Kenen mielestä nätiksi? Omasta mielestä. Jos maku menee lapsen kanssa yksiin hieno juttu, mutta entä kun se ei mene kuten tässä ap:n tapauksessa. Kenen kanta silloin voittaa?
Meidän neiti hienohelma heittäytyi 3-vuotiaana lattialle itkemään kun tarjosin hänelle tarhaan housuja ja paitaa (jotka omasta mielestäni olivat kauniit). Hän itki lohduttomasti "sitä mä en ole KAUNIS jos mulla ei ole mekkoa!" Okei, sai päälleen mekon (joka mun mielestä ei ollut niin kaunis). Hän rakastaa juuri tuota ällöpinkkiä, prinsessajuttuja ja hörhelöitä. Mun silmää miellyttäisi enemmän toisenlaiset vaatteet. Silti annan esimerkiksi juuri tarhapäivinä valita mitä laittaa päälle, kunhan ovat tarhaan sopivat ja sään mukaiset. Miksi turhaan tapella noinkin vähäpätöisestä asiasta? Eihän mun tarvitse siellä tarhassa häntä katsella, ja epäilemättä ne vaatteet miellyttävät jonkun muun silmää enemmän kuin omaani. Ainakin tytön itsensä.
Sama noissa suoralippaisissa lippiksissä. Poika niin hartaasti halusi kun kaikilla muillakin on ja se on hänestä niiiiiiin hieno. Toivoi ja toivoi, ja kun löysin järkevän hintaisen niin hellyin. Mun mielestäni ne näyttävät edelleen dorkamaisilta mutta näyttipä koulun pihalla olevan niitä vähän jokaisella pojalla ja osalla tyttöjäkin. Edelleen, pääasia että poika itse pitää sitä mielellään.
Ehkä mulla on takana tässä se että jouduin itse lapsena pukeutumaan vaatteisiin joista en pitänyt. Piti olla mekkoa ja ties mitä rimpusa, koska isäni mielestä tytöillä piti olla mekko. Legginsejä ei siihen maailmanaikaan tunnettu, sukkahousut olivat ahdistavat. Inhosin niitä, voi että mä inhosin. Joten en halua pakottaa omia lapsiani pukeutumaan sellaisiin vaatteisiin joita inhoavat. Kunhan ovat muuten asianmukaiset.
Kuten tuolla viesteissäni on jo tullut esille, niin mun mielestäni siinä kohtaa, kun lapsi osaa itse kertoa mielipiteensä, on häntä asiassa kuultava.
Mielestäni ap:n tapauksessa oltaisiin aivan hyvin voitu päätyä isän ehdottamaan kompromissiin. Lapsi saa pitää vaatteet, koska niistä pitää...mutta niitä käytetään vaikka sitten siellä päiväkodissa, yökkäreinä tms. jolloin äidin ei niitä pahemmin katsella tarvitse.
Meilläkin lapset saavat vaikuttaa siihen, mitä heidän päälleen puetaan. Itsekin olen kohdannut sen aamu kerran jos toisenkin, kun lapsi on ollut äidin kanssa eri mieltä tulevan päivän vaatetuksesta. Helpommalla pääsen, kun annan lapselle periksi...tietyin linjavedoin. Jos lapsi ei halua valitsemaani hametta, hän voi valita jonkun toisen hameen tilalle. Valintaa ei yleensä suoriteta koko hamevalikoimasta, mutta ei sille ole tarvettakaan ollut...pari kolme vaihtoehtoa on riittänyt siihen, että lapsi on löytänyt mieluista päällepantavaa.
Koska olen itse ostanut lähes poikkeuksetta kaikki lasteni vaatteet, sieltä kaapista löytyy vain sellaisia vaatteita, joista pidän. Eli jäljelle jää vain pohdinta sen suhteen, että mikä paita sopii minkäkin hameen kanssa. Ja sen suhteen on aina yhteinen sävel löytynyt, viimeistään kompromissin kautta.
Ja kuten jo kerroin, olen aina tukenut esikoisen vaatevalintoja, vaikka en itse niistä aina ole niin välittänyt. Hänen vaatetukseensa puutun lähinnä vain siltä osin, että ne ovat säänmukaiset.
Me käydään pikkutyttöjen kanssa noin 3kk välein vaatekaappi läpi. Tytöt saavat valita jokaisen vaatteen kohdalla "käyttöön" tai "kiertoon". Näin ollen kaapissa ei pitäisi olla mitään sellaista vaatetta, josta he eivät pidä. Joten sitä vaaraa ei pitäisi olla, että lapset joutuvat pukeutumaan vaatteisiin, joita he inhoavat.
Vaikka olenkin tiukka ja tarkka, ei se poissulje sitä, ettenkö silti kuuntelisi lapsia. Ja tosiaan, mielestäni ap:n sisko on turhan tiukka, enkä häntä ymmärrä, vaikka tiukka olen itsekin.
