Tottakai ekoilla, tokilla voi sit muistella ja kokeilla uusiks.Ei kai ny eka treffeillä?
Oon sit vissiin niin tiukkanutturainen pihtari et miun kans ei olis turha ees kuvitella eka treffeillä semmosii.:snotty:no miksei ekoillaki?
Veikkaisin että humalatilallakin on jotain tekemistä sen kans..lähteehän lähes kaikki ihan tuntemattomankin matkaan ravintolaillan päätteksi
:hug:....jännittäminen kuuluu kuvioihin, joten nöy hätä :kiss:..Nyt vain menet ja pidät hauskaa, joko tämän treffityypin kanssa tai - jos ei älyä ilmaantua - niin sitten jonkun toisen....Joka tapauksessa - pidä hauskaa !no mä olen tällänen...minkäs sille voi et kaikki jutut mitkä mennyt mönkään niin sit heti ajattelee et menee tääkin.ja en mä nyt ole naimisiin jo pukkaamassa mutta onhan tää kun en mä nyt niin usein treffaile niin jännittää et mitä sitä illan päätteeks tapahtuu...
Just näin !Imho on parempi että on hetken kivaa ja sitten menee mönkään jos on mennäkseen, kun se että jäis kaikki näkemättä ja kokematta siks että pelkää sitä mönkään menemistä.
Eikös yleisin kuolinvuodetunnustuskin oo että ei kadu mitään mitä on tehny, vaan sitä mikä on jääny tekemättä? Muistelisin jotain tämmöstä.Just näin !
...koska jos ei mene ja koe, niin sitten se kuitenni jää ketuttamaan
Tämähän se, että tuli elettyä elämä mutta ei sitten ehkä kuitenkaan :snotty:...varmaan sitä itekin aikanaan tuolla tavalla huokailee...Eikös yleisin kuolinvuodetunnustuskin oo että ei kadu mitään mitä ont ehny, mutta katuu sitä mikä on jääny tekemättä? Muistelisin jotain tämmöstä.
Mun kohdalla ainaki pitää paikkansa.musta toi on aika sananhelinää toi että sitä katuis vaan sitä minkä on jättäny tekemäti
Mun mielestä on oleellisempaa kuinka kauan siihen katumukseen jää rypemään ja pääseekö etenemään siihen vaiheeseen että voi todeta että "paska juttu mut tulipahan tehtyä, vaan enpä tee toiste."Kuolinvuode tunnustuksia on aika turha miettiä. Jokainen meistä on yksilö ja toisen tekemättömyydet ei välttämättä heilauta pätkääkään itseään sitten vanhempana.
Ja sekin on paskapuhetta ettei omantunnon omaava ihminen koskaan elämässään olisi katunut tekemisiään, ihan varmasti on. Harva on oikeasti niin kylmä kusipää, että ei osaa katua asioita millä on esimerkiksi turhaan loukannut jotain toista.
Eikä kaikkea tarvitse kokea, että voi sanoa oliko se hyvä tai huono idea.
Jokaisen kannattaa vaan pyrkiä tekemään joskus niitä rohkeitakin ratkaisuja.
Semmoinen jatkuva riskin ottaminenkaan ei ole todellakaan viisas tapa elää.
Mutta se, että tapaako jonkun on minusta ihan erillinen asia tästä. Siinä ei pitäisi vaikuttaa minkään muun kuin, että haluaako vai ei.
Semmoinen ylianalysoiminen on aivan perseestä, sitä voi tehdä päänsä sisällä, mutta jos sen antaa ottaa yliotteen niin se enemmänkin pilaa elämää kuin "pelastaa" mihin ilmeisesti suurin osa perustaa oikeutuksen ko. asiaan.
Harvoin menee vikaan kun antaa intuition tehdä ne ratkaisut, siis itseäsi kohtaan et tee silloin väärin.
Siitähän tää elämä onkin hauska, kun et voi tietää mitä nurkan takana on. Sitä yllätystä ei voi koskaan poistaa vaikka analysoisi miten paljon asioita.
No väittäisin, että ihan missä vaiheessa elämää tahansa jos on hyvä ihminen osaa olla pahoillaan asiasta missä kohteli toista väärin. Oli se mikä tahansa se asia kun on tarpeeksi vakava. Ei se tarkoita että siihen on jäänyt rypemään siltikään.Mun mielestä on oleellisempaa kuinka kauan siihen katumukseen jää rypemään ja pääseekö etenemään siihen vaiheeseen että voi todeta että "paska juttu mut tulipahan tehtyä, vaan enpä tee toiste."
...mä pistin leipoen ja tein kääretorttua, mitä tuolla nyt sitten makustelevat nämä meikäläisen herkkupjärsiit :heart:Jahas, se olis sitten jäätelöä iltapalaksi :wave: