kyllä pelästyin pahasti tänä aamuna!!!!!!!

heräsin, enkä kyennyt muistaman nuoremman lapsen nimeä! :O
mietin tuskissani että "Sinja? Siina?" ja tyttö on Iida! olin ahdistunut että enhän voi mennä alakertaan kun en tiedä minkä niminen lapsi siellä on.. muistin kouluun lähteneen8veen nimen, mutta 2-veen-nimi vain katosi päästä !

olen nyt koko aamun murehtinut, etä mulla on joku kasvain päässä
tai parkinsonin tauti

 

Aamulla pää saattaa olla vähän tukkoinen. Älä vielä huolestu. Sitten jos koko ajan alat unohtelemaan ihmisten ja asioiden nimiä ja tavaroita alkaa tupsahtelemaan oudoista paikosta, niin sitten kannattaa olla yhteydessä lääkäriin.

 

Sattuu näitä toisillekkin, minä yhtenä yönä mietin unissaan inisevää puolitoista vuotiasta silitellessäni että mikäs ihme tämän pojan nimi on...kyseessä on kyllä tyttö...

 

Minä tässä yhtenä päivänä risteyksessä autolla mietin, että miten ykkösvaihteen saa päälle.

 

Sattuuhan noita, ei nyt ihan lapsen nimi ole unohtunut. Mutta unohdan ihan tuttujen nimiä, työkavereiden nimiä. Tosi hankalaa esim. työskennellä jonkun kanssa päivä kun ei muista et ikä tän nimi olikaan...? Tai joskus ihan tuttu numero unohtuu niinkuin puh numero, viimeksi unohdin sen kun kampaajalta aikaa varasin, omaa numeroani joka on ollut varmaan 10 vuotta. Ja kun unohdin pankkitunnuksen jota käytän melkein joka päivä. Pojan sotun...

 

näitä sattuu, itse unohtelen asioita välillä ja pari päivää sitten jossain vaiheessa tajusin ettei vaatekaappi ole jääkaappi, vein vahingossa sinne maitopurkin kun piti pyyhe viedä.

 

Mä unohdin nuorimman nimen ku varasin sille 2v. neuvolaa. Hoitajan kysyessä lapsen nimeä mä yritin epätoivoisesti miettiä mutta en keksiny edes millä kirjaimella se alkaa. No, pälkähti se päähän sit lopulta. Sit sanoin syntymäajan ja hoitaja sanoi ettei täältä kyllä tälläistä lasta löydy... Joo, ei varmaan ku vuosi ja kuukausi meni oikein mutta päivä oli toiseksi nuorimman syntymäajasta.

En ny yhdestä kerrasta huolestuisi, enkä edes kahdesta.

 

Oon itsekin joskus vuosia sitten unohtanut kuopuksen nimen, kun joku sitä yllättäen kysyi. Oli kyllä noloa.

Parkinsonin tautiin ei kyllä kuulu unohtelu. Tarkoitit varmaan Alzheimerin tautia.

 

Oon itsekin joskus vuosia sitten unohtanut kuopuksen nimen, kun joku sitä yllättäen kysyi. Oli kyllä noloa.

Parkinsonin tautiin ei kyllä kuulu unohtelu. Tarkoitit varmaan Alzheimerin tautia.

Mutta kun ei muista mikä on mikäkin...en tarkoita nyt aloittajaa vaan ihan itseäni, miten tälläinen harvapää nyt pystyisi näistä kaikista sairauksista nyt muistamaan oireita...

Tuli tässä mieleeni että minäpäs olen kerran unohtanut oman nimeni. Ihan totta, yllättäen tuli eteen tilanne että olisi pitänyt kätellessä esittäytyä ja pääni oli aivan tyhjä sukunimen kohdalta. Ei siis mitään hajuakaan mikä sukunimeni on, ei edes tyttönimi tullut mieleen.

Aika noloa, keskellä viikkoa, arkipäivänä ja selväkin olin ! Kyllä se sukunimikin sitten tuli mieleen siinä hetken kuluttua. Ennätin miettimään että onko katsottava ajokortista ja mietin sitäkin että mitä se toinen osapuoli mahtaa ajatella jos sanon tarkistavani sukunimeni. Jälkeenpäin on tämän ihmisen kanssa naurettu asialle, olin antanut itsestäni kuulemma vähintäänkin boheemin ensivaikutelman ; )

 

Itse unohdin kerran aakkoset ihan tyystin, kun pyydettiin tavaamaan oma nimi

 

Mä unohdan usein oman ikäni eikä sen vuoksi, että luku olisi jo iso, se vaan katoaa välillä muistista.

Unohdin myös yhtenä päivänä lapsen nimen. Kutsuin häntä nimellä "kukas sä nyt olitkaan".

 

Mä unohdan usein oman ikäni eikä sen vuoksi, että luku olisi jo iso, se vaan katoaa välillä muistista.

Unohdin myös yhtenä päivänä lapsen nimen. Kutsuin häntä nimellä "kukas sä nyt olitkaan".

Ihan hyvä nimihän se tuokin on lapselle, hieman pitkä vaan jos on kiire ; )

 

Mä yhtenä päivänä risteykseen ajaessa yhtäkkiä unohdin missä oon. Ei ollut mitään hajua missä oon ja mihin pitäis mennä. Siinä sitten tuurilla päätin kääntyä oikealle, muistuihan se kohta sen jälkeen mieleen. Ja siis kuljen siitä kohdasta päivittäin ja parikin kertaa päivässä eli ihan tuttu reitti oli. Kyllä sen jälkeen vähän säikähdin, että mikä mulle tuli

 

Mä en muistanut osoitetta kun työkaveri kysyi, kun pääsin hänen autokyydillä kotiin. Piti ajella pitkään ennen kun muistin. Kyllä hävetti. Ei ole toiste tarjonnyt mulle kyytiä...

 

Mä unohdin viime viikolla yksi päivä kummalla puolella tietä autolla ajetaan. Onneksi meidän hiljainen kylätie ja mies kyydissä kun aloin panikoimaan olenko oikealla puolella. Itku tuli kun pelästyin niin pahasti omaa muistamattomuutta. Myös oma ikä on ollut hukassa viime aikoina Imetysdementia on tosiasia.

 

Viimeksi tänäaamuna harhailin ympäri asuntoa täysi kahvikuppi kädessä enkä tiennyt mihin olin menossa ja mitä pitäisi tehdä sille kahville.

 

Mutta kun ei muista mikä on mikäkin...en tarkoita nyt aloittajaa vaan ihan itseäni, miten tälläinen harvapää nyt pystyisi näistä kaikista sairauksista nyt muistamaan oireita...

Tuli tässä mieleeni että minäpäs olen kerran unohtanut oman nimeni. Ihan totta, yllättäen tuli eteen tilanne että olisi pitänyt kätellessä esittäytyä ja pääni oli aivan tyhjä sukunimen kohdalta. Ei siis mitään hajuakaan mikä sukunimeni on, ei edes tyttönimi tullut mieleen.

Aika noloa, keskellä viikkoa, arkipäivänä ja selväkin olin ! Kyllä se sukunimikin sitten tuli mieleen siinä hetken kuluttua. Ennätin miettimään että onko katsottava ajokortista ja mietin sitäkin että mitä se toinen osapuoli mahtaa ajatella jos sanon tarkistavani sukunimeni. Jälkeenpäin on tämän ihmisen kanssa naurettu asialle, olin antanut itsestäni kuulemma vähintäänkin boheemin ensivaikutelman ; )

- Moi, Niina Kauppila.
- Moi! Mä oon Liisa... öö... ootas vähän... (kaivaa ajokortin esille) Mäkinen! Kiva tutustua...

 

Tää oli kyllä mieltä helpottavaa luettavaa, tämä ketju. Mulle on sattunut noloja tilanteita juuri täydellisen muistamattomuuden takia muutaman kerran. On hirveetä kun ei kysyttäessä meinaa muistaa omaa nimeä tai missä kaupunginosassa asuu! Voisiko sanoa että onneksi näitä sattuu muillekin!

 

Mä unohdin miten käytetään haarukkaa ja veistä, miten piti pitää kädessä jne. Kamala tunne! Onneks mies vieressä opasti kun tajua etten oikeasti muista.

 

Outoa että niin moni täällä kertoo vastaavanlaisia juttuja ja tsemppaa että ei hätää, älä suotta mene lääkäriin. Tuollainen ei ole normaalia, vaikka näköjään palstan mammoilla näitä hyytymyiä ilmeisesti aivoissa keskimääräistä enemmän onkin.
Tuokin että unihtaa miten veitsellä ja haarukalla syödään, olisiko kyse pienestä aivoinfarktista? Ylipainoa?

 

Outoa että niin moni täällä kertoo vastaavanlaisia juttuja ja tsemppaa että ei hätää, älä suotta mene lääkäriin. Tuollainen ei ole normaalia, vaikka näköjään palstan mammoilla näitä hyytymyiä ilmeisesti aivoissa keskimääräistä enemmän onkin.
Tuokin että unihtaa miten veitsellä ja haarukalla syödään, olisiko kyse pienestä aivoinfarktista? Ylipainoa?

Mutta JOS on kyse henkilöistä, jotka valvovat hyvin poikkeuksellisesti vauvojen kanssa (jota palstan luonteen perusteella voi olettaa), eivät tuollaiset totaaliset aivokatkot edellytä välttämättä sen kummempia tutkimuksia...

 

Tänään viimeksi unohdin parkkihallissa mihin jätin auton ja myös millä autolla olinkaan liikenteessä.Hetken piti miettiä...Välillä myös tulee täydellinen blackout mikä on oma puhelinnumero.

 

Oma tilinumero ja puhelinnumero on viime aikoina unohtunut, vaikka niitä tosi usein näpyttelen tai sanon eri paikkoihin.

Nuorempana unohdin entisen naapurin/monen vuoden takaisen kaverin nimen. Ei millään tullut päähän. Samoin yritin selittää systerille, että no se elukka, jolla on pörröinen iso häntä ja syö käpyjä. Ei tullut mieleen...
Lisäksi olen unohtanut, että miten oma sukunimi kirjoitetaan.

Yhden kerran vastasin keskustelukumppanille, että en tiedä, kun ei mulla ole isää. Meni jonkun aikaa, ja aihekin oli vaihtunut, kun yht'äkkiä kiekaisin, että onhan mulla isä. Joo, pidettiin vähemmän yhteyttä alkkisisän kanssa, mutta samassa lähiössä kuitenkin asuttiin. En tiedä mikä blackout sekin oli. Mutta olin varmaan tosi uskottava jutuissani tuon jälkeen

 

Multa lähti kaupassa 3v. poika juoksemaan karkuun. Totaalinen unohdus ja huusin sitten: Sinä poika siinä, pysähdy nyt!

Lapsi tais hölmistyä sen verran, että pysähty suorilta

 

Multa lähti kaupassa 3v. poika juoksemaan karkuun. Totaalinen unohdus ja huusin sitten: Sinä poika siinä, pysähdy nyt!

Lapsi tais hölmistyä sen verran, että pysähty suorilta