Onko seksi tosiaan pitkän parisuhteen perusta?

Ainakin c, e, g, h. Niistä voisin sentäs huomauttaa tai valittaa. Siitä, jos toinen taas ei enää halua, ei oikein voi valittaa. Tai tietysti voi mutta sit toinen alkaa stressata sitä ja haluaa vielä vähemmän ja noidankehä on valmis...

Mulle on tottavie tärkeintä suhteessa se, että saan halauksia, hellyyttä ja seksiä. Mä haluan tuntea olevani rakastettu ja haluttu. Kotityöt ja rahajutut sun muut ovat toisarvoisia ihmissuhteessa.

Eipä siinä sen kummempaa.

 

Unohdit listasta kohdan 9: Rakkaussuhde jonkun muun kanssa. Seksisuhde voi olla ilman parisuhdettakin ja ilman rakkautta, mutta rakkaussuhde melkein poikkeuksetta on parisuhde tai siihen verrattava, sisälsi se sitten seksiä tai ei. Joten sanoisi, että pitkän parisuhteen perusta on rakkaus ja kumppanuus. Seksi ei ole parisuhteen perusta, vaikka useimmiten se onkin tärkeä ja olennainen osa sitä.

Mitä mieltä olette. Voiko hyvän ystävän , siskon tai serkun kanssa avioitua? Rakkauttahan on myös ihmissuhteissa, jotka ovat parisuhteen kaltaisia, mutta niissä ei missään muotoa ole seksiä vaan rakkaus on sisarellista. Mikä muu erottaa nämä rakkaussuhteet parisuhteesta kuin seksi?

 

Eikö sun parisuhde eroa muista rakkaussuhteista muuten kuin seksin perusteella? Istut sun siskon kanssa sylikkäin illat sohvalla ja suunnittelet tulevaisuutta?

Joku ei voinut kuvitella tilannetta jossa ei olisi seksiä, joten kerrompa yhden tilanteen jossa olen ollut: monikkoraskaus erittäin suurella ennenaikaisuuden riskillä. Sairaalassa makasin 8 viikkoa vuodelevossa ja sitä ennen kotona pari viikkoa ilman seksiä jatkuvien supistusten vuoksi. Yhteensä 10 viikkoa jolloin seksi ei kummallakaan edes käynyt mielessä kun pelättiin yhdessä säilyykö meidän lapset hengissä tai saavatko ennenaikaisuuden vuoksi vammoja. Sitten lapset syntyivät, jolloin asuttiin vauvateholla 4 viikkoa perhehuoneessa vauvojen kanssa jatkuvan seurannan alla. Eli yhteensä 14 viikkoa ilman seksiä ja ei ottanut lujille kummallakaan

 

Mitä nyt näitä vastauksia olen lukenut, niin näyttäisi että ihmisiä on periaatteessa kahdenlaisia:

1. Niitä, joille toimiva seksi on edellytys rakkaudelle ja toimivalle parisuhteelle
2. Niitä, joille rakkaus ja toimiva parisuhde ovat edellytyksiä toimivalle seksille

Ongelmia tulee, jos nämä erityyppiset ihmiset pariutuvat keskenään.

 

Mitä nyt näitä vastauksia olen lukenut, niin näyttäisi että ihmisiä on periaatteessa kahdenlaisia:

1. Niitä, joille toimiva seksi on edellytys rakkaudelle ja toimivalle parisuhteelle
2. Niitä, joille rakkaus ja toimiva parisuhde ovat edellytyksiä toimivalle seksille

Ongelmia tulee, jos nämä erityyppiset ihmiset pariutuvat keskenään.

Näin näyttää olevan. Onneksi minä ja mieheni kuulumme molemmat 2-tyyppiin.

 

Mitä mieltä olette. Voiko hyvän ystävän , siskon tai serkun kanssa avioitua? Rakkauttahan on myös ihmissuhteissa, jotka ovat parisuhteen kaltaisia, mutta niissä ei missään muotoa ole seksiä vaan rakkaus on sisarellista. Mikä muu erottaa nämä rakkaussuhteet parisuhteesta kuin seksi?

Siskon kanssa ei, koska laki. Mutta muut onnistuvat Vakavasti puhuen, tuohan riippuu ihan siitäkin, mikä merkitys avioliitolla on itselle. Mutta kyllä ainakin minulle parisuhteessa oleva rakkaus on erilaista kuin sisaruksia tai ystäviä kohtaan tuntemani rakkaus. Ongelma on ehkä se, että näistä kaikista käytetään samaa sanaa, vaikka jokainen oikeastaan on erilaista rakkautta, eri tunne (ja toki ne voivat muistutta toisiaan monessa mielessä). Muista poiketen parisuhteeseen liittyy nimenomaan romanttinen rakkaus, ja useimmiten ajatus, että sitä rakkautta on vain yhteen ihmiseen. Toisin kuin esim. ystäviä voi olla useampia. Ja eihän seksi mitenkään välttämättä erota esim. ystävää elämänkumppanista, koska voihan ystävän tai kaverin kanssa olla seksiä. Miksei vaikka siskonkin, mutta varmaan harvemmin niin.

Ja vaikka seksi olisikin ainoa asia, joka erottaisi parisuhteen noista muista, niin ei se silti sitä tarkoita, että se olisi parisuhteen perusta. Kyllähän esim. yhteinen asunto on yleensä vain elämänkumppanin kanssa, mutta ei varmaan asuntoa voi pitää kuitenkaan suhteen perustana.

Sitä paitsi aseksuaalillakin voi olla parisuhde, vaikkei hän haluaisi seksiä ollenkaan.

 

Kyllä, seksuaalinen yhteensopivuus on pitkän liiton edellytys, yksi monista, mutta mikäs minä olen vastaamaan, kun olemme olleet naimisissa vasta 34 vuotta.

 

Mutta kyllä ainakin minulle parisuhteessa oleva rakkaus on erilaista kuin sisaruksia tai ystäviä kohtaan tuntemani rakkaus. Ongelma on ehkä se, että näistä kaikista käytetään samaa sanaa, vaikka jokainen oikeastaan on erilaista rakkautta, eri tunne (ja toki ne voivat muistutta toisiaan monessa mielessä). Muista poiketen parisuhteeseen liittyy nimenomaan romanttinen rakkaus, ja useimmiten ajatus, että sitä rakkautta on vain yhteen ihmiseen. Toisin kuin esim. ystäviä voi olla useampia. Ja eihän seksi mitenkään välttämättä erota esim. ystävää elämänkumppanista, koska voihan ystävän tai kaverin kanssa olla seksiä. Miksei vaikka siskonkin, mutta varmaan harvemmin niin.

Ja vaikka seksi olisikin ainoa asia, joka erottaisi parisuhteen noista muista, niin ei se silti sitä tarkoita, että se olisi parisuhteen perusta.

Jo Platon jakoi rakkauden kolmeen lajiin: eros (haluava rakkaus), filia (veljellinen rakkaus) ja agape (uhrautuva rakkaus). Näiden lisäksi monesti mainitaan vielä amor (romanttinen rakkaus). Meillä tosiaankin on vain yksi sana näitä kaikkia varten.

Nähdäkseni kaikkia näitä tarvitaan hyvässä, pitkässä parisuhteessa, mutta näiden tärkeys voi vaihdella parista riippuen, ja samallakin parilla eri aikoina.

 

Joku ei voinut kuvitella tilannetta jossa ei olisi seksiä, joten kerrompa yhden tilanteen jossa olen ollut: monikkoraskaus erittäin suurella ennenaikaisuuden riskillä. Sairaalassa makasin 8 viikkoa vuodelevossa ja sitä ennen kotona pari viikkoa ilman seksiä jatkuvien supistusten vuoksi. Yhteensä 10 viikkoa jolloin seksi ei kummallakaan edes käynyt mielessä kun pelättiin yhdessä säilyykö meidän lapset hengissä tai saavatko ennenaikaisuuden vuoksi vammoja. Sitten lapset syntyivät, jolloin asuttiin vauvateholla 4 viikkoa perhehuoneessa vauvojen kanssa jatkuvan seurannan alla. Eli yhteensä 14 viikkoa ilman seksiä ja ei ottanut lujille kummallakaan

Meillä on teetetty sterilisaatio ja jääty vapaaehtoisesti lapsettomiksi kun ajatus siitä, että seksielämä väljähtyisi tai menisi jäihin jopa pariksi vuosikymmeneksi on niin kauhea. Harrastamme siis sen sorttista seksiä, että ei onnistuisi lasten kotona ollessa mihinkään kellonaikaan.

Jopa todella hengenvaarallinen läheltäpiti-terveydentilanne ei muuttanut seksielämää (kun liikaa turruttavia lääkkeitä vähän säädettiin) kun harrastettiin sitten senkin edestä, jos henki vaikka lähtee Ja helpottihan se tuskiakin kyllä ja toi lohtua aivan kauheassa tilanteessa. Se on rakkautta puhtaimmassa ja kokonaisvaltaisimmassa muodossa ja se hillitön jumalointi, rakastaminen ja palvonta mitä puolisoa kohtaan tuntee seksin aikana.. Se on varmaan jotain samankaltaista kuin mitä jotkut himo-hurmiouskovaiset tuntevat jumalastaan. Elämän nautinnollisin ja kaunein asia ja lahja, joka on niin erityistä vain ja ainoastaan sen tärkeimmän ihmisen kanssa.

 

Mitä nyt näitä vastauksia olen lukenut, niin näyttäisi että ihmisiä on periaatteessa kahdenlaisia:

1. Niitä, joille toimiva seksi on edellytys rakkaudelle ja toimivalle parisuhteelle
2. Niitä, joille rakkaus ja toimiva parisuhde ovat edellytyksiä toimivalle seksille

Ongelmia tulee, jos nämä erityyppiset ihmiset pariutuvat keskenään.

Aivan. Tyypin 1 ihmiset ovat miehiä ja tyypin 2 naisia.

 

[QUOTE="nymfo";30272643]Meillä on teetetty sterilisaatio ja jääty vapaaehtoisesti lapsettomiksi kun ajatus siitä, että seksielämä väljähtyisi tai menisi jäihin jopa pariksi vuosikymmeneksi on niin kauhea. Harrastamme siis sen sorttista seksiä, että ei onnistuisi lasten kotona ollessa mihinkään kellonaikaan.[/QUOTE]

No sitä en usko hetkeäkään, että pelkkien kuonokoppa-kahle-spanking-sessioiden tai mitä nyt sitten mahdatkaan tarkoittaa, takia olisi menty sterilisaatioon, vaan kyllä te varmaan olette lapsettomuuspäätöksen tehneet ihan vaan siksi, että ette ole halunneet lapsia

Kyllä monella perheellisellä on vaikka minkälaista seksiä, tosin lasten aikana se joskus vaatii järjestelyjä.

[QUOTE="nymfo";30272643]Jopa todella hengenvaarallinen läheltäpiti-terveydentilanne ei muuttanut seksielämää (kun liikaa turruttavia lääkkeitä vähän säädettiin) kun harrastettiin sitten senkin edestä, jos henki vaikka lähtee Ja helpottihan se tuskiakin kyllä ja toi lohtua aivan kauheassa tilanteessa. Se on rakkautta puhtaimmassa ja kokonaisvaltaisimmassa muodossa ja se hillitön jumalointi, rakastaminen ja palvonta mitä puolisoa kohtaan tuntee seksin aikana.. Se on varmaan jotain samankaltaista kuin mitä jotkut himo-hurmiouskovaiset tuntevat jumalastaan. Elämän nautinnollisin ja kaunein asia ja lahja, joka on niin erityistä vain ja ainoastaan sen tärkeimmän ihmisen kanssa.[/QUOTE]

Ymmärrän tuon jumalointi-kohdan, mutta olen itse kokenut sitä muutenkin kuin vain seksin aikana.

 

[QUOTE="aslak";30272652]Aivan. Tyypin 1 ihmiset ovat miehiä ja tyypin 2 naisia.[/QUOTE]

Paitsi että mä olen nainen. Ja noista ennemmin ykkösen kannalla. Mutta, tietty on mahdollista että sittenkin olen mies. Vai onko?

 

Paitsi että mä olen nainen. Ja noista ennemmin ykkösen kannalla. Mutta, tietty on mahdollista että sittenkin olen mies. Vai onko?

Olet Bii, jote seksuaaliviettisi muistuttaa hiemen miehen seksuaaliviettiä.

 

[QUOTE="aslak";30272664]Olet Bii, jote seksuaaliviettisi muistuttaa hiemen miehen seksuaaliviettiä.[/QUOTE]

Jeps, näin se saattaa olla.

 

[QUOTE="aslak";30272652]Aivan. Tyypin 1 ihmiset ovat miehiä ja tyypin 2 naisia.[/QUOTE]

Meillä minä olen 1 ja mies on 2. Ja hyvin toimii

 

Jeps, näin se saattaa olla.

Vitsi... Totta kai poikkeuksia on, mutta kyllä voi yleistää että mies tarvitsee seksiä rakastaakseen ja nainen tarvitsee rakkautta halutakseen seksiä.

 

[QUOTE="aslak";30272682]Vitsi... Totta kai poikkeuksia on, mutta kyllä voi yleistää että mies tarvitsee seksiä rakastaakseen ja nainen tarvitsee rakkautta halutakseen seksiä.[/QUOTE]

Joo, meitä tosiaan on moneen lähtöön. Meillä juttu taitaa mennä niin, että kumpikin tarvitaan sekä rakkautta että seksiä jotta uskotaan suhteen olevan kunnossa. Ainakin kolme halausta päivässä ja vähintään kolmesti seksiä viikossa niin sit ollaan tyytyväisiä.

 

[QUOTE="aslak";30272682]Vitsi... Totta kai poikkeuksia on, mutta kyllä voi yleistää että mies tarvitsee seksiä rakastaakseen ja nainen tarvitsee rakkautta halutakseen seksiä.[/QUOTE]

Ehkä vois ajatella, että ihmiset noin yleisesti ottaen ovat erilaisia, ja noiden kahden määritelmän lisäksi on olemassa muitakin. En itse tunnista itseäni (tai miestänikään) kummastakaan noista.

 

Jo Platon jakoi rakkauden kolmeen lajiin: eros (haluava rakkaus), filia (veljellinen rakkaus) ja agape (uhrautuva rakkaus). Näiden lisäksi monesti mainitaan vielä amor (romanttinen rakkaus). Meillä tosiaankin on vain yksi sana näitä kaikkia varten.

Nähdäkseni kaikkia näitä tarvitaan hyvässä, pitkässä parisuhteessa, mutta näiden tärkeys voi vaihdella parista riippuen, ja samallakin parilla eri aikoina.

ennen kun eroaminen oli mahdollista, olen kuullut useammankin pariskunnan kertoneen rakkautensa olevan sisarellista. Voiko parisuhde perustua veljelliseen rakkauteen? Kuten yllä joku kertoi kaksoisraskaudestaan, voi parisuhteessa olla jaksoja, jolloin seksiä ei ole ja kun tässätapauksessaki jakso loppui himotkin palasivat ja kun lapsetkin kasvavat, on enemmin aikaa romantiikallekin. Mutta jos himoa ja seksiä ei ole vuosiin, riittääkö pelkkä romantiikka vai muuttuuko rakkaus veljelliseksi?

 

Aloituksesta tuli ensimmäisenä mieleen (en lukenut nyt ketjua), että pitkän parisuhteen perusta on yhtenäiset toiveet suhteelta. Seksi voi toisille olla se juttu ja toisilla on pitkän parisuhteen perusta jokin muu.

 

ennen kun eroaminen oli mahdollista, olen kuullut useammankin pariskunnan kertoneen rakkautensa olevan sisarellista. Voiko parisuhde perustua veljelliseen rakkauteen? Kuten yllä joku kertoi kaksoisraskaudestaan, voi parisuhteessa olla jaksoja, jolloin seksiä ei ole ja kun tässätapauksessaki jakso loppui himotkin palasivat ja kun lapsetkin kasvavat, on enemmin aikaa romantiikallekin. Mutta jos himoa ja seksiä ei ole vuosiin, riittääkö pelkkä romantiikka vai muuttuuko rakkaus veljelliseksi?

Toistan itseäni:

Nähdäkseni kaikkia näitä tarvitaan hyvässä, pitkässä parisuhteessa, mutta näiden tärkeys voi vaihdella parista riippuen, ja samallakin parilla eri aikoina.

Eli jos jokin puuttuu, onko sitten enää kyse hyvästä parisuhteesta vai jostakin muusta? Tämähän on sitten jokaisen itse ratkaistava, mikä riittää, millä pärjää, mihin tyytyy.

 

Toistan itseäni:

Nähdäkseni kaikkia näitä tarvitaan hyvässä, pitkässä parisuhteessa, mutta näiden tärkeys voi vaihdella parista riippuen, ja samallakin parilla eri aikoina.

Eli jos jokin puuttuu, onko sitten enää kyse hyvästä parisuhteesta vai jostakin muusta? Tämähän on sitten jokaisen itse ratkaistava, mikä riittää, millä pärjää, mihin tyytyy.

Näin on, mutta olisi kiva kuulla miten muilla on. Itse en voisi elää suhteessa, jossa ei ole seksiä ja jos se seksi jostain syystä loppuu, niin riittääkö romantiikkaa, vaikka seksi loppuisi?

 

Näin on, mutta olisi kiva kuulla miten muilla on. Itse en voisi elää suhteessa, jossa ei ole seksiä ja jos se seksi jostain syystä loppuu, niin riittääkö romantiikkaa, vaikka seksi loppuisi?

Joskus oon miettinyt, että onkohan kyse tästä, kun joku vanha pari eroaa. Ja mitenhän ne parit, joissa toinen on merkittävästi vanhempi (esim. 20 v tai yli)?

 

Näin on, mutta olisi kiva kuulla miten muilla on. Itse en voisi elää suhteessa, jossa ei ole seksiä ja jos se seksi jostain syystä loppuu, niin riittääkö romantiikkaa, vaikka seksi loppuisi?

Minun kohdalla se romantiikkakin kääntyisi kamalaksi pidemmän ja ilman sen kummempaa syytä olevan seksittömyyden myötä. Jokainen kosketus, halaus, läheisyys muutenkin olisi tuskaa kun kiihottuisi kuitenkin heti. Ja mulla alkaa ihan fyysisesti sattua jos kiihotun niin voimakkaasti ja mitään ei tapahdu. Siinä menee yöunet ja kaikki. Sitten alkaisi kaihtamaan sitä kosketusta ja lähellä oloakin jo, suojellakseen itseään. Lopulta katkeroituisi jo toiselle niin paljon omasta riittämättömyydentunteesta, jatkuvasta seksinnälässä kituuttelusta ja turhista toiveista ja haaveista, että rakkauskin alkaisi kuihtua ja kuolla ajan myötä kun alkaisi kokea itsensä ja seksuaalisuutensa likaiseksi ja vääräksi asiaksi, jolle ei parisuhteessa ole enää sijaa.

 

En pysty ymmärtämään mikä seksissä on niin ihmeellistä. En ole täysin aseksuaali, eikä puolisonikaan, mutta meille ei ole ollut kovinkaan kummoinen rutistus olla jopa yli vuosi ilman seksiä. Sitten kun molemmat oikeasti haluavat, on seksi varsin tajunnanräjäyttävää. Siltikään sitä ei osaa kaivata, puhumattakaan siitä, että se olisi tarve. Lasta kun yritettiin niin se pari kertaa kuussa ovulaation aikaan alkoi olla molemmille ihan liikaa. Onneksi tärppäsi puolen vuoden yrityksen jälkeen, nyt onkin mennyt taas kohta vuosi ilman.

Täytyy vaan osata valita puoliso niin, että halut kohtaavat, olivat ne minkälaiset tahansa. Ja ihan turha nyt tulla väittämään, että mikään mies ei ole tuollaiseen tyytyväinen. Meitä mahtuu tänne pallolle kaikenlaisia, jopa sellaisia joiden olemassaoloon ette usko