä.

Meidän lapset ei ole ikinä ollut hoidossa, ja mä en ole ollut poissa ikinä missään yötä. Meillä mitään lomia ole, kuin perheen kesken.

Esikoisella ei tätä vaihdetta tullut koskaan :/ Ei vieläkään ole meidän perään. Tuo pienempi muuttui nyt viikko sitten, ja pahenee vain. Tänään istunut kokopäivän sylissä, ja viikon herännyt yöllä syliin. Nukkunut muuten aina kokonaiset yöt hyvin.. Syliä ja läheisyyttä saa ja paljon.

 

[V.ieras]

[QUOTE="a p";30286611]Meidän lapset ei ole ikinä ollut hoidossa, ja mä en ole ollut poissa ikinä missään yötä. Meillä mitään lomia ole, kuin perheen kesken.

Esikoisella ei tätä vaihdetta tullut koskaan :/ Ei vieläkään ole meidän perään. Tuo pienempi muuttui nyt viikko sitten, ja pahenee vain. Tänään istunut kokopäivän sylissä, ja viikon herännyt yöllä syliin. Nukkunut muuten aina kokonaiset yöt hyvin.. Syliä ja läheisyyttä saa ja paljon.[/QUOTE]

Eroahdistus tulee jonkinasteisena jokaiselle lapselle. Esikoinen on sitten teillä tuon vaiheen ohittanut melko kivuttomasti.

Ootko muuten varma ettei hampaat tai korvat vaivaa? Oot koittanut, että helpottaako särkylääkkeellä?

Meillä poika nyt 1v5kk. Ja eroahdistuksesta kärsinyt nyt jonkin aikaa. Pahimpina päivinä mä käyn veskissäkin taapero sylissä.

 

[Rauhoitu nyt]

2 kertaa kuussa ei ole mikään hyvä aika olla päiväkodissa, varsinkaan jos erot on vaikeita.

Jos on ihan vaikein äidissä kiinniolokausi, en aloittaisi päivähoitoa vielä. Mikäli siis mahdollista odottaa vaikka jouluun. 2,5v on hänkin aika pieni joten keksisin muuten paikkoja missä voisi tavata muita lapsia.

Jos päivähoidonaloitus kuitenkin on ajankohtainen, kysyisin henkilökunnalta mitä mieltä he ovat hoitoajoista. Joku 2-3 lyhyttä päivää viikossa on usein ollut se suositeltu vaihtoehto. Säilyy rytmi, pysyvät mukana porukassa eikä eroaminen äidistä kerkeä tulla pitkillä vapailla niin vaikeaksi, samalla välttyy pitkiltä hoitopäiviltä ja kerkeää viettää aikaa kotonakin.

 

["1234"]

Luulisin että kuuluu ikää. Meillä ollut molempien lasten kohdalla tuommoinen kausi ja on mennyt ohi. Susittelen kanssa että lapset eivät olisi vain kerran-kaksi kuussa hoidossa vaan kaksi päivää viikossa (sim 5 hh/pv) ja sitten koulupäivinä pidemät jos tarpeen, muutenhan on joka kerta sopeutuminen päiväkotiin uudelleen ja hyvin ne siellä päiväkodissa selviää.

 

["a p"]

[QUOTE="1234";30286654]Luulisin että kuuluu ikää. Meillä ollut molempien lasten kohdalla tuommoinen kausi ja on mennyt ohi. Susittelen kanssa että lapset eivät olisi vain kerran-kaksi kuussa hoidossa vaan kaksi päivää viikossa (sim 5 hh/pv) ja sitten koulupäivinä pidemät jos tarpeen, muutenhan on joka kerta sopeutuminen päiväkotiin uudelleen ja hyvin ne siellä päiväkodissa selviää.[/QUOTE]

Tarkoitus oli että mä oon koulussa 2 joka toinen viikko 9-16 ja joka toinen viikko laitan 9-14 päiväkotiin 2 kertaa, niin pääsen opiskelemaan kunnolla kotona. Päikky on tossa tien toisella puolella onneksi.

 

["a p"]

[QUOTE="a p";30286666]Tarkoitus oli että mä oon koulussa 2 joka toinen viikko 9-16 ja joka toinen viikko laitan 9-14 päiväkotiin 2 kertaa, niin pääsen opiskelemaan kunnolla kotona. Päikky on tossa tien toisella puolella onneksi.[/QUOTE]

Kahtena päivänä peräkkäin joka toinen viikko, olen koulussa.

 

[V.ieras]

[QUOTE="1234";30286654]hyvin ne siellä päiväkodissa selviää.[/QUOTE]

No jaa.. Eipä välttämättä.

Jos ap.n lapsi nyt on siinä vaiheessa ettei kestä kovia ääniä, melua tai rajuja leikkejä, niin ei se pk:ssa parane. Siellähän vasta hälinää onkin. Eikä ole äidin turvallista syliä johon kiivetä.

Että jos vaan mahdollista, niin kannattaa venyttää sitä hoitoon laittamista vaikkapa vuodella vielä.

 

["a p"]

No jaa.. Eipä välttämättä.

Jos ap.n lapsi nyt on siinä vaiheessa ettei kestä kovia ääniä, melua tai rajuja leikkejä, niin ei se pk:ssa parane. Siellähän vasta hälinää onkin. Eikä ole äidin turvallista syliä johon kiivetä.

Että jos vaan mahdollista, niin kannattaa venyttää sitä hoitoon laittamista vaikkapa vuodella vielä.

Eipä ole mahdollista enää venyttää.

 

["a p"]

Ikinä, ei ikinä ole hyvä! Mä toimin PPH:na ja tarkoitus oli olla pitkään kotona, ettei välttämättä pk:seen tartte ikinä mennä lasten. Tai että kotiin hoitaja, ja siitä sain kuulla ihan hirveästi valitusta, aivan järkyttävästi.

Nyt mä itken täällä, kun en tiedä mikä on hyvä. Mä luulin että oon ollut hyvä äiti, etten ole hoitoon ikinä lapsia laittanut, opiskellut kotona ja ollut lähellä. Nyt kun tartten apua pari kertaa viikossa, on se huono. jos mä palkkaan kotiin hoitajan, saan kuulla siitäkin paskaa "lapsilla ei ole leikkitovereita". Päiväkoti on paha, kotihoito on paha, hoitaja on paha.. Mä en pysty tehä mitään oikein! Mä en tiedä mitä tehdä. Mulla ei ole KETÄÄN auttamassa. Ainoastaan mies, jolla on tärkeä työ. Mä en pysty kohta tähän hemmetin äitiyteen enää. MÄ EN JAKSA TÄTÄ ARVOSTELUA!!

 

[V.ieras]

[QUOTE="a p";30286684]Eipä ole mahdollista enää venyttää.[/QUOTE]

No sitten sä viet sen lapsen sinne hoitoon. Ei siinä sen kummempaa.
Itkulle ja turvattomuudelle mitä lapsi hoidossa tuntee, et mitään voi.

Mutta koita sitten kestää lapsen kiukunpuuskat ja ripustautuminen suhun. Sitä nimittäin on luvassa.

Elämä on valintoja täynnä

Tsemppiä teille.