ja avioero tulossa. Huomenna lähden keskustelemaan asunnosta. Olo on aika helpottunut . En valitettavasti enää halua elää miehen kanssa joka ei ole ikinä kotona, vuoden aikana näin häntä muutama krt vain ja joka pudottanut minulle aikamoisen pommin hartioille vielä kaupan päälle. Tärkein on minä ja lapset, miehiä on vaikka kuinka paljon, sekä olen nainen kenellä aina joku on ollut jonossa. Haluan vain avautua ja haluan samalla sanoa kenellä on sama tilanne ettei näitä miehiä todellakaan kannattaa stressaa eikä pelätä miten monien lasten kanssa pärjää, jokainen voi olla vahva ja jokainen heikko, valintoja nekin ovat sekä jokainen valitse haluako hän kestää jotain miestä vai kärsiä pelon vuoksi että jää yksin. Mä valitsen tien ja tein aikoja sitten päätöstä etten jää roikkumaan jos joku vastava tilanne tulee, elämä on liian lyhyt siihen.