"Piste."
Kertokaa nuorille, että saavat asua kotona niin kauan kuin haluavat. Ei normaali tuon ikäinen vielä tahdo eroon vanhemmistaan, kunhan uhoaa.
Höpö höpö. Joidenkin kohdalla varmaan onkin hyvä toimia noin, mutta jos mun vanhemmat ei olis antanu mulle omaa rauhaa, olisin suuttunu ihan hirveesti.Muutin kotoa 18-veenä ja olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa.
Jos muutto on pakollinen tai lapsi sitä todella paljon haluaa, niin sitten päästät mutta pidät tiivistä yhteyttä häneen, silleen liioitellusti. Sitten pikkuhiljaa se napanuora katki.
Ei niin että lapsi nyt omassa asunnossaan saa rauhassa opetella yksinoloa, eikä niin että toivotat että kotiin voi aina tulla, vaan sanot että sitten viikonlopuksi kotiin käymään, pakko tulla ja sitten käyt siellä lapsen kotona visiitillä ihan koko ajan.
Se yksinäisyys voi olla tosi musertavaa kun lähtee vilkkaasta perhe-elämästä omilleen, vaikka on kavereita ympärillä pyörimässä paljon, niin silti kun menee illalla yksin nukkumaan niin se yksinäisyys voi painaa tosi paljon.
Mä taas nautin kun mutsi ei ollu kokoajan höösäämässä siinä ja sai aivan rauhassa elää. Lähdin 16v, aluksi asuntolaan ja sitten opiskelemaan vuokralaisena. En mää totakaan poikaa aijo kotona pitää jos se haluaa lähteä ja siitäkin tuntuu sille. Mä olen pärjänny oikein hyvin vaikken äitin helmoissa ollutkaa opiskelijana.Muutin kotoa 18-veenä ja olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa.
Jos muutto on pakollinen tai lapsi sitä todella paljon haluaa, niin sitten päästät mutta pidät tiivistä yhteyttä häneen, silleen liioitellusti. Sitten pikkuhiljaa se napanuora katki.
Ei niin että lapsi nyt omassa asunnossaan saa rauhassa opetella yksinoloa, eikä niin että toivotat että kotiin voi aina tulla, vaan sanot että sitten viikonlopuksi kotiin käymään, pakko tulla ja sitten käyt siellä lapsen kotona visiitillä ihan koko ajan.
Se yksinäisyys voi olla tosi musertavaa kun lähtee vilkkaasta perhe-elämästä omilleen, vaikka on kavereita ympärillä pyörimässä paljon, niin silti kun menee illalla yksin nukkumaan niin se yksinäisyys voi painaa tosi paljon.
Tämä esimerkki kuvaakin hyvin sitä ettei lapsen anneta aikuistua eikä tueta itsenäiseksi. Voin vaan kuvitella mitä tuollaisen perheen kasvatus on aiemmin pitänyt sisällään jos vielä tuossakin vaiheessa koetaan tarvetta paapoa aikuis ikään päässyttä ihmistä.Muutin kotoa 18-veenä ja olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa.
Jos muutto on pakollinen tai lapsi sitä todella paljon haluaa, niin sitten päästät mutta pidät tiivistä yhteyttä häneen, silleen liioitellusti. Sitten pikkuhiljaa se napanuora katki.
Ei niin että lapsi nyt omassa asunnossaan saa rauhassa opetella yksinoloa, eikä niin että toivotat että kotiin voi aina tulla, vaan sanot että sitten viikonlopuksi kotiin käymään, pakko tulla ja sitten käyt siellä lapsen kotona visiitillä ihan koko ajan.
Se yksinäisyys voi olla tosi musertavaa kun lähtee vilkkaasta perhe-elämästä omilleen, vaikka on kavereita ympärillä pyörimässä paljon, niin silti kun menee illalla yksin nukkumaan niin se yksinäisyys voi painaa tosi paljon.