Onko seksi tosiaan pitkän parisuhteen perusta?

Tuota lausetta kuulee sanottavan nykyään usein. Ja sille harmaalle joka kohta tulee väittämään että olen fiksoitunut seksiin kun teen taas seksiaiheisen aloituksen, niin voit katsoa mun tiedoista mun tekemät aloitukset, niistä tosi harva käsittelee seksiä.

Ja tällä aloituksella EI ole tekemistä kristillisyyden kanssa, tiedän monia kristittyjä pareja joilla on oikein antoisa seksielämä. Itse en ole megahalukas mutta kun tiedän että mieheni on viriili niin multa lohkeaa sille ihan kivasti, sit välillä ollaan ihan poikki ja mieskin tuskailee että "ei kyllä jaksa tänä iltana."

Seksi on ihanaa, mutta onko se liiton perusta?

Minkä näistä valitsisit vaikkapa parin vuoden ajaksi?

a) puoliso muuttuu haluttomaksi ilman selkeää syytä ja seksiä on 1-2 kk välein
b) halauksia, helliä sanoja ja pusuja on enää vain 1-2 kk välein
c) puolisolla pari äijäreissua vuodessa vaikkapa Leville, ei hiisku niistä kysyttäessä mitään
d) puhutte vain pakolliset: työasiat, kumpiko menee vanhempainiltaan, imuroi lattian jne. plus sovitte lasten harrastuskuskaamiset
e) puoliso elää yli varojensa, ostaa vuodessa vaikka ylikalliin sterosetin, telkkarin ja moottoripyörän vaikka sitten sä joudut tinkimään muun perheen varannoista
f) puoliso selkeästi pakoilee arkea eli jää arkipäivinä ylitöihin ilman selkeää syytä, salille tai tuopilliselle vaikka olet kotona ihan puhki (siis salillakäyminen ei ole mulle ongelma mutta että joka arki-ilta on siellä)
g) ennen kohtuudella alkoholia ottanut puoliso alkaa ottamaan 2-3 tölkkiä illassa
h) puoliso viettää 2-3 h illasta pelaten (noo, jotkut on joskus tuon verran Kaksplussalla :ashamed ja sulle kertyy kotityöt
i) puoliso kertoo 2-3 kertaa vuoteen tylysti että "hyi kun olet lihonut, saisit laihduttaa"
j) puoliso ei vietä lasten kanssa aikaa, muuta kuin tv:n ääressä, kerran kuussa lähtee lenkille/harrastamaan/piirtää/pelaa lautapeliä heidän kanssa

...voisin jatkaa listaa vaikka kuinka. Mulla palaisi käpy kaikista noista ensin, ennen sänkykamarielämää.

 

Sä sait aikaisiksi tehdä tästä avauksen. Mä mietin samaa, kun tää on nyt ollut niin tapetilla, mutta en jaksanut.

(PS: Mä valitsisin noista vaihtoehdoista ton a:n varmaan. Mutta varmaan yrittäisin myös selvitellä sitä syytä ennemmin tai myöhemmin...)

 

Mä en jaksa lukea kaikkia vaihtoehtoja mutta olen vahvasti sitä mieltä, että seksi on tärkeä osa parisuhdetta mutta ei pitkän suhteen perusta. Vuosien varrella se perusta on luotu muilla asioilla kuin pelkällä seksillä

 

Mä sanoisin että läheisyys on se yksi tärkeimmistä, siis tunnetasolla. Etääntyminen olisi kamalaa.

 

Kohdat b-j ovat suoria seurauksia a:sta.

 

Tuota lausetta kuulee sanottavan nykyään usein. Ja sille harmaalle joka kohta tulee väittämään että olen fiksoitunut seksiin kun teen taas seksiaiheisen aloituksen, niin voit katsoa mun tiedoista mun tekemät aloitukset, niistä tosi harva käsittelee seksiä.

Ja tällä aloituksella EI ole tekemistä kristillisyyden kanssa, tiedän monia kristittyjä pareja joilla on oikein antoisa seksielämä. Itse en ole megahalukas mutta kun tiedän että mieheni on viriili niin multa lohkeaa sille ihan kivasti, sit välillä ollaan ihan poikki ja mieskin tuskailee että "ei kyllä jaksa tänä iltana."

Seksi on ihanaa, mutta onko se liiton perusta?

Minkä näistä valitsisit vaikkapa parin vuoden ajaksi?

a) puoliso muuttuu haluttomaksi ilman selkeää syytä ja seksiä on 1-2 kk välein
b) halauksia, helliä sanoja ja pusuja on enää vain 1-2 kk välein
c) puolisolla pari äijäreissua vuodessa vaikkapa Leville, ei hiisku niistä kysyttäessä mitään
d) puhutte vain pakolliset: työasiat, kumpiko menee vanhempainiltaan, imuroi lattian jne. plus sovitte lasten harrastuskuskaamiset
e) puoliso elää yli varojensa, ostaa vuodessa vaikka ylikalliin sterosetin, telkkarin ja moottoripyörän vaikka sitten sä joudut tinkimään muun perheen varannoista
f) puoliso selkeästi pakoilee arkea eli jää arkipäivinä ylitöihin ilman selkeää syytä, salille tai tuopilliselle vaikka olet kotona ihan puhki (siis salillakäyminen ei ole mulle ongelma mutta että joka arki-ilta on siellä)
g) ennen kohtuudella alkoholia ottanut puoliso alkaa ottamaan 2-3 tölkkiä illassa
h) puoliso viettää 2-3 h illasta pelaten (noo, jotkut on joskus tuon verran Kaksplussalla :ashamed ja sulle kertyy kotityöt
i) puoliso kertoo 2-3 kertaa vuoteen tylysti että "hyi kun olet lihonut, saisit laihduttaa"
j) puoliso ei vietä lasten kanssa aikaa, muuta kuin tv:n ääressä, kerran kuussa lähtee lenkille/harrastamaan/piirtää/pelaa lautapeliä heidän kanssa

...voisin jatkaa listaa vaikka kuinka. Mulla palaisi käpy kaikista noista ensin, ennen sänkykamarielämää.

Noi kaikki johtaa lopulta seksittömyyteen. Kaikkiin on sama avain: avoin keskustelu ja rehellisyys: keskustelua ja rehellisyyttä omista tunteistaan, toiveistaan, peloistaan ja haluistaan... yms.yms.

 

Mikset laittanu äänestystä tähän?

 

Mikset laittanu äänestystä tähän?

onko sun hankalaa puhua kumppanisi kanssa, saatko sanottua mitä oikeasti haluat elämältä ja parisuhteelta.

Ihan kysyn huvikseni. Ole toki vastaamatta, sinun oikeutesi.

 

Noi kaikki johtaa lopulta seksittömyyteen. Kaikkiin on sama avain: avoin keskustelu ja rehellisyys: keskustelua ja rehellisyyttä omista tunteistaan, toiveistaan, peloistaan ja haluistaan... yms.yms.

Naisen kohdalla voi noin olla, tai ainakin se vanha sanonta menee niin että "kun mies saa seksiä, on hänen mielestään kaikki muukin hyvin. Sit nainen haluaa vasta seksiä kun kaikki muu on hyvin."
No, stereotypia.

 

Mikset laittanu äänestystä tähän?

En osaa.

 

Ei, saan ja saan.

onko sun hankalaa puhua kumppanisi kanssa, saatko sanottua mitä oikeasti haluat elämältä ja parisuhteelta.

Ihan kysyn huvikseni. Ole toki vastaamatta, sinun oikeutesi.

 

Ymmärrän =)

En osaa.

 

 

Narnia, komee kaappi. Mut kenenkä sieltä pitäisi tulla?

 

Mun liittoa ainakin on pitänyt kasassa oma uskovaisuus eli se, että en ole voinut erota kun ei ole ollut niitä raskaita, pakottavia syitä. Henkinen etäisyys on jotain mitä oppii sietämään jos moni muu asia pitää kimpassa, lähinnä se mukava perhe-elämä ja lasten paras, oikeasti. Ainakaan meillä ei lapsilla mitään hajua meidän ongelmista eikä tarvi ollakaan. Ja kummallista kyllä jonkinlaista lähentymistä tapahtunut vuosien jälkeen. Itsellä siihen ristiriitaiset fiilikset, oli niin putkään toisenlaista. Mutta seksiä pitää olla jotenkin kohtuullisesti. Tosin sairauksien ym takia voi taukoa olla vaikka kuinka pitkästi.

 

Mun mielestä ystävyys on se perusta. Seksi toki tärkeä osa, mutta mitä tahansa kausia ja vaiheita tuleekin, niin ystävyyden pitäisi kantaa niiden ylitse.

Mut mä nyt en näistä parisuhdehommista oikein tiedäkään.

 

Niin ja riippuu varmaan ihmisestä, mutta mulle seksi on läheisyyttä ylläpitävä juttu.

Vaikea kuvitella, että olisi läheisyyttä ilman seksiä. Siis vaikka niin, että viikko kausia pussailtaisiin ja muuta, mutta ei yhtään seksiä.
Ei mun tarpeita ainakaan tyydytä mikään halailu ja silittely..

 

Mun mielestä ystävyys on se perusta. Seksi toki tärkeä osa, mutta mitä tahansa kausia ja vaiheita tuleekin, niin ystävyyden pitäisi kantaa niiden ylitse.

Mut mä nyt en näistä parisuhdehommista oikein tiedäkään.

On sulla näköjään ihan hyvä aavistus. Mä olen reilun kolmenkymmenen vuoden kokemuksella kutakuinkin samaa mieltä.

 

Ei perusta, mutta ainakin omassa liitossa seksi on suhteen ilmapuntari. Kun suhde toimii, niin seksi maistuu ja myös toisinpäin.

 

Me keskustellaan, puhutaan, vietetään paljon keskenämme aikaa, mies siivoaa, hoitaa lapset, tekee työnsä hyvin, ja jopa ansaitsee keskivertoa enemmän, me urheillaan, nautitaan koti-illoista, ei juoda, ei olla veloissa... jne. Meillä on hyvä elämä. Ollaan onnellisia. Seksi katosi ensimmäisen raskauden myötä - en tiedä minne. Mulla oli iltaisin pahoinvointia, ja aamuisin heräsin 6 töihin.. Seksi palasi ja ensimmäisellä kerralla tulin raskaaksi uudestaan... Seksi katosi taas.. Nyt on ollut seksitöntä elämään oikeastaan kolmisen vuotta. Seksiä on todella harvoin.. Silti suudellaan, hivellään, nukutaan kainalossa, joka ilta istutaan yhdessä sohvalla ja jutellaan ja katsotaan telkkaria, edelleen vedetään yhtä köyttä ja noh, ollaan onnellisia. Miksi mies jaksaa? koska se tietää millaista meillä on, ja se tietää millaista meidän seksi on, ja se tietää että se palaa joskus vielä takaisin. Ja kyllä, se palaa kyllä takaisin. Sen takia me emme eroa. Seksi on vain pieni osa toimivaa suhdetta.

 

[QUOTE="jen";30267332]Me keskustellaan, puhutaan, vietetään paljon keskenämme aikaa, mies siivoaa, hoitaa lapset, tekee työnsä hyvin, ja jopa ansaitsee keskivertoa enemmän, me urheillaan, nautitaan koti-illoista, ei juoda, ei olla veloissa... jne. Meillä on hyvä elämä. Ollaan onnellisia. Seksi katosi ensimmäisen raskauden myötä - en tiedä minne. Mulla oli iltaisin pahoinvointia, ja aamuisin heräsin 6 töihin.. Seksi palasi ja ensimmäisellä kerralla tulin raskaaksi uudestaan... Seksi katosi taas.. Nyt on ollut seksitöntä elämään oikeastaan kolmisen vuotta. Seksiä on todella harvoin.. Silti suudellaan, hivellään, nukutaan kainalossa, joka ilta istutaan yhdessä sohvalla ja jutellaan ja katsotaan telkkaria, edelleen vedetään yhtä köyttä ja noh, ollaan onnellisia. Miksi mies jaksaa? koska se tietää millaista meillä on, ja se tietää millaista meidän seksi on, ja se tietää että se palaa joskus vielä takaisin. Ja kyllä, se palaa kyllä takaisin. Sen takia me emme eroa. Seksi on vain pieni osa toimivaa suhdetta.[/QUOTE]

Sori kännykällä on hankala kirjoittaa järkevästi.. Eli me eletään edelleen hyvää ja onnellista elämää, vaikka seksi katosi todella pitkäksi aikaa. Siitä ei tullut mikään ongelma meille, koska puhuttiin ja tehtiin selväksi toisillemme mistä se johtuu. En tietenkään loppuelämää voisi elää täysin seksittömässä suhteessaa kenenkään kanssa.

 

Pahin tuosta listasta on ehdottomasti seksittömyys. Kaikki muu on ihan ok ja miehellä on lupa käydä vieraissakin jos haluaa, itse asiassa se olisi jopa aika kiihottava ajatus. Nykyisellään tilanne on aika pitkälti
h) puoliso viettää 2-3 h illasta pelaten (noo, jotkut on joskus tuon verran Kaksplussalla ) ja sulle kertyy kotityöt
koska minä olen työtön ja kotona, mies saa vapaasti relata.

En voi edes kuvitella elämää, jossa seksiä ei olisi miltei joka päivä. Ja jos ei seksiä, niin ainakin itsetyydytystä yhdessä tai erikseen, mieluiten yhdessä. Olen kai sitten seksuaalisemman sorttinen ihminen ja mieheni toinen mokoma. Meillä ei ole koskaan ollut kahta viikkoa kauempaa taukoa. Ei varmaan ihan sitäkään. Muutenkin meillä on todella hyvä ja luja suhde ja täysin ehdoton luottamus. Olemme toistemme parhaat ystävät, tuki ja turva ja yksinkertaisesti elämme molemmat sen maailman parhaan tyypin kanssa.

Ei se suhteen perusta ole, mutta intohimoisen, kiihkeän ja viriilin, elämänjanoisen suhteen perusta meillä ainakin on. Sitä vain on vuodesta toiseen aivan silmittömän hulluna siihen omaan puolisoonsa ja ei kyllästy sitten millään ja seksiäkin haluaa yhä kuin silloin ekalla kerralla ja se on aina vain parempaa ja parempaa ja nautinto niin naurettavaa, että joskus vielä varmaan lähtee järki

Pidämme liitosta hyvän huolen ja näemme vaivaa suhteen eteen, joten kai sekin vaikuttaa, että seksihaluihin ei ole koko parisuhteemme keston aikana, ei suurten surujen ja kriisien, sairauksien ja minkään aikana tullut suurtakaan muutosta.

 

Todellakin ihmettelen näitä vastauksia. Ei ole mikään ongelma, jos kommunikaatiota ei kertakaikkiaan ole ja yhteiselämä on sitä, että nähdään vain yöaikaan. Kunhan vain seksiä saa, niin kaikki käy?

 

Todellakin ihmettelen näitä vastauksia. Ei ole mikään ongelma, jos kommunikaatiota ei kertakaikkiaan ole ja yhteiselämä on sitä, että nähdään vain yöaikaan. Kunhan vain seksiä saa, niin kaikki käy?

Niin, ei minustakaan sellainen olisi mikään parisuhde. Mieluummin sitten seksin takia vaikka vaan joku fuckbuddy, niin välttyy noilta huonoilta puolilta, mitä listassa esitettiin.

 

Todellakin ihmettelen näitä vastauksia. Ei ole mikään ongelma, jos kommunikaatiota ei kertakaikkiaan ole ja yhteiselämä on sitä, että nähdään vain yöaikaan. Kunhan vain seksiä saa, niin kaikki käy?

No meillä ero ei tule olemaan vaihtoehto koskaan, kun elämäksi ollaan sitouduttu, ja seksi on minulle perustarve (ja tietynlainen seksi vähän elämäntapakin) siinä missä syöminenkin, vaikka sitä ilman henki ei lähtisikään, mutta elämänlaatu olisi olematon. Kumppani olisi todella julma ja kamala jos pakottaisi seksittömyyteen vielä kaiken muun lisäksi, mitä vaan kestää paremmin kuin sitä. Kyllä sitä pari vuotta kestäisi vaikka mitä, useinhan tulee vaiheita jolloin on kiire tai vaikeaa tai ties mitä, mutta ei sitä erota silti tarvitse heti kun on hankalaa. Meillä molemmilla on samanlainen seksikäsitys ja jos toinen ei halua, niin kyllä toinen silti hoidellaan koska se on niin tärkeä ja intiimi asia ja siitä saa iloa aina itsellensäkin, vaikka mikä olisi. Ja jos sekään ei onnistu, niin itsetyydytystä sitten vain, me herrastetaan sitäkin paljon yhdessä tai toisen läsnäollessa vaikka ei osallistuisikaan. Ja kun on vaikeaa ja hankalaa, niin seksihän on se mikä kaikista parhaiten luo uskoa tulevaan, liimaa yhteen ja siinä saa sen hellyys- ja läheisyyskiintiönkin kivasti täyteen jos sitä ei muuten olisi.