"kahden äiti"
En ole mennyt sirpaleiksi, vaikka välillä on ollut viikon parin taukoja liikkumisessa. Välillä on sairasteltu tai ollut muita kiireitä (juhlia, reissuja, pitkiätyöpäiviä yms.). Minulla on pohjakuntoa lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisiältäkin kilpaurheilutasolla, mutta ei se pitkälle kanna, mikäli haluaa terveenä pysytellä. Näin vanhemmalla iällä rasva alkaa kertymään helpommin, jos alkaa liikaa löysäilemään.No excuses: "Itselläni ei päänuppi kestäisi ilman liikuntaa."
Hyvä että sanoit sen suoraan, ettei minun tarvinnut sanoa. Samainen ajatus kyllä kävi mielessäni tätä ketjua lukiessani. Liikuntaa 1-2 kertaa päivässä, liikuntaa lounastunneilla, liikuntaa lasten nukuttamisen aikana, liikuntaa lasten käytyä nukkumaan. Pakostakin tulee mieleen, että menisiköhän tuollainen ihminen sirpaleiksi, jos jättäisi liikunnan vaikka viikoksi, lukisi runoja ja kuuntelisi puiden huminaa.
Mitä siihen paljon puhuttuun itsestään huolehtimiseen tulee, se onnistuu hirveän paljon vähemmälläkin vaivalla. Tavallista arkea, terveellistä ruokaa, päivittäistä puistoilua lasten kanssa ja kunnon lenkki kerran tai pari viikossa. Riittää jonkinmoiseen sikspäkkiinkin, jos on pohjakunto nuoruusvuosilta.
Minusta tulee hyvinkin helposti sohvaperuna ja karkkienmussuttaja, koska olen perusluonteeltani laiska. Lihon nopeasti ja se taas johtaa itseinhoon. Liikuntaa harrastamalla sekä mieli että keho pysyy virkeänä ja tasapainossa. Elämässä on paljon enemmän värejä nyt kuin sohvaperunana ollessani. Jaksan olla aktiivisempi muidenkin asioiden suhteen.