Olen pohtinut ja stressannut taas asioiota...

Nämä kommentit eniten harmittaa eräässä aloituksessani:

"ehkäpä":

"Sä stressaat sitä pitkäaikaistyöttömyyttäsi ja sitä ettei elämälläsi ole tarkoitusta".

"Lapset tai lapsenlapset eivät riitä kenellekkään ihmiselle pelkäksi elämäntarkoitukseksi. Varmasti aloittaja sen itsekkin ymmärtää että elää turhaa elämää".

 

Tottahan nuo kommentit ovat.

 

Ai miksei lapset ja lapsenlapset riitä elämän tarkoitukseksi? Miten niin tekee elämästä turhaa?

Höpsis!

 

Ai miksei lapset ja lapsenlapset riitä elämän tarkoitukseksi? Miten niin tekee elämästä turhaa?

Höpsis!

Ei ne ainakaan mulle riittäisi ja tuskin riittää ap.llekkaan. Tappaisin itseni jos muuta ei elämässä olisi kuten omaa työtä ja uraa.

 

Mutta mitä jos minulle riittää?

 

:O - hävyttömän loukkaavia kommentteja minusta, varsikin kun meistä ei kukaan elä elämääsi.

Jokainen kokee asiat eri tavalla ja jokaisen kokemusmaailma on yhtä oikein kuin kenen tahansa muunkin. Turhaksi ei kenenkään elämää voi sanoa, itsekukin yrittää selviytyä päivästä toiseen juuri näillä voimavaroilla ja tietämyksillä, edellytyksillä.

Ilkeydellä ei pitkälle pääse, nouse ap noiden loukkaavien kommenttien yläpuolelle ja nauti niistä asioista mitkä ovat sinulle niitä tärkeitä ja kantavia, merkityksellisiä .

 

Ei ne ainakaan mulle riittäisi ja tuskin riittää ap.llekkaan. Tappaisin itseni jos muuta ei elämässä olisi kuten omaa työtä ja uraa.

Uskon kuitenkin olevani tasapainoisempi kuin sinä. En ole suicidaalinen ollenkaan.

 

Sekoitanko, vai olitko se sinä, jolla juuri oli mahahaava.

Jos se olit sinä, niin lopeta nyt hyvä ihminen tuollainen ylimääräinen stressaaminen. Ja ylimääräiseksi kutsun sitä siksi, että nyt stressaat sitä, mitä PALSTALLA on sanottu. Kone kiinni ja stressi loppuu. Tai ainakin vähenee.

Älä hyvä ihminen laita tätä palstaa terveytesi edelle :O

 

Sekoitanko, vai olitko se sinä, jolla juuri oli mahahaava.

Jos se olit sinä, niin lopeta nyt hyvä ihminen tuollainen ylimääräinen stressaaminen. Ja ylimääräiseksi kutsun sitä siksi, että nyt stressaat sitä, mitä PALSTALLA on sanottu. Kone kiinni ja stressi loppuu. Tai ainakin vähenee.

Älä hyvä ihminen laita tätä palstaa terveytesi edelle :O

Joo minä olen se mahahaavapotilas. Kuitenkin ajattelen asioita palstan kannalta: että kuinka mua arvostellaan täällä.

 

Joo minä olen se mahahaavapotilas. Kuitenkin ajattelen asioita palstan kannalta: että kuinka mua arvostellaan täällä.

No mutta mene pois täältä!

Älä ymmärrä värin, mulle se kyllä sopii, että täällä olet Ja kaikki muutkin saavat olla.

Mutta vaihda nikkiä, äläkä enää jaa itseäsi tänne, niin et joudu henkilökohtaisen ryöpytyksen kohteeksi, jos sun on se vaikea kestää. Enkä yhtään ihmettele, jos on. Se on ihan normaalia. Mutta jos siitä tulee stressiä ja pahaa mieltä pidemmäksikin aikaa, niin mun mielestäni sitä kannattaa silloin tietoisesti vältellä.

 

Eilenhän tämä samainen ap stressasi sitä kun tyttärellään ollut syntymäpäivä eilen ja pian on laskettu aika. Aivan kuin noilla asioilla olisi mitään merkitystä yhtään mihinkään. Ap ei vaikuta kovin tasapainoiselta ihmiseltä jos pitää tuollaisia miettiä ja sitten vielä vaivata päätään jollakin plussan kirjoituksilla.

 

Mutta mitä jos minulle riittää?

Silloinhan sulla on elämä mallillaan. Nauti -juuri kuten itse tykkäät

Hei oikeesti, jokaisella meistä on oma elämämme, se yksi ja ainoa kannattaa elää niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Jos olet tyytyväinen, niin älä turhaan mieti mitä muut ajattelee. Ei olla samasta muotista.

Kaikkea hyvää sinulle :flower:

 

Ymmärrän kyllä, että mua ei pidetä täyspäisenä
En paljoakaan jaa täällä elämästäni: vain ilon uudesta lapsenlapsestani ja kyllä "Maarikka"! Kyllä niillä asioilla on merkitystä minulle.

Ihan sama, jos joku sanoo laittamaani kuvaa ponista, että se on lihava

 

Joo minä olen se mahahaavapotilas. Kuitenkin ajattelen asioita palstan kannalta: että kuinka mua arvostellaan täällä.

Kuulepas nyt - kehottaisin oikeasti käyttämään sitä oikeassa yläkulmassa olevaa punaista ruksia. Ei minkään keskustelupalstan arvostelut saa nousta oman elämän yläpuolelle eikä ainakaan stressaamaan ja aiheuttamaan suurta mielipahaa :hug:. Palstan arvostuksella ei ole mitään väliä, ainoastaan irl merkitsee.

Nyt otat etäisyyttä palstasta ja keskityt omaan toipumiseesi ja hyvinvointiisi .

 

Ok. pidän pienen palstatauon.
Tässä kuitenkin loppukevennys, kuinka käy jos äiti menee hakemaan pyykit koneesta ja 4- ja 1-vuotiaat jäävät hetkeksi keskenään

 

Mua kiinnostaisi, asutko miehesi kanssa eri asunnoissa asumistuen takia, kuitenkin vuosikaudet olette yhdessä olleet ja sitä kuuluisaa jälkikasvuakin kertynyt?

 

Voi kuule - olet varmaan jo siinä iässä, että monet muut saavat katella varpaitaan;-)

Mahahaavaan saattaais auttaa kunnollinen eväs. Mun kauppias tilaa meille näitä, vaikka ei kyllä ole mahahaavaakaan ikinä ollut:
http://www.ruokahertta.fi/?wpsc_product_category=maidot-rahkat-raejuusto-kermat-luomu

Ainakin K-kauppoihin tulee kiitettävästi, kun ostaa ne kans sit, mitä oyysi tilaamaan. Ei makeutettuja, sillä luomusokerissa on glutamiinihappoa ja glysiiniä, joita ei ainakaan mun elimistö siedä.

Onhan palstalla monia ihan ilkeilymielessä. Vaikea ymmärtää, mitä siitä saavat - eikä sille kukaan voi mitään.

"Tottumus on toinen luonto", sanoi mieheni mummo (vm.1895) kauan sitten ja sen kun muistaa, voi jättää monet asiat omaan arvoonsa. Sääliksi käy jotakin.

Luonnon laki on siinä, että täytyy tehdä kaikkensa jälkeläistensä eteen - siis sen mitä pystyy, ei omien voimiensa eikä voimavaojensa yli. Katsopa Pingviinien matka ja Jurarric Park - siellä se näkyy selvästi

Ole onnellinen, jos saat viettää aikaasi lastenlastesi kanssa! Sitähän ei kaikki vanhemmat suo tai se ei ole käytännössä mahdollista... Sitäpaitsi se aika on niin lyhyt, että menee kamalan nopeasti ohi. Ei sellainen voi YMMÄRTÄÄ, mitä se on ja siksi voit heittää kaikki kommentit romukoppaan, omaan arvoonsa. Elät just parasta aikaa ja nauti siitä, täysillä

 

Ok. pidän pienen palstatauon.
Tässä kuitenkin loppukevennys, kuinka käy jos äiti menee hakemaan pyykit koneesta ja 4- ja 1-vuotiaat jäävät hetkeksi keskenään

En jättäisi enkä jätä. Joku muu sais tulla avuksi.

Olen kyllä raahannut lapset mukaan aikoinaan ja keksinyt heille tekemistä ihan vierellä. Sekin oli mukavaa aikaa

4-vuotiaalle ensin jotain lotraamista ja 1-vuotias viereen... Mut kyllä se 4-vuotias vois käydä mummon kans retkellä ainakin silloin, kun 1-vuotias tarvii päikkäreitä:
http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/retkiruokia.htm

 

:O - hävyttömän loukkaavia kommentteja minusta, varsikin kun meistä ei kukaan elä elämääsi.

Jokainen kokee asiat eri tavalla ja jokaisen kokemusmaailma on yhtä oikein kuin kenen tahansa muunkin. Turhaksi ei kenenkään elämää voi sanoa, itsekukin yrittää selviytyä päivästä toiseen juuri näillä voimavaroilla ja tietämyksillä, edellytyksillä.

Ilkeydellä ei pitkälle pääse, nouse ap noiden loukkaavien kommenttien yläpuolelle ja nauti niistä asioista mitkä ovat sinulle niitä tärkeitä ja kantavia, merkityksellisiä .

niin justiinsa!

 

Mua kiinnostaisi, asutko miehesi kanssa eri asunnoissa asumistuen takia, kuitenkin vuosikaudet olette yhdessä olleet ja sitä kuuluisaa jälkikasvuakin kertynyt?

Tulin vastaamaan kysymykseesi (kauanpa se tauko kesti )

Asuttiin jotain ehkä 13 vuotta sitten ok-talossa ja oli raskasta aikaa. Talo oli suuri 40-luvulla rakennettu homepesä. Poikakin sairasti siellä monta keuhkoputken tulehdusta.

Minä en ollut ollenkaan mikään multasormi ja piha-alueen (ison sellaisen siistinä pitämisestä tapeltiin koko ajan - kesät talvet).

Pihi ukko haali puita talon lämmitykseen, mistä halvemmalla sai ja ne ne lämmöt meni yleensä harakoille. Monta monituista kertaa oltiin umpihangesta kaivamassa jotain jätepuuta lämmitykseen.

Joskus tuli iso jätelavallinen naulasia lautoja pihaan, joista sitten nypittiin ne naulat, pätkittiin puut ja pannuhuoneen pannu nieli niitä loputtomasti. Silti yläkerran vessassa saattoi olla talvella alle 10 astetta.

Sitten kilahdin: Marssin kunnanvirastoon ja kerroin olevani perseaukinen, mutta olisko antaa joku asunto. Sain asunnon lähettyviltä ja muutettiin sinne mukuloiden kanssa. Sen jälkeen ei pojalla ollut mitään keuhko-oireita.

Sitten ajauduttiin samalle paikkakunnalle ja asutaan nykyään lähekkäin. Hyvä näin. Ystäviä ollaan edelleen (kaikesta huolimatta) ja päivittäin ollaan tekemisissä ja lapsien perheiden kanssa myös).

Ero ei siis johtunut pitkästä sepustuksesta huolimatta mistään tuista tjn

Kiitos vastaajille

 

Että joku jaksaa pahastua jonkun palstalaisen kommentista, ja sitten hakea muilta palstalaisilta lohtua.

Mitä väliä? Teet niinkuin haluat ihminen hyvä. Miksi oletat että muiden mielipiteet on parempia? Ne voi olla täyttä paskaa.

aaargh.

 

[QUOTE="jaa";30117553]Että joku jaksaa pahastua jonkun palstalaisen kommentista, ja sitten hakea muilta palstalaisilta lohtua.

Mitä väliä? Teet niinkuin haluat ihminen hyvä. Miksi oletat että muiden mielipiteet on parempia? Ne voi olla täyttä paskaa.

aaargh.[/QUOTE]

En osaa sanoa. Olen aina tuntenut itseni huonommaksi kuin muut ja siitä olen onnellinen, että lapseni ovat sen suhteen erilaisia; tein siis jotain oikein kasvatuksessa.

Yleensäkin on hienoa, että nykyään nuoret naiset omaavat hyvän itsetunnon ja uskaltavat ELÄÄ

 

Ai hän onkin eksäsi, puhut aina hänestä miehenäsi, yövyt siellä jne. Eli oletteko pelkkiä ystäviä?

 

No miksi ihmeessä otat tuntemattomien kiusaajien jutut tosissasi? Kyllä täällä saa jokainen lokaa niskaan, valitettavasti pahoinvoivia kun ei voida eristää netistä.

 

----
Sitten ajauduttiin samalle paikkakunnalle ja asutaan nykyään lähekkäin. Hyvä näin. Ystäviä ollaan edelleen (kaikesta huolimatta) ja päivittäin ollaan tekemisissä ja lapsien perheiden kanssa myös).

---