Voi toki olla, että jos kovasti tyttöä toivoo, on aika vahvat käsitykset siitä millaisia tytöt ovat ja miten poikkeavat pojista, ja ainakin varhaislapsuudessa sitten tätä tyttökuvaa toteuttaa. Jos ei näe suurta eroa tyttöjen ja poikien välillä, ei lapsen sukupuolella pitäisi olla juuri merkitystä. Mutta yleensä kuitenkin tyttöjen annetaan kasvaa "poikatytöiksi", eikä vastoin tahtoaan prinsessoiksi pakoteta, jos tyttö on ihan muista asioista kiinnostunut.
Suurempi ongelma on pojilla. Pojilla ei auta edes se, että vanhemmat sallisivat "tyttömäisyyden", sillä muualta tulee paineita käyttäytyä, pukeutua ja leikkiä "poikamaisesti". Nimikkeenä poikatyttö on ensi sijassa positiivinen, yleensä aikuiset naiset kertovat ylpeänä olleensa lapsena poikatyttöjä. Mutta "tyttömäistä" poikaa pidetään ainoastaan heikkona ja yritetään joka suunnasta painostaa "poikamaisuuteen" ja leikkimään poikien leikkejä poikien kanssa.
Minun lapseni on rauhallinen, varovainen ja empaattinen poika. Tykkäisi ennemmin leikkiä tyttöjen kanssa, koska pojat usein vaan riehuu, ei leiki rauhassa mielikuvitusleikkejä. Ei hän kyllä vaatteista juuri välitä eikä mekkoihin halua pukeutua, ei myöskään nukellaan ole koskaan innostunut leikkimään, eli tällaisista ulkoisista jutuista "tyttömäisyys" ei paista. Mutta luonteenpiirteet ovat sellaisia, joita tytöillä arvostetaan, mutta pojilla pidetään lähinnä heikkoutena. Tietysti on myös muita rauhallisia poikia ja toisaalta vilkkaita ja "poikamaisia" tyttöjä, mutta sukupuolen perusteella tehdään esim. päiväkodissa vahvat oletukset, missä seurassa ja millaisia leikkejä lapsen kuuluu leikkiä.