Miksi kaikki sanoo, ettei elatusmaksuja saa jos lapset puoliksi ja puoliksi molempien luona???

[viera.s]

Miksi sen lähivanhemman pitäisi yksin sanella lapsen elintaso haalareita myöten niin, että etä ei saisi enää sanoa mitään vaan joutuisi vaan maksamaan? Ihan samoin kuule voi ydinperheessäkin toinen vanhempi haluta ostaa halvemman vaihtoehdon, syystä tai toisesta - ei se niin mene, että aina ollaan samaa mieltä ja se kalliimpoi hankitaan.

Ja vielä tähän. Eihän se lähivanhempi pääsekään yksin sanelemaan lapsen elintasoa. Jos elatusapu sovitaan normaalien kaavioiden pohjalta tai määrätään oikeudessa (päätös harvemmin juuri normaalikaavoista poikkeaa), niin pohjalla on sellainen tavanomainen elintaso lapselle vanhempien tulotaso huomioiden. Jos lähi haluaa pröystäillä ja ostaa kaikki vaatteet mahdollisimman kallista merkkiä ja teinille sitten sen mopoauton ja 100 euron viikkorahat, niin hän tekee sen omilla rahoillaan. Mutta ei etävanhempi voi myöskään määrätä, että kaikessa pitää pihistää, kieltää lapselta harrastukset ja ostaa vaatteet kirpparilta, vaikka hänen mielestään se olisi oikea tapa.

 

[säpäle harmaana]

Ongelma on se, että ei ole oikeudenmukaista että toinen joutuu maksamaan lapsen kuluista huomattavasti suuremman osan eikä välttämättä siihen ole varaakaan. Vedenpitävä haalari on minusta leikki-ikäisen lapsen perustarve, tietysti merkki voi olla mikä vaan ja alesta voi koittaa etsiä, mutta ihan halvin vettäläpäisevä ei ainoana ulkoasusteena ole lapsen edun mukainen ratkaisu, eikä perusteltavissa jos vanhemmalla olisi muuhunkin varaa, mutta pihiyttään ei halua lapselle ostaa kunnon vaatteita. Toinen vanhemmista voi kieltäytyä kalliimista vaihtoehdoista ihan siksikin, että tietää että toinen ne kuitenkin ostaa ja itse pääsee halvemmalla kun ehdottaa halvempaa ratkaisua, jonka itsekin tietää huonoksi.

Lapsen elintaso pitäisi pyrkiä pitämään erotilanteessa ennallaan, jos vaan mahdollista. Ei ole oikein, jos lapsi joutuu vaikkapa lopettamaan rakkaan harrastuksensa, koska toinen vanhemmista ei suostu kuluja maksamaan, vaikka varaa olisi.

Jos molemmat vanhemmat on samoilla linjoilla ja kulujen jako toimii, niin mikäs siinä. Mutta jos aiheesta tulee riitoja, paras vaan suosiolla sopia kohtuullinen elatusapusumma ja antaa toisen yksinään päättää tällaiset asiat.

Mutta tuohan on sitten sen etävanhemman omatunnon asia, haluaako lapsensa harrastuksen loppuvan ja haluaako lapsensa olevan halvemmassa haalarissa. Jos etä on sitä mieltä, ettei harrastusta jatketa, hän voi sitten sen selittää lapselle ja ottaa vastuun tästä tekemästään päätöksestä. Luulisi senkin etävanhemmalle jotain merkitsevän.

 

[Jellonainen]

Meillä on se tilanne, että minä vastaan kaikista kustannuksista kolmelle lapselle. Ex maksaa ruoat omalla viikollaan. Lapsilisät tulevat minulle, mutta eivät nekään pitkälle riitä. Meillä on exän kanssa aika erilainen käsitys normaalista elintasosta, hänestä on aivan turhaa luksusta jos lasten kanssa käy kylpylässä uimassa (siis vain uimassa, ei yöpymässä) pari kertaa vuodessa. Mihinkään huvipuistoihin, laivalle tms. hän ei lapsia vie. Minä siis kustannan kaikki harrastukset, urheiluvälineet, vaatteet, silmälasit, terveydenhoitomenot, päivähoito/apip-kerhomaksut ja kaiken "ylimääräisen huvittelun", eli huvipuistoreissun kerran kesässä ym. Elokuviinkin vien vain minä. Joo, periaatteessa nuo hurvittelut ovat "turhia" menoja, mutta en halua lapsilleni ankeaa lapsuutta vaan että välillä on kivaa, arjesta poikkeavaa toimintaa.

En ole jaksanut alkaa asiasta tapella, mutta ei tämä reilultakaan tunnu. Vaikka lapset olisivat 50/50, niin kulut eivät välttämättä todellakaan jakaudu puoliksi.

 

[Ken guru]

Meillä on se tilanne, että minä vastaan kaikista kustannuksista kolmelle lapselle. Ex maksaa ruoat omalla viikollaan. Lapsilisät tulevat minulle, mutta eivät nekään pitkälle riitä. Meillä on exän kanssa aika erilainen käsitys normaalista elintasosta, hänestä on aivan turhaa luksusta jos lasten kanssa käy kylpylässä uimassa (siis vain uimassa, ei yöpymässä) pari kertaa vuodessa. Mihinkään huvipuistoihin, laivalle tms. hän ei lapsia vie. Minä siis kustannan kaikki harrastukset, urheiluvälineet, vaatteet, silmälasit, terveydenhoitomenot, päivähoito/apip-kerhomaksut ja kaiken "ylimääräisen huvittelun", eli huvipuistoreissun kerran kesässä ym. Elokuviinkin vien vain minä. Joo, periaatteessa nuo hurvittelut ovat "turhia" menoja, mutta en halua lapsilleni ankeaa lapsuutta vaan että välillä on kivaa, arjesta poikkeavaa toimintaa.

En ole jaksanut alkaa asiasta tapella, mutta ei tämä reilultakaan tunnu. Vaikka lapset olisivat 50/50, niin kulut eivät välttämättä todellakaan jakaudu puoliksi.

Sellaista se sitten vaan on. Jos exäsi haluaisi näitä samoja asioita lapsilleen, niin veisi heitä sitten kylpylään uimaan ja elokuviin kuin lapset ovat hänen luonaan. Mutta ilmeisesti ei katso niitä tarpeellisiksi. Ei hänen mielestäni pitäisikään maksaa siitä että sinä viet lapsia leffaan jne.

 

[Jellonainen]

Sellaista se sitten vaan on. Jos exäsi haluaisi näitä samoja asioita lapsilleen, niin veisi heitä sitten kylpylään uimaan ja elokuviin kuin lapset ovat hänen luonaan. Mutta ilmeisesti ei katso niitä tarpeellisiksi. Ei hänen mielestäni pitäisikään maksaa siitä että sinä viet lapsia leffaan jne.

Joku voisi kajauttaa exää lapiolla päähän jotta hän tajuaisi, että elämän ei pidä olla aina niin ankeata ja että niukkuus ei ole elämässä ainoa hyve. Kyse ei ole siitä etteikö hänellä olisi rahaa johonkin ylimääräiseen välillä, mutta kun prioriteetit ovat ainakin minun arvomaailmastani katsottuna hiukan pielessä.

 

[Ken guru]

Joku voisi kajauttaa exää lapiolla päähän jotta hän tajuaisi, että elämän ei pidä olla aina niin ankeata ja että niukkuus ei ole elämässä ainoa hyve. Kyse ei ole siitä etteikö hänellä olisi rahaa johonkin ylimääräiseen välillä, mutta kun prioriteetit ovat ainakin minun arvomaailmastani katsottuna hiukan pielessä.

No, ehkä se on yksi syy miksi on ex? Arvonne on erilaiset.

Kyllä meillä esim. mieheni kanssa ajatellaan että lasten elämään kuuluu myös niitä sirkushuveja.

 

[viera.s]

Mutta tuohan on sitten sen etävanhemman omatunnon asia, haluaako lapsensa harrastuksen loppuvan ja haluaako lapsensa olevan halvemmassa haalarissa. Jos etä on sitä mieltä, ettei harrastusta jatketa, hän voi sitten sen selittää lapselle ja ottaa vastuun tästä tekemästään päätöksestä. Luulisi senkin etävanhemmalle jotain merkitsevän.

Niin, mutta tätä lasten asettamista vanhempien rahariitojen väliin pitäisi mielestäni juuri välttää. Ei ole lapsen suhteelle vanhempiinsa hyväksi, jos lähivanhempi vaikkapa ihan totuudenmukaisesti kertoo lapselle, että hän kyllä maksaisi puolet harrastusmaksuista, mutta kun se toinen vanhempi on niin pihi, ettei sen vertaa viitsi lapseen satsata.

Parempi että raha-asiat hoidetaan ulkopuolisen päätöksellä ja lapsi niistä ulkona pitäen, jos tällaisia suuria näkemyseroja on.

 

[Ken guru]

Niin, mutta tätä lasten asettamista vanhempien rahariitojen väliin pitäisi mielestäni juuri välttää. Ei ole lapsen suhteelle vanhempiinsa hyväksi, jos lähivanhempi vaikkapa ihan totuudenmukaisesti kertoo lapselle, että hän kyllä maksaisi puolet harrastusmaksuista, mutta kun se toinen vanhempi on niin pihi, ettei sen vertaa viitsi lapseen satsata.

Parempi että raha-asiat hoidetaan ulkopuolisen päätöksellä ja lapsi niistä ulkona pitäen, jos tällaisia suuria näkemyseroja on.

Miksi pitäisi näin sanoakaan? Syitä voi olla monia. Eikä se eron jälkeen toiselle kuulu miten toisen raha-asiat menee.

 

[säpäle harmaana]

Niin, mutta tätä lasten asettamista vanhempien rahariitojen väliin pitäisi mielestäni juuri välttää. Ei ole lapsen suhteelle vanhempiinsa hyväksi, jos lähivanhempi vaikkapa ihan totuudenmukaisesti kertoo lapselle, että hän kyllä maksaisi puolet harrastusmaksuista, mutta kun se toinen vanhempi on niin pihi, ettei sen vertaa viitsi lapseen satsata.

Parempi että raha-asiat hoidetaan ulkopuolisen päätöksellä ja lapsi niistä ulkona pitäen, jos tällaisia suuria näkemyseroja on.

No nimenomaan siinä tilanteessa on juuri sen "pihin" vanhemman asia kertoa, miksi näin tehdään. Jos se "ei-pihi" vanhempi kertoo, hän joutuu ikävään välikäteen ja "pihi" vanhempi pääsee vastuustaan.

 

[kdfh]

50/50 tilanteessa luonapitovähennys on 100% eikä elareita makseta.

No ei todellakaan ole. Tutustupa vielä uudestaan om:n ohjeeseen.

 

[vieras_]

Meillä ex maksaa minulle elatusta vaikka lapset asuvatkin vuoroviikoin. Minä vastaan pääasiallisesti lasten vaatehankinnoista (pl. sisävaatteet etävanhemman luona). Lisäksi maksan päivähoitomaksut (n. 500 €/kk), vakuutukset, harrastukset, harrastusvälineet (sukset, luistimet jne.). Ostan myös kaikki kaverilahjat yms. Lisäksi etävanhemmalla on noin kaksinkertaiset tulot omiini verrattuna (itsekin ansaitsen yli suomalaisen keskivertopalkansaajan), jolloin hänelle on parempi elatuskyky kuin minulla. Ja lain mukaanhan lasten elatuksesta vastataan elatuskykyjen suhteessa. Toki etävanhemmalla on myös useampi elätettävä, joka vähentää hänen elatuskykyään.

Luojan kiitos meidän ei ole koskaan tarvinnut exän kanssa riidellä lasten elatuksesta. Matkustelut ja muu huvittelu on sitten tietysti molempien vanhempien oma asia ja ne kuuluvat elatuksen ulkopuolelle. Molemmat kyllä matkustellaan, käydään elokuvissa, huvipuistoissa yms. lasten kanssa.

 

["jaahas"]

Meillä ex maksaa minulle elatusta vaikka lapset asuvatkin vuoroviikoin. Minä vastaan pääasiallisesti lasten vaatehankinnoista (pl. sisävaatteet etävanhemman luona). Lisäksi maksan päivähoitomaksut (n. 500 €/kk), vakuutukset, harrastukset, harrastusvälineet (sukset, luistimet jne.). Ostan myös kaikki kaverilahjat yms. Lisäksi etävanhemmalla on noin kaksinkertaiset tulot omiini verrattuna (itsekin ansaitsen yli suomalaisen keskivertopalkansaajan), jolloin hänelle on parempi elatuskyky kuin minulla. Ja lain mukaanhan lasten elatuksesta vastataan elatuskykyjen suhteessa. Toki etävanhemmalla on myös useampi elätettävä, joka vähentää hänen elatuskykyään.

Luojan kiitos meidän ei ole koskaan tarvinnut exän kanssa riidellä lasten elatuksesta. Matkustelut ja muu huvittelu on sitten tietysti molempien vanhempien oma asia ja ne kuuluvat elatuksen ulkopuolelle. Molemmat kyllä matkustellaan, käydään elokuvissa, huvipuistoissa yms. lasten kanssa.

Turhaan tämän mainitsen koska se on ilmiselvää ja uskon että kaiken soopan ja itsellesi uskottelun takana kuitenkin itsekin tajuat että































































































































































exäsi on aivan us-ko-mat-to-man TYHMÄ kun suostuu moiseen. Mutta toisaalta, on rikollista antaa tyhmien pitää rahansa.

 

[vieras_]

[QUOTE="jaahas";29990083]Turhaan tämän mainitsen koska se on ilmiselvää ja uskon että kaiken soopan ja itsellesi uskottelun takana kuitenkin itsekin tajuat että exäsi on aivan us-ko-mat-to-man TYHMÄ kun suostuu moiseen. Mutta toisaalta, on rikollista antaa tyhmien pitää rahansa.[/QUOTE]

Vastauksesi perusteella voisin tehdä sinusta monenmoisia johtopäätöksiä, mutta tyydyn toteamaan, että näemme selkeästi asiat hieman eritavalla. Itse pidän exääni vastuuntuntoisena ja lapsistaan välittävänä vanhempana. Suurimman osan ylimääräisestä me molemmat varmasti käytämme enemmän kuin mielellämme lapsiimme.

 

[viera.s]

[QUOTE="jaahas";29990083]Turhaan tämän mainitsen koska se on ilmiselvää ja uskon että kaiken soopan ja itsellesi uskottelun takana kuitenkin itsekin tajuat että
exäsi on aivan us-ko-mat-to-man TYHMÄ kun suostuu moiseen. Mutta toisaalta, on rikollista antaa tyhmien pitää rahansa.[/QUOTE]

Onpas ärsyttävä "tehokeino" tuo välin jättäminen. Mutta kai se on sitten sitä, että jotain täytyy keksiä, kun tietää ettei mitään järkevää sanottavaa ole.

Kerropas nyt kuitenkin, millä perusteella lainaamasi kirjoittajan exä on tyhmä? Olisiko järkevämpää mennä oikeuteen riitelemään asiasta ja maksaa elatusapujen lisäksi kymppitonni tai pari oikeudenkäyntikuluja? Sinä tekisit niin?

Muiltakin, joiden mielestä lapsen kuluihin osallistuminen on valinnainen omatunnonkysymys olisi kiva kuulla, millä tavalla muuttaisitte nykyistä oikeustilaa? Eikö tosiaan mitään elatusvelvollisuutta pitäisikään olla? Vai missä se raja menee? Jos on ok toiselta sanoa, että osallistuu vain halvimman mahdollisen ulkoiluhaalarin hankintaan, niin onko myös ok sanoa, että en osallistu ollenkaan, ei kiinnosta tai lapsi voi olla ulkoilematta talvella? Mihin se valinnanvapaus oikein loppuu? Eikö ihmisiltä voi odottaa, että kun lapsia hankitaan, niistä aiheutuu kuluja jotka ei suinkaan lopu vaikka lapsen toisesta vanhemmasta eroaisi?

Hienoa, jos jotkut pystyy lapsen kulut jakamaan aina tapauskohtaisesti ja oikeudenmukaisesti, vaikka toisaalta tulee mieleen, että miksi ihmeessä sitä on erottukaan, jos yhteispeli luonnistuu niin loistavasti.

 

["Puff"]

Onko systeemi vuosien varrella muuttunu? Ennen äiti sai kaikki rahat, vaikka lapsi puoliksi molempien luona. Sen verran oli riitainen pari, että lapsella oli kahdet vaatteet. Niitä ei viety ikinä toiseen kotiin, vaan vaatteet vaihdettiin aina kynnyksellä. Kumpikin vanhempi osti lapsen tarvitsemat kamppeet, saappaita ja suksia myöten. Polkupyöriäkin oli kaksi.
Sivusta seurannut.

 

[Hyväksikäyttöä]

Mitäs sitten jos on nainen perhe-elämän aikana tuhlannut perheen rahoja niin paljon että joutuu mies velkasaneeraukseen? Ja sen jälkeen 50/50 jossa nainen vaatii itselleen elarit sekä kustannuttaa miehellä edelleen lasten vaatteita, yms. Joka juhlaan ja menoon pitää olla uudet vaatteet, vanhat ei kelpaa.

Joku mainitsi lasten "sirkushuveista", no luulisin että tämäkin perhe ja lapset olisi paljon onnellisempia siitä että olisi edelleen rivariasunto hyvällä alueella ja kesämökki minne mennä harrastelemaan. Nyt on mies velkaantunut tuhlarivaimon takia, kun perheen äiti pisti suhteen aikana rahat palamaan merkkivaatteisiin, kylpyläreissuihin, elokuviin ja Helsingin shoppailuihin. Jos ei rahaa tullut niin tämä naishenkilö alkoi kiristämään ja uhkailemaan erolla, huutamaan ja räyhäämään. Sitten kun oli omaisuus ulosotossa, tämä nainen lähti lasten kanssa ja vaati 50/50 plus Kelan rahat ja elarit, yms. Mies masentui niin että kävi lataamossa, edes siellä lataamossa ei saanut rauhassa olla kun tää ex soitteli sinne että tule katsomaan lapsia kun hän menee shoppailemaan. Mieshän kun on sairaslomalla ja psykiatrisella osastolla, niin eikös se ole vähän kuin lomaa...?

Vaan kuten joku edellä sanoi, sanoisi tämäkin äiti tähän että "pitäähän lapsilla olla sirkushuveja", isä maksakoon elarit kun kerta on lapset hänen kanssaan tehnyt... Ei riittänyt että suhteen aikana antoi kaikki rahansa, pitää kupata vielä senkin jälkeen kun ei ole enää kupattavaa.

 

[vieras_]

[QUOTE="Puff";29990201]Onko systeemi vuosien varrella muuttunu? Ennen äiti sai kaikki rahat, vaikka lapsi puoliksi molempien luona. Sen verran oli riitainen pari, että lapsella oli kahdet vaatteet. Niitä ei viety ikinä toiseen kotiin, vaan vaatteet vaihdettiin aina kynnyksellä. Kumpikin vanhempi osti lapsen tarvitsemat kamppeet, saappaita ja suksia myöten. Polkupyöriäkin oli kaksi.
Sivusta seurannut.[/QUOTE]

En tiedä, mitä tarkoitat tuolla, että äiti sai kaikki rahat. Molemmat vanhemmathan ovat tietysti elatusvelvollisia ja oikeusministeriön vuonna 2007 julkaiseman ohjeen mukaan ovat sitä elatuskykyjensä suhteessa. Ohje on hyvin selkeä. Suurin miinus tuossa on juuri vuoroasuminen eli luonapitävähennys on vuoroasumisessa mielestäni liian pieni. Meillä on tehty elatusta laskettaessa huomattavasti suurempi luonapitovähennys. Miinusta on myös se, ettei lapsi voi olla Suomessa kirjoilla kuin toisen vanhemman luona. Näin ollen ns. etävanhemman asumiskuluiksi ei hyväksytä yhtä paljon kuin lähivanhemmalle. Meillä on tässäkin kohtaa menty ohjeen yli eli laskettu etälle todelliset asumiskulut niin, että lapsillemme on huoneet hänenkin luonaan.

 

["Ken guru"]

Mitäs sitten jos on nainen perhe-elämän aikana tuhlannut perheen rahoja niin paljon että joutuu mies velkasaneeraukseen? Ja sen jälkeen 50/50 jossa nainen vaatii itselleen elarit sekä kustannuttaa miehellä edelleen lasten vaatteita, yms. Joka juhlaan ja menoon pitää olla uudet vaatteet, vanhat ei kelpaa.

Joku mainitsi lasten "sirkushuveista", no luulisin että tämäkin perhe ja lapset olisi paljon onnellisempia siitä että olisi edelleen rivariasunto hyvällä alueella ja kesämökki minne mennä harrastelemaan. Nyt on mies velkaantunut tuhlarivaimon takia, kun perheen äiti pisti suhteen aikana rahat palamaan merkkivaatteisiin, kylpyläreissuihin, elokuviin ja Helsingin shoppailuihin. Jos ei rahaa tullut niin tämä naishenkilö alkoi kiristämään ja uhkailemaan erolla, huutamaan ja räyhäämään. Sitten kun oli omaisuus ulosotossa, tämä nainen lähti lasten kanssa ja vaati 50/50 plus Kelan rahat ja elarit, yms. Mies masentui niin että kävi lataamossa, edes siellä lataamossa ei saanut rauhassa olla kun tää ex soitteli sinne että tule katsomaan lapsia kun hän menee shoppailemaan. Mieshän kun on sairaslomalla ja psykiatrisella osastolla, niin eikös se ole vähän kuin lomaa...?

Vaan kuten joku edellä sanoi, sanoisi tämäkin äiti tähän että "pitäähän lapsilla olla sirkushuveja", isä maksakoon elarit kun kerta on lapset hänen kanssaan tehnyt... Ei riittänyt että suhteen aikana antoi kaikki rahansa, pitää kupata vielä senkin jälkeen kun ei ole enää kupattavaa.

Jos minuun viittaat, niin en ole sitä mieltä että eron jälkeen toisen osapuolen kuuluu kustantaa toisenkin sirkushuvit, tai että sirkushuvit on edes välttämättömiä.