Se on sitten syksy <3

Elokuun loppu on jotenkin tuskaista aikaa. Luopumista kesästä, eikä se kesä ole enää kunnon kesä vaan mädäntynyt versio siitä.

Mutta kun pääsee sen vaiheen yli niin varsinainen syksy taas tuntuu ihanalta. Lempeältä ja rauhoittavalta.
Eilen oli ihana katsella kuopuksen kanssa kuutamoa joka näkyi puiden lomasta.

 

 

Niin on. Jotenkin elämä palaa "raiteilleen": Kesätauolla olleet ohjelmat alkaa, koululaiset kulkee aamuisin reppuselässä...

Rakastan syksyä. Ei ole mitään velvotteita mennä pihalle, kun on niin hyvä keli. Voi vaan hyvällä omalla tunnolla huilia sohvalla peiton alla.

 

Niin on. Jotenkin elämä palaa "raiteilleen": Kesätauolla olleet ohjelmat alkaa, koululaiset kulkee aamuisin reppuselässä...

Rakastan syksyä. Ei ole mitään velvotteita mennä pihalle, kun on niin hyvä keli. Voi vaan hyvällä omalla tunnolla huilia sohvalla peiton alla.

Kesä on jotenkin pysähtyneisyyden aikaa, vaikka me reissataan ja ulkoillaan. Kesä on jotenkin poikkeustila normaalista arjesta, omine lomarituaaleineen. Ihana, mutta ei sitä loputtomiin jaksa.

 

Kesä on jotenkin pysähtyneisyyden aikaa, vaikka me reissataan ja ulkoillaan. Kesä on jotenkin poikkeustila normaalista arjesta, omine lomarituaaleineen. Ihana, mutta ei sitä loputtomiin jaksa.

Ei jaksa. Varsinkaan tätä mennyttä kesää. Oli ihan liian helvetin kuuma!

 

Ei jaksa. Varsinkaan tätä mennyttä kesää. Oli ihan liian helvetin kuuma!

Nii oli. :attn: Tervetuloa viileys!

 

Syksy on ihanaa aikaa. Pehmeän pimeää ja kynttilät

 

Minäkin tykkään tästä vuodenajasta. Olen tosin helppo tapaus, tykkään aina siitä, mikä on just menossa Mutta tuo aamujen kirpeys ja sitten lämpimät iltapäivät joskus, kauniin väriset pellot, olipa niillä vielä vilja tai ei. Linnut lähtee etelään. Omput kypsyy puissa. Tykkään.

 

Mutta tätä hommaa piisaa. :| Hmm, pitäisiköhän ennen sitä käskeä miehen kaatamaan muutama puu meidän pihasta...

 

Mutta tätä hommaa piisaa. :| Hmm, pitäisiköhän ennen sitä käskeä miehen kaatamaan muutama puu meidän pihasta...

Talonmiehet vei sen meidän ainoan puun niin omaa pihaa ei tarvi enää viikkoja haravoida. Tuota yhteistäkään ei tarvitse kun talonmiehet hoitaa sen.

 

Minäkin tykkään tästä vuodenajasta. Olen tosin helppo tapaus, tykkään aina siitä, mikä on just menossa Mutta tuo aamujen kirpeys ja sitten lämpimät iltapäivät joskus, kauniin väriset pellot, olipa niillä vielä vilja tai ei. Linnut lähtee etelään. Omput kypsyy puissa. Tykkään.

Mäkin tykkään siitä vuodenajasta mikä on meneillään, tai sopeudun siihen (paitsi elokuun loppu).

Mutta joskus haluaisin ne 4 vuodenaikaa kokea samaan aikaan, niin että voisi vertailla mikä niistä on paras, en tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan. Samaan aikaan...

-syksyn kuulaus, lehdet, omenat, tuleentuneet pellot
-aurinkoisen talvipäivän kirpeys, huurteiset puut
-kevätiltoja, maa tuoksuu, lätäköitä ritisee jalan alla, haikeus, aahhh....
-kesä, ei sitä tartte edes kuvailla.

 

Eikö ookkin ihan käsittämättömän ihanaa, että tää syksy taas tuli :heart:!

Nämä ihanat viipyilevät kuulakkaat aamut, jolloin aamuaurinko hitaasti mutta varmasti heräilee ja noi upeat orastavat värisävyt! Ja tuoksut! Se tietynlainen kirpsakkuus ja pirtsakkuus, aamut viileitä mutta vielä päivällä kohtuu lämpimiä. Ja ne hiipivät illat :heart: - kynttilät, shaalit, se samettisuus ja semmoinen kotiin ryhmittyminen. Kesällä ollaan kuin pellossa ellun kanoina mutta syksyllä heräilee se erilainen läheisyys ja pehmeys...

Tulihan tämä taas selväksi, että mä niin rakasta syksyä :snotty:

 

Talonmiehet vei sen meidän ainoan puun niin omaa pihaa ei tarvi enää viikkoja haravoida. Tuota yhteistäkään ei tarvitse kun talonmiehet hoitaa sen.

Kunhan tuo mun mies herää niin hän havahtuu siihen että hänet on nimitetty myös talkkariksi.

 

Mutta tätä hommaa piisaa. :| Hmm, pitäisiköhän ennen sitä käskeä miehen kaatamaan muutama puu meidän pihasta...

Toi puuha on ihanaa ! Ihan omaan tahtiinsa rapsutus ja veto tuosta, rapsutus ja veto tästä, pieniä kasoja kerrallaan ja ainakin kaksi semmosta vaaaaltavaaaa, mihin on hyvä itekin rojahtaa ipanoitten kanssa kieriskelemään ja peuhaamaan ja tekemään lehtienkeleitä

Mä en malta tässä odotella ollenkaan, milloin meijen mahtivaahtera pukeutuu syysmekkoonsa :heart:

 

Eikö ookkin ihan käsittämättömän ihanaa, että tää syksy taas tuli :heart:!

Nämä ihanat viipyilevät kuulakkaat aamut, jolloin aamuaurinko hitaasti mutta varmasti heräilee ja noi upeat orastavat värisävyt! Ja tuoksut! Se tietynlainen kirpsakkuus ja pirtsakkuus, aamut viileitä mutta vielä päivällä kohtuu lämpimiä. Ja ne hiipivät illat :heart: - kynttilät, shaalit, se samettisuus ja semmoinen kotiin ryhmittyminen. Kesällä ollaan kuin pellossa ellun kanoina mutta syksyllä heräilee se erilainen läheisyys ja pehmeys...

Tulihan tämä taas selväksi, että mä niin rakasta syksyä :snotty:

Oletko sä tässä kuvassa?

 

Oletko sä tässä kuvassa?

- ihana! Juu, hyrrään ja kehrään supertyytyväisenä ja onnesta täynnänsä :heart:

 

Toi puuha on ihanaa ! Ihan omaan tahtiinsa rapsutus ja veto tuosta, rapsutus ja veto tästä, pieniä kasoja kerrallaan ja ainakin kaksi semmosta vaaaaltavaaaa, mihin on hyvä itekin rojahtaa ipanoitten kanssa kieriskelemään ja peuhaamaan ja tekemään lehtienkeleitä

Mä en malta tässä odotella ollenkaan, milloin meijen mahtivaahtera pukeutuu syysmekkoonsa :heart:

Vaahteran lehtiä on kiva haravoida kun ne on niin isoja ja niistä saa kunnon kasan. Koivunlehtien rapsuttelussa meinaa mennä hermo...

 

Syksy on ihanaa aikaa. Pehmeän pimeää ja kynttilät

Kynttilöitä on...

 

Olen hyvin onnellinen, kun saa taas nukuttua tuskatta, käytyä lenkillä jne. Syksyssä parasta on kerrospukeutuminen, tuliset keitot ja pataruoat :heart: Ja tietty se, että metsä antaa ihania sieniä ja marjoja, kohta taas sinne rymyämään.

 

Olen hyvin onnellinen, kun saa taas nukuttua tuskatta, käytyä lenkillä jne. Syksyssä parasta on kerrospukeutuminen, tuliset keitot ja pataruoat :heart: Ja tietty se, että metsä antaa ihania sieniä ja marjoja, kohta taas sinne rymyämään.

Meidän pitäisi kanssa muksujen kanssa mennä tänään metsään. Haa, vapiskaa karhut, me tullaan sinne meuhkaamaan!

 

Meidän pitäisi kanssa muksujen kanssa mennä tänään metsään. Haa, vapiskaa karhut, me tullaan sinne meuhkaamaan!

Täällä ei oo karhuja tai hirviä, ainoastaan sellasia todella oksettavia sinisiä paksuja koppiksia. Ja eilen lenkillä meinasin juosta sellasen kämmenen kokoisen skorpionin näkösen mustan eliön yli? No, menen asenteella, että ne asuu siellä ja mä oon vaan vieraana Ja onneks ne bongaa suht helposti sieltä kiiltävyytensä ansiosta.

 

Ok-talossa asuessa syksy (ja talvi ja kesä ja kevät) oli veemäistä aikaa (ne Terijoen salavat ja 10 vaahteraa...)
Vaahteran lehdetkin kun on semmosta jotenkin kumimaista, ettei ne edes kompostoidu.

 

Vaahteran lehtiä on kiva haravoida kun ne on niin isoja ja niistä saa kunnon kasan. Koivunlehtien rapsuttelussa meinaa mennä hermo...

..no juu, noi koivut on toki oma tuskansa ja kaikki noi juuttaan omppupuut...mutta toi vaahtera jotenkin isosti ottaa sitä kärsimystä pois

Meillä on muuten vaahteran lehtiä ihan torpassa maljakoissakin asetelmina :heart:...

Tänään pitääkin laitella noi lyhdyt taas kohdillensa ja paraatikuntoon. Ja puolukkamettään retkeilyä odotan innolla - se on mulle semmonen tärkee juttu, muutoinkin syksyllä metässä samoilu - on kuin kirkkoon menis, se tunnelma on vain semmoinen täyttävä ja hyvin henkinen...

 

Täällä ei oo karhuja tai hirviä, ainoastaan sellasia todella oksettavia sinisiä paksuja koppiksia. Ja eilen lenkillä meinasin juosta sellasen kämmenen kokoisen skorpionin näkösen mustan eliön yli? No, menen asenteella, että ne asuu siellä ja mä oon vaan vieraana Ja onneks ne bongaa suht helposti sieltä kiiltävyytensä ansiosta.

Se skorppari oli eksynyt muutama tuhat kilsaa liian pohjoiseen. Matkannut varmaan jonkun Teneriffan kävijän lahkeessa kiinni. :| Tai geenimutantti koppakuoriainen, hui.

 

https://www.youtube.com/watch?v=Z3WZgGcnfGU