Miten nopeasti voi uudelta kumppanilta pyytää, että milloin esittelet mut vanhemmillesi?

Pointti ei ole siinä, onko joku tyttö kiinnostunut miehestäsi vaan siinä, tekeekö mies jotain sen kiinnostuksen eteen. Jos miehesi on rakastunut sinuun, on ihan sama vaikka sata tyttöä piirittäisi häntä. Ei miehet ole mitään aivottomia käveleviä k*rpiä, jotka panee kaikkea liikkuvaa vain siksi että se liikkuva on heistä kiinnostunut. Varma tapa tuhota suhde: kiellä menemästä esim. opiskelijabileisiin koska siellä saattaa joku olla kiinnostunut miehestä vaikkei ole mitään merkkejä siitä että mies olisi kiinnostunut siitä jostain

Jep. Aivan totta.
Tää mies itse "kielsi" kyllä mua katselemasta muita miehiä ja sovittiin että vähennetään baarissa käyntejä. Jos hän kieltää minua niin kyllä muakin saa huolestuttaa ja stressata tämä

 

Parhaat suhteet on minun mielestä sellaisia jotka perustuu luottamukseen ja jossa on tilaa hengittää. Minä en esim. ole sellainen mies joka hylkää kaikki ystävänsä, harrastuksensa ja menemisensä kun rupeaa seurustelemaan naisen kanssa vakavammin.

Ei ole ikinä tehnyt mieli olla pelkästään naisen kanssa lusikka-asennossa 24h ja koko elämä pyörii sen naisen ja suhteen ympärillä.

 

[QUOTE="reiska";30081307]Parhaat suhteet on minun mielestä sellaisia jotka perustuu luottamukseen ja jossa on tilaa hengittää. Minä en esim. ole sellainen mies joka hylkää kaikki ystävänsä, harrastuksensa ja menemisensä kun rupeaa seurustelemaan naisen kanssa vakavammin.

Ei ole ikinä tehnyt mieli olla pelkästään naisen kanssa lusikka-asennossa 24h ja koko elämä pyörii sen naisen ja suhteen ympärillä.[/QUOTE]

Samaten - paitsi että olen nainen Minun mies ei koskaan ole kieltänyt tekemästä mitään, enkä ole tainnut minäkään. Yhteisiäkin kavereita on, mutta molemmilla omiakin, joiden kanssa aikaa vietetään. Harrasteetkin molemmilla omat, ja tyttären harraste oikeastaan koko perheen yhteinen kuljetusasioiden vuoksi.

Olen nuorena seurustellut mustasukkaisen ja omistavan miehen kanssa, ja se riitti kyllä mainiosti. Minusta parisuhde on vähän kuin Fiskarsin sakset; yhdessä ollaan ihan kiinni saakka, mutta selkeästi kaksi osaa on kuitenkin.

Meidän sakset on kohta 24v yhdessä leikanneet

 

[QUOTE="sipsi";30081418]Samaten - paitsi että olen nainen Minun mies ei koskaan ole kieltänyt tekemästä mitään, enkä ole tainnut minäkään. Yhteisiäkin kavereita on, mutta molemmilla omiakin, joiden kanssa aikaa vietetään. Harrasteetkin molemmilla omat, ja tyttären harraste oikeastaan koko perheen yhteinen kuljetusasioiden vuoksi.

Olen nuorena seurustellut mustasukkaisen ja omistavan miehen kanssa, ja se riitti kyllä mainiosti. Minusta parisuhde on vähän kuin Fiskarsin sakset; yhdessä ollaan ihan kiinni saakka, mutta selkeästi kaksi osaa on kuitenkin.

Meidän sakset on kohta 24v yhdessä leikanneet [/QUOTE]
Mulla on kokemuksia mustasukkaista naisista, homma meni yhden kohdalla stalkkaamiseksi. Mitään syytä tähän stalkkaamisen en keksinyt, kuin heikon itsetunnon, toki se voi tuntua söpöltä ensalkuun, mutta muuttuu ahdistavaksi hyvin pian.

 

Muuhun en ota kantaa, mutta muistan tuon tunteen, kun hyvin nopeasti tuntui, että tunnen tuon mieheni kokonaan. Siihen ei kulunut aikaa kuin pari viikkoa. Muutettiin yhteen käytännössä heti tavattuamme ja kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen mentiin kihloihin. Eikä tuo tunne tunnu väärältä vieläkään, monien monien vuosien jälkeen. Mieheni on täsmälleen sellainen kuin parin viikon tuntemisen jälkeen ajattelin.

 

Jep. Aivan totta.
Tää mies itse "kielsi" kyllä mua katselemasta muita miehiä ja sovittiin että vähennetään baarissa käyntejä. Jos hän kieltää minua niin kyllä muakin saa huolestuttaa ja stressata tämä

Pitääkö sua kieltää? Tai "kieltää"... Jotenkin hassua, että ollaan vakavissaan yhdessä ja tosi ihastuneita, mutta kumpikin ilmeisesti on sitä mieltä, että toinen on tunteissaan niin ailahtelevainen, että pitää kieltää asioita, stressata tulevista ja sopia yhteisiä rajoitteita.

Itsellä parisuhdetta takana 12 vuotta, joten aika kaukana on ne ihastuksen alkuajat. Ehkä en vaan enää muista millaisia tunteita seurustelun alkuvaiheissa käytiin läpi. Kumpikaan ei kuitenkaan ole koskaan kieltänyt toista katselemasta vastakkaisen sukupuolen edustajia eikä menemisiä tai tekemisiä ole rajoitettu tai niistä koettu sen suurempaa stressiä. Vaikka välillä ollaan oltu kuukausia eri maissa.

 

Mieheni isä oli opettajani, joten tuttuja oltiin. Miehen äiti osoittautui inhottavaksi heti, kun kuuntelin hänen rääkynäänsä. Koskaan minua ei heille esitelty. Kun olimme menneet naimisiin, appi soitti anopille (olivat olleet vuosikausia jo uusissa liitoissaan), että mitäs tämä on, kun näki jostain koepaperista mun sukunimen.

 

Häpsikselle astrologina totean, että kaikki ihmissuhteet ovat lähtökohdiltaan erilaisia eli kumppanit eivät ole keskenään yhdenveroisessa asemassa. Kun sinusta tuntuu siten kuin sinusta tuntuu, sinä olet oikeassa, sanoivatpa palstalyylit mitä tahansa!!

 

Häpsikselle astrologina totean, että kaikki ihmissuhteet ovat lähtökohdiltaan erilaisia eli kumppanit eivät ole keskenään yhdenveroisessa asemassa. Kun sinusta tuntuu siten kuin sinusta tuntuu, sinä olet oikeassa, sanoivatpa palstalyylit mitä tahansa!!

No toi ny on ihangauheeta paskaa.

Mustasukkainen ja omistushaluinen on oikeassa, oli syytä tai ei?

 

Jep. Aivan totta.
Tää mies itse "kielsi" kyllä mua katselemasta muita miehiä ja sovittiin että vähennetään baarissa käyntejä. Jos hän kieltää minua niin kyllä muakin saa huolestuttaa ja stressata tämä

Mä en tarkoittanut sitä että sinä tai hän katselisi muita. Esimerkki: sä olet omien kavereittesi kanssa baarissa tai vaikka kahvilla. Siellä on joku vieras mies, joka yrittää tulla tekemään tuttavuutta. Kieltäydyt kohteliaasti ja jatkat iltaa kavereittesi kanssa. Miehesi saa jostain kuulla tästä tapauksesta ja ilmoittaa ettet voi enää mennä kavereittesi kanssa. Siis tilanteessa jossa et ole itse millään tavalla provosoinut tai lähtenyt mukaan juttuun. Tuntuisiko reilulta? Sama pätee toisinpäin, mieheen siellä opiskelijabileissä

 

Kyllä minusta parisuhteessa voi vapaasti ajatuksistaan puhua heti alusta alkaen. Jos siis haluaa kumppanin vanhemmat tavata, sen voi sanoa. Ja jos toinen ei vielä halua esitellä uutta kumppania vanhemmilleen, senkin voi sanoa. Perhesuhteet on erilaisia, joten suhteen vakavuudesta riippumatta joku toinen voi ihan mielellään heti viedä tuoreen seurustelukumppanin vanhempiensa luo kylään kun taas joku toinen ei välttämättä itsekään tapaa vanhempiaan usein tai halua paljastaa yksityiselämästään mitään ennen kuin on "pakko" eli esim. uuden parisuhteen vasta kun muutetaan yhteen tai mennään kihloihin.

Sellaisen suhtautuminen vanhemmilta ei minusta kylläkään kerro mitään positiivista, että lapsen seurustelukumppaneja ei haluta tavata vaan suorastaan odotetaan lapsen salaavan näitä mahdollisimman pitkään. Mutta ei kaikki vaan valitettavasti edes halua olla aikuisten lastensa kanssa kovin läheisiä, eikä se ole sen lapsen (vaikka jo aikuisen) syy. En ikinä tuomitsisi ketään perheensä perusteella.

 

Sellaisen suhtautuminen vanhemmilta ei minusta kylläkään kerro mitään positiivista, että lapsen seurustelukumppaneja ei haluta? tavata vaan suorastaan odotetaan lapsen salaavan? näitä mahdollisimman pitkään. Mutta ei kaikki vaan valitettavasti edes halua olla aikuisten lastensa kanssa kovin läheisiä, eikä se ole sen lapsen (vaikka jo aikuisen) syy. En ikinä tuomitsisi ketään perheensä perusteella.

Mietis ny pari kertaa mitä puhut.

Mis vaiheessa esittelet uuden puolisosi omille lapsillesi?

 

Mietis ny pari kertaa mitä puhut.

Mis vaiheessa esittelet uuden puolisosi omille lapsillesi?

Oli tässä ketjussa ainakin yksi, joka ei halunnut tavata lapsensa seurustelukumppaneita ennen kuin on varmaa, että suhde on pitkäaikainen ja vakava. Lapset on aivan eri asia, mutta miten aikuisen ihmisen maailma voisi siitä järkkyä, että omalla aikuisella lapsella seurustelukumppanit vaihtuu? Ihan normaalia minusta, ei mikään salailtava asia. Joten kyllä minun lapseni ainakin voi ottaa kulloisenkin seurustelukumppaninsa mukaan kylään jos haluaa, vaikka ei olisi vielä mitenkään varmaa, että suhde kestää sen pidempään. Ja kyllä minä nyt yhden etunimen ainakin sen kyläilyn ajan muistan ja jos suhde kaatuu, ei sitä myöhemmin tarvitsekaan muistella.

Olen naimisissa lapseni isän kanssa, joten uusien kumppanien esittelemistä ei tarvitse miettiä. Alaikäiselle lapselle en kuitenkaan lyhytaikaisia tuttavuuksia esittelisi, koska uusi isäpuoli on niin suuri mullistus lapsen elämässä, en haluaisi että hän sellaisia ennenaikaisesti joutuu miettimään. Mutta tilanne on ihan toinen jos eroan ja aloitan suhteen uuden kumppanin kanssa sitten, kun lapsi on jo omillaan asuva aikuinen ihminen. Silloin en kokisi mitään tarvetta miesystäviä piilotella.

 

Jep. Aivan totta.
Tää mies itse "kielsi" kyllä mua katselemasta muita miehiä ja sovittiin että vähennetään baarissa käyntejä. Jos hän kieltää minua niin kyllä muakin saa huolestuttaa ja stressata tämä

Nyt veti aika hiljaseks :O

miksei saa katsoa toisia naisia/miehiä? Eihän siinä katsomisessa mitään pahaa ole? Kyllä mä katselen edelleen joskus, että onpa tuossa hyvännäköinen mies ja samoin mies ihan taatusti katselee joskus hyvännäköisiä naisia. So what? Pointti on se, että rakastaa omaa miestään ja haluaa olla hänen kanssaan. Ei siinä mitkään katselut sitä horjuta jos on hyvä suhde.

Ja tuo, että pitää rajottaa baarissa käyntejä, kertoo kyllä vain siitä, että suhteessa on paha luottamuspula.. jos kerta toinen/tai jopa molemmat pelkää, että siellä baarissa toinen alkaa pettämään ja siksi pitää rajottaa siellä käymisiä.
Mulla oli yks tuttu, joka myös innokkaasti selitti, että he sopivat etteivät enää käy baarissa ilman toista puoliskoa. Mä pidin sitä enemmänkin kahlitsemisena kuin hyvänä asiana..

 

Oli tässä ketjussa ainakin yksi, joka ei halunnut tavata lapsensa seurustelukumppaneita ennen kuin on varmaa, että suhde on pitkäaikainen ja vakava. Lapset on aivan eri asia, mutta miten aikuisen ihmisen maailma voisi siitä järkkyä, että omalla aikuisella lapsella seurustelukumppanit vaihtuu? Ihan normaalia minusta, ei mikään salailtava asia.

Salailu ja piilottelu ny on ihan eri asioita kuin HG:n meinaama esittelykierros.

 

Häppäri ku pääsee sinne tulevaan mummolaan niin voin kuvitella sen vierailun. Ensinnäki se kyselee et millanen se mies oli lapsena ja ehdottomasti haluaa nähdä kaikki lapsuudenkuvat ja kuulla niihin liittyvät tarinat. Ja tottahan toki pitää kehua vanhempia hienosta kasvatustyöstä jne.

Meille jos tulis tollanen likka kylään niin en tykkäis, mua ei saa pakottamalla pakottaa pitämään kenestäkään ja hg-91 vaikuttaa tytöltä joka ei ota vastaväitteitä vastaan hyvin tai oikeastaan ollenkaan.

 

Tuskin missään suhteessa se luottamus syntyy heti kun aletaan seurustella, sehän kertoo vaan siitä että ei tunne toista vielä kunnolla jotta voisi tähän luottaa 100%, joten kaiketi aika normaalia "olla huolissaan" ihan alussa..

 

Minusta ei kannata esitellä sua vanhemmilleen lainkaan kun luin tämän keskusteluketjun. Teidän suhde ei kestä jouluun asti.

 

Toivon ettei hg ole todellinen ihminen. Mutta onhan se laittanut jo pari kuvakin. .

 

Itse olen vuoden häppäriä vanhempi ja ketjusta tuli elävästi mieleen, kun teininä ensimmäisiä kertoja seurustelin jonkun bensalenkkarin kanssa "joku tyttö saattaa joskus jossain olla kiinnostunut pertistä, apua"

 

ei muutaman kuukauden suhteesta vielä voi tietää, onko tosissaan vai ei :attn:

 

Aika pian tapasimme toistemme vanhemmat, varmaan kuukauden tai kahden seurustelun jälkeen. Ei sitä etukäteen suunniteltu, vietiin vain vanhempien kotiin ja kerrottiin nimi.

En usko että kummankaan vanhempia asia haittasi vaikka kovin ohimennen ja nopeasti tutustutimme vanhemmat uudelle seurustelukumppanille. Me molemmat olimme jo 27-vuotiaita ja tämä mies oli ensimmäinen jonka olin ikinä vienyt kotiin. Mieskään ei sitten lukiovuosien ollut vienyt ketään naista / tyttöä kotiin.

 

ei muutaman kuukauden suhteesta vielä voi tietää, onko tosissaan vai ei :attn:

Kyllä minä ainakin tiesin. Kihloihin jo silloin menimme.

 

ei muutaman kuukauden suhteesta vielä voi tietää, onko tosissaan vai ei :attn:

No miksei voisi? Ootko sä aina alottanu seurustelusuhteet sitten sillä tyylillä, että "no ihan sama tuleeko meistä koskaan mitään mutta ollaan ny tän kanssa yhdessä jos vaikka joskus tulis". Mulla oli jo sillon teininä se periaate, että seurustelen vaan sellasten kanssa, joiden kanssa tahdon olla koko elämäni. Ja ekalla sellanen ihminen sitten löytykin. Molemmat oltiin sillä mentaliteetillä matkassa.

Sitä voi olla tosissaan suhteen kanssa heti alusta alkaen, sitähän ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu eli mieli voi muuttua kun tutustuu paremmin. Mutta ei se poista sitä tosiseikkaa, että alkujaan on ollut tosissaan suhteessa.

 

[QUOTE="akka";30082131]Minusta ei kannata esitellä sua vanhemmilleen lainkaan kun luin tämän keskusteluketjun. Teidän suhde ei kestä jouluun asti.[/QUOTE]

Jep, projektisuunnitelmassa lukee että seuraavaksi laitetaan taas sinkkuvaihde silmään hetkeksi. Tarinaan pitää saada kiinnostavia käänteitä. Tämä suhde loppuu kun päädytään juonelliseen umpikujaan.