Samaa kysyn kuin edellinen, miksi pitäisi unohtaa? Mulla on ollut yksi todella voimakas ihastuminen mieheen, jonka kanssa en edes varsinaisesti puhunut koskaan. Silmäpeliä oli. Tosin tunne oli niin voimakas etten oikein uskaltanut edes silmiin katsoa. Aikansa kesti haikeus kun tajusin että tuskin enää tullaan näkemään missään. En tiennyt edes sen nimeä tai kenenkään sen tutun nimeä. Joku tarkoitus tollakin kai oli. Olin silloin vapaa, mutta kiireinen. Nyt voi asiaa muistella lämmöllä, mutta tuskin tunteella oli tarkoituskaan voimakasta ihastusta suuremmaksi muuttua.
