Onko sulla joissain elämän eri asioissa pelkät kuoret mutta ei sisältöä?

Onko statuksesi "parisuhteessa" mutta parisuhde on pystyynkuollut? Hieno työpaikka mutta ei luottamusta ja hommat tökkii? Onko sun ystävyyssuhteet pikemminkin riisto-tai hoitosuhteita tai muuten epätasapainossa?

Mä joskus mietin että onko parempi olla semmoinen jolla on

-ns.nimellisesti ura, avioliitto ja harrastukset kunnossa, mutta ei läheisyyttä, ei luottamusta työpaikalla ja ei mielekkäitä tehtäviä

Vai
-vai huoltsikan työtön sinkku joka asuu kuppaisessa kämpässä, mutta jolla on kuitenkin rattoisa porukka ympärillä, mukavaa pientä harrastamista (vaikka marjassa käynti) ja vahvat ihmissuhdetaidot?

Ääripäitähän nuo on, mutta joskus tuntuu että se sisältö olisi se tärkeämpi.

 

Lista jatkuu...onko sulla kauniit ja lahjakkaat lapset mutta yhteyttä ja läsnäoloa ei ole?

Tää ei ole evankeliointia eikä piiloevankeliointiakaan mutta joskus tuntuu että mulla on vain kristityn nimi, mutta ei sisältöä. Silloin on uskonelämää huollettava.

 

Hmm...jos oli liian kohti tulevia kysymyksiä niin voi jättää omalta kohdalta vastaamatta mutta miettiä yleisellä tasolla.

 

No mietin noita eri puolilta, mutta en ainakaan omasta elämästäni löytänyt mitään, mikä olisi PELKKÄÄ kuorta. Jokin osa-alue voi välillä olla vähän retuperällä, mutta eikös tää elämä ole kaiken kaikkiaankin melkoista aaltoliikettä.

Ihan hyvä oli kuitenkin pysähtyä asiaa pohtimaan: huomasi, että mullahan on kuitenkin asiat varsin hyvin, vaikka välillä tuleekin päiviä, jolloin ei siltä tunnu. (Esimerkiksi nyt, kun flunssa painaa päälle ja pitäis jaksaa työhommia hoidella, vaikka on viikonloppu ja PERIAATTEESSA vapaata.)

 

No mietin noita eri puolilta, mutta en ainakaan omasta elämästäni löytänyt mitään, mikä olisi PELKKÄÄ kuorta. Jokin osa-alue voi välillä olla vähän retuperällä, mutta eikös tää elämä ole kaiken kaikkiaankin melkoista aaltoliikettä.

Ihan hyvä oli kuitenkin pysähtyä asiaa pohtimaan: huomasi, että mullahan on kuitenkin asiat varsin hyvin, vaikka välillä tuleekin päiviä, jolloin ei siltä tunnu. (Esimerkiksi nyt, kun flunssa painaa päälle ja pitäis jaksaa työhommia hoidella, vaikka on viikonloppu ja PERIAATTEESSA vapaata.)

Mulla on jotkut asiat kuorta ja huollon tarpeessa, joistain löytyy sisustaakin. Moni kakku päältä kaunis....

 

Ei mulla mielestäni ole sellaista osaa elämässäni, joka olisi vain kulissia vailla sisältöä. Kyllähän moni asia voisi paremminkin olla, mutten kauheasti sitä asiaa peittele.

 

Mä en voisi kuvitella edes miettiväni, että voisiko tuo ensimmäinen antamasi vaihtoehto olla tuota toista parempi. Kun ei se voisi. Ei niin mitenkään.

Mutta sanotaanko niin, että ei tuo jälkimmäinenkään elämä nyt kaikilta osin olisi sitä, missä voisin kokea olevani hyvin onnellinen. Tietyssä määrin onnellinen kyllä, mutta en niin suuresti, kuin mitä olla haluaisin.

Tuo ensimmäinen vaihtoehto sitten taas. Ei. Kun vaan ei. Mä en voisi kuvitella eläväni moista elämää sitten niin lainkaan. Moinen ei ole mua varten.

 

Minä olin aikoinaan tyhjä kuori. Pukeuduin ja meikkasin viimeisen päälle. Työpaikkakin oli 'raflaava'.

Nykyään ei vois vähempää kiinnostaa, mitä minusta ajatellaan.

 

Ei kyllä ole tuollaista osaa elämässäni. En esitä muuta kuin olen, työ on mielekästä ja rakastan sitä, parisuhde voi nyt todella hienosti, lapset on lapsia ja omia itsejään esittämättä parempaa kuin ovat, perheestämme näkee että voimme hyvin oikeasti, ei sitä tarvitse kuorella esittää.

 

Minä olen tyhjä kuori, tai ainakin läpimätä sisältä. Näytän urheilulliselta ja terveeltä, ja jengi näkee kun mä koko ajan menen ja tulen koiran kanssa ja ilman. Tämä on naapureiden mielikuva.

Olen selkävammainen, jonka jalat ei jaksais useinkaan kantaa. Muuta sairautta lisäksi. Väsynyt, kipeä, alakuloinen. Ulkona hymyilen, juttelen kepeitä. Hittooko mä valittamaan tuntemattomille naapureille.

Juu, mä menen ja tulen aika usein, ja mulla on lenkkivaatteet päällä. Koska lenkkarit, jotka on paremmat selälle kuin muut kengät, on typerännäköiset farkkujen tai shortsien kanssa. Lisäksi haluan pukea kiristämättömät vaatteet.

Ja mä menen ja tulen usein, koska yh:na mun on hoideltava koira kolme kertaa päivässä ulos, käytävä safkaa perheelle, mentävä asioita hoitamaan, fyssalla ja lääkärillä käyntiä jne.
Mutta on se hienoa, että mulla on kaikki päivät vapaata, ja saan tehdä mitä haluan. Kertoi kateellinen naapuri. Toivon sillle ja muille kateellisille saman paskan terveyden, niin saavat mitä haluavat. Olen niin hyväsydäminen

 

Minä olin aikoinaan tyhjä kuori. Pukeuduin ja meikkasin viimeisen päälle. Työpaikkakin oli 'raflaava'.

Nykyään ei vois vähempää kiinnostaa, mitä minusta ajatellaan.

Mä kanssa olen stressannut aikaisemmin joistain "nämä on pakko olla kunnossa"-asioista. Nyt kun on ikää tullut, ei jaksa kaikesta stressata ja huomaa että muut mun ikäiset löysäilevät kanssa.

 

[QUOTE="Sirkkeli";30245412]Minä olen tyhjä kuori, tai ainakin läpimätä sisältä. Näytän urheilulliselta ja terveeltä, ja jengi näkee kun mä koko ajan menen ja tulen koiran kanssa ja ilman. Tämä on naapureiden mielikuva.

Olen selkävammainen, jonka jalat ei jaksais useinkaan kantaa. Muuta sairautta lisäksi. Väsynyt, kipeä, alakuloinen. Ulkona hymyilen, juttelen kepeitä. Hittooko mä valittamaan tuntemattomille naapureille.

Juu, mä menen ja tulen aika usein, ja mulla on lenkkivaatteet päällä. Koska lenkkarit, jotka on paremmat selälle kuin muut kengät, on typerännäköiset farkkujen tai shortsien kanssa. Lisäksi haluan pukea kiristämättömät vaatteet.

Ja mä menen ja tulen usein, koska yh:na mun on hoideltava koira kolme kertaa päivässä ulos, käytävä safkaa perheelle, mentävä asioita hoitamaan, fyssalla ja lääkärillä käyntiä jne.
Mutta on se hienoa, että mulla on kaikki päivät vapaata, ja saan tehdä mitä haluan. Kertoi kateellinen naapuri. Toivon sillle ja muille kateellisille saman paskan terveyden, niin saavat mitä haluavat. Olen niin hyväsydäminen [/QUOTE]

Sori kun puutun mutta kannattaisiko sun silti joskus kertoa naapureillesi että sulla on selkä sökönä? Naapureilta voisi herua ymmärrystä tilanteeseesi.