Sniitu
Onko sua koskaan jätetty yhtäkkiä, ilman varotusta, ilman mitään näkyviä syitä tai enteitä, ilman selityksiä, keskustelua, hyvästejä?
Mun puolitoista vuotta kestänyt suhde päättyi just niin. Kaikki on ollut aivan hyvin, rakkaus on koko ajan vain syventynyt, ei asuttu vielä yhdessä mutta kaavailimme ilman painetta että vuoden sisällä vois kattella sitäkin puolta. Ei riitoja, ei läheisyysvajetta, ei mitään ikävää. Osoitimme rakkauden joka päivä, puolin ja toisin, puhuimme asioista joita tekisimme kahden vuoden tai 10 vuoden kuluttua tms. Molemmilla omaa tilaa ja aikaa. Parisuhde tuntui napakympiltä.
Sitten yhtäkkiä miehen kaveri tulee hakemaan hänen kamansa pois. Sanoo ettei toimi minään viestinviejänä eikä puhu kaverinsa puolesta, vie ainoastaan kamat. Soittelin ja viestittelin itkien kymmeniä kertoja miehelle. Joskus kuuden tunnin kuluttua tuli vain lyhyt viesti: ethän ota enää yhteyttä, kaikkea hyvää.
"Kaikkea hyvää". Sekin vielä.
Soitin hänen äidilleen, joka kuulosti hämmentyneeltä ja sanoi, ettei tiedä mitään eikä muutenkaan puutu asioihin. Oli tosi ystävällinen ja lämmin, niinku aina, ei selvästikään tajunnut mistä on kyse. Oletti vaan että meillä on ollut joku riita josta nyt tuli turhaa dramaa, mutta kun ei oo ollut.
Miten tällasesta selviää? Miten jatkaa elämää, miten luottaa mihinkään taas? Tästä ei jäänyt käteen edes mitään, mistä vois ottaa opiksi ja tehä jotenkin erilailla tai muuttaa itessä.
Mun puolitoista vuotta kestänyt suhde päättyi just niin. Kaikki on ollut aivan hyvin, rakkaus on koko ajan vain syventynyt, ei asuttu vielä yhdessä mutta kaavailimme ilman painetta että vuoden sisällä vois kattella sitäkin puolta. Ei riitoja, ei läheisyysvajetta, ei mitään ikävää. Osoitimme rakkauden joka päivä, puolin ja toisin, puhuimme asioista joita tekisimme kahden vuoden tai 10 vuoden kuluttua tms. Molemmilla omaa tilaa ja aikaa. Parisuhde tuntui napakympiltä.
Sitten yhtäkkiä miehen kaveri tulee hakemaan hänen kamansa pois. Sanoo ettei toimi minään viestinviejänä eikä puhu kaverinsa puolesta, vie ainoastaan kamat. Soittelin ja viestittelin itkien kymmeniä kertoja miehelle. Joskus kuuden tunnin kuluttua tuli vain lyhyt viesti: ethän ota enää yhteyttä, kaikkea hyvää.
"Kaikkea hyvää". Sekin vielä.
Soitin hänen äidilleen, joka kuulosti hämmentyneeltä ja sanoi, ettei tiedä mitään eikä muutenkaan puutu asioihin. Oli tosi ystävällinen ja lämmin, niinku aina, ei selvästikään tajunnut mistä on kyse. Oletti vaan että meillä on ollut joku riita josta nyt tuli turhaa dramaa, mutta kun ei oo ollut.
Miten tällasesta selviää? Miten jatkaa elämää, miten luottaa mihinkään taas? Tästä ei jäänyt käteen edes mitään, mistä vois ottaa opiksi ja tehä jotenkin erilailla tai muuttaa itessä.