En itse ajattele vain vauva-aikaa. Joo, vauvan jaksaisin hoitaa, teininkin sitte 10+ vuoden päästä. Mutta muutoin... isovanhemmuus (jos sellaista tulee) lykkääntyy uuden vauvan myötä pitemmälle suurella todennäköisyydellä. Jos perheen vanhin lapsi saa ekan lapsensa ollessaan 30v, en ole itse kuin 50v ja jos saisin vauvan vaikka 2016, olisin hänen 30v aikanaan jo 66v. Suuri ero isovanhemman jaksamisessa, ainakin olettaisin.
Minulla vaakakupissa painaa myös se, että uuden lapsen yrittäminen tässä vaiheessa vaatisi hoitoja, jotka voivat mahdollisesti lyhentää omaa elämääni, jos hoidoista vaikka koituisi syöpä. Ehkäpä yritystä jatkettaisiin, jos se olisi mahdollista luonnollisella tavalla. Toisaalta, eilen loppunut loma osoitti, että kahdenkeskinen aika silloin joskus siintäen tulevaisuudessa vaikuttaa hyvältä asialta odottaa.