Miten nopeasti voi uudelta kumppanilta pyytää, että milloin esittelet mut vanhemmillesi?

No aika hyvin taidan tuntea kun ollaan 24/7 yhdessä ja puhutaan pitkälle yöhön joka päivä, kaikki "luurangot" on käyty läpi :heart: Oon niin ylpeä hänestä että hän avautuu ja kertoo kaiken. Ja että me ollaan näin pitkällä vihdoin kun koko kevään tätä odotin. Rakkaus on ihmeellinen asia :flower:

Juu. Ei minua ollenkaan ihmetytä tuo kommentti. Olen jo tarpeeksi sinun juttujasi lukenut täältä.

Kerro tarinasi henkilölle joka oli 40 vuotta naimisissa ja sitten ampui kumppaninsa.

jotain realismia tuohon "tuntemiseen".

 

Joo, kyllä siitä ensihuumasta toki kannattaa nauttia, kun kaikki on ihanaa ja toisen näkee vain ruusunpunaisten lasien läpi, vaikka kuinka on "luurangot" käyty läpi. Vasta ajanoloon sen näkee, minkälaista elämä sitten arjessa ja normaalimmassa tilassa on, millainen toinen on sitten, kun on tasaantunut tuo hormooni-rakastumis-myllerrys-vaihe, missä valvotaan yöt ja puhutaan jne. Mutta nauti siitä toki!

 

Heh Nää HG:n aloitukset on kyllä parhaita.

 

jäin miettimään että aatteleeko hg tosissaan olevansa vaimomatskua?

 

jäin miettimään että aatteleeko hg tosissaan olevansa vaimomatskua?

kaikenlaisille on ottajansa.

mehän se tiedetään paremmin kuin moni muu

 

Onko tää sinisulka?

 

Oltiin about 8kk seurusteltu, kun mies tapasi mun äidin. Eikä sekään ollut suunniteltu vaan sellanen, että oltiin menossa johonkin rientoihin yhdessä ja mun piti koukata äidin kautta viemään sille jotain. Mies sit tuli toki mukaan ja siinä tapasivat pikaisesti. Kuukausi sen jälkeen mä tapasin kertaheitolla koko suvun anopin karonkassa

Ei ois tullu mieleenkään erityisemmin vaatia, että esittelee mut perheelleen. Se vaan tapahtui kun tuntui luontevalta. Ja en sen 8kk aikana ajatellut, ettei mies olisi mun kanssa tosissaan, koska en ole vielä "anoppia" tavannut.

 

Ei kai tuohon ohjesääntöä ole. Kaipa sitä moni nuori tahtoo ensin tutustua kunnolla ja harkita onko tämä tarpeeksi vakavaa ennen esittelyä. Eikä kaikilla oo kovin hyvät välitkään. Oli miten oli, en ite pyytäis. Esittelee, kun on siihen valmis.

Juuri näin. Ne vanhemmatkin kun ovat erilaisia. Yhdelle on ihan ok, että uusi tyttö/poikaystävä esitellään jo parin viikon tuntemisen jälkeen, toiselle taas esitellään vasta sitten, kun suhde on kehittynyt pidemmälle ja ollaan esim menossa kihloihin. Näin siis aikuisten ihmisten kohdalla. Teinit on eri juttu, silloin on vanhempana ihan mukava tietää, millaisessa seurassa alaikäinen lapsi liikkuu.

 

Niin mikä hoppu sulla on? Tarkottaako vanhempien tapaaminen sun mielestä sitten sitä että ollaan vakavissaan vasta? Monetko ex-kumppanien vanhemmat oot tavannu?

Minä oon seurustellu 1,5v, mutten vieläKÄÄN ole tavannut puolison vanhempia. Asuvat kauempana, ei ole tullut ns. sopivaa tilaisuutta lähteä heille "vain" kylään. Enkä kyllä ole ajatellut että tämä olisi jotenkin huolestuttavaa?? Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä (+30), lapset on esitelty toisilleen reilu vuosi sitten, eli 6kk:n seurustelun jälkeen.

 

[QUOTE="mii";30079426]Onko tää sinisulka?[/QUOTE]

Mullekin tulee aina välillä mieleen HG:sta Sinisulka.

 

Mulla ei ainakaan ole mikään kiire tavata vanhempia..

Miehen äidin tapasin vasta kun oltiin jo kihloissa, odotin lasta ja asuttiin yhdessä. Ei vain ollut mikään hoppu, ja se vain jäi. Nykyään ollaan naimisissa, pari lasta ja anopin kanssa todella hyvät välit. On kuin äiti mulle. Miehen isän olen tavannut vain livenä kerran. Muita sukulaisia en pahemmin (nopeasti häissä). Ei se vaikuta meidän rakkauteen tai elämään. Ei ne sukulaisest ole miehen elämässä joka päivä, mä olen.

Jos mies näkisi isäänsä ja sukuaan usein, toki olisin tullut varmaan heti tapaamaan, mutta kun näin ei ole - ei me varta vasten lähdetty "tutusmiskäynnille".

 

Niin mikä hoppu sulla on? Tarkottaako vanhempien tapaaminen sun mielestä sitten sitä että ollaan vakavissaan vasta? Monetko ex-kumppanien vanhemmat oot tavannu?

Minä oon seurustellu 1,5v, mutten vieläKÄÄN ole tavannut puolison vanhempia. Asuvat kauempana, ei ole tullut ns. sopivaa tilaisuutta lähteä heille "vain" kylään. Enkä kyllä ole ajatellut että tämä olisi jotenkin huolestuttavaa?? Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä (+30), lapset on esitelty toisilleen reilu vuosi sitten, eli 6kk:n seurustelun jälkeen.

Ei ole kiire sinällään, mutta haluaisin vain tavata koko hänen perheen Niin hienon pojan ovat kasvattaneet ja mä olen todella vanhoillinen siinä mielessä, että haluan "hyväksynnän" molempien vanhemmilta. En vois ikipäivänä seurustella ihmisen kanssa jota mun perhe ei hyväksyisi.

 

jäin miettimään että aatteleeko hg tosissaan olevansa vaimomatskua?

Voin kertoa, että hyvin monien silmissä olen ja nykyisen poikaystävälleni kyllä myös.

 

Voin kertoa, että hyvin monien silmissä olen ja nykyisen poikaystävälleni kyllä myös.

Mites eihän se Prisman parkkipaikan eroottinen lounas ole vaimomatsku juttuja.

 

Haetko ystäviltäsi/sukulaisiltasi jotain hyväksyntää valinnalle kun olet epävarma vai onko se sitten vähän niin, että se poikaystävä on ehkäpä jonkinlainen näyttelyesine? Vai miksi sitä pitää oikein suunnitella joka päivälle joku uusi esittely?

Voi jestas Eiköhän ole ihan normaalia että haluaa tutustuttaa omat ystävät ja oman kullan toisiinsa. Mulle ystävät ovat äärettömän tärkeitä ja toki he haluaa nähdä kenen kanssa seurustelen.

 

Ei ole kiire sinällään, mutta haluaisin vain tavata koko hänen perheen Niin hienon pojan ovat kasvattaneet ja mä olen todella vanhoillinen siinä mielessä, että haluan "hyväksynnän" molempien vanhemmilta. En vois ikipäivänä seurustella ihmisen kanssa jota mun perhe ei hyväksyisi.

Mutta jospa tämän poikaystäväsi vanhemmatkin ovat hieman vanhanaikaisia eivätkä halua, että heidän poikansa esittelee tyttöystäviä liian varhaisessa vaiheessa? Tuolla esittelemättömyydellähän poikaystäväsi saattaa vain suojella sinua ja odottaa sitä päivää, jolloin hänen vanhempansa voisivat suhtautua sinuun ja teidän suhteeseenne myötämielisemmin. Nuorena tyttö/poikaystäviä tulee ja menee ja on vanhemmillekin vähän kiusallista, jos pitää yrittää muistella, mikäs tämänkertaisen tyttö/poikaystävän nimi nyt taas olikaan

 

Mulla ei ainakaan ole mikään kiire tavata vanhempia..

Miehen äidin tapasin vasta kun oltiin jo kihloissa, odotin lasta ja asuttiin yhdessä. Ei vain ollut mikään hoppu, ja se vain jäi. Nykyään ollaan naimisissa, pari lasta ja anopin kanssa todella hyvät välit. On kuin äiti mulle. Miehen isän olen tavannut vain livenä kerran. Muita sukulaisia en pahemmin (nopeasti häissä). Ei se vaikuta meidän rakkauteen tai elämään. Ei ne sukulaisest ole miehen elämässä joka päivä, mä olen.

Jos mies näkisi isäänsä ja sukuaan usein, toki olisin tullut varmaan heti tapaamaan, mutta kun näin ei ole - ei me varta vasten lähdetty "tutusmiskäynnille".

Tässä huomaa miten "läheisiä" suomalaiset ovat oman sukunsa kanssa
Mutta juu, kukin tyylillään.

 

Itae olin tuntenut appivanhempani lapsesta asti, olin melkein kasvanut heillä. Vaimoni on lapsuusajan(kin)parasystäväni. Appivanhempani taisivat yllättyä melkoisesti kun heille selvisi että emme olekaan pelkkiäystäviä. Mutta hienosti olen heille "toiseksi tyttäreksi" kelvannut edelleen.

 

Miksi ihmeessä pitää pyytää jotain esittelyä?

Eiköhän jokanen sen hoida omalla ajallaan, tavallaan ja ilman vaatimisia.
Mulla ainakin nousis karvat pystyyn jos toinen alkais painostamaan tuollasilla asioilla.

Kuulostaa jotenkin todella naivilta, että kun toisen kanssa on pari kk jutellut 24/7 että sen perusteella jo tunnettaisiin läpi kotaisin. Kyllä se vaatii yhteistä eloa, oloa ja arkea ennenkun toisen alkaa tuntemaan..
Puheet on kumminkin vaan puheita.

Ettekä taida ihan tarpeeksi hyvin toisianne tuntea, jos pitää tulla palstalta kyselemään että koska voi mieheltä pyytää vanhemmille esittelyä

Ei millään pahalla

 

Mutta jospa tämän poikaystäväsi vanhemmatkin ovat hieman vanhanaikaisia eivätkä halua, että heidän poikansa esittelee tyttöystäviä liian varhaisessa vaiheessa? Tuolla esittelemättömyydellähän poikaystäväsi saattaa vain suojella sinua ja odottaa sitä päivää, jolloin hänen vanhempansa voisivat suhtautua sinuun ja teidän suhteeseenne myötämielisemmin. Nuorena tyttö/poikaystäviä tulee ja menee ja on vanhemmillekin vähän kiusallista, jos pitää yrittää muistella, mikäs tämänkertaisen tyttö/poikaystävän nimi nyt taas olikaan

Juu, varmaan ovatkin, mutta tosi miellyttäviltä ja fiksuilta he kuulostaa. Siksikään en malttais kuulla että tuun näkee heidät pian.
Mä en halua olla "kuka tahansa" vaan joko ollaan todella tosissaan tai ei ollenkaan, eikä tuo poikaystäväkään seukkaile vain ajanvietteen takia..

 

Tässä huomaa miten "läheisiä" suomalaiset ovat oman sukunsa kanssa
Mutta juu, kukin tyylillään.

No itse asiassa miehen suku asuu ulkomailla että... Äitinsä asuu suomessa, mutta eipä meidän elämään vaikuta mitenkään suvun oleminen jossain lähellä. Hyväksyköön tai ei hyväksy mua - ei kiinnosta

Mutta enkö mä kirjoittanut että miehen äiti on mulle kuin äiti? Käy meillä joka viikko ja näin.

Miksi pitää nähdä heti äiti ja isä? Mitä jos niitä ahdistaa se että poika tuo jonkun tytön kotiin, ja tyttö kuvittelee olevansa jo vaimo, vaikka on tapailtu pari kk? Mitä jos teille tulee ero yhtäkkiä tai muuta? Mikä kiire? Nauti keskenään olemisesta, kyllä sä saat viettää anoppien ja appien kanssa aikaa kyllä.

 

Tässä huomaa miten "läheisiä" suomalaiset ovat oman sukunsa kanssa
Mutta juu, kukin tyylillään.

Se, että on läheinen sukunsa kanssa, ei suinkaan tarkoita, että lapsuudenkotiinsa pitäisi joka jannua/tyttöä raahata. Jos oikein muistan, niin sullakin on jo (ainakin? ) kolmas eri ihastus vuoden sisällä. Eikä siinä siis mitään vikaa ole, mutta jos olisin äitisi, niin ei mulle tarttisi niitä kaikkia esitellä. Mun tyttäreni esitteli siinä vaiheessa, kun olivat menossa kihloihin. Minusta se oli melko hyvä ajankohta... ei liian aikaisin, mutta ei myöskään liian myöhään. Nyt ovat olleet 3 vuotta naimisissa.

 

Etsi salaa poikakaverin kännykästä hänen äidin numero ja soita sille. Kerro että olet menossa kihloihin tämän pojan kanssa ja haluat pian tulla tapaamaan tulevia appivanhempiasi. Sitten kerrot poikaystävälle että nyt menette hänen vanhemmilleen käymään ja matkalla kerrot millaisen kihlasormuksen haluat "sitten joskus hihii" ja vihjailet kärsiväsi vauvakuumeesta. Jos pääset poikaystävän vanhemmille asti niin se on sitten jo tosirakkautta.

 

Musta olis tosi kiusalista, jos pojallani olis sellainen yli-innokas "tyttöystävä", joka jo kuukauden jälkeen haluaisi tulla mun uudeksi rakkakksi "miniäkseni" ja "hyväksytyksi". Mieluummin soisin, että nuoripari rakentelee yhdessäoloaan rauhassa ja tavataan sitten kun on sen aika. Ja mitään "hyväksymisiä" on jotenkin aika ahdistavaa ylipäätään odotella.

Kuulostat jotenkin siltä, että sulla on jokin rakennelma ja kuvio valmiina, josta vain puuttui sopiva poika. Nyt kun olet siihen puuttuvaan kohtaan saanut jonkun napattua, täytyy täyttää kaikki ne suoritukset, joita olet tähän rakennelmaan kasannut.

Rakastuminen, check.
Yöllinen juttelu, check.
Kavereille esittely, check.
Vanhempien hyväksyntä, check.
Kihlat, ei vielä suoritettu.
Naimisiin, ei vielä suoritettu.
Lapet, ei vielä suoritettu.

Voishan sitä vaan elää ja katsoa ajan kanssa miten asiat sujuu? Vähän rennompi ja vähän vähemmän kiihkeä ote voisi antaa sulle itsellesikin aika lailla enemmän (ja vaikuttaa muistakin vähemmän pyrkyrimäiseltä).

 

Miksi ihmeessä pitää pyytää jotain esittelyä?

Eiköhän jokanen sen hoida omalla ajallaan, tavallaan ja ilman vaatimisia.
Mulla ainakin nousis karvat pystyyn jos toinen alkais painostamaan tuollasilla asioilla.

Kuulostaa jotenkin todella naivilta, että kun toisen kanssa on pari kk jutellut 24/7 että sen perusteella jo tunnettaisiin läpi kotaisin. Kyllä se vaatii yhteistä eloa, oloa ja arkea ennenkun toisen alkaa tuntemaan..
Puheet on kumminkin vaan puheita.

Ettekä taida ihan tarpeeksi hyvin toisianne tuntea, jos pitää tulla palstalta kyselemään että koska voi mieheltä pyytää vanhemmille esittelyä

Ei millään pahalla

En mä kysele, kunhan virittelen aikani kuluksi keskustelua
Painostamaan tuollaisilla asioilla? : D Onko se painostusta, että haluaa nähdä toisen lapsuudenperheen ja ehkäpä tulevien lasten mummolan jne jne. Pitäisin tosi outona jos hän ei haluais nähdä mun perhettä ja ystäviä, onneksi ei ole ollut sitä ongelmaa!