Koska olen nainen, olen varmasti "päässyt vähemmällä " kuin jos olisin ollut poika.
Sain olla vapaa, koska kävin pientä koulua. sain sen huomion mitä tarvitsin, mutta nyt en tarkoita mitään erityshuomiota, vaan että oli aikaa kysellä kuulumisia ja tietää lapsien taustoja. Eli kohdata lapsi.
Sain tosi hyvän pohjan alakoulunpuolella...yläkoulussa oikeastaan huomattiin "erikoisuuteni", mutta koska olen ollut aina kiltti, en polttanut, juonut tms. olin vain tyttö joka oli vilkas, huolimaton, sosiaalisesti älykäs, luova ja taiteellisesti lahjakas. Sain olla "boheemi".
Koska on se sisäinen levottomuus, kaaos ja kyvyttömyys hallita aikaa, järjestystä on se usein pään sisä -ja ulkopuolista. Mun "heikkolenkki" on tunteet, kun rakastun, vihastun, itken..se on niin tunnerankka kokemus että...vanhempana olen oppinut tasoittamaan itseäni.
Mutta on kasvatuksella merkitys.
Meillä oli kotona säännöt, joista ei poikettu. PISTE.
Minulla on ollut vapauksia, omaa rahaa, omia menoja..pelkäsin menettäväni kaikki edut, jos mokaan.Ja tätä painotettiin kotona.
Jos mokaat, oma raha loppuu siihen paikkaan.
Uskon, että jos vanhempani olisivat olleet minua kohtaan löyhempiä, en olisi menestynyt elämässä. Minulla on aina ollut suuria tarpeita riippuvuuteen..onneksi en koskaan ole päätynyt edes kokeilemaan huumeita. Mieli on tehnyt ja sekin on seurausta tästä "aivojen toisenlaisesta toiminnasta". Tupakkaa poltin kauan ja siitä eroon pääseminen oli ihan helvettiä. Nuoruudessa oli kyllä tosi kosteita aikoja, uskon juoneeni viinaa silloin koko elämäni edestä. Juon vain joskus viiniä. Humalassa olen niin sekaisin, kaikki rajat lakkaa olemasta. Kaikki.
ADHD/ADD on asia joka on ominaisuus. Pitää vain jotenkin oppia itsensä että osaa elää sen kanssa. Raha on vielä "ongelma"..vaikka olen aikuinen ja töissä, en vaan aina "osaa" toimia järkevästi.
Teksi on varmasti ihan älytöntä henkilölle, jonka mielestä asiat on vaan joko niin tai näin.
Itse ajattelen, että juuri siksi millainen olen, olen tässä. Kaikki mitä tapahtui vaikuttaa tähän hetkeen. En muuttaisi mitään, edes niitä idioottisekoiluja.
Ymmärrän paremmin nuoria, ymmärrän poikia, tyttöjä, ahdistusta, kasvua..epävarmuutta, häpeää.. ymmärrän kasvukipuja.
Aina on niitä lapsia, jotka ovat saaneet enemmän keppiä kuin porkkaanaa ja yleensä he ovat niitä lapsia, jotka häiritsevät kaikissa tilanteissa. Toiset häiritsijät, ovat niitä, jotka eivät ole kotona saaneet tarpeekseen huomiota.
ELI: en ole koskaan huudellut luokassa, haistatetuulu, kiipeillyt ikkunoissa...repinyt verhoja seinästä..ja mitä näitä nyt on "tyypillisiä ADHD tapoja". Meidän luokan "tavikset" oli enemmän häiriöksi kuin minä.