Onko 20-vuotias liian nuori menemään naimisiin?

  • Viestiketjun aloittaja Mitä mieltä?
  • Ensimmäinen viesti
Peyote
Mua ärsyttää että noin vaan voidaan tulla sanomaan että "olet liian nuorena mennyt naimisiin" tai ylipäätään tämä että toisen ihmisen puolesta tiedetään asiat. Voisin minäkin tulla sanelemaan että "olet liian vanha äiti" tai että "olet liian vanhana mennyt naimisiin" tai että "tukkasi on vääränlainen".
 
Blue
Mua ärsyttää että noin vaan voidaan tulla sanomaan että "olet liian nuorena mennyt naimisiin" tai ylipäätään tämä että toisen ihmisen puolesta tiedetään asiat. Voisin minäkin tulla sanelemaan että "olet liian vanha äiti" tai että "olet liian vanhana mennyt naimisiin" tai että "tukkasi on vääränlainen".
Kannattaa erottaa henkilökohtaisesti sinulle, sinun tilanteestasi, sanotut mielipiteet siitä että asiasta kysytään yleisesti ja jokainen vastaa siihen yleisesti siitä riippuen että mitä mieltä on asiasta.
 
  • Tykkää
Reactions: nisäkäs
Sehän on käytännössä ihan sama asia, jos yhdessä asutaan.
Juuri siksi kirjoitinkin tuolla ylempänä, että naimisiinmeno kovin nuorena (etenkin alle 20 tai vähän yli 20) on yleensä tarpeetonta. Normaalisti sen ikäisillä ei ole mitään merkittävää omaisuutta, minkä vuoksi pitäisi mennä ja yleensä elämäntilanteetkin sen ikäisillä ovat sellaisia, ettei avioliitto tuo mitään tarpeellista lisää elämään. Siksi en itse näe mitään syytä sen ikäisille mennä naimisiin - noin yleisesti ottaen.
 
  • Tykkää
Reactions: nisäkäs
Blue
Massat koostuu yksilöistä. Joku voi tulla sanomaan että on itse mennyt liian nuorena naimisiin, mutta ette te toisten puolesta voi.
Sä et nyt ymmärrä.

On täysin eri asia sanoa että "en pidä pitkästä tukasta" kuin sanoa pitkätukkaiselle "sinulla on ruma tukka".

Tässä on sama asia. Jokaisella on tästä mielipide (joka ei ole sen oikeampi kuin toinenkaan) jonka saa varmasti sanoa näin yleisellä tasolla keskusteltaessa.

Kysyttiin mielipidettä "onko 20-vuotias liian nuori menemään naimisiin". Jonkun on- mielipide ei ole sinun parisuhteesi arvostelua.

Minäkin olen mennyt parikymppisenä naimisiin ja olen vieläkin, silti olen tuota mieltä, eikä se vähennä minun parisuhteeni arvoa mitenkään.
 
  • Tykkää
Reactions: nisäkäs
Peyote
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30156686:
Juuri siksi kirjoitinkin tuolla ylempänä, että naimisiinmeno kovin nuorena (etenkin alle 20 tai vähän yli 20) on yleensä tarpeetonta. Normaalisti sen ikäisillä ei ole mitään merkittävää omaisuutta, minkä vuoksi pitäisi mennä ja yleensä elämäntilanteetkin sen ikäisillä ovat sellaisia, ettei avioliitto tuo mitään tarpeellista lisää elämään. Siksi en itse näe mitään syytä sen ikäisille mennä naimisiin - noin yleisesti ottaen.
Ai niin sun mielestä naimisiin mennäänkin vaan taloudellisten syiden takia. Mä kun luulin, että rakkauden takia mutta oli varmaan tosi lapsellisesti ajateltu. Onneksi teitä aikuisia riittää täällä palstalla niin voitte aina oikaista näitä näivettyneitä tyhmiä kuvitelmia.
 
[QUOTE="Murri";30156579]Ja muistuttaisin myös siitä, että avoliitossa eläneillä on myös suoja. 5V yhdesä tai yhteisiä lapsia niin lusikkojen jakoon voi pyytää osittajan.

Ja testamentteihin saa laittaa merkinnän, että ei koske perijän puolisoa.
Ongelmaa tuossa tulee siitä, mikäli omaisuus on rahana tilillä tai omaisuus on myyty ja siitä on saatu rahaa.[/QUOTE]

Joo, mutta sen kuolleen sukulaisen olisi sitten pitänyt tajuta tehdä se merkintä. Ja ainahan perinnöt eivät tule testamentin kautta, vaan esim. oma vanhempi voi kuolla, eikä suurella osalla todellakaan ole mitään testamentteja. Harva vanhempi haluaisi, että sen lisäksi että itse kuolee ennen aikojaan eikä voi enää olla mukana aikuisten lastensa elämässä esim. auttamassa lastenlasten kanssa tms, niin myös se ainoa, minkä enää jättää eli perintö, valuu osittain lapsen puolisolle. Tämä ei tietysti ole varmaan syy tehdä omia elämänvalintoja, mutta kun oli kyse, miten ero avioliitosta tai avoerosta eroaa toisistaan, niin tuossa yksi esimerkki.

Enpä usko että noin nuorten avoliitoissa kannattaa mitään osituksia tehdä. Vai olisiko kyse siitä, että toinen osapuoli haluaisi toisen levykokoelman tai toisen ostaman telkkarin? Harvalla parikymppisellä on mitään merkittävää omaisuutta, johon voitaisiin katsoa puolison olevan jotenkin oikeutettu.
 
viera.s
Mitä väliä, aina voi erota. Parin sadan kulut nyt ei ole mitään, sellaisen summa kuluu jo yksiin festareihin helposti. Toki jos jommalle kummalle on ehtinyt tulla tai kertyä varallisuutta eikä avioehtoa ole tehtynä, voi lasku olla paljon suurempi. Itse tuon ikäiset ei kuitenkaan ole yleensä merkittävää varallisuutta keränneet ja lahjanantajat sekä perinnönjättäjät voi sulkea puolison avio-oikeuden lahjakirjalla tai testamentilla pois siltä varalta, että nuoret ei ole itse tajunneet asiaa hoitaa.

Lastenhankinta on sitten paljon isompi asia ja sanoisin, että pääsääntöisesti 20-vuotiaat ovat siihen liian nuoria. Voihan se hyvinkin mennä, mutta harvalla on parhaat edellytykset vanhemmaksi tuossa iässä eikä biologisistakaan syistä ole tarvetta noin varhain aloittaa.
 
Ai niin sun mielestä naimisiin mennäänkin vaan taloudellisten syiden takia. Mä kun luulin, että rakkauden takia mutta oli varmaan tosi lapsellisesti ajateltu. Onneksi teitä aikuisia riittää täällä palstalla niin voitte aina oikaista näitä näivettyneitä tyhmiä kuvitelmia.
Naimisiin voi mennä mistä syystä vaan, mutta kun tuossa äsken jo todettiin, että on käytännössä ihan sama olla avoliitossa tai avioliitossa, niin ainoa ero lienee sitten juridinen. Ja se liittyy kyllä pääasiassa rahaan. Sen takiahan koko avioliittoinstituutio on olemassa nykyisessä maallistuneessa yhteiskunnassa, jossa avioliittoon eivät enää pakota moraaliset syyt ja jossa naisetkin ovat itsenäisiä. Alunperinhän avioliitto oli myös naisen huoltosuhteen muutos isältä aviomiehelle, ja samalla varmistettiin naisen elatus jatkossa, mutta nykyisinhän emme tällaisia kuvioita enää onneksi tarvitse. Parikymppinen ei oikeasti tarvitse mitään "avioliiton tuomaa taloudellista turvaa" - se turva on olennainen kotiäideille, jotka ovat hoitaneet putkeen useamman lapsen kotihoidontuella.

Avioliitto ja rakkaus eivät ole toistensa synonyymeja. Mä nyt oletan, että ne 20-vuotiaina naimisiin menneet ovat kuitenkin olleet jo jonkin aikaa rakastuneina, ettei nyt ihan ensitreffeiltä painella naimisiin. Joten jos se rakkaus on todistetusti onnistunut jo ennen avioliittoa, niin kai se onnistuisi silti, vaikka ei ihan heti menisikään naimisiin. Saa toki mennä jos haluaa, mutta mitään syytä en itse siihen löydä.
 
  • Tykkää
Reactions: nisäkäs
Mitä väliä, aina voi erota. Parin sadan kulut nyt ei ole mitään, sellaisen summa kuluu jo yksiin festareihin helposti. Toki jos jommalle kummalle on ehtinyt tulla tai kertyä varallisuutta eikä avioehtoa ole tehtynä, voi lasku olla paljon suurempi. Itse tuon ikäiset ei kuitenkaan ole yleensä merkittävää varallisuutta keränneet ja lahjanantajat sekä perinnönjättäjät voi sulkea puolison avio-oikeuden lahjakirjalla tai testamentilla pois siltä varalta, että nuoret ei ole itse tajunneet asiaa hoitaa.
Niin, no se on tietysti myös totta, että melko yhdentekeväähän se silti on ja useimmiten harmitonta hupia. Tosin kyllä mieluummin käyttäisin nuorena opiskelijana pari sataa euroani festareihin kuin avioeron kuluihin. Harmillista myös, että useimmiten juuri ne parikymppisinä naimisiin menevät eivät tee mitään avioehtoja.
 
viera.s
Ai niin sun mielestä naimisiin mennäänkin vaan taloudellisten syiden takia. Mä kun luulin, että rakkauden takia mutta oli varmaan tosi lapsellisesti ajateltu. Onneksi teitä aikuisia riittää täällä palstalla niin voitte aina oikaista näitä näivettyneitä tyhmiä kuvitelmia.
Rakkauden vuoksi tämä elämä jaetaan. Avioliitto näin uskonnottoman silmissä on kuitenkin vain yhteiskunnallisesti säännelty varallisuusoikeudellinen sopimus. Onhan sillä joku liitäntä rakkauteen, sillä en olisi jakanut elämääni tavalla joka tällaista juridista järjestelyä vaatii sellaisen ihmisen kanssa, jota en rakastaisi. Syy naimisiin menemiselle ei kuitenkaan ollut rakkaus, eihän se mihinkään avioliiton myötä muuttunut.
 
"Murri"
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30156706:
Joo, mutta sen kuolleen sukulaisen olisi sitten pitänyt tajuta tehdä se merkintä. Ja ainahan perinnöt eivät tule testamentin kautta, vaan esim. oma vanhempi voi kuolla, eikä suurella osalla todellakaan ole mitään testamentteja.

Enpä usko että noin nuorten avoliitoissa kannattaa mitään osituksia tehdä. Vai olisiko kyse siitä, että toinen osapuoli haluaisi toisen levykokoelman tai toisen ostaman telkkarin? Harvalla parikymppisellä on mitään merkittävää omaisuutta, johon voitaisiin katsoa puolison olevan jotenkin oikeutettu.
Testamentin osalta tuo varmasti on totta. Valitettavan harva haluaa edes miettiä että sattuisi kuolemaan joskus, huomenna tai myöhemmin tapaturmassa tai perinteisellätyylillä.

Niin, meinaatko tosiaan että esim. sukupolvenvaihdoksen kokeneella tilalla on vain levykokoelma ja teevee ? Tai 25 vuotias AMK opinnot päättänyt, työssäkäyvä ei omistaisi asuntoa tai muuta omaisuutta teeveen ja levyjen lisäksi (taitaa muuten levyt olla digimuodossa nykyään) ? 24 vuotiaalla ei voisi olla omaa OY-muotoista yritystä ? Yms. ?
 
Ken guru
Mulle olisi ollut, ja sanoisin että luultavasti pääosin suurimmalle osalle muistakin. Joillekin se toimii, jotkut löytävät sen elämänsä rakkauden ja toimivan parisuhteen jo tosi nuorena, kuten esim. Peyote, ja Pin on luultavasti löytänyt, ja viihtyvät sellaisessa elämässä. Tunnen kyllä muitakin nuorena avioituneita onnellisia pareja. Itsestäni ei tuohon olisi noin nuorena vielä ollut.

Usein nuorena yhdessä ollessa on mukana paljon ongelmia koska

- ei tunneta edes itsejään vielä
- mukana on usein tarpeetonta mustasukkaisuutta juurikin sen vuoksi että ollaan epävarmoja itsestä
- on tarve saada hyväksyntää vastakkaiselta sukupuolelta että saadaan sitä itsetuntoa nousemaan, eikä yhden huomio riitä
- on halu nähdä ja kokea asioita, ja nuorilla se on usein liian villiä menoa parisuhteeseen. Sellaista mitä toisen puolison on vaikea hyväksyä, tai toisen puolison itsetunto ei riitä katselemaan sivusta.

Ja mm. näistä syistä tulee paljon ristiriitoja ja suhteet päättyvät eroon muutamien vuosien sisällä.

Mutta jotkut ovat nuorena vanhoja, eli pystyvät parempaan. Itse en olisi pystynyt.
 
"meh"
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30155612:
Ja on siinä toki sekin, että jos toinen on ehtinyt saada vaikka perintöä tms, niin puolet siitä valuu erossa puolisolle. Se voisi hiukan harmittaa perinnönjättäjää, jos tietäisi - etenkin, jos kyse olisi vaikka suvun kesämökistä, joka nyt joudutaan myymään, jotta melkein teini-ikäinen ex-aviopuoliso saadaan ostetuksi siitä ulos.
Tähän sanoisin, että jokainen lakimies suosittelee sille testamentin tekijälle taikka perinnön jättäjälle, että kaikki lapsien puolisot rajataan perinnön ulkopuolelle. Oli ne sitten teini-ikäisiä taikka vanhoja kurppoja :D Ja luulisi tämän perusasian teitävän ihan jokainen ilman lakimiestäkin.
 
samaa mieltä tavallaan
Mulle olisi ollut, ja sanoisin että luultavasti pääosin suurimmalle osalle muistakin. Joillekin se toimii, jotkut löytävät sen elämänsä rakkauden ja toimivan parisuhteen jo tosi nuorena, kuten esim. Peyote, ja Pin on luultavasti löytänyt, ja viihtyvät sellaisessa elämässä. Tunnen kyllä muitakin nuorena avioituneita onnellisia pareja. Itsestäni ei tuohon olisi noin nuorena vielä ollut.

Usein nuorena yhdessä ollessa on mukana paljon ongelmia koska

- ei tunneta edes itsejään vielä
- mukana on usein tarpeetonta mustasukkaisuutta juurikin sen vuoksi että ollaan epävarmoja itsestä
- on tarve saada hyväksyntää vastakkaiselta sukupuolelta että saadaan sitä itsetuntoa nousemaan, eikä yhden huomio riitä
- on halu nähdä ja kokea asioita, ja nuorilla se on usein liian villiä menoa parisuhteeseen. Sellaista mitä toisen puolison on vaikea hyväksyä, tai toisen puolison itsetunto ei riitä katselemaan sivusta.

Ja mm. näistä syistä tulee paljon ristiriitoja ja suhteet päättyvät eroon muutamien vuosien sisällä.

Mutta jotkut ovat nuorena vanhoja, eli pystyvät parempaan. Itse en olisi pystynyt.
Siksi juuri halusin miehen, jolla hyvä itsetunto jo nuoresta, en odotellut tylsistymistä jota ei edes tapahtunut, jotta voisin ottaa "vain jonkun" joka sitten kestää tylsää menoa. Otin miehen jonka itsetunto kestää normaalit huitelut ja ymmärtää senkin, että joskus on kiva saada oikeasti naimisissakin olevan huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Mitä ihmeellistä siinäkään on? On helppo aloittaa tällaisen kanssa luontevasti jo nuorena, koska elämä toisen kanssa voi vain helpottua jos ei ole paskaa valinnut. Villiä menoahan me molemmat olemme kaivanneet joten hassua olisi, jos en kestäisi sitä toisesta. En koe olevani mitenkään vanha nuorena, olen oikeastaan leikkisä ja lapsellinen hassu oma itseni, en yhtään sellainen "vanha".

Eli olemme tavallaan samaa mieltä, koska kyllä, jos on hyvä itsetunto ja etsii samanlaisen, nuorena on parasta mennäkin naimisiin. Jos on huono itsetunto ja ottaakin vain jonkun mustasukkaisen niin selvä ero tulossa. MUuten sillä ei ole merkitystä, mutta jos lapsia mennään sellaiseen tekemään... Keskimäärin tätä tapahtuu enemmän nuorissa, mutta ero on niin vähäinen etten uskaltaisi puhumaan etteikö nuorena yleisesti naimisiin kannata jos siihen ollaan päädytty. Vanhemmat taas kitkuttelevat kauemmin paskassakin suhteessa kuin nuoremmat, en tiedä onko tuokaan niin arvostettava asia. Vuosia tulee enemmän, mutta huonompia.
 
[QUOTE="Murri";30156765]
Niin, meinaatko tosiaan että esim. sukupolvenvaihdoksen kokeneella tilalla on vain levykokoelma ja teevee ? Tai 25 vuotias AMK opinnot päättänyt, työssäkäyvä ei omistaisi asuntoa tai muuta omaisuutta teeveen ja levyjen lisäksi (taitaa muuten levyt olla digimuodossa nykyään) ? 24 vuotiaalla ei voisi olla omaa OY-muotoista yritystä ? Yms. ?[/QUOTE]

Ai, nyt onkin kyse jo 25-vuotiaista, luulin että puhuttiin parikymppisistä. Ero ei toki ole suuri, mutta normaalisti sen ikäisillä ei ole sellaista merkittävää omaisuutta, joka olisi reilua avoeron jälkeen jakaa eksän kanssa. Vai olisiko puoliso muka oikeutettu näihin mainitsemiisi - huomaa, että kirjoitin näin: "Harvalla parikymppisellä on mitään merkittävää omaisuutta, johon voitaisiin katsoa puolison olevan jotenkin oikeutettu." Nimenomaan sen maatilan perineen, oman firman perustaneen tai oman asunnon ostaneen ei varmaan olisi eron tullessa kannattanutkaan olla naimisissa :O
 
Ken guru
Mulla on nyt kaksi lasta tässä "kimpussa", joten en ehdi sen syvällisemmin kommentoimaa, mutta tuolla nuorena vanhalla en tarkoittanut muuta kuin että jotkut vaan ovat viisaampia ja järkevämpiä nuorena kuin toiset, itse olen tarvinnut ne oppivuodet :D.
 
  • Tykkää
Reactions: nisäkäs
[QUOTE="meh";30156784]Tähän sanoisin, että jokainen lakimies suosittelee sille testamentin tekijälle taikka perinnön jättäjälle, että kaikki lapsien puolisot rajataan perinnön ulkopuolelle. Oli ne sitten teini-ikäisiä taikka vanhoja kurppoja :D Ja luulisi tämän perusasian teitävän ihan jokainen ilman lakimiestäkin.[/QUOTE]

Suurin osa ei varmaan tee testamenttia, koska ajattelee, että omaisuus saa mennä niille, keille se lain mukaan meneekin eli lapsille. Lakimiehet toki haluaisivat kaikkien tekevän testamentin nimenomaan heidän itsensä kanssaan - saahan siitäkin laskutettua ;)
 
hhhhahahaa
Alkuperäinen kirjoittaja nisäkäs;30156444:
Ei, vaan niomenomaan tarkoitin että elämässä on muutakin kuin miehet ja parisuhteet. Tällä palstalla kaikki pyörii miesten ympärillä, on sitten naimisissa tai ns. suhteeton ihminen, kommentit on tätä tasoa.
Juuri tuollaseksi "suhderiippuvaiseksi" en halua nuoren ihmisen heittäytyvän.
:)
Millä tavalla sitä on jotenkin negatiivisen riippuvainen jos on naimisissa? Miksi sinkkuystäväni ovat pahemmin miehenkipeitä kuin minä naimisissa oleva nuori nainen? Elämässä TODELLA on muutakin kuin miehet. Minun ei sellaisen ympärillä tavitsekaan jatkuvastu hinkutella kun löytyy rakas kotoa. Toista se on sinkuilla jotka tuntuvat pyörivän jatkuvasti miessukupuolen ympärillä. Miehet sitä, miehet tätä. Hohhoijaa.
 
hmmmmmmmmmmmm
Alkuperäinen kirjoittaja nisäkäs;30156444:
Ei, vaan niomenomaan tarkoitin että elämässä on muutakin kuin miehet ja parisuhteet. Tällä palstalla kaikki pyörii miesten ympärillä, on sitten naimisissa tai ns. suhteeton ihminen, kommentit on tätä tasoa.
Juuri tuollaseksi "suhderiippuvaiseksi" en halua nuoren ihmisen heittäytyvän.
:)
Muuttaako siis avioliitto suhderiippuvaiseksi? Kerro nyt mitä menetin kun menin nuorena naimisiin jos se ei ole irtosuhteet? En keksi mitään muuta, koska olen todella vapaa ihminen naimisissakin hyvän miesvalinnan takia. Hyvä maku ehkä sitten?
 
Millä tavalla sitä on jotenkin negatiivisen riippuvainen jos on naimisissa? Miksi sinkkuystäväni ovat pahemmin miehenkipeitä kuin minä naimisissa oleva nuori nainen? Elämässä TODELLA on muutakin kuin miehet. Minun ei sellaisen ympärillä tavitsekaan jatkuvastu hinkutella kun löytyy rakas kotoa. Toista se on sinkuilla jotka tuntuvat pyörivän jatkuvasti miessukupuolen ympärillä. Miehet sitä, miehet tätä. Hohhoijaa.
Edelleen tässä ihmettelen, onko ainoat vaihtoehdot sinkkuelämä ja avioliitto?
 
  • Tykkää
Reactions: nisäkäs
kysyn koska olen utelias
Mörköäiti, mielestäsi 20-kymppisen ei ole tarpeellista mennä naimisiin ja siihen ei ole mitään syytä. Miten tuo seikka muuttuu viidessä, kymmenessä tai kahdessakymmenessä vuodessa, eli milloin ja miksi avioliitosta sitten tulee tarpeellinen tai sille tulee joku mielestäsi järkevä syy?
 

Yhteistyössä