siskolleni eivät kelvanneet ostamani halvat lastenvaatteet

  • Viestiketjun aloittaja "mollamaija79"
  • Ensimmäinen viesti
..-..
Itseänikin harmittaa, kun sukulaiset ostavat sellaisia lastentavaroita, joita emme tarvitse. Meillä kuitenkin on itselläkin rahaa, emmekä ole pyytäneet mitään.

Onhan tuo käytös epäkohteliasta, mutta toisaalta sillä saa tehtyä selväksi sen, ettei tarvitse uudestaan ostaa. Meillä ainakaan vihjailut eivät ole menneet perille, joten turhaa tavaraa tulee, vaikka yritetään, ettei ylimääräistä kertyisi kaappeihin. Ei siis itsekään osteta paljon, koska emme halua liikaa tavaraa. En kyllä itse noin kehtaisi sanoa.

Erikseen toki, jos joku tuo synttärilahjoja tai vastaavia.
 
Itseänikin harmittaa, kun sukulaiset ostavat sellaisia lastentavaroita, joita emme tarvitse. Meillä kuitenkin on itselläkin rahaa, emmekä ole pyytäneet mitään.

Onhan tuo käytös epäkohteliasta, mutta toisaalta sillä saa tehtyä selväksi sen, ettei tarvitse uudestaan ostaa. Meillä ainakaan vihjailut eivät ole menneet perille, joten turhaa tavaraa tulee, vaikka yritetään, ettei ylimääräistä kertyisi kaappeihin. Ei siis itsekään osteta paljon, koska emme halua liikaa tavaraa. En kyllä itse noin kehtaisi sanoa.

Erikseen toki, jos joku tuo synttärilahjoja tai vastaavia.
Oon ratkaissut näitä asioita myös niin että vien kirpparille suoraan. Meillä on paljon kirjoja ja usein tulee samojakin lahjaksi..joskus säästän ja laitan kiertoon lahjana, joksus vaan raahan kirppikselle suoraan tai vien sellaiseen "hyvän tahdon pöytään" josta perheet voi hakea ilmaiseksi. Sinne vien sellaiset jotka "kehtaan"..joskus tulee niin ihmeellisiä" naruja" lasten paidaksi, että teen niistä pölyrättejä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;30189972:
näitä on joille kelpaa vaan kalliit vaatteet. mä ainakin tuttavapiiristä tiedän, kenelle voi ostaa halpoja vaatteita ja kenelle ei.
Aina ei ole kyse siitä hinnasta..lapseni sai 4.v lahjaksi lasten rintaliivit..ei mikään prinsessa toppi, vaan ihan rintaliivit. Silloin en kyllä tiennyt miten olisin ollut..mutta niistä tuli kivat verhot nukkekotiin.
 
ostin siniset tähtifarkut, sinisen perhoshupparin, pinkin topin sekä turkoosin & pinkin röyhelöhameen. niin ja lilan muumilaukun. tytön mieliväri on sininen.
ikää on 6v

oi! Siis ihanat! Meillä olis tykätty ( myös äiti ;) ) Yritän lohduttaa sua näin: Lapsella on vielä pitkään kaunis sielu, hän tulee muistamaan sinut ja sen kuinka ihania juttuja toit. Tosin hän saattaa myös muistaa äitinsä huonossa valossa, jossa toimi epäreilusti sinua ja häntä itseään kohtaan. Muista aina, että älä luovuta olemasta noin ihana, sen lapsen takia. Lapsi oivaltaa tilanteen oikeuden, lapsilla on hyvä oikeudentaju.

Olet kultainen:heart:
 
Eikö se ole todellinen syy, että kokee jonkin asian epäesteettiseksi?

Mä en ymmärrä, miksi mun tulisi pukea lastani vaatteisiin, jotka ovat mun mielestäni RUMIA. Kauniitakin kun kerran on tarjolla.

Toisille esteettisyys ei ole järin iso asia elämässä. Toisille sen sijaan on. Miksi tämä on niin kovin vaikea asia ymmärtää ja ennen kaikkea hyväksyä?

Mulle on se ja sama, mitä muut lastensa päälle pukevat. Miksi tämä ei päde myös toiseen suuntaan?
Mutta kun lapsi tykkäsi niistä. Ellei äidin ole tarvinnut pistää penniäkään kiinni ko vaatteisiin, miksei lapsi niitä saisi käyttää? Sitä en tajua, en ollenkaan. Ymmärrän jos vaatteissa olisi hävyttömiä tekstejä, hampun kuvia, poliittista kannanottoa tms aatteellista niin asia olisi eri.

Itse en tykkää pinkistä, en välitä mekoista, suoralippaiset gapit on ihan hillittömän naurettavan näköisiä. Silti meidän lapsilta löytyy. Miksi? Koska ne ovat HEILLE tärkeitä ja HEIDÄN mielestään hienoja. Voin olla monessakin asiassa natsimutsi, mutta ihan niin natsi en mäkään sentään ole. Toki juhlissa ja muissa edustustilaisuuksissa päälle laitetaan asialliset ja tilaisuuteen sopivat vaatteet vaikka lapset haluaisivat farkut tms. Mutta mitä väliä sillä on onko päiväkodissa päällä se glitterikuvallinen ällöpinkkikammotus jota lapsi rakastaa. Olkoot. Lapsi ei ole mun egoni jatke eikä näyttelyesine.
 
Näkökulmaa---
On teillä ihmiset ainakin rahaa ja ongelmaton elämä kun voitte valikoida just TEILLE mieleiset lastenvaatteet. Meille annetut vaatteet on hyväksytty kaikki käyttöön, olen onnellinen siitä ettei lapsen tarvitse palella ja olla likaisissa tai rikkinäisissä vaatteissa.

Jos olisi varaa ostella lapsilleen merkkivaatteita ja vaatemaku olisi noin iso ongelma, niin en kyllä kehtaisi valittaa enää mistään. Toisekseen, on junttia haukkua lahjoja, ei lahjahevosta ole suuhun katsominen. AP:n sisko on siis hemmoteltu jo penskana, ilmeisesti näitä kultalusikka suussa syntyneitä perinteisiä suomalaisia ämmiä jotka nitisee ja natisee kaikesta. Ihmettelen vaan kuka näitä oikein nai ja tekee lapsia niiden kanssa, paitsi ehkä masokismiin taipuvat miehet.
 
Ken guru
Alkuperäinen kirjoittaja Näkökulmaa---;30190021:
On teillä ihmiset ainakin rahaa ja ongelmaton elämä kun voitte valikoida just TEILLE mieleiset lastenvaatteet. Meille annetut vaatteet on hyväksytty kaikki käyttöön, olen onnellinen siitä ettei lapsen tarvitse palella ja olla likaisissa tai rikkinäisissä vaatteissa.

Jos olisi varaa ostella lapsilleen merkkivaatteita ja vaatemaku olisi noin iso ongelma, niin en kyllä kehtaisi valittaa enää mistään. Toisekseen, on junttia haukkua lahjoja, ei lahjahevosta ole suuhun katsominen. AP:n sisko on siis hemmoteltu jo penskana, ilmeisesti näitä kultalusikka suussa syntyneitä perinteisiä suomalaisia ämmiä jotka nitisee ja natisee kaikesta. Ihmettelen vaan kuka näitä oikein nai ja tekee lapsia niiden kanssa, paitsi ehkä masokismiin taipuvat miehet.
On junttia haukkua. Mutta monella on varaa vaatettaa lapsensa haluamallaan tavalla. Ei se aina edes vaadi paksua lompakkoa. Esim chef shoppaa kirppareilla.

Ei siinä mitään pahaa ole ettei pue lapselleen mitä tahansa vaatteita. Harva pukee itsellekään. Se miten apn siskko dissasi vaatteet oli kyllä törkeää.
 
Mutta kun lapsi tykkäsi niistä. Ellei äidin ole tarvinnut pistää penniäkään kiinni ko vaatteisiin, miksei lapsi niitä saisi käyttää? Sitä en tajua, en ollenkaan. Ymmärrän jos vaatteissa olisi hävyttömiä tekstejä, hampun kuvia, poliittista kannanottoa tms aatteellista niin asia olisi eri.

Itse en tykkää pinkistä, en välitä mekoista, suoralippaiset gapit on ihan hillittömän naurettavan näköisiä. Silti meidän lapsilta löytyy. Miksi? Koska ne ovat HEILLE tärkeitä ja HEIDÄN mielestään hienoja. Voin olla monessakin asiassa natsimutsi, mutta ihan niin natsi en mäkään sentään ole. Toki juhlissa ja muissa edustustilaisuuksissa päälle laitetaan asialliset ja tilaisuuteen sopivat vaatteet vaikka lapset haluaisivat farkut tms. Mutta mitä väliä sillä on onko päiväkodissa päällä se glitterikuvallinen ällöpinkkikammotus jota lapsi rakastaa. Olkoot. Lapsi ei ole mun egoni jatke eikä näyttelyesine.

Ap:n tapauksessa en kyllä itsekään ymmärrä siskon ehdottomuutta. Mun mielestäni lapsi, joka on jo siinä iässä, että hän osaa ilmaista mielipiteensä, voi aivan hyvin käyttää vaatteita, jotka hän on saanut ja joista hän pitää, vaikka äiti ei niistä pitäisikään. Vaikka tosiaan sitten siellä päiväkodissa, jolloin äidin ei niitä katsella tarvitse. Tai yöpukuina, kuten me olemme mm. toimineet.

Mutta tuo "lapsi on vain egon jatke ja näyttelyesine" on kyllä aivan älytön veto.

En tunne ketään (itseni mukaan lukien) joka ostaisi lapselleen vaatteita sillä ajatuksella, että niitä sitten esiteltäisiin ympäriinsä lapsen päällä. Meillä esim. ei ole erikseen koti/kerho/tms. vaatteita, vaan kaikkia vaatteita käytetään kaikkialla.

Ei ole siis erikseen mitään römppävaatteita, sillä en ymmärrä niiden ideaa. Kuten ei myöskään ole mitään "tämä laitetaan vain sitten kerhoon, jotta kaikki näkee"-vaatteita. Haluan, että lapset puetaan kauniisti ovat he sitten missä tahansa...vaikka päiväkodin pihalla kuralätäkössä.

Puen lapset kauniisti myös silloin, kun olemme kotona. Lasten sairastamisten vuoksi emme ole nokkaamme ovesta ulos kahteen viikkoon juurikaan törkänneet (ellei sairaalakäyntejä lasketa) ja lapset on silti puettu nätteihin vaatteisiin joka ikinen päivä...poikkeuksena ne kerrat, kun lapset ovat käyneet vaatekaapiella itse...niistä asukokonaisuuksista äiti voi olla montaa mieltä.

Eikö voi vaan olla ihminen, joka tykkää pukea lapsia näteiksi ja laittaa heidän hiuksiaan? Laitoin tytölle lettejä myös sairaalassa (vaatteiden suhteen ei valitettavasti ollut hirmuisesti valinnanvaraa)...mutta teinkö senkin siis vain sitä varten, että voin esitellä näyttelyesine-egonjatkelastani sairaanhoitajille ja lääkäreille?

Äh...ihan miten vaan. En nyt jaksaisi vääntää moisesta asiasta. Jos joku on sitä mieltä, että egoilen ja esittelen, niin olkoot sitten niin.
 
iu
Eikö voi vaan olla ihminen, joka tykkää pukea lapsia näteiksi ja laittaa heidän hiuksiaan? Laitoin tytölle lettejä myös sairaalassa (vaatteiden suhteen ei valitettavasti ollut hirmuisesti valinnanvaraa)...mutta teinkö senkin siis vain sitä varten, että voin esitellä näyttelyesine-egonjatkelastani sairaanhoitajille ja lääkäreille?
Tiedän, että voi olla, koska olin itsekin sellainen. Jos voi valita, onko lapsella kauniit (silti toki mukavat ja käytännölliset) vaatteet vai rumat röntöt, totta kai valitsin ne kauniit. Kotiinkin. Vaatteiden hinnan tai merkin kanssa tällä ei tosin ollut mitään tekemistä, pelkästään esteettinen näkökulma.

Ja mikään ei ollut niin mukavaa, kuin kammata ja väkertää tytön hiuksia, siinä samalla tuli sitä yhteistä, läheistä aikaa. :) Voi, välillä kaipaan kovasti noita aikoja...
 
Mutta tuo "lapsi on vain egon jatke ja näyttelyesine" on kyllä aivan älytön veto.

En tunne ketään (itseni mukaan lukien) joka ostaisi lapselleen vaatteita sillä ajatuksella, että niitä sitten esiteltäisiin ympäriinsä lapsen päällä. Meillä esim. ei ole erikseen koti/kerho/tms. vaatteita, vaan kaikkia vaatteita käytetään kaikkialla.


Eikö voi vaan olla ihminen, joka tykkää pukea lapsia näteiksi ja laittaa heidän hiuksiaan? Laitoin tytölle lettejä myös sairaalassa (vaatteiden suhteen ei valitettavasti ollut hirmuisesti valinnanvaraa)...mutta teinkö senkin siis vain sitä varten, että voin esitellä näyttelyesine-egonjatkelastani sairaanhoitajille ja lääkäreille?

Äh...ihan miten vaan. En nyt jaksaisi vääntää moisesta asiasta. Jos joku on sitä mieltä, että egoilen ja esittelen, niin olkoot sitten niin.
Kenen mielestä nätiksi? Omasta mielestä. Jos maku menee lapsen kanssa yksiin hieno juttu, mutta entä kun se ei mene kuten tässä ap:n tapauksessa. Kenen kanta silloin voittaa?

Meidän neiti hienohelma heittäytyi 3-vuotiaana lattialle itkemään kun tarjosin hänelle tarhaan housuja ja paitaa (jotka omasta mielestäni olivat kauniit). Hän itki lohduttomasti "sitä mä en ole KAUNIS jos mulla ei ole mekkoa!" Okei, sai päälleen mekon (joka mun mielestä ei ollut niin kaunis). Hän rakastaa juuri tuota ällöpinkkiä, prinsessajuttuja ja hörhelöitä. Mun silmää miellyttäisi enemmän toisenlaiset vaatteet. Silti annan esimerkiksi juuri tarhapäivinä valita mitä laittaa päälle, kunhan ovat tarhaan sopivat ja sään mukaiset. Miksi turhaan tapella noinkin vähäpätöisestä asiasta? Eihän mun tarvitse siellä tarhassa häntä katsella, ja epäilemättä ne vaatteet miellyttävät jonkun muun silmää enemmän kuin omaani. Ainakin tytön itsensä. ;)

Sama noissa suoralippaisissa lippiksissä. Poika niin hartaasti halusi kun kaikilla muillakin on ja se on hänestä niiiiiiin hieno. Toivoi ja toivoi, ja kun löysin järkevän hintaisen niin hellyin. Mun mielestäni ne näyttävät edelleen dorkamaisilta mutta näyttipä koulun pihalla olevan niitä vähän jokaisella pojalla ja osalla tyttöjäkin. Edelleen, pääasia että poika itse pitää sitä mielellään.

Ehkä mulla on takana tässä se että jouduin itse lapsena pukeutumaan vaatteisiin joista en pitänyt. Piti olla mekkoa ja ties mitä rimpusa, koska isäni mielestä tytöillä piti olla mekko. Legginsejä ei siihen maailmanaikaan tunnettu, sukkahousut olivat ahdistavat. Inhosin niitä, voi että mä inhosin. Joten en halua pakottaa omia lapsiani pukeutumaan sellaisiin vaatteisiin joita inhoavat. Kunhan ovat muuten asianmukaiset.
 
Kenen mielestä nätiksi? Omasta mielestä. Jos maku menee lapsen kanssa yksiin hieno juttu, mutta entä kun se ei mene kuten tässä ap:n tapauksessa. Kenen kanta silloin voittaa?

Meidän neiti hienohelma heittäytyi 3-vuotiaana lattialle itkemään kun tarjosin hänelle tarhaan housuja ja paitaa (jotka omasta mielestäni olivat kauniit). Hän itki lohduttomasti "sitä mä en ole KAUNIS jos mulla ei ole mekkoa!" Okei, sai päälleen mekon (joka mun mielestä ei ollut niin kaunis). Hän rakastaa juuri tuota ällöpinkkiä, prinsessajuttuja ja hörhelöitä. Mun silmää miellyttäisi enemmän toisenlaiset vaatteet. Silti annan esimerkiksi juuri tarhapäivinä valita mitä laittaa päälle, kunhan ovat tarhaan sopivat ja sään mukaiset. Miksi turhaan tapella noinkin vähäpätöisestä asiasta? Eihän mun tarvitse siellä tarhassa häntä katsella, ja epäilemättä ne vaatteet miellyttävät jonkun muun silmää enemmän kuin omaani. Ainakin tytön itsensä. ;)

Sama noissa suoralippaisissa lippiksissä. Poika niin hartaasti halusi kun kaikilla muillakin on ja se on hänestä niiiiiiin hieno. Toivoi ja toivoi, ja kun löysin järkevän hintaisen niin hellyin. Mun mielestäni ne näyttävät edelleen dorkamaisilta mutta näyttipä koulun pihalla olevan niitä vähän jokaisella pojalla ja osalla tyttöjäkin. Edelleen, pääasia että poika itse pitää sitä mielellään.

Ehkä mulla on takana tässä se että jouduin itse lapsena pukeutumaan vaatteisiin joista en pitänyt. Piti olla mekkoa ja ties mitä rimpusa, koska isäni mielestä tytöillä piti olla mekko. Legginsejä ei siihen maailmanaikaan tunnettu, sukkahousut olivat ahdistavat. Inhosin niitä, voi että mä inhosin. Joten en halua pakottaa omia lapsiani pukeutumaan sellaisiin vaatteisiin joita inhoavat. Kunhan ovat muuten asianmukaiset.
Kuten tuolla viesteissäni on jo tullut esille, niin mun mielestäni siinä kohtaa, kun lapsi osaa itse kertoa mielipiteensä, on häntä asiassa kuultava.

Mielestäni ap:n tapauksessa oltaisiin aivan hyvin voitu päätyä isän ehdottamaan kompromissiin. Lapsi saa pitää vaatteet, koska niistä pitää...mutta niitä käytetään vaikka sitten siellä päiväkodissa, yökkäreinä tms. jolloin äidin ei niitä pahemmin katsella tarvitse.

Meilläkin lapset saavat vaikuttaa siihen, mitä heidän päälleen puetaan. Itsekin olen kohdannut sen aamu kerran jos toisenkin, kun lapsi on ollut äidin kanssa eri mieltä tulevan päivän vaatetuksesta. Helpommalla pääsen, kun annan lapselle periksi...tietyin linjavedoin. Jos lapsi ei halua valitsemaani hametta, hän voi valita jonkun toisen hameen tilalle. Valintaa ei yleensä suoriteta koko hamevalikoimasta, mutta ei sille ole tarvettakaan ollut...pari kolme vaihtoehtoa on riittänyt siihen, että lapsi on löytänyt mieluista päällepantavaa.

Koska olen itse ostanut lähes poikkeuksetta kaikki lasteni vaatteet, sieltä kaapista löytyy vain sellaisia vaatteita, joista pidän. Eli jäljelle jää vain pohdinta sen suhteen, että mikä paita sopii minkäkin hameen kanssa. Ja sen suhteen on aina yhteinen sävel löytynyt, viimeistään kompromissin kautta.

Ja kuten jo kerroin, olen aina tukenut esikoisen vaatevalintoja, vaikka en itse niistä aina ole niin välittänyt. Hänen vaatetukseensa puutun lähinnä vain siltä osin, että ne ovat säänmukaiset.

Me käydään pikkutyttöjen kanssa noin 3kk välein vaatekaappi läpi. Tytöt saavat valita jokaisen vaatteen kohdalla "käyttöön" tai "kiertoon". Näin ollen kaapissa ei pitäisi olla mitään sellaista vaatetta, josta he eivät pidä. Joten sitä vaaraa ei pitäisi olla, että lapset joutuvat pukeutumaan vaatteisiin, joita he inhoavat.

Vaikka olenkin tiukka ja tarkka, ei se poissulje sitä, ettenkö silti kuuntelisi lapsia. Ja tosiaan, mielestäni ap:n sisko on turhan tiukka, enkä häntä ymmärrä, vaikka tiukka olen itsekin.
 
  • Tykkää
Reactions: Oisku
Mun mielestä ap:n siskolla on tässä ongelma. Ollaan itse saatu paljon vaatetta lahjaksi sekä kavereilta että sukulaisilta. Toiset ovat mielestäni hienoja, toiset eivät, jotkut ovat lasten mielestä hienoja, toiset eivät. Jotkut ovat jääneet käyttämättä. Koskaan, en ikinä, ole silti pahoittanut lahjan antajan mieltä. Mun mielestä se on yksinkertaisesti hävytöntä. En mä ala muiita lahjojakaan kritisoida. Erityisesti anoppi osaa valita aina mulle sellaisia ei ihan niin kohdilleen osuneita lahjoja, mutta aina on kauniisti kiitetty. Alkeellisia käytöstapoja.

Poika sai tässä juuri yhden vaatteen lahjaksi. Tiedän ettei hän oikein välittänyt siitä ja ettei hän todennäköisesti tule käyttämään kyseistä vaatetta laisinkaan. Silti hän kiitti lahjasta, eikä vähäisimmässäkään määrin näyttänyt antajalle ettei tykännyt siitä. Jos tämä onnistuu 6-vuotiaalta, luulisi että aikuinenkin sen osaa.
 
hhhhhhh123
Nyt puhutaan vain vaatteista, mutta entä Se ele, jos jo etukäteen tietää ettei lahja ole toivottu, silti täytyy ostaa ja viedä tuliaisiksi. Aika hieno tapa kiusata sisarta, samalla voi itse olla vuodesta toiseen olla marttyyri joka ajattelee vain toisen parasta. Ja toisen tulee käyttäytyä hyvin, hymyssä suin ottaa lahjoitukset vastaan. Sinun lahjasi oli hieno, sitä en sano. Mutta käyttäytymis mallina usein toistuessaan, täydellinen epäsuora tapa kiusata sisarta tai muita sukulaisia.
 
"sipsi"
Voi kurjaa, kun siskosi käyttäytyi noin tökerösti ja tyhmästi :(

Aika tasii asiat, ja jonain päivänä lapsi pukeutuu oman, ei äidin, mielen mukaan. Meillä on jo kauan käynyt itse vaateostoksilla. Kaikki asut eivät miellytä minua, mutta itsepä niitä pitää.

Ja päiväkotiin saattoi pukea "ei niin yhteensopivia" asuikokonaisuuksia, vaan ajattelin, että pääasia että on itselle mieluinen. En tiedä, kuinka päiväkodin ihanien tätien silmiä mahtoivat särkeä sitten :)
 
viera.s
En ymmärrä oikein kumpaakaan, aloittajaa tai hänen siskoaan. Vaikkakin siskoa vielä vähemmän, hänen käytöksensä oli törkeää.

Aloittajan sisko ja muut ketjussa esiintyneet "esteetikot" ovat mielestäni vain ja ainoastaan pinnallisia. En arvosta lainkaan ja minusta on surullista, että tällainen maailmankuva lapsillekin opetetaan. Valitettavasti kyse ei ole vain siitä, mitä lapsi tuollaisen ajattelutavan opittuaan ajattelee omista vaatteistaan (ja sekin on minusta ikävää, että omat vaatteet muodostuvat noin tärkeiksi, sillä kaikissa elämäntilaisessa ei ole varaa merkkivaatteisiin törsätä), vaan herkästi tuomitsevat sitten muutkin, alkavat vielä kiusaamaan omasta mielestään huonosti pukeutuvia lapsia.

Kiinnostaisi kuulla, että kun joillekin on niin tärkeää että lapsi ainakin omassa seurassaan pukeutuu äidin mieltymysten mukaan, jottei äidin tarvitse katsella rumia vaatteita, mitä oikein ajattelette tuhansista vastaantulijoista ja tuttavistanne, jotka pukeutuvat mielestänne rumasti? Miten kestätte sen, arvosteletteko ja tuomitsetteko myös muiden pukeutumista? Kaupungilla katse kohdistuu varmasti useammin muiden kuin vieressä kävelevän lapsen vaatteisiin, joten miten voitte poistua kotoanne, jos epämieluisat vaatteet ovat tuollainen kauhistus? Vai onko se lapsen pukeminen "esteettisesti" kuitenkin ennen kaikkea omaa näyttämisenhalua?

Aloittajaa taas en ymmärrä siltä kannalta, että en myöskään kannata mitään turhaa kulutusta ja tarpeettomien tavaroiden hamstrausta itselle tai muille. Tuollainen vaateläjä olisi mielestäni sopiva lahja vain puutteessa elävän perheen lapselle, jolla ei ole perusvaatteitakaan tarpeeksi. Vaikuttaa siltä, että aloittajaan on iskenyt jokin shoppailuvimma ja sitä toteuttaessaan on tuliaiset hankkinut, ei suinkaan perheen tarpeita ja toiveita harkiten.
 
[QUOTE="sipsi";30191346]Voi kurjaa, kun siskosi käyttäytyi noin tökerösti ja tyhmästi :(

Aika tasii asiat, ja jonain päivänä lapsi pukeutuu oman, ei äidin, mielen mukaan. Meillä on jo kauan käynyt itse vaateostoksilla. Kaikki asut eivät miellytä minua, mutta itsepä niitä pitää.

Ja päiväkotiin saattoi pukea "ei niin yhteensopivia" asuikokonaisuuksia, vaan ajattelin, että pääasia että on itselle mieluinen. En tiedä, kuinka päiväkodin ihanien tätien silmiä mahtoivat särkeä sitten :)[/QUOTE]

Ei ainakaan tään tädin silmiä säre. Omakin saattoi päiväkodissa pukeutua aika mielenkiintoisesti, ties itse mitä päälleen laittaa. Enkä oo kyllä sellasta lajia joka vaatii tietynlaista ja kaikki sävysävyyn jne.
 
Blue
[QUOTE="hmm";30189306]Jokaisella on oma tapansa elää.

sinä tunnet siskosi, tiedät, että hän on merkkivaatteiden perään.
joten ihmettelen miksi ostit halpahalli vaatteita siihen perheeseen.

halpahalli vaatteissa ei ole mitään vikaa, itekin niitä tulee välillä ostettua lapselle tarhaan,
siellä sotketaan ja remutaan, niin ei tule itku kun Se vaate menee pilalle.

mutta jos toinen niitä ei hyväksy, niin ei tule kuin mielipahaa kun niitä ostaa, joten mietin miksi
ostit niitä niin paljon.
olisit vaikka yöpaidan tai jonkun ottanut jos halusit ostaa[/QUOTE]

Mä olen sitä mieltä että tuo kuka tahansa mitä tahansa rytkyjä (vaikka sitten oma siskokin) niin siitä huolimatta pitää osata ottaa lahja vastaan fiksusti ja heittää sitten jälkikäteen ne roskiin tms.

Moukka tuossa on se sisko, vaikka siskonmies yrittikin pelastaa tilannetta.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Tökeröä käytöstä ap:n sisarelta.

Ihmettelen sitä, miten kovin moni on niin pedantti pienten lasten vaatteiden suhteen. Itse näen oleellisimpana, että ulkovaatteet on hyvät ja säänkestävät.
Muuten lapset (kumpikin alle kouluikäisiä) saavat itse osallistua vaatteidensa ostamiseen ja valitsemiseen. He saavat pukea päälleen sen mitä haluavat. Sori, mutta näen sen ihan pimeänä, että lapsia käytetään äidin tai isän itsetunnon jatkeena ja ainoat rytkyt mitä voi ostaa, on merkkivaatteita. Jotka on muuten ihan samalla tavalla tehty kiinassa lapsityövoimalla kuin ne halvatkin rytkyt.

Merkkivaatteissa ei nähdäkseni ole mitään pahaa. Mutta jos vanhemmille oleellisinta on se, että niiden pitää olla merkkivaatteita, niin kyllä mä vähän kyseenalaistan sen vanhemman pään toimintakykyä. Kaikkein huvittavimpia on totaalisen persaukiset tyypit, joiden on kertakaikkiaan pakko saada ostaa lapselleen 300 euroon talvihaalarit.
 
"vieraana"
[QUOTE="Joona";30191628]Oma moka, mitä ostit kun tiesit, että ei ole siskos tyylisiä. Kyllä sisarelleen voi sanoa, että on kamalia ryysyjä, sori vaan.[/QUOTE]

Minäkin ajattelen että on vähän outoa jos edes läheisimmille ihmisille ei voi sanoa totuutta lahjasta. Huonossa tapauksessa se johtaa siihen että ostaisit lisää vaatteita, joista heillä ei pidetä. Tää on vähän vaikea aihe.

Mun äitini nimittäin ostaa pääosin kirpputoreila lapsilleni vaatteita, ja maku ei todellakaan mene hänen kanssaan yhteen. Siksi olen pitänyt parempana kertoa, että lapsilla on tarkat mielipiteet siitä mitä ostetaan ja että ostan vaatteet aina lasten kanssa (mikä on totta). Kirppisvaatteiden ostaminen loppui siihen.

En tosiaan vastusta lahjaksi saatua tai kirpparilta ostettua mutta juttujen pitää olla meidän näköisiä. En laita tauluja seinälle vain siksi että olen ne lahjaksi saanut. Varmaan tosi epäkohteliasta mutta näin se vaan nyt on. Mun kotini ja vaatteeni ovat minun asiani, ja lasten vaatteiden suhteen minä ja lapset päätetään siitä millaisia vaatteita meillä käytetään. Lapset voi valita kuosit, äitinä katson että vaate on muuten käytännöllinen ja riittävän lämmin / säähän sopiva.

Mutta alennusmyynnistä tai kirpparilta tai ylipäätään lahjaksi kannattaa ostaa käyttötavaraa vain jos on varma siitä että tietää lahjan saajan maun. Muuten kannattaa ostaa vain jotain sellaista jonka voi syödä/juoda/kompostoida eli josta ei jää pysyvää jälkeä.
 

Yhteistyössä