Miksi parisuhteen arkipäiväistyminen on paha asia?

Onpas palsta nyt niin ymmärtäväinen ja solidaarinen Näköjään arkistumisen voi ymmärtää monella tavalla. No ei siinä, jos vasta arkena voi pieraista kumpppanin vieressä...

 

Ei minustakaan ole huono asia Mutta jos on ihan tuore suhde vielä, niin ei silloin heti kaipaa sitä, että ollaan jo ihan kuin vanha pariskunta. Vuodessa parissa sitä voi jo arkipäiväistyä

Ei ehkä silloin jos ollaan nuoria. Mulla on tuore suhde mutta se vois jo arkipäiväistyä vaikka heti. Ei asuta yhdessä. Mä en ole enää niin nuori.

 

Arki ei ole huono asia. Kunhan siinä on välillä jotain vaihtelua.

 

[QUOTE="Jenis";30176495]Arki on arkea, tylsää ja monotonista - ihan kivaa ja rentoa, mutta ei mikään unelmien täyttymys varmaan kellekään. Siksihän sitä jokavuotista kesälomaa odotetaan kuin kuuta nousevaa Mä oon ollut naimisissa 10 vuotta, ja kyllä suoraan sanoen kaipaan sitä suhteen alkuhuumaa. Omituisen lopullinen ajatus, etten enää koskaan rakastuisi tulenpalavasti?[/QUOTE]

Suurin syy avioeroihin on varmasti tämä, ei kestetä tai ymmärretä elämän olevan arkea.

 

No meillä menee hyvin, kun välillä olen korviani myöten rakastunut mieheeni ja välillä se on mun mielestä maailman mulkuin tyyppi. Pysyy mielenkiinto, kun kaikki ei ole tasaista tallaamista

 

Arkea elää meistä jokainen suurimman osan ajasta. Arki voi olla hyvää ja mielekästä, ja yleensä se sitä onkin. Jos ei ole, kannattaa muuttaa jotakin arjessaan.

Mutta tuo naistenlehtien kiertoilmaisu "suhteen arkipäiväistyminen" tarkoittaa yleensä sitä, että seksin ja yleisen kuhertelun määrä vähenee merkittävästi. Ja jos tämä tapahtuu kovin pian suhteen alettua, ei se mitenkään voi olla hyvä asia.

 

Suurin syy avioeroihin on varmasti tämä, ei kestetä tai ymmärretä elämän olevan arkea.

Tai ei kestetä tai ymmärretä arkea juuri sen tietyn kumppanin kanssa. Väitän että arki astuu suhteeseen siinä vaiheessa, kun toisen läsnäolo aletaan ottaa itsestäänselvyytenä. Sitten onkin hyvä pötkähtää sohvalle piereskelemään ja katsoa miten perhe-elämä soljuu ympärillä. Samalla kun parisuhteen työjuhta hinkkaa kolmatta kertaa samana päivänä vessanpönttöä puhtaaksi

Arkipäiväistymisen voi tosiaan käsittää monella tavalla. Itse käsitän sen em. tavalla.

 

Siinä vaiheessa, kun toiselta tulevat tekstiviestit ovat pelkästään "tuokko maitoa" on suhde jo haudan puolella. En tätä pidä arkena niin kuin lehdet väittävät.

Arki on normaalia elämää ja "sinun arkesi on jonkun lapsuus".

 

ei helvata, muistu mieleen kun oltiin miehen kanssa seukattu ylivähän aikaa. tultiin illalla autolla jostain, mua pieretti ihan kauheasti (tais paskattaakki) ja olin jo ihan että jes, kohta vessaan, ni eiköhän mies oikeen ottanu kädestä kii ja halas ja sanoi "kato ku ihana tähtitaivas" sitä siinä sitte ihailtiin ainaki 10minsaa ja mä meinasin itkeä

Onhan se kivaa kun voi piereskellä vapautuneesti. Ei tarvi kärvistellä vatsakivuissa.

 

Eihän se arkipäiväistyminen suinkaan sitä tarkoita, että silloin unohdetaan tahtominen sen parisuhteen eteen, että "..ei tipu lämpöö, enkä sano juu"

Mun mielestä se suhteen muuttuminen arkipäiväiseksi on sitä, että on saavutettu toinen vankka taso, missä yhdessä eletään ja makustellaan ja arkisten askareitten keskellä rakastetaan ja halutaan pelkäämättä, että kohta toi toinen tästä lähtee kun mä nyt aina satun vaan puristamaan tosta hammastahnatuubista just siitä kohdasta mistä huvittaa.

Parisuhteen arki on sitä yhdessä elämistä, jakamista ja hengittämistä. Sitä että tulee toki toimeen itsekseenkin mutta se, että päivän tekemiset ja tilanteet voi kokea rakkaansa kanssa ja saada sitä kunnioitusta ja arvostusta ja Tärkeimmän Ihmisen tuntua....


Eli: arki parisuhteessa on ihanaa ja arvokasta ja täydentävää :heart:. Sen sijaan jos arjessa elämisessä ei parisuhdettansa jaksaviitsi hoitaa, niin se vain on luovuttamista ja toisen ihmisen pitämistä itsestäänselviönä.

 

Kuka ihme jaksaa alkuhuumaa jatkuvaan? Johan siitä kärsii oma henk.kohtainen kasvu, työuran rakentaminen, opiskeluihin keskittyminen, jne. Arki suhteessa vapauttaa voimavarat muihin asioihin!

Miten ihmeessä joku kokee työssäkäynnin pakkopuurtamiseksi, arjen asiat ikäviksi? Olette etuoikeutettuja suomalaisia, teette kohtuullista työpäivää, saatte siitä kohtuullisen palkan jolla voitte viettää vapaa-aikaa ja lomailla. Sairastuttuanne soitatte töihin ja palkka juoksee. Lapsillanne on lukuisia etuoikeuksia, ja olette saaneet jopa valita puolisonne ja lapsenteon osana vapauttanne. Kuka viitsii marista vielä tästä?

Näköjään kun oikeita ongelmia ei ole, tehdään ne tekemällä!

Erittäin hyvin sanottu.. Kaipa sitä ihmisen perusluontoon kuuluu valitus, aina pitää jostain narista

Alkuhuuma ei mun suhteessa kestänyt kauaa, mutta en pidä sitä huonona asiana. Meillä vaan pakostikin tuli se arki kuvioihin nopeasti kun poikaystävä tarvitsi ammattiapua ja minä oon vähän kuin äidin roolissa välillä. Sekin on täyttä puppua, ettei niin saisi mennä jne. Totta hitossa se hetkittäin siihen menee kun toinen tarvitsee rohkaisua, tukea eikä ole ihan täysissä voimissa. :/ hirveitä odotuksia ihmiset lataa itselleen parisuhteeseen!

 

Ap, muistutan sinua taas, että ethän kerro liikaa nykyisenkin poikaystäväsi asioita täällä. Lukijamäärä on moninkertainen siihen nähden, miten paljon sinulle vastataan.

 

Ap, muistutan sinua taas, että ethän kerro liikaa nykyisenkin poikaystäväsi asioita täällä. Lukijamäärä on moninkertainen siihen nähden, miten paljon sinulle vastataan.

No hyvin yleisiä asioita nämäkin on, mutta toki voidaan julkisessa ympäristössä pitää niitä tabuina, se kun auttaa

 

No hyvin yleisiä asioita nämäkin on, mutta toki voidaan julkisessa ympäristössä pitää niitä tabuina, se kun auttaa

Eihän siinä mitään, jos hän tietää, että hänen asiansa ovat täällä esillä...

 

Eihän siinä mitään, jos hän tietää, että hänen asiansa ovat täällä esillä...

Kyllä minä saan puhua ja hakea vertaistukea netissä kun kenenkään nimellä tai pärställä en tässä kirjoittele. Oman kuvan olen näyttänyt, mutta poikaystävääni ei sen kuvan perusteella löydä eikä näin tavallisista asioista keskustellessa voi häneksi yhdistää. Huolehdi sinä vain omista asioistasi ja voin kertoa, ettei mulle ole mikään ongelma puhua näistäkään jutuista avoimesti. Kaikilla on elämässään omat haasteensa.

 

Mä en ole koskaan käyttänyt sanoja poikkis ja baareilu. 23-vuotiaana mulla oli avomies ja olin raskaana. Ihmettelen kuinka ap:n ikäinen voi olla noin kakara vielä.

On sullakin aika paljon kasvamista jos luulet että kypsyys on sanoista, raskautumisesta tai avioitumisesta kiinni.