Ilmeisesti todellakin on ongelma, kun en ymmärrä miten vierailut voivat olla yhtä aikaa sekä mieluisia että epätoivottuja. Miten voi olla mieluisa sellainen porukka, jolle ei uskalla sanoa edes että nyt ei kuule yön yli vierailu sovi!? Ilmeisesti meillä on todellakin erilainen käsitys "mieluisista" ihmisistä. Minun sanastossani mieluisa on sellainen, jonka kanssa on tasa-arvoinen suhde - sellainen, jossa MOLEMMAT osapuolet osaavat ja uskaltavat sanoa mitä kaipaavat. Hyvin vaikeaa kuvitella mieluisa ihminen, josta pitää pelätä että se katkaisee välit (!!!!) jos sille uskaltautuu sanomaan että ilmoittamatta ei voi tulla päiväkausiksi passattavaksi.
En myöskään ymmärrä sitä, miksi asia olisi mustavalkoinen. Joko on tuollainen lapatossu kynnysmatto, tai sitten sun mukaan joustamaton. Ihanko oikeasti et näe sitä tervettä vaihtoehtoa ollenkaan, että joustetaan järkevissä määrin ja tasapuolisesti, mutta yhtä aikaa myös pidetään omasta ja oman perheen hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolta?`
On varmasti hyvin hankalaa elämä, jos kokee että kaikki puoliensa pitäminen on paheksuttavaa joustamattomuutta. Toisaalta - tuollainen näkökanta kyllä selittää paljon "ongelmaasi".
Miksi pidät niin hemmetin pahana sen, että pitäisit(te) perheenne puolta? Mistä olet oppinut, että teidän pitää olla AINA se joka joustaa? Koetko että olette jotenkin huonompia ihmisiä kuin muut, ja siksi teidän pitää nöyristellä? Vai saatko jotain sairasta tyydytystä siitä, että joustat ja joustat ja joustat.. "Väsyttää ja harmittaa, mutta kun Me Ollaan Niin Hyviä ja Uhrautuvaisia, että ei me kyllä uskalleta mitään sanoa, ei. Me vaan valitetaan selän takana, niin, niin hyviä tyyppejä me kuules ollaan. Muut on tyhmiä eikä tajuuuuu voi että ottaa päähän miks ne ei oo niin fiksuja kuin me!!!!1111"
