Mitä ajattelette himokuntoilijaäideistä?

Koska meidän perheessä se tarkoittaisi sitä että mies olis kaikki illat yksin lasten ka, ruoat tekemättä, pyykit pesemättä ja jääkaappi tyhjänä , enkänäkis lapsia arkena ku 1 h/päivässä,minulle se ei ole vaihtoehto...

 

[QUOTE="zxc";30045197]Koska meidän perheessä se tarkoittaisi sitä että mies olis kaikki illat yksin lasten ka, ruoat tekemättä, pyykit pesemättä ja jääkaappi tyhjänä , enkänäkis lapsia arkena ku 1 h/päivässä,minulle se ei ole vaihtoehto...[/QUOTE]


Lähden arkisin jo klo 5.30 bussilla salille ja sieltä sitten töihin. Mies hoitaa lasten aamutoimet ja vie päiväkotiin. Illat vietetään yhdessä, on lasten harrastuksia jne. Viikonloppuisin treenaillaan miehen kanssa vuorotellen, miten nyt muihin aikatauluihin sopii, ei kuitenkaan aamutuimaan.

 

Ajattelen, että hienoa! Sinä haluat olla lastesi kanssa vielä 30 vuoden jälkeenkin. Enemmän ärsyttää ne sohvaperunat, jotka inisevät, että eivät ehdi harrastamaan liikuntaa, KOSKA ON LAPSIA!!!! En usko, että esim. puolen tunnin juoksulenkki vaikka päivittäin olisi kellekään perheenäidille mahdoton ajatus? Yh:t ovat asia erikseen, mutta tunnen muutaman aktiiviliikkujan, jotka ovat yh:ia, mutta tukiverkostot kunnossa. Mielestäni äidin panostaminen omaan hyvinvointiin on hyväksi koko perheelle!

 

[QUOTE="zxc";30045197]Koska meidän perheessä se tarkoittaisi sitä että mies olis kaikki illat yksin lasten ka, ruoat tekemättä, pyykit pesemättä ja jääkaappi tyhjänä , enkänäkis lapsia arkena ku 1 h/päivässä,minulle se ei ole vaihtoehto...[/QUOTE]

Eikö se mies osaa myös noita juttuja? Eikä se liikkuminen tarkoita mitään parin tunnin salitreenejä päivittäin vaan vaikka nopea pyrähdys lenkille.

 

Siis joo,lenkki on vähän eri asia kuin treenaminen. Meiltä on lähisalille puolen tunnin matka,mikä tekis kahdentunnin reissu jos sinne haluis lähteä...Puolen tunnin tai tunnin lenkki on ehkä enemmän itsehoitava terapia (ainakin mulle) koska sinne vou lähteä milloin ja miten va kasamaan omia ajatuksia

 

[QUOTE="zxc";30045197]Koska meidän perheessä se tarkoittaisi sitä että mies olis kaikki illat yksin lasten ka, ruoat tekemättä, pyykit pesemättä ja jääkaappi tyhjänä , enkänäkis lapsia arkena ku 1 h/päivässä,minulle se ei ole vaihtoehto...[/QUOTE]

Niin, koska kun mies Hoitaa Lapsia, hän ei pysty siinä sivussa normaaleihin kotitöihin

Mä kuntoilen kans lähes joka päivä, eikä se ole mikään maailman vaikein juttu edes järjestää - työmatkat pyörällä, lounastunnilla jumppa, joinain päivinä jään salille ja mies hakee lapset päiväkodista jne. Ihan hyvin jää yhteistä aikaa perheelle, ja myös miehelle aikaa harrastaa omia juttujaan. Ruokaakin löytyy jääkaapista ja puhtaita vaatteita kaapista

 

Mulle tulee väistämättä mieleen, mitä kaikkea oikeasti tärkeää saisi tehtyä tuolla himokuntoiluun kuluvalla ajalla. Miten paljon voisi sivistää itseään ja auttaa toisia, tai vaan olla...

 

Kysehän on vain ja ainoastaan siitä, löytyykö motivaatiota. Joku voi hyvin haluta viettää vähäisen oman aikansa muulla tavoin ja se kaikille suotakoon. Sitten ei tietysti kannata itkeä, että ei ole aikaa ja mahdollisuuksia hoitaa kuntoaan. Valintoja, valintoja...

Itse tykkään käydä salilla ja ryhmäliikuntatunneilla, mutta on ollut elämässä myös sellaisia "kotijumppa-aikoja" ja todella tehokkaasti saa treenattua myös niinkin. Se täytyy vaan jokaisen löytää se oma tapa ja raivata tilaa kalenterista sille treenihetkelle. Jos nyt miettii, että tekisi vaikkapa joka päivä puolen tunnin pikatreenin, niin ei luulisi olevan liikaa vaadittu keneltäkään. Puoli tuntia on lyhyt aika, jonka voi käyttää tehokkaasti tai sitten vähemmän tehokkaasti. Sitä voi sen aikaa unohtua tuijottamaan telkusta jotain höpönlöpön reality sarjaa tai sitten käydä tekemässä tehokas porrastreeni. Voi juoda kupin kahvia pullan kera tai sitten ottaa tiukka kahvakuula pikatreeni. Valintoja! Sitä voi itkeä, ettei ole MINKÄÄNLAISIA mahdollisuuksia treenata kun ei ole ketään lapsenvahtia...tai sitten viedä ne muksut leikkipuistoon ja tehdä siellä puistossa tehokas treeni oman kehon painolla, siinä lasten leikkiessä, tai napata yksi muksuista vuorollaan lisäpainoksi.

 

Sitä ettei mulla oikeesti ole tuohon mahdollisuutta ennen kun lapset kasvaa...ei mies ole noitten kanssa niin paljon että olisi mahdollisuutta....

 

Mä en niin näe eroa onko aktiiviliikkuja äiti vai isä vai lapseton. Siis meinaan että miksi sen pitäisi herättää jotain erityisiä ajatuksia jos juuri äiti liikkuu. Mitä ajattelette himokuntoilijaiseistä? Himokuntoilijamummoista?

Mä liikun joku 5 kertaa vkossa, salitreeniä, uintia, juoksua ja lasten liikuttamiset päälle. Se on mun tapa elää eikä äitiys sitä miksikään muuta. Näkisin äitiyden ehkä liittyvän ihan toisella tavalla asiaan: etenkin kouluikäisille liikkuva malli kotoa tuppaa periytymään ihan kuten vanhempien sohvalla makaaminen/netissä roikkuminenkin. Lapset imee vaikutteita vanhemmistaan. Toinen pointti on terveys, jos meinaa säilyä elossa ja terveenä ja jaksavansa ne vuodet kun on muitakin huolehdittava

 

Minä kuntoilen 5-7 päivänä viikossa 1-2 krt päivässä. Jos en ehdi joskus varsinaisesti kuntoilla niin silloinkin teen yleensä jotain hyötyliikuntaa. Esim. kierrän lähikaupoissa pyörällä tarjousten perässä. Siinä tulee huomaamatta 12 km pyöräilyä.

Arkisin käyn töissä, jolloin teen iltatreenin. Lajit vaihtelevat: lihaskuntotreeniä, pyöräilyä, juoksua ja tanssia. Jos on aikaa ja kelit hyvät, niin pyöräilen töihin, josta tulee 31 km:n lenkki. Viikonloppuisin saatan tehdä aamupäivällä kauppakierroksen pyörällä ja illalla teen lihaskunotreenin ja siihen päälle vielä rennon hölkkälenkin ennen saunomista.

En koe tätä mitenkään himourheiluna, vaikka liikuntamäärä onkin melkoinen verrattuna entiseen, jolloin käytin kaiken ylimääräisen vapaa-aikani televisiota töllöttämällä ja netissä surffaillen.

Lasten ollessa pieniä ei energiani riittänyt näin aktiiviseen liikkumiseen, koska kärsin unenpuutteesta ja olin kuin kävelevä zombie. Siinä vaiheessa, kun nuorinkin meni eskariin, niin aloin taas jaksaa kiinnostua muustakin kuin sohvalla makaamisesta.

 

Mulla kolme pientä lasta ja silti olen kunnossa. Lenkkeilen/treenaan kovaa joka päivä, joskus kaksikin kertaa/pvä.

Muut äidit valittavat että eivät ehdi yms. Minulla isä on lasten kanssa kun treenaan. Lisäksi en oikein muuta ehdi harrastaa.

Mutta tuo on minun valintani. Olen bikinikunnossa, mikä kerää kateuttakin mutta olen itse kovalla työllä kuntoon päässy.

Avioliiton aikaan meillä ei mies ollut lasten kanssa joten en pääsyt liikkumaan. Nyt kun pojat on vanhempia ja osaavat olla hetken yksin tai voin ottaa ne treeneihin mukaan niin pääsen aika hyvin. Joka päivä en koska koen että pitää olla kotiaikaakin.

 

[QUOTE="zxc";30045265]Siis joo,lenkki on vähän eri asia kuin treenaminen. Meiltä on lähisalille puolen tunnin matka,mikä tekis kahdentunnin reissu jos sinne haluis lähteä...Puolen tunnin tai tunnin lenkki on ehkä enemmän itsehoitava terapia (ainakin mulle) koska sinne vou lähteä milloin ja miten va kasamaan omia ajatuksia[/QUOTE]

Minä treenaan kotona. Mikään pakko ei ole lähteä salille. On jopa ihan suositeltavaa siirtyä mahdollisimman nopeasti vapaisiin painoihin, mikäli haluaa tosissaan tulosta aikaiseksi. Omalla kehon painolla saa tehtyä huomattavasti monipuolisempia liikkeitä kuin salilaitteilla. Esim. askelkyykyt aktivoivat enemmän lihasryhmiä kuin yksikään laitteella tehty liike.

Kotitreeni siis kunniaan. Itse olen saanut sillä hyviä tuloksia. Sikspäkki näkyy ja muutenkin olen nyt timmissä kunnossa.

 

[QUOTE="Jenis";30045273]Niin, koska kun mies Hoitaa Lapsia, hän ei pysty siinä sivussa normaaleihin kotitöihin

Mä kuntoilen kans lähes joka päivä, eikä se ole mikään maailman vaikein juttu edes järjestää - työmatkat pyörällä, lounastunnilla jumppa, joinain päivinä jään salille ja mies hakee lapset päiväkodista jne. Ihan hyvin jää yhteistä aikaa perheelle, ja myös miehelle aikaa harrastaa omia juttujaan. Ruokaakin löytyy jääkaapista ja puhtaita vaatteita kaapista [/QUOTE]

Kuka ehtii jumpata lounastunnilla? Meillä ainakin lounas kestää puoli tuntia. Siinä ajassako pitäisi ehtiä jumpata, käydä suihkussa ja ehkä vielä syödäkin jotain?

 

[QUOTE="zxc";30045197]Koska meidän perheessä se tarkoittaisi sitä että mies olis kaikki illat yksin lasten ka, ruoat tekemättä, pyykit pesemättä ja jääkaappi tyhjänä , enkänäkis lapsia arkena ku 1 h/päivässä,minulle se ei ole vaihtoehto...[/QUOTE]

Meillä mies tekee ruokaa, käy kaupassa ja pesee pyykkiä ihan yhtälailla kuin minäkin. Jos lapset menevät aikaisin nukkumaan, niin treenin voi tehdä sen jälkeen tai vaikkapa siinä välissä, kun isä hoitaa lasten iltatoimet.

 

Voisitko listata ne jutut mitä teet kotona? haluaisin ehdottomasti tehdä kotona lihastreenin mutta ei oo tietoa/osamista. Olisin todella kiittollinen jos kerkisit laittaa tähän esim ohjelmasta aloitelijalle?

 

Hei haloo! Oikeasti? Jokainen äiti/isä ehtii taatusti liikkua ja saada hien pintaan vaikka joka päivä. Elämä on valintoja täynnä. VOi valita hyvinvoinnin tai sitten aikaansaamattomuuden ja valittamisen. Itselläni ei päänuppi kestäisi ilman liikuntaa. Ja meillä liikkuu koko perhe. On aina liikkunut. Pikkulapsiaikana juoksin rattaiden kanssa. Käytiin pitkillä metsälenkillä lapset rinkassa jne. Ja liikkumaan päästiin aina vuoronperäänkin. Nyt lapset jo kouluikäisiä ja ehdin edelleen heittää lenkkejä, käydä salilla, uimassa, joogassa, ryhmäliikunnassa... Monta kertaa viikossa!

Olen huomannut myös. että monet perheet, joissa äiti vain levittää takapuoltaan sohvalla sipsejä ja jädeä syöden ja FB:ssä möllöttäen niin tällaisisssa perheissä syödäänkin aika epäterveellisesti: paljon eineksiä, vähän kasviksia ja hedelmiä. Liikkuvissa perheissä myös ruokavalio on monesti kohdallaan. Terveellinen ruoka on puhdasta ja hyvää ja nopea valmistaa.

Sanoisin, että ne jotka haluvat arvostella himoliikkujaäitejä voisivat katsoa peiliin. Katsooko sieltä itseensä ja elämäänsä tyytyväinen nainen? Vai vähän katkeroitunut, kotiinsa jumittunut huonokuntoinen nainen? Ja muuten. Liikkumisen myötä suhtautuminen omaan vartaloon muuttuu. Paljon myönteisemmäksi ja mieskin tykkää. Se piristää myös seksielämää =)

 

Tässä on linkkejä kotitreeneihin, joita olen noudattanut. Ketjun kahdessa ensimmäisessä viestissä siis. Youtubesta voi etsiä myös, jos kaikki ketjun linkit eivät toimi.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2340592-kesakuntoon-kotitreenilla-huhtikuun-startti/

Aloitin Jillian Michaelsin 30 day shred -treenstä, jota noudatin orjallisestii kuukauden päivät. Sen jälkeen vedin JM:n shed -treenin. Noin tiukka treenitahti alkoi kuitenkin ajan myötä tympimään. Nykyään teen 3-4 treeniä viikossa ja vaihtelen vatsatreeniä, peppu-reisitreeniä ja käsilihastreeniä. Käytössä on ollut 1,5 kg käsipainot näitä JM:n treenejä tehdessä. Yksi treeni kestää puoli tuntia.

Tulevaisuudessa aion hankkia myös kahvakuulan ja tarkoitus olisi treenata myös sen kanssa kotona.

Lihaskuntotreenin lisäksi tai välipäivinä teen pieniä pyrähdyksiä eli sellaisia reilun puolen tunnin pyöräily- tai hölkkälenkkejä. Helposti löytyy iltaisin aina pieni väli, johon saa noin lyhyen lenkin mahtumaan. Ei tarvita rahaa, eikä aikaa kulu matkoihin, kun treeniä voi tehdä kotona tai lähteä kuntoilemaan suoraan kotiovelta.

 

Kuka ehtii jumpata lounastunnilla? Meillä ainakin lounas kestää puoli tuntia. Siinä ajassako pitäisi ehtiä jumpata, käydä suihkussa ja ehkä vielä syödäkin jotain?

Minä olen niin onnellisessa asemassa, että meillä on töissä ilmaista taukojumppaa, joka kestää 30-45 minuuttia. Jumpassa käydään ihan työvaatteissa, eikä tule niin iso hiki, että tarvitsisi välillä käydä suihkussa. Jumppaa markkinoidaan nimellä niska-hartiajumppa, mutta kyllä siinä tehdään ihan kaikkia lihasryhmiä kuormittavia ja venyttäviä liikkeitä. Etenkin keskivartaloa kehittävät liikkeet ovat hyviä.

 

Hei haloo! Oikeasti? Jokainen äiti/isä ehtii taatusti liikkua ja saada hien pintaan vaikka joka päivä. Elämä on valintoja täynnä. VOi valita hyvinvoinnin tai sitten aikaansaamattomuuden ja valittamisen. Itselläni ei päänuppi kestäisi ilman liikuntaa. Ja meillä liikkuu koko perhe. On aina liikkunut. Pikkulapsiaikana juoksin rattaiden kanssa. Käytiin pitkillä metsälenkillä lapset rinkassa jne. Ja liikkumaan päästiin aina vuoronperäänkin. Nyt lapset jo kouluikäisiä ja ehdin edelleen heittää lenkkejä, käydä salilla, uimassa, joogassa, ryhmäliikunnassa... Monta kertaa viikossa!

Olen huomannut myös. että monet perheet, joissa äiti vain levittää takapuoltaan sohvalla sipsejä ja jädeä syöden ja FB:ssä möllöttäen niin tällaisisssa perheissä syödäänkin aika epäterveellisesti: paljon eineksiä, vähän kasviksia ja hedelmiä. Liikkuvissa perheissä myös ruokavalio on monesti kohdallaan. Terveellinen ruoka on puhdasta ja hyvää ja nopea valmistaa.

Sanoisin, että ne jotka haluvat arvostella himoliikkujaäitejä voisivat katsoa peiliin. Katsooko sieltä itseensä ja elämäänsä tyytyväinen nainen? Vai vähän katkeroitunut, kotiinsa jumittunut huonokuntoinen nainen? Ja muuten. Liikkumisen myötä suhtautuminen omaan vartaloon muuttuu. Paljon myönteisemmäksi ja mieskin tykkää. Se piristää myös seksielämää =)

Sulta voisi kyllä kysyä ihan samaa...tuo sun tekstisi on nimittäin aikamoista...

 

[QUOTE="kahden äiti";30045802]Minä olen niin onnellisessa asemassa, että meillä on töissä ilmaista taukojumppaa, joka kestää 30-45 minuuttia. Jumpassa käydään ihan työvaatteissa, eikä tule niin iso hiki, että tarvitsisi välillä käydä suihkussa. Jumppaa markkinoidaan nimellä niska-hartiajumppa, mutta kyllä siinä tehdään ihan kaikkia lihasryhmiä kuormittavia ja venyttäviä liikkeitä. Etenkin keskivartaloa kehittävät liikkeet ovat hyviä.[/QUOTE]

Siis saako tuoltakin jumppa ajalta palkkaa?

 

Mulle on sama miten kukakin toimii ja arvostaa elämässään, mutta joskus käy niin että joku kysyy omista liikunnasta ja kun vastaa, tulee tilitys syistä, miksi ei itse kerkeä. Sitä en ymmärrä.

Jos rehellisesti listaa ajankäyttöäään paperille viikon ajan niin huomaa, että ongelma on ajan organisoinnissa ja asioiden tärkeysjärjestyksessä. Jos käyttää esim. 45min Facebookissa ja katsomalla suurinta pudottaja niin siinä ajassa on jo tehokas treeni tehty ja omat kilot pudotettu.Tehokas juoksulenkki ei vaadi aikaa (ei edes pituutta) vaan sen voi vetää hyvin tehokkaasti esim. spurteissa puolessa tunnissa. Treenin ei tartte vaatia edes rahaa tai lähtemistä kodista. Omissa harrastuksissa on se etu, että sen sijaan että ne söisivät kaiken ajan, ne tehostavat ajankäyttöä. Ja kun näitä lukee niin ilmeisesti myös tasavertaistavat vanhempien panosta lasten- ja kodinhoitoon...jos toinen vanhempi ei voi lapsia hoitaessa tehdä kotitöitä niin varmasti se on hyvä taito opetella.

Se on aniharva jolla oikeasti on niin kova ajanpuutteen, ettei kerkeä lasten vuoksi mitään. Jos vastaa monesta lapsesta yksin, niin siinä esimerkki tiukemmasta tilanteesta, mutta silloinkin kotona voi treenata. Kuten joku sanoi, tehokkain treeni tehdään ilman laitteita. Tämänkin ketjun moni kerkesi hyvin lukea...Pienten vauvojen kanssa pitää myös käyttää järkeä, jos ei nuku, treeni vetää nopeasti kropan ihan loppuun. Mutta monesti vaan se ns.vauva-aika jatkuu liikkumattomuuden suhteen siihen asti kun muksut on riparilla.

Kaikki on valinnoista kiinni. Ja en vieläkään oivalla, miksi tämä on äitien kohdalla jokin juttu. Miten isien aika riittää 'itsekkäisiin' harrastuksiin, ketään ei kiinnosta

 

Siis saako tuoltakin jumppa ajalta palkkaa?

Saa, sisältyy työaikaan.

Muita työsuhde etuja meillä ei sitten olekaan. Ei ei lounareita tai esim. smartum-liikuntaseteleitä, joita olisin itse kaivannut, puhumattakaan jostain auto- tai asuntoeduista.

 

[QUOTE="kahden äiti";30045853]Saa, sisältyy työaikaan.

Muita työsuhde etuja meillä ei sitten olekaan. Ei ei lounareita tai esim. smartum-liikuntaseteleitä, joita olisin itse kaivannut, puhumattakaan jostain auto- tai asuntoeduista.[/QUOTE]

Aika luksusta silti. Nyt oon vähän kade.

 

No excuses: "Itselläni ei päänuppi kestäisi ilman liikuntaa."

Hyvä että sanoit sen suoraan, ettei minun tarvinnut sanoa. Samainen ajatus kyllä kävi mielessäni tätä ketjua lukiessani. Liikuntaa 1-2 kertaa päivässä, liikuntaa lounastunneilla, liikuntaa lasten nukuttamisen aikana, liikuntaa lasten käytyä nukkumaan. Pakostakin tulee mieleen, että menisiköhän tuollainen ihminen sirpaleiksi, jos jättäisi liikunnan vaikka viikoksi, lukisi runoja ja kuuntelisi puiden huminaa.

Mitä siihen paljon puhuttuun itsestään huolehtimiseen tulee, se onnistuu hirveän paljon vähemmälläkin vaivalla. Tavallista arkea, terveellistä ruokaa, päivittäistä puistoilua lasten kanssa ja kunnon lenkki kerran tai pari viikossa. Riittää jonkinmoiseen sikspäkkiinkin, jos on pohjakunto nuoruusvuosilta.