Väärä mies

[QUOTE="a p";30143077]Ei tässä nyt mitään kriisiä ole......... Kunhan tässä mietin ja kyselin onko muita samankokeineita. Ja sitten kaikkien pitää tulla paasaamaan.

Eikä tuo ole "täysin vastakohta". Hyvänäköinen, sporttinen, reipas. Kaikki se mitä haen miehissä, mutta siitä puuttuu se tietty... Särmä, asenne, olemus.. Vaikea selittää. Niin kuin tuossa aloituksessa sanoin.

Esim, tykkäät rokkareista, ja ihastutkin vaikka nörttiin. Samassa lokerossa ulkonäöllisesti, mutta silti se on se nörtti ja rokkari on rokkari.[/QUOTE]

Tuossa on varmaan olennaista se, miksi tykkää rokkareista - ja onko nörtissä mahdollisesti sitä samaa asennetta, mitä hakee, vai ei. Itse muuten sattumoisin tykkään rokkareista (niin miehistä kuin naisistakin), mutta voisin kuvitella ihastuvani, rakastuvani ja tuntevani vetoa myös muihin kuin rokkareihin - ja on niin käynytkin. Mutta kyllä niissä muissakin on silloin ollut jollain lailla sitä samaa (särmää, asennetta, olemusta), minkä olen niihin rokkareihinkin liittänyt, ehkä sitten vaan vähän eri lailla, joten mitään kamalaa ristiriitaa ei päässyt syntymään. Täysin ihanteeni vastaiseen tuskin ihastuisin, mutta itsekin kerroit, ettei kyse mistään vastakohdasta edes ole.

 

Mä en tajua, miksi niin moni vastaa ihan muuhun kuin varsinaiseen pointtiin. Ihan kuin tahallaan haluttaisiin ymmärtää väärin.

Siinä ulkonäköjutussa ei myöskään ole välttämättä kyse vanhenemisen mukana tulevista muutoksista. Näin just yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ihmisen, joka on vaikuttanut muhun aina voimakkaasti, siis just niin, että kun katsookin sitä, niin huh. Ja vaikka se on muuttunut (kohta viiskymppinen, mua vanhempi) niin saman reaktion se sai aikaan yhä. Toisin siis kuin mieheni, jonka valitsin muiden kuin ulkonäöllisten seikkojen takia.

 

Kait se sit täytyy mennä keskustaan punkkarikuteet päällä ynnä tribaalitatskoja naamassa potkimaan autoja.
Johan on lauma naisia ympärillä, hymppänaama tähän

 

Mä en tajua, miksi niin moni vastaa ihan muuhun kuin varsinaiseen pointtiin. Ihan kuin tahallaan haluttaisiin ymmärtää väärin.

Siinä ulkonäköjutussa ei myöskään ole välttämättä kyse vanhenemisen mukana tulevista muutoksista. Näin just yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ihmisen, joka on vaikuttanut muhun aina voimakkaasti, siis just niin, että kun katsookin sitä, niin huh. Ja vaikka se on muuttunut (kohta viiskymppinen, mua vanhempi) niin saman reaktion se sai aikaan yhä. Toisin siis kuin mieheni, jonka valitsin muiden kuin ulkonäöllisten seikkojen takia.

No älä JA kuvitellaan ettenkö mä rakastaisi tuota, tai että mä tyydyn...

Eksään ihastuin ulkonäöllisesti ja polvet notkahti aina kun näin sen, mutta luonteessa oli paljon parannettavaa, joten en sen kanssa halunnut olla. Nykyinen taas on toistepäin. Luonne ihana, mutta ei se mun unelmien mies, vaikkakin ihan katseltava tapaus. Ja tässä 6 vuodessa tuo on vain parantunut (ihme kyllä), ja muuttunut _hyvään_.

 

Kait se sit täytyy mennä keskustaan punkkarikuteet päällä ynnä tribaalitatskoja naamassa potkimaan autoja.
Johan on lauma naisia ympärillä, hymppänaama tähän

Naiset usein kaipaavat mieheltä tiettyä riippumattomuutta ja voimaa. Sitä on vain vaikea myöntää nykyään ja välillä se menee överiksi eli valikoituu pettäjä, hakkaaja, tms. Kannatan itse voimakasta mutta hellää ja keskustelevaa tapaa olla mies, joka on harlekiinienkin ideaali

 

[QUOTE="a p";30143188]No älä JA kuvitellaan ettenkö mä rakastaisi tuota, tai että mä tyydyn...

Eksään ihastuin ulkonäöllisesti ja polvet notkahti aina kun näin sen, mutta luonteessa oli paljon parannettavaa, joten en sen kanssa halunnut olla. Nykyinen taas on toistepäin. Luonne ihana, mutta ei se mun unelmien mies, vaikkakin ihan katseltava tapaus. Ja tässä 6 vuodessa tuo on vain parantunut (ihme kyllä), ja muuttunut _hyvään_.[/QUOTE]

Mä taas olen kiinnostunut vain naisista, jotka ovat silmääni nättejä JA luonteilta mulle mukavia. En näe pointtia muussa, tosin myönnän olevani suht idealisti, mutta kokemukset on liian hyviä tästä linjasta

En usko että naisella asia on _just_ samoin koska naisen aivotoiminta on hieman eri kuin miehellä ja miehelle ulkonäkö on yleensä tärkeämpää kuin naiselle.

 

Mä taas olen kiinnostunut vain naisista, jotka ovat silmääni nättejä JA luonteilta mulle mukavia. En näe pointtia muussa, tosin myönnän olevani suht idealisti, mutta kokemukset on liian hyviä tästä linjasta

En usko että naisella asia on _just_ samoin koska naisen aivotoiminta on hieman eri kuin miehellä ja miehelle ulkonäkö on yleensä tärkeämpää kuin naiselle.

Mua nyt ei oikeasti kiinnosta pätkän vertaa sun jutut, kun mä haen niitä jotka on kokenut tämän. Sä et ole yhtään sitä kenen kanssa nyt haluan jutella. Tule sitten keskustelemaan kun olet parisuhteessa ja tässä tilanteessa, kiitti

 

Juuri näin.

Johtuneeko hieman erilaisesta taustastasi, mutta vaikutat hyvällä tavalla eri lailla asioista ajattelevalta naiselta palstalla Meitä kahta varmaan yhdistää itsenäisyys, erilaisuus ja asioiden pohdinta, vaikkemme kaikesta samaa mieltä ole.

Voi olla. Tosin kyllä mä uskon, että palstalla on paljon fiksuja, ajattelevia naisia, mutta kaikki eivät jaksa ryhtyä näihin debatteihin. Ja on monessa ketjussa ollutkin fiksuja näkökulmia ja hyvääkin asennetta.

 

Naiset usein kaipaavat mieheltä tiettyä riippumattomuutta ja voimaa. Sitä on vain vaikea myöntää nykyään ja välillä se menee överiksi eli valikoituu pettäjä, hakkaaja, tms. Kannatan itse voimakasta mutta hellää ja keskustelevaa tapaa olla mies, joka on harlekiinienkin ideaali

Hmm.

Wikipedia: "Harlekiini (ital. arlecchino, ransk. arlequin) on koominen, zanneihin eli köyhälistöön kuuluva palvelijan tyyppihahmo commedia dell'artessa. Harlekiinihahmo esiintyy myös myöhemmissä pantomiimiesityksissä. Commedie dell'artessa hahmo oli talonpoikaista alkuperää, Bergamon seudulta. Harlekiini on uskollinen joskin naiivi, ja kehollisesti pystyvä. Hän on tyhmä, mutta silti hämmästyttävän neuvokas. Vaikka hän jatkuvasti joutuu tukaliin tilanteisiin, hän kykenee aina pelastautumaan keinoin, jotka ovat yhtä huvittavia kuin erikoislaatuisia. Naisiin hän suhtautuu palvovasti ja lähestyy heitä kunnioittavasti ja usein arkaillen. Raha merkitsee hänelle aina keinoa jonkin päämäärän saavuttamiseksi. Harlekiinin asuun kuuluu musta naamio, talonpojan hattu, monivärisistä kangastilkuista tehty takki ja housut, kukkaro ja miekka.

Harlekiinin esikuvan mukaan kehittyneitä kansallisia ilveilijähahmoja ovat Espanjassa Gracioso ja Saksassa Hanswurst."

 

Mä en tajua, miksi niin moni vastaa ihan muuhun kuin varsinaiseen pointtiin. Ihan kuin tahallaan haluttaisiin ymmärtää väärin.

No voisikohan se johtua ihan siitä, että koko ketjun otsikko on "Väärä mies" - kyllähän se jo ohjailee lukemaan tekstiä ihan eri tavoin kuin jos ajatus on vaan se, että "mies on minulle täysin oikea ja oikeastaan ulkonäöllisestikin aika sopiva, mutta joku yksi pieni juttu vaan puuttuu". Lisäksi jossain aiemmin aloittaja otti esimerkin, jossa vertasi "unelmien kumppania" tämän "vastakohtaan". Eiköhän nämä tulkinnat johdu ihan tuollaisista asioista. Jos sitten ongelma ei olekaan niin iso, niin sehän on vaan hyvä juttu - ja varmaan siinä tapauksessa ei mitään varsinaista ongelmaa olekaan.

 

Niin no, eli totuushan on se, että itse et malttanut odottaa, että saisit sen itsellesi täydellisen miehen. Tyydyit. On hyvin vaikea ymmärtää miten ylipäätään olet päätyny miehes kanssa ekan kerran(liian humalassa???) sänkyyn, jos hän ei kiihota sua ulkonäöllisesti.
Se tässä tekee pahaa lukea, miten muuten ilmeisen hyvä mies on tietämättään yhdessä naisen kanssa, joka haukkuu miestään julkisesti palstalla. On väärä mies, ei kiihota ulkonäöllisesti sängyssä (ketä sää sit ajattelet sängyssä??), ei ole särmää, eikä luonnetta. Se ei ole rakkautta, eikä toisen kunnioittamista.

 

Tässä sivuttiin alun rakastumisvaihetta ja joku sanoi että siinä kumppani nähdään silloin täydellisenä. Mitta kritisoin vähän tuota: vaikka rakastuin voimakkaasti mun mieheen niin en mä silloinkaan pitänyt häntä täydellisenä, tai ajattelin että hän on täydellinen mulle.

On pelottavaa jos alkuvaiheessa rakkaus on niin sokeaa ettei nähdä toista muuta kuin täydellisenä. Siinä vaiheessa pitää jo nähdä ne huonot puolet, vaikka silloin ei ole aika niihin keskittyä vaan nauttia alkuhuumasta. Mutta huonoja puolia pitää jo silloin puntaroida jotta voi arvioida että onko suhteella rakastumisesta huolimatta tulevaisuutta.

Mun mies oli hiomaton timantti. Antoi mun vähän tuunata ulkoisesti itseään, hommasin perusäijävaatteita (joista hän itsekin tykkää) ja nyt on ilo silmälle, vaikka ei Mr.Finland-kisoihin hänellä edelleenkään ole asiaa.

 

Niin no, eli totuushan on se, että itse et malttanut odottaa, että saisit sen itsellesi täydellisen miehen. Tyydyit. On hyvin vaikea ymmärtää miten ylipäätään olet päätyny miehes kanssa ekan kerran(liian humalassa???) sänkyyn, jos hän ei kiihota sua ulkonäöllisesti.
Se tässä tekee pahaa lukea, miten muuten ilmeisen hyvä mies on tietämättään yhdessä naisen kanssa, joka haukkuu miestään julkisesti palstalla. On väärä mies, ei kiihota ulkonäöllisesti sängyssä (ketä sää sit ajattelet sängyssä??), ei ole särmää, eikä luonnetta. Se ei ole rakkautta, eikä toisen kunnioittamista.

Pöh. Jos kaikki ottaisivat ulkoisesti mielestään huipun äijän niin vanhojapoikia notkuisi joka kulman takana. Ja onneksi miehetkin tyytyvät tavisnaisiin vaikka heillä olisi naisihanteena joku Sara Chafak.

 

Tässä sivuttiin alun rakastumisvaihetta ja joku sanoi että siinä kumppani nähdään silloin täydellisenä. Mitta kritisoin vähän tuota: vaikka rakastuin voimakkaasti mun mieheen niin en mä silloinkaan pitänyt häntä täydellisenä, tai ajattelin että hän on täydellinen mulle.

On pelottavaa jos alkuvaiheessa rakkaus on niin sokeaa ettei nähdä toista muuta kuin täydellisenä. Siinä vaiheessa pitää jo nähdä ne huonot puolet, vaikka silloin ei ole aika niihin keskittyä vaan nauttia alkuhuumasta. Mutta huonoja puolia pitää jo silloin puntaroida jotta voi arvioida että onko suhteella rakastumisesta huolimatta tulevaisuutta.

Mun mies oli hiomaton timantti. Antoi mun vähän tuunata ulkoisesti itseään, hommasin perusäijävaatteita (joista hän itsekin tykkää) ja nyt on ilo silmälle, vaikka ei Mr.Finland-kisoihin hänellä edelleenkään ole asiaa.

Ei kai sitä "täydellistä" pidä niin kirjaimellisesti tulkita, lähinnä kai tarkoittaa sitä, että mahdolliset ärsyttävät tavat tai jotkut huonot puolet tms. eivät häiritse ollenkaan.

 

Joo ei oltu humalassa edes tavatessa Ei tuo ole mikään yökötys, tai ruma. Ihan normaali mies Ei tartte pitää silmiä kiinni suudellessa.

Miten mä päädyin? Mä rakastuin siihen.

Enkä mä hauku. Mies kyllä tietää. Ollaan puhuttu tästä.

Ja itseasiassa, tämä mies on mun ensimmäinen vakava romanssi. Oltiin jo aika vanhoja kun tavattiin. Mä en tyydy, mä odotin sitä oikeaa. Tää on eka kenen kanssa asuin ja jaoin mun elämän. Sen takia se onkin niin huvittavaa.

 

Tässä sivuttiin alun rakastumisvaihetta ja joku sanoi että siinä kumppani nähdään silloin täydellisenä. Mitta kritisoin vähän tuota: vaikka rakastuin voimakkaasti mun mieheen niin en mä silloinkaan pitänyt häntä täydellisenä, tai ajattelin että hän on täydellinen mulle.

On pelottavaa jos alkuvaiheessa rakkaus on niin sokeaa ettei nähdä toista muuta kuin täydellisenä. Siinä vaiheessa pitää jo nähdä ne huonot puolet, vaikka silloin ei ole aika niihin keskittyä vaan nauttia alkuhuumasta. Mutta huonoja puolia pitää jo silloin puntaroida jotta voi arvioida että onko suhteella rakastumisesta huolimatta tulevaisuutta.

Mun mies oli hiomaton timantti. Antoi mun vähän tuunata ulkoisesti itseään, hommasin perusäijävaatteita (joista hän itsekin tykkää) ja nyt on ilo silmälle, vaikka ei Mr.Finland-kisoihin hänellä edelleenkään ole asiaa.

Joo en mä ainakaan alussa nähnyt miestä yhtään sen erilaisena kuin nytkään. Silloin olin vain niin innoissani sen luonteesta jne. Se oli täydellinen mulle. On edelleen.

Tuo ei välittänyt mitä sillä oli päällä, joten mä ostin sille uusia, ja se on tyytyväinen : D Haluaa mut aina kampaajalle mukaan kertomaan mikä olis hyvä tyyli. On kyllä paljon muuttunut alkuvuosista, ja paljon parempaa. Kyllä sen kanssa kehtaa kulkea. Ei se siitä ole. Ihan komia se on.

 

Ap, sama kuin mulla, mä näin nuo miehen jutut jo alussa eikä tuo ole mihinkään muuttunut, tuunatumpi versio vaan on.
Onks meillä sama mies?

 

Miten ootte ikinä pystyneet edes ekan kerran?

 

Miten ootte ikinä pystyneet edes ekan kerran?

 

Eli miten olette ylipäätään päätyneet sänkyyn ensimmäisen kerran jos toisen ulkoinen olemus ei viehätä seksuaalisesti?

 

Jehnny: ei sen seksin tartte olla surkeaa vaikkei sängyssä odota joku George Clooney. Seksi on koskettamista, ihokontaktia jne.ja aivan ihanaa rakkaan ihmisen kanssa.

Ja ap:sta en tiedä mutta mulle seksi ei edes ole tärkein, olen valmis joustamaan siitä jos mies on muutoin ihana.

Hyväkin seksi on aika tylsä ja pieni asia elämässä, mutta se olisi jo toisen ketjun aihe.

 

Jehnny: ei sen seksin tartte olla surkeaa vaikkei sängyssä odota joku George Clooney.

Tuota taas mä en ymmärrä ja omassa elämässäkin törmännyt naiseen, joka näki noin enkä voinut sitä käsittää.

Musta on ensiksikin moraalisesti väärin rakastella ihmisen kanssa, jota ei oikeasti halua ja pitää toinen vastakkaisessa uskossa, se on epäaitoa ja epärehellistä. Ja toiseksi mä en ainakaan hirveästi nauti tai edes kiihotu, jos kumppani ei musta "ihan oikeesti" tunnu haluttavalta ja ihanalta. Kuulostaa vaivannäöltä ihan väärässä paikassa.

 

Jehnny: ei sen seksin tartte olla surkeaa vaikkei sängyssä odota joku George Clooney. Seksi on koskettamista, ihokontaktia jne.ja aivan ihanaa rakkaan ihmisen kanssa.

Maailmassa on varmaan ihan sikamaisen paljon hyviä rakastajia. Jos joku sanoo minulle, että joku tummaverinen italiaano on aivan loistava, nyökyttelen ja uskon mutten mene kokeilemaan (oletuksena, etten yleensä tykkää italiaanon näköisistä.)

 

Eli en ymmärrä tapauksia, jossa nainen harrastaa seksiä miehen kanssa, jota hän ei itse halua seksuaalisesti. Siitä aiheutuu nähdäkseni vain haittaa ja ongelmia, sekä itse tilanteessa että sen jälkeen.

Tässä mun keississä kävi niin, että nainen ei koskaan uskaltanut ilmaista oikeita halujaan, koska mies oli hänelle eräänlainen henkinen kainalokeppi tai lievä Tukholma-syndrooma. Ts. miehestä luopumisen riski oli merkittävämpi kuin omien oikeiden tunteiden esiin tuonti ja niiden mukaan toimiminen ja eläminen. Ja näinpä nainen meni naimisiin asti tässä tilanteessa. Ilmeisesti viime aikoina, muutaman vuoden avion jälkeen, jo valmiiksi vaivalloinen suhde on kääntynyt alamäkeen.

Hyvin surullista ja järjetöntäkin. Odotan naiselta merkittävästi isompaa itsenäisyyttä, mutten silti pidä äijämäisyydestä tai muutenkaan asian korostamisesta. Kumpikaan ääripää ei ole hyvä.

 

Mies1 ja Jehnny: onko kestävä parisuhde vain seksiä? Ei. Mä tsekkaan miehestä ensin noin 50 muuta piirrettä käytöksessä ja muun synkkaamisen, koska niistä on oikeasti se parisuhde kiinni.

Mä en tee mitään maailman parhaalla ja komeimmalla rakastajalla joka ei selviä raha-asioistaan, joka ei ole mun tyyliseni, joka haluaa ehdottomasti 10-lapsisen perheen, joka lähtee poikien reissuun kerran kuussa.

Sen sijaan jos mies on mulle se oikea (ja tuo on,meidän avioliitto on lapsuudesta asti valmistettu) niin jostain voi joustaa. Mä saan rutkasti enemmän tästä avioliitosta kuin naapurin Lissu jonka seksielämä on yhtä ilotulitusta mutta jonka mies juo liikaa ja ei vahdi lapsia ollenkaan.

On niin paljon muitakin mielenkiintoisia ja kiehtovia asioita kuin seksi: hyvä ruoka, hyvä leffa, joku peli-ilta, matka ym.

Ja hei, onko missään ap tai minä sanonut että meidän seksielämämme on surkeita? Se oletus tulee ihan teidän omasta päästänne.